Arto Luukkanen

Toivoton kokoomusrosolli

Kokoomuksen toivoton kesärosolli

Suomen toivo-ajatuspaja on julkaissut uuden kirjasen, jonka nimi ”Paluu tulevaisuuteen” kertoo paljonpuhuvasti siitä millä tavalla kokoomuksen muutamat ajattelijat tulkitsevat maamme poliittisia näköaloja.

Luin kirjasen uteliaana. Miten nuoret kokoomuslaiset näkevät maailman ja mitä pitäisi tehdä maamme ongelmien ratkaisemiseksi? Enkä joutunut pettymään. ”Paluu tulevaisuuteen” tekijät Harri Jaskari, Kai Mykkänen, Saara-Sofia Siren ja Juhana Vartiainen sivaltavat tässä kirjassa SDP:tä, ”protektionismia”, haluavat uudenlaista yrittäjyyttä, ilmoittavat olevansa sivistysporvareita, ovat hiukkasen kriittisiä EU:ta kohtaan ja haluavat olla viherfeministejä. Lopuksi kansanedustajat valittelevat lopuksi sitä miten vaikeaa eduskuntatyö on. Sitä on heidän mukaansa muutettava. Kuulema 90% eduskuntatyöstä on ihan turhaa.

Kykypuolue ponnistaa!

Ensiksi, on onniteltava Suomen Toivo-ajatuspajaa rohkeudesta. On eri asia laukoa julkisuuteen erilaisia poliittisia mielipiteitä kuin kirjoittaa kirja. Oma esitys on säälimätön, sillä se paljastaa kirjoittajien ajatustyön selvyyden, argumenttien terävyyden ja ennen kaikkea ”kykypuolueen” henkisen ja intellektuaalisen tilan.

Kirjan esipuhe on tiedostanut tämän ja muistuttaa arvokkaasti siitä, että vuonna 2018 Linkomiehen, Paasikiven, Rihtniemen ja Holkerin puolue täyttää 100 vuotta. Kirjan esipuheessa kerrotaan myös siitä, että kirjoittajia ”yhdistää halu käydä ohjelmallista keskustelua”.

Toiseksi, ”Paluu tulevaisuuteen” pamflettia pitää kehua sen lähtökohdasta. Kirjasen selvin havainto liittyy maamme talouteen. Kokoomuslaiset kirjoittajat ovat havainneet yhtä aikaa sen, että maamme velkaantuu, että innovaatiopolitiikka on hyvä asia ja että suomalaiset yritykset kaipaavat uudistamista. Jokaisella kirjoittajalla on myös ihan oma reseptinsä maa asioiden saattamiseksi kuntoon.

Kumman kaa?

Kirja on tahtomattaan hyvin paljastava. Se kertoo siitä, miten epätoivoisesti puolue yrittää ”neliöidä ympyrää” ja tehdä mahdottomasta mahdollista.

Kokoomus taistelee nyt itsensä kanssa. Voiko se olla samaan aikaan oikeistolainen puolue, jonka yrittäjä- ja rahasiipi siirsi kärsimättömänä Alexandr Stubbin syrjään vai sitten palkansaajapuolue, joka kosiskelee epätoivoisesti keskiluokkaa uuden puheenjohtajansa Petteri Orpon avulla?

Ministeri Orpon vaikea tehtävä näkynee tulevaisuudessa siten, että puolue joutuu tekemään uuden korjausliikkeen 2 vuoden kuluessa. Ei voi olla samaan aikaan kova porvari ja kansan ystävä.

Tämä jakomielisyys näkyy mainiosti Juhana Vartiaisen artikkelissa ”Kahden käsilaukun strategia”. Vartiainen aprikoi toiveikkaana: olisiko mahdollista yhdistää niin markkinatalous kuin myös pohjoismainen hyvinvointimalli? Hänen ratkaisunsa kielii myös hänen omasta henkilökohtaisesta dilemmastaan: Juhana kannattaa Thatcheria ja Tarja Halosta. Ollaan niin konservatiiveja kuin myös demareja! Kuljeskellaan kahden käsilaukun kanssa.

Juhana on myös vihainen. Hän on katkera ”korporatismille” ja ay-liikkeelle, joka on hänen mielestään ihan kyvytön työllistämään ihmisiä. Vartiainen vatvoo omassa artikkelissaan myös poliittisen proselyytin ikuista ongelmaa: miksi hylkäsin huonon ja valitsin paremman, miksi kokoomus eikä demarit, jossa olin niin pitkään? Suomen demarien ongelma on Vartiaisen mukaan se, että siellä ei ole nyt blair-schröder-lipposlaisia voimia.

Toisin sanoen Vartiainen valittaa, että demareilla ei ole hänen kaipailemaansa suurpomoa -  Il-Ducea, joka voisi muuttaa puoluetta. Vartiainen haluaa myös äskenkääntyneen innokkuudella mutiloida kokoomuksen ideologiaa ja saada sen unohtamaan omat koti-uskonto-isänmaa menneisyytensä. Nationalismi-projekti (josta kyseinen puolue syntyi) ei ole mitään. Kaikki ongelmat selvitetään kansainvälisellä yhteistyöllä.

Nyt tulee sitten vilpittömän suosituksen sana: kirjanen on riemastuttava latteiden itsestäänselvyyksien ja ajatushattaroiden jymypaukku! Sen sivuilla etsitään sivistysporvaria samaan aikaan kun kokoomuslainen opetusministeri on kurittanut yliopistolaitosta enemmän kuin nälkävuodet tai Iso Viha. Kirjassa etsitään samassa hengenvedossa snellmannilaista sivistysfilosofiaa samalla kun toivotaan, että kaikki eivät lukisi maisteriksi (vähempikin sivistys riittää) ja intetään siitä, että koulutuspolitiikka menee aluepolitiikan edelle.

Kokoomuslaisen opetusministerin toimien vertaaminen esimerkiksi Sirenin artikkelin löytöihin aiheuttaa tasaisen huumorikertymän äkillisen rikastuman. Tässä muutamia onnenhetkiä lukijalle: nykyiset gradut eivät kuulemma palvele ketään, hävetti kun kulttuuri puuttui kokoomuksen vaaliohjelmasta. Ja lopuksi kaiken takana on feminismi. Se se on kuulemma se joka selvästi auttaa. Niin…ja kokoomus voisi julistautua feministiseksi puolueeksi.

Kirjasen tahattoman huumorin kruunaa kansanedustajien loppuvalitus siitä, että eduskunta näyttää hullujen huoneelta. ”Suurin osa siitä mitä teemme on turhaa”. Miten voi olla hymyilemättä autuaasti kun lukee tällaisia sepustuksia?

Mitä ihmettä he tekevät siellä? Pois vaan ja äkkiä! Ei siellä ole pakko olla. Tämä on vapaa maa. Jos ei kestä kuumuutta niin pois keittiöstä!

Auttakaa kokoomusta

Riemukkaiden lukuhetkien jälkeen koittaa kuitenkin masennus ja hätä. Entä jos tämä todella on kokoomuksen ideologinen sat sapienti? Jos tämä on sitä syvää kokoomuksen ideologista ajattelua niin, meillähän on isänmaassamme kansallinen hätätila.

Laitankin tähän nyt ilmoituksen ja pyydän äkkiä vastuksia:

Apua! Kadoksissa: eräs suomalainen puolue. Tuntee nimen: Kansallinen kokoomus. Puolueen ja sen arvojen löytäjälle hyvä palkkio.

Arto Luukkanen

Järvenpää

ps. Näyttää siltä, että kokoomus on ideologisessa suoritustilassa. Samoin demarit makaavat henkisessä lamassa. Ehkä näiden puolueiden pitäisi yhtyä samaksi konsortioksi ja sitten ruveta etsimään demari-kokoomus ideologiaa? Vartiainen on löytänyt jo muutaman viisauden jyvän sitä varten. Puolueen nimeksi voisi leipoa: dekofemi-vihreät.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kokoomuksella näyttää olevan päällä jonkinmoinen kaaos. Orpon puheessa oli isoja lainauksia Stubbin vastaavasta, tänään kokoomus mainosti Orpon suosiota pääministerigallubissa jättäen kakkoseksi nousseen Niinistön pois listalta. Kummallista takeltelua puolueelta jolla oli vielä vähän aikaa sitten rautaista osaamista puolueorganisaatiossaan.

Ehkä tämä on vain puheenjohtajavaihdoksen sivuvaikutuksia, mutta juuri nyt tuo touhu ei oikein vakuuta.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

"... tänään kokoomus mainosti Orpon suosiota pääministerigallubissa ..."

Sinäkin Brutukseni. Luulisi koulujakäyneeen miehen tietävän, mikä gallup on ja mistä se tulee?

Käyttäjän AattoKellman11 kuva
Aatto Kellman

Onhan kokoomus vankka arvopuolue ja ollut sitä vuosi kymmeniä. Kannatus hieman tietysti vaihtelee mutta perus linja säilyy! Kuka tai mikä puolue pystyy kokoomuksen saappaisiin? Ei yksikään puolue Suomessa! Yksiselitteisen tyytyväinen en itsekään ole kokoomukseen välillä, mutta tuuliviiriksi ei kannata lähteä. Pitää vain panostaa entiseen parhaaseen ja sillä siisti. Arto Luukkanen on fiksu kaveri mutta en vielä osta kaikkea Artonkaan höpinää. Kokoomuksessa on paljon fiksua väkeä vielä eduskunnan ulkopuolella mutta tulee ne seuraavatkin vaalit, jos sitten.....!

Ilkka Partanen

Kirjoitat: "Ei voi olla samaan aikaan kova porvari ja kansan ystävä", niin tuollainen ajattelu on marksilaista ajattelua parhaimmillaan. Jos alkuperäismerkitys "kaupunkilainen" on irrotettava luokkaretoriikkaan, silloin ei yksikään opillisesti muuhun kuin työväenluokkaan kuuluva olla muuta kuin vihollinen.

Tämä kirjoituksesi oli hämmentävää luettavaa, muuten niin terävältä mieheltä.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Samaisen lauseen ajatus on myös eräänlainen dilemma jonka myös perussuomalaisten tulisi kohdata, ehkä jopa vielä selkeämmin kuin kokoomuksen. Toki itsessään se perustuu ajatukseen vastakkainasettelusta joka ei ehkä ihan kaikessa suhteessa ole täysin todellinen.

Ilkka Partanen

Sen suhteenhan ollaan joka puolueessa voimattomia, jos joku keksii väittää että he ovat jotain, saati useita ryhmiä vastaan. Perussuomalaisten, jos keiden, luulisi tietätävän miten hedelmätöntä tuollainen on.

Ilkka Partanen

Sen suhteenhan ollaan joka puolueessa voimattomia, jos joku keksii väittää että he ovat jotain, saati useita ryhmiä vastaan. Perussuomalaisten, jos keiden, luulisi tietätävän miten hedelmätöntä tuollainen on.

Ilkka Partanen

Nyt kun luin uudemman kerran, niin onhan tuossa. Pistetään sitten kohta kerrallaan avoimeksi, kiitos kun annoit tähän kerrankin mahdollisuuden.

Sinä:

"Hänen ratkaisunsa kielii myös hänen omasta henkilökohtaisesta dilemmastaan: Juhana kannattaa Thatcheria ja Tarja Halosta. Ollaan niin konservatiiveja kuin myös demareja! Kuljeskellaan kahden käsilaukun kanssa."

Korrektiuden käsilaukkupuheiden osalta vielä sivuuttaen, sanoisin että demareiden kultavuosien kannattajista suuri(n) osa oli arvoiltaan luokiteltavissa konservatiiveiksi. Samasta syystähän siirtyminen perussuomalaisiin oli heille niin kivutonta, sillä suosionsa huipulla sekin oli arvokonservatiivinen, työväenluokkainen, ei-sosialistinen ja korostetun isänmaallinen puolue. Jos joku löytää Lipposen hallituksista kovin sosialistisia päätöksiä, niin otan mielenkiinnolla vastaan.

Sinä:

"Suomen demarien ongelma on Vartiaisen mukaan se, että siellä ei ole nyt blair-schröder-lipposlaisia voimia."

Se on varmaankin enemmän totta kuin etenkään siellä piireissä halutaan uskoa. Vartiainen siirtyi kokoomukseen juurikin ideologisista syistä, sillä ajan henki oli ohittanut sosialidemokraatit joka suunnalta. Hän on pitänyt aiheesta varsin katsotun eduskuntapuheenkin, kirjoittanut runsaasti ja tietenkin tuo häntä ärsyttävät ristiriidat esiin tuon tyyppisessä julkaisussa.

Hiljattain myös Lasse Lehtinen on ottanut parikin kertaa jo kantaa sosialidemokraattien nykyiseen tilaan, esittäen varsin syvällisiä analyysejä, joita kannattaisi lukea tarkkaan ja ajatuksen kanssa. Samoin teki Iltalehden kolumnisti Aarno "Loka" Laitinen taas kerran viime lauantaina. Laitinen totesi tylysti, mutta rehellisesti, ettei Rinnettä voi edes kuvitella presidenttiehdokkaana. Tylyä tai ei, hän on ainakin minun mielestäni täysin oikeassa. Jos hän onkin hullu ja lähtee ehdolle, niin Lipposen tulos on sentään puolueen toiseksi paras Halosen jälkeen. Heinäluoma jättäytyy varsin ymmärrettävästä syystä surutyön ollessa kesken, Urpilainen on ainoa nimi esillä.

SDP voi kuitenkin löytää sopivan ehdokkaan vaaliliiton kautta, jotka selkeästä hallitus/oppostio-asetelmasta johtuen voivat olla jo kunnallisvaaleissa aiempaa yleisempiä. Saman toistumisesta hallituspuolueissa en ole edes niinkään varma.

Sinä:

"Toisin sanoen Vartiainen valittaa, että demareilla ei ole hänen kaipailemaansa suurpomoa - Il-Ducea, joka voisi muuttaa puoluetta."

Mikael Jungner kammettiin sivuun puoluesihteerin paikalta, koska hän lakkautti muutamia tosiuskovaisten sosialidemokraattisia paperilehtiä ja painotti toimintaa, näkyvyyttä ja huomiota verkossa, etenkin sosiaalisessa mediassa. Jutta Urpilaisenkin vuoro tuli, mutta myöhemmin. Kuuluisan puoluekokouksen jälkeen haastateltu, tunnettu demarivaikuttaja, ei uskaltanut kertoa kumpaa äänesti.

Meillä taas oli ehdokkaiden kannatuslätkät rinnassa äänivaltaisilla ja tarkkailijoilla, uusi puheenjohtaja sitten pyysi valituksi tultuaan kaikkia ottamaan kampanjatunnukset pois, koska olemme kuitenkin yksi kokoomus. Uskon että Vartiainen on vaikuttunut tästä erosta.

Sinä:

"Vartiainen haluaa myös äskenkääntyneen innokkuudella mutiloida kokoomuksen ideologiaa ja saada sen unohtamaan omat koti-uskonto-isänmaa menneisyytensä."

Sen kun vielä selität mitä unohtamista tai säilyttämistä nykyaikaan tuossa on? Silloin kun kokooomus oli korostetun kansallismielinen, siihen oli sen aikaisessa maailmassa kaikki syyt, joiden vuoksi sitä oli syytä korostaa. Luulisi sinun tämän tietävän.

Sinä:

"Nationalismi-projekti (josta kyseinen puolue syntyi) ei ole mitään. Kaikki ongelmat selvitetään kansainvälisellä yhteistyöllä."

Sosialismi-projekti, jolle SDP syntyi, on häivytetty siten, että Urpilainen poistatti puolueen periaateohjelmasta "pyrkimisen sosialismiin demokraattisin keinoin" jo ennen 2010-lukua.

Sinä:

"Nyt tulee sitten vilpittömän suosituksen sana: kirjanen on riemastuttava latteiden itsestäänselvyyksien ja ajatushattaroiden jymypaukku! Sen sivuilla etsitään sivistysporvaria samaan aikaan kun kokoomuslainen opetusministeri on kurittanut yliopistolaitosta enemmän kuin nälkävuodet tai Iso Viha."

Toisaalta ovathan myös perussuomalaiset ottaneet kantaa akateemiseen työttömyyteen ja sen karuihin syihin: monella on sellaista osaamista, jonka kaupallistaminen on erittäin vaikeaa ja monen asenne myymistä kohtaan kielteinen. Yrittäjyys on harvinaisinta kaikista koulutusryhmistä juuri tohtorintutkinnon suorittaneilla.

Sinä:

"Kirjassa etsitään samassa hengenvedossa snellmannilaista sivistysfilosofiaa samalla kun toivotaan, että kaikki eivät lukisi maisteriksi (vähempikin sivistys riittää) ja intetään siitä, että koulutuspolitiikka menee aluepolitiikan edelle."

Perussuomalaiset on ottanut sekä puolueena, että eri edustajiensa suulla, puheenjohtajaansa myöten kantaa, että ihan kaikki maisterintutkinnot eivät valitettavasti kannakaan alalle työllistymiseen ja määrä on kuitenkin parikymmentätuhatta tänäkin vuonna. Jos perussuomalaiset on hallituksessa ja ei ainakin yritä kohdentaa leikkauksia juuri niihin joita se tietää kannattajiensa tuulettavan, niin eikö se ole jo nukkumista kokouksessa?

Sinä:

"Kokoomuslaisen opetusministerin toimien vertaaminen esimerkiksi Sirenin artikkelin löytöihin aiheuttaa tasaisen huumorikertymän äkillisen rikastuman. Tässä muutamia onnenhetkiä lukijalle: nykyiset gradut eivät kuulemma palvele ketään, hävetti kun kulttuuri puuttui kokoomuksen vaaliohjelmasta."

Ketä nykyiset gradut mielestäsi palvelevat, jos ei mallia hakevaa toista opiskelijaa lasketa? Onhan se karua, mutta se valtava määrä tietoa mikä tuotetaan eri koulutusasteilla, ei vain tunnu tarpeeksi usein löytävän hyödyntäjäänsä. Siinä vasta kohtaanto-ongelma.

Sinä:

"Ja lopuksi kaiken takana on feminismi. Se se on kuulemma se joka selvästi auttaa. Niin…ja kokoomus voisi julistautua feministiseksi puolueeksi."

Siihen verrattuna miten Elina Lepomäkeä mediassa alkuun kohdeltiin ja kuinka Susanna Koskea riepoteltiin, voisi todellakin korostaa että vaatimusten täytyy olla tasapuolisia. Yhtäkään miesehdokasta tai KNL:n puheenjohtajaa ei ole sivuutettu ja koitettu rullata niin täysillä. Feministien(kin) riemuksi heidän uransa jatkuu näistä yrityksistä huolimatta.

"Kirjasen tahattoman huumorin kruunaa kansanedustajien loppuvalitus siitä, että eduskunta näyttää hullujen huoneelta. ”Suurin osa siitä mitä teemme on turhaa”. Miten voi olla hymyilemättä autuaasti kun lukee tällaisia sepustuksia?"

Varmaan sen varmuuden siunaamana minkä täydellinen tietämättömyys antaa. Haluttomuutesi ymmärtää on varsinainen rauhan saareke, jolta poistut liian harvoin.

"Riemukkaiden lukuhetkien jälkeen koittaa kuitenkin masennus ja hätä. Entä jos tämä todella on kokoomuksen ideologinen sat sapienti?"

Tuolla tapaa tulkittuna saa teidänkin viime kunnallisvaaliohjelmasta ihan järkevää settiä. Mitä nyt EU- ja euro esimerkiksi teemoina vilkkuivat...

"Jos tämä on sitä syvää kokoomuksen ideologista ajattelua niin, meillähän on isänmaassamme kansallinen hätätila."

No worries.

"Laitankin tähän nyt ilmoituksen ja pyydän äkkiä vastuksia:

Apua! Kadoksissa: eräs suomalainen puolue. Tuntee nimen: Kansallinen kokoomus. Puolueen ja sen arvojen löytäjälle hyvä palkkio."

Niitä sait, mitäs minä saan?

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Persuna en nyt hirveästi hekseleitä paukuttelisi.

Risto Laine

-dekofemi-vihreät-. Ei yhtään huono huomio, nimittäin nuo puolueet ovat yhtä ja samaa shittiä olleet jo siitä saakka ko EU alko klikattaa oviamme. Ero on hyvin pieni.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Miten voi tehdä tulevaisuusselonteon ottamatta kantaa Euroopan liittovaltioon?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Nuori kokoomuslainen, Juhani Vartiainen. Pikemminkin tuore.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

nuori - tuore ))) ja tästä Mykkäsestä tulj ministeri. Että kyllä sitä voi päästä ihan minne vain jos on EK:n tuki )))

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Suomenkieli, joka on kirjoitettavaksi melkoista hepreaa, tuottaa joskus täyttä hepreaa tai ainakin kiviterapiakommunismia.

Juhana Vartiainen on työväen ekonomistina ollessaan nähnyt ay-miesten tuskailua lyhyenkin tiedotteen kimpussa saadakseen sen ymmärrettävään muotoon.

Tänään ns. viestintätoimistot tekevän sitä heille ostopalveluna, samoin kuin kansanedustajille. Länsiväylä julkaisee niitä sitten heidän nimissään kolumneina. Tämä selittää miksi lehti ei julkaise paikallisen puolueosaston kannanottoja heiltä itseltään.

1920 ja 30-luvuilla Italiassa hehkutettiin isänmaata: "Kaikki valtiossa, kaikki valtion puolesta, ei mitään ilman valtiota. Meno on täällä nyt samanlaista. Kansan perinteisiä tapoja väheksytään, vain asiantuntijoita kuunnellaan.

Yhtä viestintätoimistoa johtava Mikael Jungner tuskaili ay-liikkeen "körmyniskoja" joutuessaan jättämään sdp:n.

Mikko Hamunen

Tulevaisuudessa on kaikki paremmin… Samaa viestiä vannoivat myös sosialismin rakentajat Neuvostoliitossa ja Suomessa. Koska nykyisyys on menneisyyden tulevaisuutta, niin katsotaanpa millaisin ajatuksin ”kykypuolueen” johto suuntasi tulevaisuuteen vielä muutama vuosi sitten:
”Me tienataan tällä”, ”Iskimme tulpan EU-maiden velkaantumiselle”, ”Venäjän talous on Hollannin kokoinen”, ”Niskalenkki markkinavoimista”, ”Fantastista”, ”Haukkatarhan kukko”, ”Otto Wille Kuusisen propagandahallituksen auttava käsi”, ”Ei koske Suomea”, ”Se tarkoittaa monikulttuurisempaa Suomea. Se on erittäin myönteinen asia”, ”Tarvitsemme 1,8 miljoonaa maahanmuuttajaa”, ”Työvoimapula alkaa 2010”

Mitenkä mahtoi mennä, noin niin kuin omasta mielestä. Viisas oppii virheistään. Oppiko?

Maallikon mielestä kakku pitäisi leipoa ensin syömistä – velaksi ei voi ikuisesti elää, yrittämistä pitäisi tukea – yrittäjät luovat työpaikat ja resursseja pitäisi suunnata holtittoman haittamaahanmuuton edistämisen sijasta kantaväestön syntyvyyden kasvuun.
Missä muuten viipyvät laskelmat, jotka todistavat kieli-, luku- ja kirjoitustaidottoman tulijan paremmuuden työmarkkinoilla suomalaiseen työttömään verrattuna?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Helposti voisi kuvitella silloisessa Italiassa julkaistun valtakunnan päälehdessä kolumnin kaiken maailman talousasioista eläköityneen Valtion sihteerin nimissä!

Yhden totuuden kuripolitiikkaa perusteltiin kommunismin uhalla, eihän tiedetty mihin kaikkeen bolsevikkien vallankumous Moskovasta ulottuu. Kirjailijoita karkotettiin Roomasta maaseudulle jne.

Käyttäjän kaakkuriniemi kuva
Tapani Kaakkuriniemi

Kyseistä kirjaa näkemättä voi sanoa, että ihmeen pikaisesti kokoomuksessa kuri ja järjestys löysäsi. Stubb jakoi kansaa kahtia, ihailijoihin ja niihin, jotka eivät voineet sietää niin leuhkaa puoluejohtajaa. Orvosta en tiedä, mikä hänestä tulee. Puoluetyössä hän lienee kunnostautunut, mutta onko muita töitä tehnyt?

Mutta jospa kyse ei olekaan puheenjohtajavalinnasta vaan yhdestä aiemmin tehdystä valinnasta? Puoluesihteerin pitäisi olla se voima, joka pitää järjestökoneiston toimintakunnossa. Taru Tujunen oli puoluesihteerinä pitkään, ja häntä pidettiin tehokkaana järjestöjyränä. Vuonna 2015 hän sai tarpeekseen ja lähti kokoomuksen mainostoimistoon töihin. Tilalle tuli se, hmm, turkulainen nainen, no, mikäs-sen-nimi-nyt-olikaan. Mutta kauppakamarin pomon paikka vei hänet parin vuoden jälkeen. Lunttaan: Minna Arve.

Nyt on uusi puoluesihteeri aloittamassa tyhjältä pöydältä. "Kaveri, joka laittaa ison vaihteen päälle”, sanoi Stubb. Saa nähdä, miten siinä käy.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pieni ihminen kaipaa rajausta "mihin Moskova ulottuu", siitä blogistillekin on pari vuotta maksettu.

Kun Saksan ulkoministeri sanoo että sotapropaganda stop!, sekä Juha Sipilä että Erkki Tuomioja sanoo saman.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Sellaisille, jotka tulivat kylmille äänestämään kerran neljässä vuodessa, on avautunut Facebookissa uusi maailma kertoa muistoistaan juhannuskokon loimuttua sonkajärven kirkonkylmän rannassa, eikä kukaan helsinginherra ole oikomassa heitä, että kirjoita, tyhmä, kylä eikä kylmä ja isot kirjaimet!

Herroilla, noilla Jytkyn pojilla, riittääkin puuhaa toistensa ruttaamisessa ja Vanhas-Matin toimien ihmettelyssä, sijaitsihan Perheyrittäjien toimisto alkujaan Ostrobotnian korttelissa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset