Arto Luukkanen

Ihmisen asialla

Jokaisessa sirkuksessa oli – ainakin ennen aikaan – jonkinlainen friikki, jota maksavat asiakkaat saivat äimistellä. Oli maailman lihavimpia naisia, karvaisimpia naisia, pisimpiä miehiä ja tai maailman suurimpia kääpiöitä ja pienimpiä jättiläisiä.   

Näin on myös täällä sosiaalifoorumilla. Kun professori Heikki Patomäki pyysi minua osallistumaan tähän kokoukseen epäröin nanosekunnin verran mutta päätin sitten osallistua.

Epäilen kuitenkin kovasti, että minulla on täällä samanlainen rooli – olla jonkinlainen kummallisuus tässä henkisesti muuten yhdenmukaisessa seurassa. 

Sovinnollisen puheen puolesta

Se aihe, mistä aion puhua täällä tänään, on yksimielisyys ja erimielisyys.

Olemme joistain asioista samaa mieltä ja joistain eri mieltä. Perussuomalainen puolue – uskallan sen sanoa – seisoo aina sen puolesta, että tässä maassa eri tavalla ajattelevat voivat tulla toimeen keskenänsä ilman pelkoa. Suomalaiseen kansanvaltaan kuuluu lausumattomana ajatuksena se, että tässä maassa saa ajatella vapaasti. 

Tämä asia voidaan henkilökohtaistaa: tiedän kokemuksesta, että professori Heikki Patomäki on älykkö ja ajattelija, jonka kanssa on ollut hienoa keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Hän vieraili omassa televisio-ohjelmassani ”Dosentissa” ja juttua riitti.

Luulen, että tässä olisi mahdollisuus myös lieventää somekeskustelujen ja nettiriehumisen kiihkoa – kun näkee ja tuntee ihmisen, on vaikea demonisoida häntä. Kasvokkain puhuminen auttaa. Uskon myös siksi, että täällä sosiaalifoorumissa me ensi äimistyksen jälkeen me huomaamme, että meillä on täällä jotain asioita, jotka ovat yhteisiä ja yhdistävät.   

Muutama huomautus ensin – en edusta täällä nyt puoluetta vaikka olen sen jäsen. Toiseksi, kaikki mitä tässä sanon, on täysin perussuomalaisen henkilökohtaista. Samoin: en ole tullut tänne laittamaan perusjauhoja kenenkään suuhun vaan keskustelemaan ja vaihtamaan mielipiteitä.

Ei-perkeleellistäminen?

Ensimmäiseksi, haluaisin aluksi ei-perkeleellistää tämän keskustelun.

En aio sanoutua irti mistään enkä harjoittaa stalinistista itsekritiikkiä. Kuten vanhassa katolisessa messussa – kun lapsi kastetaan – sen kummit sanoutuivat lapsen puolesta irti perkeleestä. Minä en tee niin – en aio todeta, että en puhu vihapuhetta tai rasismia.

Syy on yksinkertainen: meidän puolueessamme ei ole rasisteja eikä vihanpuhujia. Niille ei ole tilaa. Viha ja vaino liittyvät vasemmistolaiseen agendaan ja sen perinteisiin. Meillä tärkeimpänä on taas Suomen Laki ja ihmisen kunnioitus. 

Asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä: minulla on myös vahva luottamus siihen, että suomalaiset ovat poliittisessa mielessä täysi-ikäisiä eikä poliittisen korrektiuden nimissä ole järkevää jättää jotakin pois keskustelusta.  Suomettumisen ja itsesensuurin ajat ovat ohitse.  

Kyyti on nyt kylmää…

Mutta arvoisat punavihreän kuplan kunnioitetut jäsenet!

Haluan onnitella osanottajia ja järjestäjiä. Tällaisia keskustelutilaisuuksia tarvitaan. Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Globaali kapitalismi on siirtynyt hyökkäykseen, jossa se pyrkii määrätietoisesti nujertamaan kansoja ja suvereeneja valtioita.

Otan tässä esimerkiksi Argentiinan, joka on nyt kansainvälisten pankkien hampaissa.  Sen kansa on nyt niskalenkissä siksi, ettei se voi hoitaa omia velkojaan. Velkoja, jotka ovat syntyneet epäreilusti mutta jotka ovat kuitenkin kansanvälisesti riidattomia velkoja. Suuri ja rikas Argentiina joutuu nyt jonkinlaiseen velkavankeuteen ja alistussuhteeseen. Sen isännäksi on tulossa kasvoton ja armoton kansainvälinen omistaja. Minä en haluaisi, että Suomi joutuisi tällaiseksi protektoraatiksi.

Edellä mainittu rosvokapitalismi ei usko kyyneliin. Sen päämääränä on isännättömän tai heikon omaisuuden valtaaminen – ”raidaaminen”. Se on toiminut heikoissa maissa kuten Afrikassa ja on kyennyt korruption avulla musertamaan näiden valtioiden kansalaisten elämän. Samaan aikaan kun Kiinan maatalouseksploitaatio Afrikassa etenee ja heittää pienmaanomistajia pois tilkuiltaan, se sekoittaa myös elämää Lähi-Idässä ja on saanut aikaan massiivisen muuttoliikkeen kohti Eurooppaa.  On syntynyt uusi ilmiö: merirosvon tavoin toimiva kapitalismi, joka heiluttaa nyt valtioita ja kansoja.

Lyhyesti: viime vuonna meillekkin ulottunut muuttoliike syntyy tämän piraattikapitalismin saalistuksesta, imee voimaansa ahneilta ihmiskauppiailta ja kasvottomalta pääomalta, joka haluaa mantereellemme uudet työmarkkinat.  Tulevaisuudessa suomalaisen duunarin on nöyrryttävä ja jos pullikoivat paikallisesti niin sitten joku tulijoista hoitaa hommat eurolla tunti.

Tarkoituksena on musertaa keskiluokka ja ennen kaikkea duunarit.

Vihalla on nyt tilaus

Pahinta tässä kaikessa on se, että Euroopan hyvinvointivaltioiden asukkaat laitetaan vastakkainen – riitelemään toistensa kanssa. Meitä heitetään toisiamme vastaan. Erilaiset kuplat huutavat toisilleen ja pyhää vihaa viritellään kummallakin puolella.

Meillä on suuri keskiluokan ja duunareiden enemmistö, joka pelkää ja kammoaa uutta eksodusta ja kulttuurista muutosta. Sitten meillä on median ja älymystön ohut kupla, joka taas näkee omana moraalisena velvollisuutenaan edistää tätä liikettä parhaansa mukaan.  

Molemmat puolet ovat vilpittömiä ja uskovat toisesta mielellään kaikkea pahaa. Viha on saanut aikaan myös kirosanoja: toisen naamaan heitetään suvakkia ja rasistia. Tämä on vielä vihanpidon ja kiihotuksen asteella mutta näyttää siltä, että pian ”kärpäsestä kasvaa härkänen”.

Ei hylätä veljeä tai siskoa

Minusta tämä on ikävä kehityskulku. Samalla kun kansallinen yksimielisyys häviää, häviää myös sosiaalisen pääoman ja yhteenkuuluvuuden liima, joka yhdistää tätä yhteiskuntaa toisiinsa.

Tässä prosessissa perussuomalaisesta puolueesta on tullut joillekkin jonkinlainen yhteinen mörkö, jota on hyvä ja asiallista mäiskiä julkisuudessa. Ja niin kaiku vastaa kuin siihen huudetaan.  

Argumenttien tasolla asiat ovat kuitenkin yksinkertaisia: punavihreän kuplan toisella puolella ollaan sitä mieltä, että hyvinvointivaltio ja massiiviset maahantulijoiden joukot eivät voi kuulua samaan yhtälöön.

Syy on siinä, että rahat eivät riitä eikä suomalainen yhteiskunta ja sen tasa-arvoisuuteen perustuva henki siedä sitä, että omat kärsivät sivuutetaan parempaa hyvinvointia etsivien ihmisten takia. Meillä ei ole yksinkertaisesti fyrkkaa hoitaa koko maailman ongelmia ja väärin laiminlyödä omat heikommat veljet ja siskot.  

Suomi – globaali valkoselkätikka

Käytän seuraavaa kielikuvaa: meille tämän rakas isänmaa on globaalissa mielessä kuin valkoselkätikkayhteisö, jolla on oma ekologinen lokosensa mutta jonka rauhaa ja olemassaolo voidaan helposti uhata.

Ajatus on seuraava: että me voisimme auttaa ja huolehtia maailman kärsivistä on meidän hoidettava oma maamme kuntoon. Suomalaisten paras ja kaunein puoli on se, että meillä on sydäntä ja tolkkua – että me haluamme hoitaa asiat hyvin ja humaanisti.

Kyse on vain siitä samasta asiasta, jonka presidentti Niinistö totesi: maailman kaikkien ihmisten huolia ei voida hoitaa Suomessa.  Meillä on rajamme.

Tämä kriisin rahoitus maksaa. Tänä vuonna se maksaa ilmeisesti 1.5 miljardia euroa. Se on paljon rahaa ja merkitsee sitä, että meidän globaalinen vastuumme on kasvanut sen verran. Täällä puhutaan paljon kehitysyhteistyörahojen vähentämisestä – minä toteaisin sitä vastaan: se 1,5 miljardia on panostusta juuri tähän. Se on kehitysyhteistyötä – tosin ei kovin onnistunutta sellaista.

Kyselen itseltäni: mitä tällä rahalla olisi voinut tehdä vaikkapa Syyrian pakolaisleireillä, jossa on niitä ihmisiä, joilla ei ole mitään – ei edes rahaa maksaa ihmissalakuljettajille?

Porvari nukkuu ja nauraa?

Kansainväliselle pääomalle suomalaisten kiivas keskinäinen riitely käy tosi hienosti; sille se on erinomainen asia kun "suuren puhalluksen" aikana kansallisvaltion kansalaiset ovat toisensa tukassa.

Kerron nyt mihin se johtaa.

Tämä riitely peittää alleen sen tosiseikan, että nyt kurjaa köyhistetään ja että TTIP-kauppasopimus etenee, Panaman rahat makaavat rauhassa ja että vihreän ympäristöministerin aikana alkanut Talvivaara katastrofi jatkuu – ja että sille annetaan lisää rahaa.

Käytän nyt vasemmistolaisille tuttua kielikuvaa: kun me olemme toisemme tukassa ja sätimme toisiamme niin porvari nukkuu mainiosti ja saattaa korkeintaan nauraa röhöttää unissaan. Panaman ja Caymansaarten rahat ovat turvassa eikä kansanvalta ahdistele.

Mikä meitä yhdistää?

Se idea, jonka pitäisi yhdistää meitä kaikkia täällä, on ajatus siitä, että suvereeni kansa voi itse valita oman tiensä. Kansan ei purjehdi kansainvälisen pääkallolipun alla eikä kävele ahneen roistokapitalismin tietä vaan etsii oman tiensä.

Kansa on suvereeni – se päättää. Luulen, että tämä periaate yhdistää meitä täällä.

**

Kansavallasta seuraa myös asioita, joiden uskon olevan yhteisiä. Uskon, että meitä yhdistävät seuraavat asiat:  

Suomalainen demokratia perustuu ajatukseen kansan suvereniteetista. Perustuslain sanoin: ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle”.

Suomalaisen demokratian syvin olemus perustuu kansanvaltaan. Se merkitsee käytännössä sitä, että lainsäädännön viimeinen sana on aina kansalla, joka toteuttaa demokratiaa valitsemalla omat edustajansa tätä tehtävää varten.

Demokratian pohjavirta vie aina takaisin kansaan, jolta sen edustajiksi haluavien on aika ajoin kysyttävä valtuutusta tehtäväänsä.  Terve kansanvalta edellyttää myös yhteiskunnallista ja poliittista vapautta sekä lain turvaa.

Nämä ovat niitä perusarvoja, joiden avulla demokratia voi ”hengittää”; käytännössä kansalaisten välisissä suhteissa on ”minimissään” noudatettava myös jonkinlaisia perusarvoja, jotka perustuvat joko uskontoon, moraaliin tai velvollisuudentuntoon.  

Siihen on liityttävä myös se, että toisen vakaumusta on kunnioitettava – kunhan se on Suomen lain ja hyvien tapojen mukaista.

Suomen kansan tulevaisuutta on rakennettu vuosisatoja ennen meitä.  Vapaiden kansalaisten muodostaman yhteiskunta ei koskaan pysähdy paikoilleen vaan se joutuu lakkaamatta taistelemaan jatkuvasti ihmisluonnon perusongelmia: ahneutta, vallanhimoa, kateutta ja itsekkyyttä vastaan.  Sen vastapainona ovat ihmiselämää säilyttävät perusarvot kuten perhe, turvallisuus, rakkaus ja epäitsekkyys. 

”Immeistä pittää kunnioittoo…”

Päätän tämän puheeni seuraavaan asiaan:

Suomalaisen yhteiskunnan arvoja on puolustettava yhdessä. Epäilen, että edellämainittujen asioiden takana on 99,99% maamme kansasta – kansanvaltaa on kuunneltava ja enemmistön mieltä on kysyttävä samalla kun vähemmistön mielipidettä on myös kunnioitettava.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. Kyseinen puhe pidetään/pidettiin Suomen sosiaalifoorumin järjestämässä DIEM25 kokouksessa 16.4.2016 klo 15.00.  Paikka ravintola Sir Oliver. Haapaniemenkatu 14 A.  

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Hei! Kokous pidetty. Puhe ei mennyt aivan juuri näin sillä paikallisen agendan mukaan mentiin. Kiitokset järjestäjille!
Yksi ainoa asia suretti: Niin Li Andersson kuin muutkin vasemmistolaiset eivät oikein uskoneet muutoksen mahdollisuuteen. Siinäpä se....siinå koko vasemmiston suuri dilemma. Äänestäjät vaistovat sen.

Käyttäjän TimoNyman kuva
Timo Nyman

Hedelmällisille keskusteluille on ominaista että osallistujilla on myös aidonoloinen kyky näyttää olleensa jossain asioissa jollei nyt väärässä, niin ei kuitenkaan aina "saletisti" oikeassa. Vain silloin voi syntyä jotain uutta. Tosiasioita ei voi muuttaa. Niitä ei voi myöskään piilottaa. Suomalaiselle poliittiselle keskustelulle olisi saatava sellainen ohjaaja joka osaisi "PUUNENIEN" jutustamisen lypsämällä ja porkkanoita tarjoamalla. Tuntuu kuin keskustelijat vetäisivät aina sellaisen naamalihasten puuduttavan maskin päälle kun tilaisuus alkaa. Toivottavasti asiat selvisivät ja ainakin Teille jäi kehittävät muistot!

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Perussuomalainen puolue – uskallan sen sanoa – seisoo aina sen puolesta, että tässä maassa eri tavalla ajattelevat voivat tulla toimeen keskenänsä ilman pelkoa."

Perussuomalaisten oppositiossa esitetyt puheet näyttävät jäävänkin vain puheiden asteelle. Mitä sirkukseen tulee niin Soini jää lähinnä pelleksi höpöpuheineen kun muut hallituspuolueet tekevät irtiottoja täysin eri aiheista mitä hallitussopimuksessa sovittiin.

Käyttäjän HannuTaskinen kuva
Hannu Taskinen

Jarmo Makkosella on oikeus omaan mielipiteeseensä. Myös minulla ja monella muulla.
Timo Soini on Suomen ulkoministeri. Siihen pestiin ei pellet pääse. Tämä nyt vaan on totuus.
Millä tavalla hallitus kausi on mennyt siihen, kuten puheenjohtaja asiaan, perussuomalaisen puolueen jäsenet ottavat kantaa kai 2017 puoluekokouksessa.
Demarit, vasemmisto ja vihertäjät huutelevat mikä heitä miellyttäisi, mutta PS päättää asioista.
Arto kirjoittaa niin viisaita sanoja että en pysty siihen mitään lisäämään.

Käyttäjän erkkikalevilaakso kuva
Erkki K. Laakso

Vassarit eivät halua muutosta, kun tutussa ja "turvallisessa" valheessa on hyvä elää..

Hyvä teksti taas Artolta ja sen todistaa se, et se on "hyvä", kun kommentoijien määrä on näinkin alhainen. Selvästä asiasta on vaikea pashaa mongertaa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset