Arto Luukkanen

Mitä tästä sirkuksesta jää käteen? Soteko?

Mitä tästä sirkuksesta jää käteen?

Käyskentelinpä perheen kanssa Hietalahden hautausmaalla Pyhäinmiestenpäivänä.

Oli opettavaa.

Monet innokkaat ja suuret poliittiset kilpaveikot makailivat sulassa sovussa toisensa lähellä. Siellä he lepäsivät: niin UKK kuin Väinö Tanner. Kuolema teki heistä ”kamuja” vaikka elävässä elämässä he kamppailivatkin toisiaan vastaan.  Siinä oivalluksessa on jotain tasoittavaa ja rauhoittavaa sanomaa meille kaikille. Lopuksi me kaikki päädymme tomuksi. Ehkä näin saumatonta yhteistyötä voisi opetella jo eläessä?

Rikkaat ja köyhät

Toinen huomio oli se, että ihmiset ovat niin kovin epätasa-arvoisia elämässä ja kuolemassa. Suurmiesten, senaattorien ja ministerin haudat ovat monumentaalisia järkäleitä. UKK:n hauta on kuin faaraon kenotafi – iso kivi varmistaa että sielläpä se pysyy.

Köyhät ovat taas pelkästään häviäviä kumpuja; heistä jää puinen risti tai vaatimaton kivi, joka viedään pois kun sopimus on ohitse. Tylyimmillään siellä on pelkkä laatta, jossa on syntymäpäivä ja kuolinpäivä. Toisaalta. Näiden pienten ihmisten muistomerkki ei ole pröystäilevä hautakivi vaan ympärillä oleva hyvä yhteiskunta. He eivät tarvitse marmoria - he ovat pystyttäneet marmorin.

Kuka voitti Soten?

Kolmas opetus tästä promenaadista Hietaniemeen oli se, että ihmisten turhat kiistat ja oveluudet eivät loppujen lopuksi ole niin pitkäaikaisia.

Kuka voitti Soten, kuka nöyryytti ketä, kenen rahat hävisivät? Varmistiko Kepu nyt sen, että se pysyy Suomen poliittisella kartalla iänkaikkisesta iänkaikkiseen? Entä saiko Kokoomus auki terveysbisneksen ja nyt se putsaa kansan rahat? Nöyryytettiinkö Stubbia? Entä oliko Sipilä aivan liian raaka? Pitääkö sen nyt mennä vihaterapiaan?

Ainoa, mikä merkitsee, on se auttoiko tämä uudistus tekemään parempaa Suomea. Ei meillä loppujen lopuksi ole muuta kuin kysymys: teitkö parhaasi, teitkö sen muiden puolesta.

Omatunto kolkuttaa aina - aina

Hietaniemi muistuttaa myös siitä, että se ”huonomuistisuus” (keltä nämä rahat tulivat?) ja rahan & vallan perässä juokseminen tai sen pyydysteleminen eivät loppujen lopuksi tuo onnea tai tyydytystä.

”Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon?”

Huonomuistisen omatunto on aina hänen kaverinsa. Niin eläessä kuin kuollessa.

Lopuksi, kävelyretki siellä toi myös mieleen sen, että se ainoa todellinen ja oikea motivaatio tässä maailmassa on – toisen auttaminen – ilman taka-ajatuksia. Ilman kunniankipeyttä. Ilman kiitosta.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. meni ehkä vähän pateettiseksi mutta olkoon näin))) Hyvää hallituksen miltei-kaatumisen jälkeistä viikkoa kaikille! Kansalaisten onneksi tämä tosi-tv sirkus ei sitten pamahtanut. Iltalehdet saivat annoksensa bulevardijulkisuutta ja rahaa.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Kiva kirjoitushan tuo. Kiitos. Kyllä papin kirjoitukseen tunteet kuuluvat.

---

Mehän voisimme opetella elämään vaikka niin että hautaa katsovat ihmiset sanoisivat, että kyllä mies olisi komeamman paaden ansainnut, eikä päinvastoin, että kaiken maailman hanslankareille ne monumentteja pystyttävätkin.

Käyttäjän hietanenkaija kuva
Kaija Hietanen

Tätä sotea on kyllä kritisoitu ihan kohtuuttomasti. Vasemmisto ei sitä viime hallituksessa pystynyt tekemään, kaikki muistavat. Kokoomus ei saanut kaikkia tavoitteitaan läpi, Stubb sai itkupotkuraivarin ja lehdistössä Kokoomuksen kannattajat ilmaisevat tyytymättömyytensä. Ei jaksa enää edes lukea näitä, ja suunnitteluhan on vielä kesken. -Sotehan on nyt tehty, mission accomplished, ainahan sitä voi korjailla jos siihen on tarve. Niin tehtiin Tanskassakin vastaavanlaisen uudistuksen jälkeen. -Minusta tämä oli suhteellisen demokraattinen sote , ainakin näin alkumetreillä näyttää siltä, koska maaseudun asukkailla on edelleen mahdollisuus hoitoon asuinpaikasta riippumatta. Ja on tietysti aina hyvä pitää mielessä asian suhteellisuus.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ainakaan sirkuksella ei uhattu sotaväen kalustohankintoja. Jotakin pyhää pitää olla. Kansa taistelee-lehti (HS) ihastelee tänään muutaman suomalaisen kehittelemää supermönkijää. Mistä sille saisikaan referenssejä?

Valtiollisen väkivoiman, so. sotavoimien ihannointi yhdistää meitä Israeliin. Jumalan valitseman omaisuuskansan asenteita esiintyy yllättävänkin paljon nimenomaan Suomessa. Ruotsalaiset eivät niistä halua kuullakaan, flirttailivathan suomalaiset natsien kanssa hyvällä menestyksellä.

Kauniaista voisi pitää pikku-Israelina. Sielläkin halutaan itse valita maahanmuuttajat ulos. Yleisemmin Suomessa kuulostaa kovin tutulta israelilaisten käytäntö hävittää terroristeiksi epäilemiensä palestiinalaisten sukulaisten asumuksia tarkoituksena yllyttää onnettomat toistensa kimppuun.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset