Venäjän järjestelmäkriisi lähestyy?

Terveiden venäläisten kenraalien kummallinen joukkokuolema

Uudenvuoden jälkeen venäläisille kerrottiin useiden johtavien sotilaiden äkillisestä kuolemasta. Venäjän sotilastiedustelun päällikkö kenraali Igor Sergun kuoli ensimmäisten tietojen mukaan sydänkohtaukseen. Kyseinen salamyhkäinen sotilasjohtaja oli Venäjän uuden hybridisodankäynnin käynnistäjä ja samalla myös vastuussa vuoden 2014 Krimin miehityksestä.

Samoihin aikoihin hänen kanssaan kuolivat myös kaksi tärkeää Krimin miehitystä johtanutta sotilasjohtajaa; kenraalimajuri Aleksandr Šušukin ja kenraali Pavel Solovjev. Molemmat sydänvaivoihin. Niin Sergun, Solovjev kuin Šušukin olivat yli 50-vuotiaita mutta muuten terveitä miehiä.  Uuden vuoden jälkeen ilmoitettiin myös, että presidentinhallinnon ”valtiollisesta palvelusta ja kaadereista” vastaava virkamies Vladimir Kikot olisi kuollut äkillisesti samoihin aikoihin.

Miten nämä periaatteessa terveiden miesten äkilliset kuolemat on tulkittava?  

Venäjä on villien huhujen luvattu maa ja näiden kenraaleiden kuolema käynnisti heti huhut jonkinlaisesta valtakamppailusta tai intrigeistä, joita käytiin Kremlissä.  Venäjän sotilastiedustelun GRU:n ja salaisen poliisin FSB:n välisistä skismoista on tiedetty jo pitkään ja joidenkin arvioiden mukaan kuolemat olivat ”järjestettyjä”, että kyseessä olisi ollut pyrkimys hillitä sotilastiedustelun kasvanutta valtaa. Tätä tukee se, että Sergunin sanottiin kuolleen FSB:n lomakodissa (sic!).

Ajatus siitä, että GRU:n johtaja menisi lomailemaan FSB:n lepokotiin on yhtä irvokas kuin sodan jälkeen NL:n edustajien ehdotus siitä, että Mannerheim menisi lomailemaan Krimille. Nämä kaksi instituutiota kilpailevat verisesti rahasta, asemasta ja vaikutusvallasta.

Tapahtumat joutuivat vielä merkillisempään valoon kun Stratfor-niminen läntinen lähde väitti, että Sergun olisi itseasiassa kuollut Libanonissa (https://www.stratfor.com/). Sen tulkinnan mukaan Venäjä halusi salata Sergunin kuoleman paikan tietoisesti.

Toisaalta, yhtä kaikki, jokaisessa näissä arveluissa epäillään, että nämä kuolemat merkitsivät sitä, että Ukrainan ja Donbassin alueen vastuu siirtyisi näin FSB:n haltuun ja että luvassa olisi uudenlaista strategiaa, jossa pyrittäisiin myös ns. poliittiseen ratkaisuun. Ainakin Boris Gryzlovin vierailu Kiovassa merkitsi sitä, että nyt tunnustellaan tosissaan mahdollisuutta jonkinlaiseen sovintoon. Laihakin sovinto olisi nyt mahdollinen.  

Instituutioiden välinen sota?

Järjestettyjen kuolemien mahdollisuus Venäjällä on ehkä korkeampi kuin muualla mutta näyttää siltä, että salaliittoteorioiden arvuuttelu on vielä aivan liian aikaista. Toisaalta, Venäjän turvallisuusorganisaatioilla on tapana turvautua varsin koviin otteisiin kun niiden intressin törmäävät toisiinsa. Esimerkiksi vuonna 2007 paljastui skisma Venäjän federaation huumeviraston ja FSB:n välillä.

Tällöin huumeviraston johtaja Viktor Tšerkesov leväytti auki FSB:n ja Venäjän federaation huumeviraston välisen epävirallisen sodan Kommersant-lehdessä 9.10.2007. Hänen mukaansa instituutiot kävivät toistensa kimppuun väkivalloin; toisen laitoksen työntekijöitä pidätettiin ja salamurhattiin. Vastustajan kimppuun käytiin myös paljastamalla ”kompromaatteja”  – likaisia asioita lehdistössä.

Tämän jälkeen näiden instituutioiden yhteistoiminta on ollut muodollisesti täysin moitteetonta. Kreml perusti myös pari vuotta sitten erillisen instituution – Venäjän federaation tutkintakomitean (Sledtsvennyi Komitet –SK) heiluttamaan ruoskaa valtionhallinnon virkamiesten yllä.  

Potentiaalisten vaarallisten kenraalien puhdistus?

Kenraalien äkilliset kuolemat ovat antaneet mahdollisuuden olettaa, että kyseessä olisi jonkinlainen ”hiljainen puhdistus”, jossa siivottaisiin liian poliittiset ja epävarmat sotilasjohtajat – jotka mahdollisesti voisivat uhata valtion nykyisen poliittisen johdon valtaa. Että sydänkohtaukset olisivat olleet järjestettyjä tai sitten käskettyjä itsemurhia.

Eräiden ukrainalaisten ”tietojen” mukaan jokin ryhmä Venäjän oligarkeista ja sotilaista olisi sopinut, että se poistaisi Putinin vallasta epäonnistuneen ulko- ja sisäpolitiikan takia (esim. http://onpress.info/ubityj-sergun-byl-uchastnikom-antiputinskogo-zagovor…).

Sergun olisi näiden väitteiden mukaan osallistunut tähän kokoukseen ja oli edustanut siellä ”silovikeja” ja niitä upseereja, jotka eivät halua uutta suursotaa. Mikä ihmeellisempää: ukrainalaisten ”tietojen” mukaan Putinilla olisi pitkälle mennyt eturauhasyöpä ja siksi hän olisi valmis mihin tahansa säilyttääkseen valtansa.

Nämä huhut ovat hurjia ja villejä. Samoin niiden lähden on vähintäänkin epämääräinen. Venäjällä on kuitenkin mahdollista, että varsin arkaluonteisiakin tietoja vaihdetaan ja levitetään näinkin ”väärien” tahojen kautta.

Toisaalta, se, että oligarkit uskaltaisivat haastaa nykyistä hallintoa tuntuu mahdottomalta. Siitäkin huolimatta, että he olisivat kärsineet niin suuria tappioita (https://tvrain.ru/teleshow/bbc_na_dozhde/poteri_oligarhov-401929/). Epämääräisten keskustelujen käyminen olisi ehkä mahdollisempaa. Nämä viattomatkin keskustelut olisivat ehkä antaneet sitten aihetta vaarallisten kenraalien raivaamiseen?

Jos sitten oletetaan, että tässä olisi jotain perää voisi ehkä otaksua, että Aleksei Navalnyin korruptionvastainen kampanja liittyisi Kremlissä käytävään valtataisteluun. Navalnyi alkoi jo  kesällä 2015 levittää varsin hyvin perusteltuja ja yksilöityjä tietoja Shoigun varallisuudesta ja pääsyyttäjä Tšaikan saamista rahoista. Jos nämä liittyvät toisiinsa, on tieto Putinin sairastumisesta ilmeisesti lähtenyt liikkeelle kesällä ja käynnistänyt jonkinlaisen hiljaisen valtataistelun, jossa käytetään myös ns. ”kompromaatteja”.

Valtataistelun merkillisyys olisi siinä, että entinen johtaja on vielä kuitenkin voimissaan ja jokaisen on otettava huomioon väistyvän johtajan poliittinen linja ja hänen ”testamenttinsa” Venäjän tieksi. Jos esimerkiksi solumyrkky- ja kortisonihoidot ovat vielä kesken, ei presidentin terveydellä voisi vielä spekuloida.

Epämääräisiä valtataistelu ja sairastamishuhuja on Venäjän televisiossa kumottu esittämällä Putinin judoharjoituksia. Toisaalta, syksyllä esitettiin aprikointeja siitä, että suuri johtaja on näyttänyt väsyneeltä.

Mutta vielä kerran: Venäjä ja Ukraina ovat hurjien huhujen luvattuja maita. Kylmiä faktoja on vähän: on vain muutamia huomioita siitä miten väsyneeltä itse presidentti Putin on viime aikoina näyttänyt. Lisäksi on ollut mielenkiintoisia yhteensattumia sekä kummallisia yrityksiä peitellä tapahtunutta. Ja sitä paitsi: venäläisten miesten kuolleisuus on kansainvälisesti katsoen korkealla tasolla. Ehkä sydänkohtauksien mahdollisuus on täysin mahdollinen?

"Suuren Tsunamin" edellä?

Venäjä tilanne näyttää ilman mahdollista valtataisteluakin alkaa lähestyä  ns. järjestelmäkriisiä tai kuten jotkut sanovat "suurta tsunamia".  (http://www.gazeta.ru/comments/2016/01/15_a_8023709.shtml).

Talouden mittarien laskiessa ja ennen kaikkea halvan öljyn uhkaamassa taloudessa ollaan nähtävästi turvautumassa a) leikkauksiin ja b) yksityistämiseen. Eläkeikää aiotaan nostaa samalla kun virkamiesten määrää vähennetään. Toisaalta, ”valtion” omaisuuden parhaiden palojen yksityistäminen voisi kerätä valtion kassaan kaivattua likviditeettiä. Nämä ovat kuitenkin vain paperinpalasia tuulessa mikäli talouden suunta ja energian hinta eivät nouse.  

Kun rahat loppuvat hiipuu myös poliittisen järjestelmän elämä ja tulevaisuus.

Hallinto voi sinnitellä väkivallalla,  kolonialisoimalla omaa väestöään lisää tai lähtemällä ulkomaisten sotien tielle. Nyt käytävä Syyrian sota on koitunut kalliiksi hankkeeksi, jonka legitiimisyyttä on epäilty enemmän kuin Ukrainan kurittamista ja Krimin haltuunottoa. Syyrian sodan laajentaminen on kuitenkin koko ajan yhä varteenotettavampi mahdollisuus.

Entä sitten kun rahat todella loppuvat? Talouden sakatessa ja rahojen loppuessa hinnat ovat vähitellen nousseet ja inflaatio on kasvanut.  Järjestelmä, joka oli niin hyvä yli 10 vuoden ajan kasvattamaan elintasoa ja palkkoja, on nyt mätänemässä sisältäpäin. Venäjän aktiivinen sotapolitiikka on myös pahentanut valtiontalouden tilannetta.  
Lopulta, kun rahat ovat loppuneet, ovat klaanit alkaneet aggressiivisesti kilpailla keskenään. Samaan aikaan presidenttiä lähellä olevat isänmaalliset piirit ja ”sekurokraattioligarkit” ovat tyhjentäneet maan stabilisaatiorahastoja.  

Mistä järjestelmäkriisin sitten tunnistaa? Tutkijoiden keskuudessa puhutaan ns.”heikoista signaaleista”. Ne ovat vahvistuneet koko ajan. Ajan merkit ovat näkyneet siinä, että itänaapuriin on ilmaantunut erikoisalojen protesteja kuten esimerkiksi venäläisten rekkamiesten anti-Platon (uusien tiemaksujen vastainen protestiliike) liike.

Kreml oli vuodenvaihteen aikana hetken ihmeissään kun 600 rekkaa suuntasi maan pääkaupunkiin ja pyrki tukkimaan Moskovan kehätien. Erilaiset yllättävät protestit ovat lisääntyneet samalla kun sosiaalisessa mediassa vaaditaan ankarasti korruption karsimista ja rehellisyyttä. Kriisin näkymättömyys on tähän saakka johtunut siitä, että keskiluokalla on ollut tähän saakka resursseja kestää huonompia aikoja.

Jotakin on kuitenkin ilmassa; yhä itsevarmempi Tsetshenian diktaattori Ramzan Kadyrov on alkanut toimimaan Venäjän nykyisen vallan "puolestataistelijana" ja uhkaillut erimielisiä. Tämä on taas herättänyt ansaittua huomiota ja protestointia Venäjällä. (https://tvrain.ru/news/ponomarev-401912/). Tavallisen kansa keskuudessa vallitsee hiljainen huoli tulevaisuudesta ja kriisiajoille luonteenomainen taipumus turvata suureen johtajaan. Putiniin luotetaan – vielä.  

Kaiken takana on talous

Maan elintason laskun poliittisesta merkityksestä ei Venäjällä mielellään puhuta. Tosiasiat näkyvät jo tavallisten ihmisten arjessa – rupla heikkenee ja ihmisten ostovoima on kutistumassa. Sitä päivitellään lehdissä mutta kukaan ei oikein mielellään uskalla keskustella kriisin syistä tai viitata siihen, että valta on toiminut väärin.  

Poikkeuksia on kuitenkin olemassa.   Tunnettu venäläinen tunnettu lehtimies Vjatšeslav Kostikov nosti kissan pöydälle ja kritisoi artikkelissaan ”Montako virstaa on onneen?” (AiF No 48) vallanpitäjien huolettomia asenteita.
Parin viime vuoden aikana valta on kertonut muutoksen parempaan olevan edessä ”vuoden tai parin kuluttua”.

Nyt ääni on kuitenkin muuttunut ja parempaa tulevaisuutta ei enää ennustella heti. Kostikovin sanoma on ankea: vuoden 2016 budjetissa on muodostumassa valtava vaje, jota ei voi peitellä pelkästään keräilemällä korkeampia tariffeja, veroja tai maantiemaksuja.

Leipää?

Vielä kerran: järjestelmäkriisi Venäjällä näyttää mahdolliselta ja se voi puhjeta mitä arkipäiväisimmistä asioista. Vähän kuten vuoden 1917 kansainvälisen naistenpäivän mielenosoituksessa, jossa rohkeat naiset uskalsivat kirjoittaa banderolleihinsa vaarallisen sanan – leipää! Laajentuneiden mielenosoitusten ja muutamien aseellisten yhteenottojen jälkeen Pietarin varuskunta siirtyi vallankumouksellisten puolelle. 

Toisaalta historian vääjämättömät ja selvät muutokset saattavat joskus antaa odottaa itseään pitkän aikaa eikä tulos ole koskaan sellainen kuin itse halutaan tai toivotaan.

Kleio – historian muusa – ei ikinä kulje ennalta-arvattavia polkuja.  

Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto

Artikkelin perusrunko ilmestyi viime viikolla Etelä-Suomen Sanomissa.

 

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu