Arto Luukkanen

Muistetaan itsenäisyyspäivänä kaikkia uhreja!

 

 

”…minä vihaan teidän juhlianne, minä inhoan

 niitä, minä en voi sietää juhlakokouksianne….

Vie pois minun luotani virsiesi pauhu!

 En halua kuulla sinun harppujesi helinää.

mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro…”

 

Tämä edellinen värssy ei ole mistään anarkistin käsikirjasta tai kommunistisesta manifestista. Se on Raamatusta. Aamoksen kirjasta. 

Tämän virkkeen yhdistäminen itsenäisyyspäivän juhlintaan voi tuntua pahalta.

Sen pohjalla on kuitenkin syvä ajatus siitä, että eliitin juhlinnan ja frakkien kimalluksen takana on aina tyly todellisuus. Se ei ole välttämättä kaunis. Maamme sukeltaa lamaan ja samalla meillä on vielä edellisen talouskriisin ongelmat käsittelemättä.

Voimmeko juhlia hyvillä mielin, jos meillä on vielä kaapissa 1990-luvun laman luurankoja? Miten meidän "juhlakokouksemme" sujuu jos unohdamme menneet maanmiehet? Eikö todellinen itsenäisyydenpäivän vietto merkitse sitä, että me edistämme oikeudenmukaisuutta?

Tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Näyttää siltä, että Suomi ei voi nousta tästä nykyisestä lamasta, jollemme tunnusta 1990-luvun tosiasioita. Silloin monet ihmiset eivät jaksaneet vaan ottivat itseltään hengen. En usko, että meillä on edellytyksiä tai mahdollisuuksia uuteen taloudelliseen nousuun jollemme suhtaudu vakavasti menneisyyden virheisiin.

Ne on tunnustettava ja tilinteko on tehtävä.

**

Helsingissä järjestetään kynttiläkulkue 6.12.2015 klo 11.45 niiden 90-luvun uhrien muistolle, jotka eivät jaksaneet. Mikään ei saa päättäjille olla tärkeämpää, kuin yhteiskunnan oikeudenmukaisuus.

Jokatapauksessa – jokaiselle suomalaisille hyvää ja syvien ajatusten itsenäisyyspäivää! Me selviämme kun teemme tilinteon historian kanssa.

Silloin selviämme aina.

Arto Luukkanen

Järvenpää

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset