Arto Luukkanen

Suomi - parlamentarismin ikuinen slummi?

Suomi – parlamentarismin ikuinen slummi?

Eilen televisiossa puhuttiin poliittisesta korruptiosta.

Mukana oli henkilö, joka oli tässä kaikessa korviaan myöten mukana. Korhonen väitti että ”pimeiden” tilien jäljiltä kokoomuksella on edelleen ilmoittamatta 547 000 euron edestä vaalirahoitusta, jossa yksittäiset lahjoitukset ylittävät vaalirahoituslaissa säädetyn 3 400 euron ilmoitusrajan.

Tällaisia lahjoittajia on Jarmo Korhosen mukaan 50 kappaletta. Kokoomuksen edustaja väitti taas, että toiminta oli sen ajan lakien mukaista toimintaa.

Niin kuin olikin.

Kyse on moraalista – ei pelkästään laista

Asian ydin onkin ns. kotimaisen poliittisen kulttuurin moraalisesta slummiutumisesta.

Uusi poliittinen kulttuuri Suomessa vaatii pikaista muutosta. Sitä, että saisimme, rahoituksen kaikki tasot näkyviksi ja moraaliset kannat niin ehdottomiksi, että ketään kansanedustajaa ei voisi ”ostaa” – edes epäsuorasti.

Niin, että se, jota hyvästä syystä epäiltäisiin, eroaisi ja se, joka ottaa rahaa mistään epäsuoraltakaan taholta vastaan – jättäisi politiikan vapaaehtoisesti. Kyseinen ajatus on muualla parlamentarismin sydänajatus.

Iso-Britanniassa parlamentarismilla on vahvat juuret.  Nämä juuret ovat itse asiassa niin vahvat, että varsinaista perustuslakia ei ole varsinaisesti kodifioitu.  Ajatus luottamuksesta, parlamentin ja lain vallasta on ollut niin sitkeä, että sitä ei ole edes kirjattu erikseen ylös. 

Parlamentarismin eettiset periaatteet ovat myös niin väkevät, että skandaaleihin, valheisiin tai jujuttamiseen syyllistynyt hallitus tai ministeri on joutunut pyytämään eroa jo ns. vahvan epäilyksen perusteella. Median nostamat korruptöörit ja kepulimiehet ovat eronneet vapaaehtoisesti – yleisen mielipiteen pakottamana.  

Traditio on ollut niin vahva, että vasta maaliskuun 19 pnä vuonna 1997 Iso-Britannian parlamentti katsoi asialliseksi kirjata ylös ns. ministerin vastuunjulistuksen. Siinä todetaan yksiselitteisesti: ”…if Minister knowingly mislead the House, The House will expect them to offer their resignation to the Prime Minister”. 

Epäsuoran rahoituksen valta ja miksi sitä ei tutkita?

Näyttää siltä, että Kokoomus on nyt otettu tietoisesti median maalitauluksi. Se on nyt ajojahdin kohteena.

Itse tapahtuma on jo vanha mutta Korhosen haluaa kirjassaan itsepintaisesti asiaa vielä käsiteltävän. Hänen pääväitteensä on kuitenkin se, että kokoomus jäi vaalirahakskandaalissa himmailemaan välimaastoon eikä ottanut opiksi. Ei oppinut mitään moraalista tai parlamentarismista.

Korhosen mukaan Kokoomus harjoitti välitahojen kautta tapahtuvaa vaalirahoitusta surutta. Tämä pitänee paikkaansa – eräskin kansanedustajaehdokas oli niin onnekas, että eräs tärkeä työnmarkkinajärjestö organisoi hänelle seminaarin, jonka hulppean ”osanottaja-tuoton” – ehdokas sai käyttää omaa kampanjaansa. ​(”Talous kuntoon rohkeilla reformeilla -seminaari 30.1.2015”)

On kysyttävä, miten tämä eroaa Keskustan taulukaupoista, nuorisosäätiöistä tai ay-tuista? Voidaan hyvällä syyllä kysyä, oliko se vain arveluttava keino jatkaa Maan Tapaa? Toivottavasti ko. taho vastaa tähän kysymykseen.

Median rooli tärkeä

Medialla on tärkeä rooli siinä, että politiikan moraali ja parlamentarismin eettiset säännöt toimivat.

Valitettavasti suomalainen media on serviili vallanpitäjiä kohtaan eikä uskalla toimia. Näyttää siltä, että vallanpitäjillä ja medialla on jonkinlainen sado-masokistinen suhde, jossa media syö liehakkona koiranpentuna vallan kädestä. Kosteat rapu-illalliset kannattavat.

Viitteitä tähän on ollut ja toimittaja Harri Nykänen nosti asian esille uusimmassa kirjassaan. Reaktio Nykäsen viittauksiin siitä, että media söisi vallanpitäjien kaukalosta, on ollut myrkyllinen.  Kirjan kirjoittajasta on tehty oman pesän likaaja ja kummallisuus. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa ollut Harri Nykäsen kirja (30.9. 2015) kuitattiin sillä, että Nykänen oli populistinen ja herravihaan taipuvainen – ”hän tuntuu nauttivan rosvon ja poliisin leikkimisestä”. Tämä arvio jäänee moraalisen rohkeuden puutteen muistomerkiksi Helsingin Sanomien historiassa.

Sillä välin lukeva suomalainen kansa näyttää itse tehneen jo oman arvionsa median luotettavuudesta. Se on äänestänyt jaloillaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomien levikki on romahtanut ja sen harventunut lukijakunta on entistä epäilevämpää. Lehteen ei yksinkertaisesti enää tunneta samanlaista luottamusta kuin vanhoina ja hyvinä aikoina.

Onneksi slummissa ei tarvitse aina elää.

Arto Luukkanen, Järvenpää

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jarmo Korhoselle nostan hattua. Ihminen,jonka oikeudentuntoa on joskus loukattu, hakee uskomattoman sitkeästi hyvitystä kokemalleen vääryydelle. Sellaiset muuttavat maailmaa. Ilmeisesti hän kokee joutuneensa kohtuuttomasti isompiensa taakan kantajaksi.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Pitäisiköhän sittenkin sanoa, että ihminen, jonka itsetuntoa on loukattu, hakee uskomattoman sitkeästi hyvitystä. Enkä tiedä, onko sille syytä nostaa hattua.

Rolle Törnroos

Jarmo Korhonen voi olla katkeroitunut ex poliitikko ja hänen motiivisnsa tehdä paljastuksia voi kummuta siitä katkeruudesta. Mutta oli miten oli, tällaisia jarmokorhosia tarvitaan. Muuten moni tulenarka asia jäisi ikuisiksi ajoiksi pimentoon. Ja kuten blogisti ja monet muut ns. asiantuntijat sanovat kyse ei ole pelkästään lainkuuliaisuudesta, vaan moraalista ja luottamuksesta.

Suomi tulee olleeksi itsenäinen valtio 100 vuotta parin vuoden kuluttua, jos ei sitä ennen muutu EU:n osavaltioksi. Luulisi, että sadassa vuodessa olisi jotain opittu, mutta joko olemme kovapäisiä tai peräti tyhmiä.

Tyhmyyteemme viitta kaikki muukin toiminta Suomessa, tuoreimpana maahanmuuttoasia, jossa viisaat ruottalaiset vievät ja tyhmät suomalaiset vikisevät.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Neutraalisti totean, että harvoinpa ne, joita EI kaltoin kohdella, tällaisia asioita esille nostavat, koska silloin heistä tulee kaltoin kohdeltuja.
Muuten totean, että kontekstuaalisuuden tulisi olla mukana jälkiviisaudessakin. Sen sijaan maailman vähiten korruptoineen maan moraali kaipaa aina harjaamista - omatunto kolkuttaa joka tapauksessa. :-)

Käyttäjän AnneMikkola kuva
Anne Mikkola

Minä ihmettelen sitä miksi A-Studio eli Yle nosti tämän ei-uutisen esille. Tuli mieleen, että oliko tarkoitus mustamaalata Ben Zyskowicz, joka on ollut ainoita joka on vihervasemmistolaista vihapuhetta mediassa haastanut, ainakin sanomalla jossain A-ohjelmassa suorat sanat Ville Niinistölle. Nyt BZ näyttäisi olevan tämän kohun - kenties toivottu - pahis? Tosin selvisi kyllä A-Studiossa voittajana 6-0.

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Meillä on tosin parlametti, mutta ei parlamenttarismiä.Eikö tämäkään hallitus saa maahamme Perustuslakituomioistuinta.
Toimia voi vaikka sitä ei ole hallitusohjelmaan kirjoitettukaan.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Eikös se kaima sinne slummi-parlamenttiin viime eduskuntavaalissa kuitenkin hinkunnut muiden slummi-parlamenttarikkojen seuraan, ikäänkuin jonon jatkoksi.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Kyllä kyllä!)) Mutta parantamaan tilannetta ja siivoamaan sitä. Organisoin juuri Korhosen saamista ohjelmaani "Dosentti". )) Asiasta pitää keskustella.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jarmo Korhonen jos kuka on elävä esimerkki henkilöstä jota voi elämänkokemuksensa perusteella sanoa filosofiksi, vaikka ei sitä itse tiedostaisikaan.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Jeee! Sain Korhosen "Dosenttiin"...puhutaan aiheesta tosissaan.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Arto, muistathan kysyä onko seuraavassa kirjassaan Hyvä veli tulossa veret seisauttava paljastus Vanhasen lautakasasta, Korhonen kun ilmoitti jättävänsä sen siihen )))

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Seija...pitää kysyä))) Rupean rustaamaan hyviä kysymyksiä. Onko ehotuksii?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Vähän vaikeaa kun en ole lukenut kirjaa, mutta kun Korhonen mainitsee historian tutkimukseksi niin käsitteleekö maan tapaa vain keskustan ja kokoomuksen osalta - esim. demareista kirjasta taisi olla julkisuudessa vain Halosen presidentinvaalien rahoitus.

Edit: Ts. kun olet lukenut niin pitäisikö kirjan nimi olla keskustan maan tapa ja vähän kokoomuksenkin, ja hiukkasen demarienkin = missä määrin on pyrkinyt ja päässyt tutustumaan muiden puolueiden osalta, varsinkin Kehittyvien Maakuntien Suomen lisäksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kysyisin Korhoselta miten hyvin Vanhaseen, joka piipahti Perheyrittäjien (Ehrnrooth, Hartwall, Herlin, Ahlström ym) johtajana pysyen kuitenkin koko ajan huutoetäisyydellä eduskunnasta kadun toisella puolella, sopisi väite, että alempien puolesta on turvallista ajatella sillä he eivät lyö näpeille, mutta jos sen sijaan sanot ajattelevasi ylempiesi puolesta vaatien heitä osallistumaan talkoisiin, varo kynsiäsi?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Erityisesti Vanhanen näkyy olevan Korhosen tähtäimessä vaikka ei hampaankolossaan myönnä mitään olevankaan:

- Vanhasen pokeri puhua löysiä on erinomainen, Korhonen arvioi työpariaan.

- Vanhasen noudattama toimintastrategia keväällä 2008 oli yksinkertainen: hän ei tunnustanut mitään. Samaa taktiikkaa hän käytti kesällä 2009 vaalirahoituksen toisella kierroksella, syksyn 2009 lautakasajutussa ja eronsa yhteydessä joulukuussa 2009.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015101920534919_u...

Ja päivän Aamulehden otteiden mukaan myös Kiviniemi ja Lehtomäki, s. A9 Otteita Jarmo Korhosen kirjasta.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Sama sontakasa löytyy myös SAK:n ja liittojen tukitoimenpiteissä eri vaaleissa lähinnä vasemmistolle. Rinnekin kehui toimistonsa väkeä tehokkaasta katutason työstä ja taisi olla kaikki komennettu arbeettiin.
Mainoskamppanjoita ei liene kannata tehdä, vaikka Oiva Lohtander onkin maanmainio näyttelijä. Sovitaan, että tällainen katutason kampanjoija suorittaa taksvärkkinsä pekkaspäivänsä aikana, se olisi kohtuullista ja voitaisiin hyväksyä myös vastapuolella.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tätäkin Korhoselle:

Eikös kokeiluhaluinen hallitus voisi perustaa uuden oppiaineen nimellä Omistajankieli? Se sisältäisi mm. Perheyrittäjien menestystarinoita, Anne Bernerin huolta kolmen elämänhaluisen poikansa kansainvälisestä tulevaisuudesta jne. Luennoitsijoina voisi käyttää professorin tittelillä esim. Matti Vanhasta ja Björn Wahlroosia.

Tarkemmin ajateltuna kokeilu voisi pohjautua nähtyyn malliin:

http://www.savonsanomat.fi/savo/timo-soini-siunaa-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset