Arto Luukkanen

Ollaan suomalaiset reiluja - myös saamelaisile

Ollaan suomalaiset reiluja – myös saamelaisille!

Eräs Suomen itsenäisyyden alun viisaimmista ratkaisuista oli Ahvenanmaan kysymyksen ratkaisu vuosina 1920-1921. Kysymyshän ratkaistiin lopullisesti Kansainliitossa. Suomi toimi tässä asiassa maltillisesti ja kylmäpäisesti.

Toisella puolella oli aggressiivinen Ruotsi, joka kiihotti mieliä Ahvenanmaalle ja uhkaili peitellysti sotilaallisella ratkaisulla. Sen propagandan lähtökohtana oli, että Suomi ei ollut vuonna 1917 vielä lopullisesti muotoutunut valtio. Kaiken kaikkiaan läntinen naapurimme harjoitti häikäilemätöntä ja kallista sanomalehtipropagandaa sekä kiihotti parhaansa mukaan ahvenmaalaisten separatistien toimintaa alueella. Suomen asia oli silloin todella heidän asiansa.

Suomi ei kuitenkaan provosoitunut. Syy tähän maltillisuuteen ja viisaaseen politiikkaan oli yksinkertaisesti se, että Suomi oli sortokausina saanut tarpeekseen kokea suuremman maan harjoittamaa painostusta ja yhtenäisyyteen tähtäävää politiikkaa, jota täydensi panslavistinen kansalliskiihko. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on ns. yhdenvertaisuuslaki, jota kansalliskiihkoinen Venäjän keisarikunta halusi ajaa Suomessa. Vuonna 1912 runnottiin läpi laki, joka antoi Venäjän kansalaisille Suomessa samat oikeudet kuin Suomen kansalaisille oli – äänioikeutta lukuun ottamatta.  Mainittakoon, että vuonna 1914 Suomen tuleva presidentti P.E. Svinhufvud erotettiin tuomarin virasta kesken istunnon ja karkotettiin Siperiaan kun hän ei tunnustanut tätä lakia.

Miksei olla reiluja?

Suomen viisas politiikka näyttää unohtuneen kun Korkein Hallinto-oikeus päätti syksyllä hyväksyä saamelaiskäräjien äänestäjiksi uusia saamelaisia, joiden hakemukset itse käräjät oli hylännyt.   

Kyse näyttää Helsingistä käsin olevan bagatelli – pikkuasia, joka taustalla on kylmä juridinen harkinta.  Vuonna 2011 KHO painotti, että asia tullaan tekemään ns. itseidentifikaation perusteella – kunhan kriteerit täyttyvät.

En suinkaan arvostele KHO:n toimintaa sinänsä enkä ole tietenkään pätevä arvostelemaan tuomarien asiantuntemusta. Itselleni tuli vain sellainen tunne, että ehkä meidän suomalaisten pitäisi jatkaa itsenäisyyden alun viisasta politiikkaa.

Suomi ei ole mikään imperialistinen valta eivätkä suomalaiset halua sortaa ketään alkuperäiskansan edustajaa.  Jos Helsinki antaa mahdollisuuden vapaasti määritellä kuka on saamelainen ja ei niin eikö me kaikki suomalaiset olla sitten jollain lailla saamelaisia? Tai edes wanna-bee-saamelaisia. Äitini on kotoisin Lapista – Petkulasta – enkö minä tätä kautta saisi saamelaisstatusta? Jos niin haluaisin? Ison porotokan ja pytyttäin suomuuraimia!

Ei toistella virheitä

Vakavasti sanoen: kun ollaan jalomielisiä ja viisaita niin ei tehdä niitä virheitä, joita naapurit ovat suurvaltakiihkossaan tehneet!  Ei kansojen tarvitse päättää toisten puolesta kuka niihin kuuluu.

Ja sitten – ehkä eräät saamelaisjohtajatkin voisivat tarkentaa omaa argumentointiaan. Ehkä vähän liudentaa puheitaan?

Suomalaisten intoa koettaa muuttua saamelaisiksi tai näyttää heiltä voi arvostella useammalta pohjalta mutta rasismista tässä on kaikkein vähiten kysymys. Muistutetaanko silloin ehkä natsia, joka olisi julistanut olevansa juutalainen? Tain onnetonta Ku-Klux-klaanilaista, joka vaatii itseään nimitettävän ainoastaan ”nigger’iksi”? Tai ehkä apartheid-poliitikkoa, joka ilmoittaa puheessaan juuri oivaltaneensa olevansa - ei mikään buuri vaan alkuperäinen zulu? Karmaisevia esimerkkejä riittää.

Malttia hattuun ja kylmää harkinta puheisiin voisi tehdä eetvarttia kaikille!

Kaikki nurin - kepu comes back

Tämä asia voi tuntua Helsingistä käsin kaukaiselta mutta jos joku luulee että näissä kysymyksissä on kyse vain hiekkalaatikkoleikeistä, niin kannattaa vilkaista, kuinka keskustapuolueen vanhassa ”votshinassa” maa- ja metsätalousministeriössä on ”isäntien” jälleen palattua lyhyestä pakolaisuudesta ryhdytty käsittelemään saamelaisasiaa.

Lähes valmiista metsähallituslakiesityksestä on julkisuudelle tai koko hallitukselle mitään puhumatta yksinkertaisesti pyyhitty yli saamelaisaluetta koskevat maininnat. Hakkaamaan ja savotoimaan pitää siis päästä ehdottomasti ihan joka puolella täysin vapaasti, arktisissakin metsissä, mitään sen haittoja poronhoidolle huomioimatta ja saamelaisten pystymättä siinä häiriköimään!

Kovaa on peli (ja Lapin epäonneksi) kun voittoa tavoitellaan kiiluvin silmin - luonto- ja alkuperäiskansa-arvojen kustannuksella! Suomen hallituksen ei pidä hyväksyä tällaista puoluerähmäilyä.

Arto Luukkanen

Järvenpää

Ps. Ollaan reiluja ja järkeviä! Ehkä vähän mukaviikin? En ole mikään vihreä mutta totuus on se, että ne puut siellä Lapissa kasvavat tosi-tosi hitaasti.

pps. Muuten olen sitä mieltä, että ministeri Orpon pitäisi erota.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Hyvää tekstiä, saa kehuja entisen kulttuurimaakunna eli nykyisen jyväskylän kokeilevan kaupungin kulttuuri kasvatilta. Liekö muualla suomessa edes käytykkään laajasti läpi suomalaista kulttuuri-kirjoa ja maakuntakeittiöitä peruskouluissa. Kaikki se oli hyvän maakuntalähtöisen hallinnon loppukaikuja, vaan tainu jäädä tiukasti digitalisaation ja globalisaation jalkoihin.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

KHO ei ole kunnioittanut Saamelaiskäräjien toimivaltaa. Itseidentifikaatio (self-identification YK:n määritelmissä) ei voi perustua pelkästään henkilön omaan sanomiseen. Tämän on todennut Martin Scheinin lausunnossaan Perustuslakiblogissa.

Tohtori Klemetti Näkkäläjärvi on täysin pätevä arvioimaan sitä, ketkä ihmiset maailmassa kuuluvat alkuperäiskansoihin ja ketkä eivät. Rasismikommentti liittynee siihen, ettei Saamelaiskäräjien toimivaltaa kunnioitettu. (Olin eurovaaleissa Näkkäläjärven (RKP) vapaaehtoinen vaalityöntekijä ja ujutin Näkkäläjärven mainoksia mm. Antero Vartian baaritiskille ja jaoin luukkuihin ja laatikoihin Ben Z.:n asuinalueella.)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Ollaan vaan reiluja ja niin soisi lappalaistenkin olevan toisilleen.

Saamelaisalueilla ei ole juurikaan hakattavia metsiä, siis kannattavaa metsätalousmaata, muita luontoarvoja kylläkin. Jonkin moinen ongelma poronhoidossa lienee myös ahneudesta johtuva ylilaidunnus, ei palaudu kankhaat ennalleen.

http://nra.fi/kuka-on-saamelainen/

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Ei niitä hakattavia metsiä niin vähän ole varsinkaan Inarissa, Suomen suurimmassa pitäjässä, jossa jo Kessin hakkuut aikoinaan aiheuttivat kansainväliselle tasolle menneen skandaalin. Eli uhka on hyvin konkreettinen, mistä puhuu jo tuo toimi, jolla Nacht-und-Nebel aktiolla koetetaan saada nuo rajoittavat maininnat saamelaisalueesta pois lakitekstistä.
Ylilaidunnusongelmaa tosiaan on, kuten lähes joka puolella maailmaa, missä on poronhoitoa, mutta järeät hakkuut ja auraukset ovat viimeinen asia, joilla kankhaita voidaan palauttaa ennalleen.
Arton ajatukset ovat erinomaisia. Tästähän voisi toivoa, että perussuomalaisista olisi ehkä vastapainoksi kepun ylivallalle hallituksessa asiassa, jossa vanhimman kantaväestön elinkeino-oikeuksien kimppuun käydään.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Kovin kasvaa hitaasti Ylä-Lapin petäjä ja on kevätpuun suuren osuuden vuoksi luujuusteknisesti heikompaa kuin etelässä. Lisäksi puun markkinahinta on jostakin syystä heikko saamelaisalueella. Puun kasvatus ei ole kylmän ylämaan bisnes, muutoin kuin aivan paikallisesti omavaraiskäytössä.

http://www.puuinfo.fi/puutieto/puu-materiaalina/lujuusteknisiä-ominaisuuksia

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Näin on yksityismetsissä, joita on kuitenkin tosi vähän saamelaisalueella. Suomen metsävarojen suhteen ylimitoitetulle puunjalostusteollisuudelle kelpaa kuitenkin puu kuin puu. Sen ruokkimisesta huolehtii puolestaan -apropoo kepujohtoinen- metsähallitus valtionmetsien hoitajana, jolloin matalat kantohinnatkaan eivät ole ongelma.

Mohamed Rasal

Huolestuttaa tuo Hannu Maggan porovarkaus-juttu edelleen. Ensin viedään porot, elinkeino, omaisuus ja terveys - ja lopuksi viedään vielä kansallinen identiteetti eli saamelaisuus.

Esiinnytään saamelaisina saamelaisten tilalla. Ei puhuta saamea lainkaan - syrjään on tuhottu aito saamelainen ja saamen puhuja.

Lantalaiset ovat todella hävytöntä sakkia. Ja tietenkin ovat. Porovarkaat lantalaiset äänestävät lantalaisen eduskuntaan, koska joukossa porovarkaat on tehty sankareiksi. Mitä yhdestä tuhotusta saamelaisesta, sehän oli uhri heille.

Varkaat kehtaavat esiintyä saamelaisina.

Lisähuomautus, ei disclaimer, mutta olen aina heikomman ja väärinkohdellun puolella. Vaikka porot minut söisivät.

Käyttäjän PekkaSammallahti kuva
Pekka Sammallahti

Tässä asiassa saamelaiset eivät ole provosoituneet, mielestäni viisaasti, vaikka lantalaisliikkeen mielipiteet ovat täyttäneet median ja eduskunnan valiokuntahuoneet. Saamelaiskäräjiltä on tullut muistaakseni vain yksi, asiallinen ja rauhallinen kannanotto. Vastapainoksi keskustapuolueen kansanedustaja Mikko Kärnä on herättänyt huomiota kutsumalla saamelaiskäräjiä ihmisoikeuksia polkevaksi hirviöksi ja saamelaiskäräjävaalien toimeenpanoa pöyristyttäväksi.

Jos valtiovalta ei puutu asiaan, saamelaiskäräjistä tehdään seuraavissa vaaleissa eräänlainen maakuntavaltuusto, johon käytännössä kaikilla on oikeus äänestää mieleisiään ehdokkaita.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Kiitoksia hyvistä kommenteista! Asiaa seurataan.

Käyttäjän NiiloAikio kuva
Niilo Aikio

Tässä Arto sinulle toisenlaista näkökulmaa saamenmaassa meneillään olevista kiistoista joita muuten ohjailee eräskin palstallesi kirjoitellut henkilö toisenlaista kantaa.
Lainaan entisen saamelaisparlamentaarikon Jouni Kitin kirjoitusta.

Lappalaisten vaiko saamelaisten historiasta?

Professori Veli-Pekka Lehtola otti hiljattain kantaa Uuden Suomen sivuilla Ylä-Lapin alkuperäiskansa kysymykseen kritisoimalla voimassa olevaa saamelaismääritelmää. Haluamatta sen enempää kommentoida hänen mielipiteitään toteaisin, että kun vuonna 1990 luovutettiin silloiselle työministeri Puhakalle saamelaislakitoimikunnan mietintö, harva taisi aavistaa minkälainen julkinen keskustelu aiheesta käynnistyisi. Julkisuudessa onkin sen jälkeen noussut esiin kaksi erilaista tulkintaa saamelaisuudesta. Vedenjakajana tässä on toiminut saamelaiskäräjälain saamelaismääritelmä, jonka nojalla lappalaisista tehtiin saamelaisia vastoin yhtäjaksoista polveutumista.

Tähän mennessä julkinen keskustelu on paljastanut että etniset ja statuksettomat saamelaiset ovat käyttäneet historiaa sekä omaksi hyväkseen että toisiaan vastaan. Kuten Veli-Pekka osoittaa, että molemmissa tätä historiantaistelua varten on omat miehensä. Saamelaiskäräjät on tässä kamppailussa ollut jatkuvasti aktiivisempi ja aggressiivisempi osapuoli. Hän itse osoittaa olevansa saamelaiskäräjien poliittisen johdon asialla. Välienselvittely lappalaisten kanssa on ollut yksi saamelaiskäräjien keskeisempiä painopistealueita. Käydystä julkisesta keskustelusta voi vetää sen johtopäätöksen, että Ylä-Lapissa on kaksi alkuperäiskansaa, kaksi historiatiedettä ja kaksi vastakkaista historiantulkintaa siitä ketkä kuuluvat oikeaan alkuperäiskansaan. Mutta onko siellä myös aidosti kaksi kansallista historiaa? Kenelle Lapin historia kuuluu? Onko se yhteistä, kuuluuko osa siitä lappalaisille ja osa saamelaisille? Näihin tulenarkoihin kysymyksiin Lehtolan kirjoitus ei vastaa.

Tässä asiassa näyttää siltä, että lappalaiset ja saamelaiset ovat oman ryhmänsä äärimmäisiä etuvartioita kysymyksessä joka liittyy Ylä-Lapin maiden ja vesien omistukseen. Siinä asiassa inarinsaamelaiset ovatkin kuitenkin enemmän kuin saamelaiset asianosaisia. Tämä saamelaisille ja inarinsaamelaisille keskeinen menneisyyden hallintaongelma juontaa juurensa juuri tuohon vuonna 1990 luovutettuun saamelaislakitoimikunnan mietintöön, jossa vastoin historiallista totuutta lappalaisesta pyrittiin tekemään saamelainen.

Suomessa tai Ruotsissa tuskin yhdenkään vakavasti otettavan historioitsijan mielenkään tuskin juolahtaisi ruveta pohtimaan kuinka ruotsalaisia ovat ruotsalaiset tai kuinka suomalaisia ovat suomalaiset. Menneisyyttä eivät onneksi tulkitse pelkästään Lehtolan kaltaiset tutkijat, sillä he eivät yksin ohjaa Ylä-Lapin historiasta käytävää keskustelua. Onneksi kulttuurissamme on akateemisen historiantutkimuksen ohella monia muitakin historiallisen esittämisen, kokemisen ja tietämisen alueita. Historia tunkeutuu tietoisuuteemme kulttuurisen ja poliittisen julkisuuden välityksellä. Vanhimman asutuksen, inarinsaamelaisen kansan symbolit, muistomerkit, näyttelyt ja museot tekevätkin alkuperäisimmän kansan inarinsaamelaisten historian lähes käsin kosketeltavan.

Tähän mennessä hyvin vähäinen osa Ylä-Lapin historia keskustelusta on ollut konkreettista vuoropuhelua, saamelais-lappalaista dialogia. Siihen ei saamelaiskäräjien omaksuman tiukan linjan vuoksi ole juurikaan ollut mahdollisuuksia. Toisaalta myös monien historioitsijoiden suhde saamelaiskäräjien historiantulkintoja kohtaan on ollut turhan varovaista. Monet ovat myös sitä mieltä Saamelaiskäräjien historian tulkinnoissa ei ole mitään sellaista joka perustuisi vankkaan historialliseen todistusaineistoon. Mielipiteenvaihtoa, sikäli kuin sitä on syntynyt, on vaivannut lähes ylitsepääsemättömät poliittiset esteet ja ideologiset vastakohdat. Saamelaiset ja lappalaiset puhuvat siten paljon enemmän toistensa ohi kuin toisilleen, mutta yhteisestä kansallisessa historiassa on ollut myös runsaasti sellaisia kohtia, jossa monien saamelaisten ja lappalaisten käsitykset ovat löytäneet yhteisen näkemyksen.

Jouni Kitti
Pitkäaikainen saamelaisparlamentaarikko

Käyttäjän VeikkoVnnen kuva
Veikko Väänänen

Pikkuisen kirjoittajalla heittää ehkä tieto siitä mistä kirjoittaa. Ei saamelaisosion pois jääminen tässä vaiheessa tarkoita suinkaan valtakirjaa saamelaisalueen metsien parturointiin. Niistähän suurin osa suojeltu ja saamelaiset itse hakaneet yksityismetsänsä siinä missä muutkin - Inarissa on mm. pilattu näillä yksityismetsähakkuilla todella pahasti Inarijärven Ukonselän maisemaa. Kyllä saamelainenkin osaa.
Eivätkä metsähallituslaista lähde mihinkään siellä jo saamelaisten oikeuksista ja saamelaiskäräjien neuvotteluasemasta olevat kohdat. Vain se saamelaiskäräjien vallan todella merkittävä lisääminen jää pois. Kaivoslaista saatu oppi on syytä ottaa huomioon.
Suomi on huomioinut saamelaisten erityisen aseman kymmenissä ja kymmenissä laeissa ja näihin toivoisi kansanedustajienkin perehtyvän. Kun metsähallituslain eduskunnassa hyllylle pantuun ehdotukseen laadittiin tuota nk. saamelaisosiota, saamelaisia oli tuossa ministeriön työryhmässä viisi henkilöä ja alueen neljästä kunnasta ja Lapin liitosta työryhmään hyväksyttiin yhteensä yksi ainoa edustaja - joka olin.
Kyllähän tuokin edustajajako osoittaa keiden ehdoilla siellä työskenneltiin ja työryhmän ehdotus oli sen mukainen. Jätin ehdotukseen eriävän mielipiteen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset