*

Arto Luukkanen

Heikki hyvä: ei rahan puolesta vaan rauhan puolesta!

Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori Helsingin yliopistossa ja Attacin puheenjohtaja on haastanut minut Uudessa Suomessa jonkinlaiseen viihteelliseen vedonlyöntiin siitä hyökkääkö Venäjä Ukrainaan.

Vasemmistoliittolainen professorimme on valmis nyt ansaitsemaan rahaa.

Heikki hyvä! En lyö vetoa ihmisten kärsimyksillä tai kuolemalla. Minusta se on väärin. En voi myöskään toimia Felgenhauerin puolesta vedonlyöjänä; esittelen vain hänen artikkelinsa.

Kelpo vasemmistolainen Heikkimme tivaa minulta aikatauluja. Ikään kuin yliopistomme kristallipallo olisi minulla lainassa. On aika makaaberia tehdä ihmisten kärsimyksestä jonkinlaista viihdettä; itäinen naapurimme on sodassa Ukrainan kanssa ja on miehittänyt siitä osia. Tämä sota on mahdollista lopettaa yhdellä puhelinsoitolla ja kaikki nämä sodanvalmistelut voidaan lopettaa yhdellä mahtisanalla. Väkivalta näyttää olevan kuitenkin todennäköinen mahdollisuus. Ikävä kyllä.

Minä haastan Sinut hyvä Heikki parempaan toimintaan. Olisi hienoa, jos Sinä Heikki olisit kaikkien rauhanystävien kanssa vaatimassa rauhaa. Kannattaisit sitä, että eräältä sotaa ajavalta oikeistolais-äärikapitalistiselta hallinnolta vaadittaisiin toimenpiteitä oman kansansa; sen työläisten puolesta – rauhan puolesta.  Ei rahan puolesta vaan rauhan puolesta! Ehkä sinä Heikki tunnustat vielä nämä arvot? Eivätkö ne tunnu tutuilta? Meille perussuomalaisille ne ovat perusarvoja.

Lukijoille mainittakoon, että Venäjän ystävät – niin oikealta kuin vasemmalta - ovat aktivoituneet viime aikoina. Nämä erilaiset ”laskevan käyrän herraseurueet”, ukko-klubit ja suomettuneet mielipidevaikuttajat ovat nousseet toimimaan itänaapurin puolesta kuin sumu kumpujen yöstä.

Sanoma on kaikilla yhteinen: Suomen on alistuttava.

Toinen yhteinen seikka on uhkailu. Näiden sotaisten ukkokaartien sanoma on selvä: Venäjä hyökkää ja natottajat saavat katua. Mikäli Suomi ei alistu on seurauksena ydintuho ja suomalaisten joukkotuho. Kaikkien sanoma on selvä: kohta on meidän hetkemme. Kohta jaetaan taas vallan paikat ja virat uudelleen oikeille ihmisille. Voitonriemu on yhtä sumeilematonta kuin eräällä ystävyysseuralla vuonna 1940.

En usko, että Sinä Heikki haluaisit olla mukana tässä.  

**

Tässä se artikkeli kokonaisuudessaan:

Venäjä hyökkää tammikuussa Ukrainaan?

(julkaistu Lännen mediassa viikonloppuna lyhennettynä)

USA:n presidentinvaalien tulos on monimutkaistanut kansainvälisen politiikan tilannetta. Näyttää siltä, että Venäjä on kiinnostunut neuvottelemaan uuden presidentin kanssa jonkinlaisesta vaikutuspiirien jakamisesta Euroopassa.

On kuitenkin hyvin mahdollista, että vaalien tulos nähdään avaimena ennen kaikkea Ukrainan kysymyksen ”lopulliseen ratkaisuun”.  Se on Syyrian tilanteen kanssa säilynyt itäisen naapurimme tärkeimpänä poliittisena prioriteettina. Ukrainaa ei ole unohdettu ja tässä uudessa tilanteessa näyttää siltä, että Venäjä aikoo lopullisesti ”hoitaa asian”.

Näin ainakin ajattelee Venäjän sotilasasioiden ekspertti Pavel Felgenhauer, joka esitti lokakuussa näkemyksensä tulevasta konfliktista tammikuussa (http://euromaidanpress.com/2016/10/14/putin-likely-to-expand-russian-inv...).

Hänen mukaansa Venäjä odottaa USA:n presidentinvaalien tulosta ja samalla valmistautuu Ukrainan itäosien miehitykseen. Tällä otaksumalla on perusteensa. Kuten Venäjän asevoimien kenraali Valeri Gerasimov on todennut, Venäjän taktisten pataljoonien määrä on kasvanut 66 aina 96 kappaleeseen. Ensi vuoden alussa niiden määrä nostetaan jo 115 saakka. Joukkoja kasvatetaan ja valmistellaan hyökkäykseen.

Felgenhauerin kuvaama skenaario on seuraava: Venäjä valmistelee iskuaan tammikuuhun saakka ja on enemmän kuin valmis sen jälkeen neuvottelemaan Donald J. Trumpin kanssa siitä antaako se sille vapaat kädet. Neuvottelujen lopputulos ei ole kuitenkaan tärkeintä sillä Venäjä laskee että se voi toteuttaa omat sotilaalliset toimensa ilman lännen puuttumista asiaan.

Pavel Felgenhauer on yleisesti tunnustettu Venäjän sotilasdoktriinin asiantuntija. Hän esimerkiksi arvioi kesäkuussa 2008 että Venäjä aloittaisi sodan Georgiaa vastaan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Näin kävi – elokuussa.

Venäjän sotilaallinen valmistelu etenee

Ukrainaan kohdistuvan iskun ennakoiminen on erityisen vaikeaa sillä Venäjä on viime vuosina nostanut sotilaallisten harjoitusten määrän uudelle korkealle tasolle. Sen perusyksiköiden kuten komppanian ja pataljoonatason harjoitukset ovat laajentuneet manööverien loppuvaiheessa maanlaajuisiksi sotilasalueita koskeviksi harjoituksiksi.

Varsinainen sotilaallinen toiminta on aina ajoitettu harjoitusten loppuvaiheeseen, jolloin joukot ovat siirtyneet luontevasti tositoimiin. Venäjä toimii kuten nyrkkeilijä, joka antaa valeiskuja ja sitten valitessaan oikean hetken iskee täysillä. Itäisen naapurimme sotilaallisten liikkeiden ennakointi on siksi äärimmäisen vaikeaa ja reagointiaika lasketaan yleensä tunneissa.

Hyvänä esimerkkinä tästä toiminnan tiivistämisestä on uutistoimisto Ria-Novostin ilmoittama 20-Kaartinarmeijan uudesta sijoituksesta ja sen 17 marraskuuta aloittamasta ”komento-esikunta harjoituksesta” (KŠT) ((https://ria.ru/defense_safety/20161118/1481665537.html) )

Kyseinen läntisen sotilasalueen harjoitus merkitsee sitä, että Voronežiin, Brjanskiin ja Belgorodiin sijoitettu voimaryhmä on siirtynyt lähemmäksi Ukrainan rajaa. Samaan aikaan Kaliningradin alueelle on sijoitettu uusia ilmatorjunta yksiköitä ja uusimpia Iskander (SS-26 Stone) ohjuksia.

Siirtoa ja muuta varustautumista on perusteltu sillä, että lännen ”Venäjänvastainen retoriikka” Ukrainan kanssa liitossa olevien maiden kanssa on kasvanut. Kyseisen voimaryhmän siirtyminen 430 kilometrin päähän Kiovasta on näin selvä signaali ja toisaalta myös merkki siitä, että se on valmis nopeaan toimintaan.

Lehdistölle ilmoitetussa viestissä kerrotaan, että kyseinen harjoitus testaa joukko-osastojen yhteistoimintaa eri tasoilla ja samalla sitä miten viestijärjestelmien väliset yhteydet toimivat joukkojen ja niiden johdon välillä. Samalla on myös testattu sitä miten tuhannet reserviläiset ja yhteensä ”3000 nuorta spesialistia” toimivat kenttäolosuhteissa.

Näin mittavia harjoituksia ei ole aloitettu sitten Varsovan liiton hajoamisen. Ukrainan kriisi käynnisti tällaiset harjoitukset uudelleen. Samalla aloitettiin myös uusien motorisoitujen osastojen kehittäminen kuten esim. uuden tankkiarmeijankunnan perustaminen. Näin luodut uudet suuremmat yhtymät kykenevät itsenäiseen taistelutoimintaan ja kun niitä siirretään länteen, merkitsee se virallisesti sitä, että ”ei haluta kokea uudelleen vuotta 1941” ts. yllätyshyökkäystä ja maahantunkeutumista.  

Kyseessä ei ilmeisesti ole kuitenkaan uuden natsi-Saksan hyökkäyksen odottaminen vaan oman hyökkäyksen valmistelu. Esimerkiksi 20-Kaartinarmeijan komentaja kenraalimajuri Evgeni Nikiforov ilmoitti siitä, että Voronežiin perustetaan uusi 9-erillinen moottoroitu divisioona ja myös 23-kaartin moottoroitu divisioona.

Kaiken kaikkiaan näyttää siltä, että Venäjän sotilasjohdolla nyt on iskuvalmiina noin 200 000 miehen vahvuiset joukot läntisessä sotilaspiirissä, Moskovan ja Ukrainan välissä. Kaiken kaikkiaan läntisen sotilaspiirin komennossa on 400 000 sotilasta. Käskyn mukaiset valmistelevat ryhmitykset ja toimenpiteet on tarkoitus viedä loppuun 1. joulukuuta mennessä.

Sen jälkeen kaikki riippuu poliitikoista.

Poliittinen arvio ei ole valmis – ei vielä

Felgenhauerin mielestä varsinaisen toiminnan aloittaminen Ukrainaa vastaan ei merkitse hyökkäystä Natoa vaan ainoastaan rajoitettua operaatiota Ukrainaa vastaan. Operaation tarkoituksena lienee Itä-Ukrainan teollisten keskusten kuten Harkovan valloittaminen ja ennen kaikkea Odessan, Hersonin tai Mykolaivin kaupunkien valloittaminen.

Felgenhauerin mukaan niiden valloituksella olisi Venäjällä ilmapiiriä kohentava vaikutus; Odessaa pidetään itänaapurissamme venäläisenä kaupunkina ja Herson on tärkeä satamakaupunki.

Ria-Novostin artikkelin (https://ria.ru/defense_safety/20161118/1481665537.html) virallisten selitysten mukaan harjoitusten tarkoituksena on ennen kaikkea vahvistaa Venäjän lännenvastaista rajaa ja testata miten nykyaikaisen sodankäynnin tekniikka – ennen kaikkea informaation välitystä joukko-osastojen välillä – toimii. Tiedon kulku ja saumaton yhteistyö motorisoitujen joukkojen, tykistön ja ilma-aseen kanssa on sotilaallisen menestyksen ehdoton edellytys.

Venäjän voitonvarmuus näyttää järkkymättömältä. Venäjän läntisen sotilasalueen komentaja, kenraali-eversti Andrei Kartapolov on todennut, että vuonna 2016 on pidettiin yli 1100 harjoitusta eri ryhmitysten välillä ja joukot ovat saaneet yli tuhat uutta ja modernia “sotilasteknistä varustetta”. Hänen mukaansa sotilaat ovat tehneet kovasti työtä infrastruktuurin parantamisessa ja taistelukoulutuksessa.  

Näyttää siltä, että Venäjä on nyt tosimielessä liikkeellä. Sen varustautuminen Ukrainan kysymyksen ratkaisuun on perinpohjaista ja tulevaa konfliktia varten on kerätty myös tietoa siviiliteollisuuden kyvystä tuottaa sotatarvikemateriaalia.

Kyseessä on Venäjän valtiojohdon hanke ja kuten presidentti Putin totesi asiasta: ”teollisuuden ja yritysten kyky tarvittaessa tuottaa tai aloittaa perustarvikkeiden tuotanto, varmistaa aseiden ja tavaroiden toimitukset riittävässä määrin on eräs maamme turvallisuuden perusehto”.

Mitä tämä merkitsee?

Kysymys kuuluu: miten Suomi reagoi tähän mahdolliseen kriisiin? Kyseessä ei ole helppo operaatio sillä vastassa on vihollinen, joka on valmistautunut konfliktiin. Nielaiseeko Venäjä liian suuren palan? Entä miten USA todella suhtautuu näin avoimeen hyökkäykseen? Solmitaanko hyökkäystä ennen jonkinlainen uusi Molotov-Ribbentrop sopimus. Entä onko silloin Suomi ”vaihtorahaa”? Entä miten käy Baltian maiden tai vaikkapa Ruotsin, joka on II maailmansodan jälkeen aina luottanut siihen, että länsi pelastaa sen vaikka Suomi saatetaan nielaista?

Ps. Venäjän 20-kaartinarmeijan CV on vaikuttava: se on sotinut Afganistanissa, Tadzikistanissa, Moldovassa, Pohjois-Kaukasuksella, Afrikassa ja Jugoslaviassa.  

Dosentti Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kävin toissa viikolla Roomassa. Eipä siellä kukaan näistä professoreiden presidenttiainesmiesjutuista ollut kuullut. Onkohan Paavia informoitu?

Matti Vanhasta on netin pikkupulujen tietotoimiston mukaan ajateltu talousnationalismin kärkinimeksi; Paavo Väyrystä sitomaan maaseudun nuoret turpeeseen; ja kolmatta keräilemään esikuntaa ympärilleen ihan kuin taannoin luutnantit Afrikassa ärhentelivät politiikkaa kumoon.

Breaking News: Tänään maanantaina Norwegian tarjoaa lentoja cyber-hinnoilla, esim. Roomaan 19 € sivu. Tulisi kierrettyä muutakin kuin Senaatintoria!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Hyvät blogit Arto Luukkanen!

On tämä käsittämätöntä, että vasemman laidan kulkijat, osin keskemmälläkin astelevat, eivät voi millään todeta mistäpäin sotilaspoliittinen jäätävä tuuli tänä päivänä puhaltaa. Että Venäjän johto on ainoa sotilaallisia uhkakuvia Eurooppaan, ja Suomeen, kylvävä taho. ( Terrorismi uhkakuvana on eri asia.)

Vaikka Yhdysvallat, ja läntinen koalitio, touhuavat sotilaallisesti mitä tahansa, niin Venäjälle ne eivät ole hyökkäämässä. Hyökkääjä jo nyt Euroopassa on Venäjä - Ukrainaan. Venäjä on ainoa syyllinen Itämeren turvallisuuden alasajossa. Ja vielä kerran Venäjä, se on ainoa sotilaallinen uhka Suomelle. Tästä ei pääse yli eikä ympäri, eikä alikaan!

En tiedä lyötiinkö vetoa vuonna 1939 itänaapurin hyökkäämisestä, mutta sieltä se vaan yli rajan tunki.

Käyttäjän hankamaki kuva
J. Sakari Hankamäki

Luukkanen: "Lukijoille mainittakoon, että Venäjän ystävät – niin oikealta kuin vasemmalta - ovat aktivoituneet viime aikoina."

Mielenkiintoinen ja paikkaansa pitävä havainto; muutama päivä sitten Sdp:n Kari Rajamäki pelotteli tällä foorumilla ikävillä seurauksilla, jos Suomi liittyy Natoon. Samoin demarien Jaakko Iloliemi katsoi, että Nato-ovi meni jo kiinni.

Mitä blogistin ja Heikki Patomäen oikeassa olemiseen tulee, olen sitä mieltä, että Patomäellä on varmasti parempaa (ja ehkä jopa sisäpiirin) tietoa Venäjän hallituksen aikeista kuin Luukkasella... ;)

Toisaalta Luukkanen on voittanut Patomäen ehdottaman vedon jo, koska Venäjähän on jo hyökännyt Ukrainaan ja pitää osaa alueesta hallussaan. Ehkä tämäkin on hyvä muistaa.

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

On todella lapsellista Patomäeltä esittää, että Venäjä olisi nyt muuttunut kiltiksi ja "normaaliksi" valtioksi ulkopolitiikassaan. Sitä se ei ole.

Ei pidä unohtaa sitäkään, että venäläiset sotilaat sotivat yhä Itä-Ukrainassa, ovat sotineet jo pitkään, ja että Venäjä valtasi sotilasvoimin Krimin niemimaan.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

28.11.2016 09:35 Arto Luukkanen. Kun muistetaan, että Venäjää johtaa diktaattorin ottein entinen KGB-vakooja, nykyisin presidentti Vladimir Putin, ollaan oikealla tiellä - valitettavasti. USA:n presidentiksi on ilmeisesti tulossa henkilö, joka ei ymmärrä yhtään mistään mitään.

Sekä Putin että Dmitri Medvedev on sanonut, ettei Venäjä ole koskaan hyökännyt mihinkään. Niin se unohdus näköjään tulee. On täydellisesti - idässä ja lännessä - unohdettu Tshetshenia ja Georgia. Nyt "unohdetaan" Krimi ja Ukraina ja tehdään mahdollisesti uusi Molotov-Ribbentrop -sopimus.

Mitä tähän skenaarioon vaikuttaa Venäjän federaation taloudellinen luhistuminen parin vuoden sisällä? Venäjällä menee erityisesti taloudellisesti yhä heikommin. Putin on ajanut kansallisvarallisuuden ryöstämisellään itsensä niin pahasti nurkkaan, että hän kuvittelee sieltä olevan vain väkivallan tie ulos.

Putinille ei näytä tulevan mieleen lainkaan, että Venäjä, joka oli yli 50 % Neuvostoliitosta, oli mukana valloittamassa yli 60 aluetta, jotka yhä ovat palauttamatta. Suomelta NL otti 45 000 km2, josta se sotavoimillaan valloitti noin 1/3.

Kaikkien rauhan puolesta olevien ihmisten on syytä viimein herätä ja lopettaa Venäjän uhkaava toiminta. Oli sitten kyseessä Patomäki tai joku muu. Kysymys on siitä, miksi uhrin pitäisi edelleen kärsiä ja miksi sotaisa, hyökkäävä osapuoli, saa vuosi toisensa jälkeen kerätä voitot itselleen? Tämän tulee loppua.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että tammi-helmikuussa saattaa tapahtua jotain Ukrainan suunnalla sen jälkeen, kun Trump on astunut virkaan. Kreml tuki ”ylivoimakkaasti” Trumpia presidentin vaaleissa kuten on kerrottu julkisuudessa ja kiitollisuuden velka siitä saattaa olla edessä. On huomioitava myös Trumpin liikesuhteet itänaapuriin, joissa on ollut varmasti itänaapurin puolelta Kremlin siunaus. Trumpin valinta oli lottovoitto itänaapurille. Ukraina on ollut jo pitemmän aikaa kivenä Kremlin kengässä.

Kreml pitää yllä sotahysteriaa, koska se on yksi kivijalka vallassa pysymiseen. Sillä samalla pyritään häivyttämään itse tehtyjä virheitä, joihin kuuluu kansainvälisten lakien ja sopimusten loukkaaminen sekä rikkominen. Tavalliselle kansalaiselle annetaan ymmärtää sotahysterian avulla, miten nomenklatuura ”puolustaa” isänmaata. Tämä menee kansaan kuin voi kuumaan puuroon maassa, jossa tiedonvälitys on täysin nomenklatuuran hallussa ja valvonnassa.

Itänaapurissa vallalla oleva sotahysteria on oiva väline armeijalle annettujen määrärahojen jatkuvaan kasvattamiseen ja yli 1100 sotaharjoitukseen. Tähän samaan voi olla jatkumona hyökkäys naapurimaa Ukrainan kimppuun. Mene ja tiedä. Putin selittää sitten tämän kansalle isänmaan puolustamiseksi tehtynä ennalta ehkäisevänä toimenpiteenä tv:ssä. Preussilaista kenraalia Carl von Clausewitzia lainaten ”sota on politiikan jatkamista toisin keinoin.”

Todellisuudessa ei kukaan hyökkää ydinasesuurvalta Venäjää vastaan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ilmeisesti vain emeritusajattelija voi kansankielellä oivaltaa, että Suomen puolustusvoimien väen osallistumisessa ensi vuonna 84:ään kansainväliseen harjoitukseen on enemmän kysymys ihmisen halusta nähdä maailmaa "rikkomalla omia rajojaan ja suunnittelemalla uusia maailmoja", kuin isänmaan puolustamisesta perinteisessä mielessä.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Venäjänkielisen Ukrainan itäosan saattaisi olla mahdollista vallata mutta ei koko Ukrainaa.
Koko Ukrainan valtaaminen olisi yhtä mahdoton kuin Afganistanin valtaaminen jossa jo kaksi suurvaltaa on yrittänyt. Ei auta edes Suomen sotilaat.

Käyttäjän AskoGabrielTuurna kuva
Asko Tuurna

Itse kuulun historiankirjoittajiin Wikipediassa. Siellä on tapahtumatarkka kuvaus taisteluista Itä-Ukrainassa. Edelleenkin Venäjä sotii siellä. Eilen sunnuntaina 27.11.2016 ainakin kuusi ukrainalaista sotilasta haavoittui.

https://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_the_war_in_Donbass_(October_2016%E2%80%93present)#November

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

On se vaan kuitenkin hyvä, ettei donbassilaisiin osunut. Vai eikö kukaan vaan vahingossakaan käynyt kysymässä sillä Kiovan hallinnolta ja heidän ATO:ltaan me kuulemme totuuden. No, ehkä pikkusen mausteeksi jotta voi silmiä pyöritellen selittää tasapuolisuuttaan.

Käyttäjän JukkaHuhtamki kuva
Jukka Huhtamäki

Jorkki on huumorimies :-D... eiköhän kapinallisten puolesta joku laske tappioita... saattaapi olla jopa ihan Suomalaisia laskemassa ja kertomassa "totuuksia" :-D

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #11

Saattaapi olla, että joku laskeekin mutta tulokset eivät juurikaan näytä päätyvän Wikipedian "historiankirjoituksiin" kun totuus tulee toisaalta. Ainakin minun käsitykseni historiankirjoituksesta on, että otetaan selvää mahdollisimman monista tietolähteistä ja vertaillaan niitä eikä julisteta yhden osapuolen ilmoituksia totuutena.

Käyttäjän JukkaHuhtamki kuva
Jukka Huhtamäki Vastaus kommenttiin #12

Sieltä ei vielä kannata tehdä historian kirjoitusta. Ja wiki on jokaisen oma leikkialusta. On ihan normaalia, että konfliktin osapuolten "kannattajat" esittävät oman puolensa näkymät jotenkin oikeampana. Siinä on Venäjä voittanut Ukrainan 5-0. Se joka haluaa puolueetonta tietoa sitten yhdistelee kaikesta saatavasta oman näkemyksensä... ja historia joskus aikanaan osoittaa osuiko se näkymä edes lähelle oikeaan...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #13

Historia on emeritusprofessori ja -rehtori Heikki Kirkisen mukaan koko homo-suvun eläinten vaikutusaika maailmankaikkeuteen. Sitä tutkivat niin historiatiede kuin futurologia. "Historiankirjoittaminen" taas voisi silloin olla jompaa kumpaa tahi nykyhetken kronikoitsemista. Kommentoimani Tuuran "historiankirjoitus" lienee, ainakin pikaisen hänen linkkinsä taakse tutustumisen perusteella viimeksimainittua yhden ja vain yhden asianosaisen osapuolen näkökannalta. Silloin se vertautuu vaikkapa muinaisten hallitsijoiden hovirunoilijoiden työhön.

Olen samaa mieltä Huhtamäen kanssa, että jos haluaa pyrkiä saamaan puolueetonta tietoa niin on toimittava juuri kuten hän mainitsee: tutustuttava mahdollisimman moneen lähteeseen, arvioitava niitä kriittisesti ja tehtävä vasta sitten johtopäätöksensä. Muuten sortuu, kuten Tuura, yhden tahon kronikoitsijaksi. Olen myös sikäli samaa mieltä, että jälkipolvet tulevat sanomaan sanansa meidän osumistamme, jälleen itse käytössään olevan lähdemateriaalin perusteella joka joko antaa objektiivisen kuvan tai sitten. Toivottavasti kuitenkin laajemmasta perspektiivistä kuin meidän ja liitettynä oikeampiin mittasuhteisiin ja kaavoihin. Totuus voi kuitenkin myös silloin olla toisaalla.

Mitä tulee Huhtamäen tunnistamaan Venäjän voittoon niin tuo ei ainakaan näy n.s. länsimaisessa tiedonlevityksessä, varsinkaan usein niin avoimeksi ja vapaaksi mainitussa suomalaisessa.

P.s. muinaiset kreikkalaiset sijoittivat historiantutkimisen faktan asemesta fiktion puolelle.

Käyttäjän JukkaHuhtamki kuva
Jukka Huhtamäki

Venäjän informaatiosota Suomea vastaan ei toimi niin hyvin, koska oikeaa tietoa on saatavissa yksinkertaisesti aivan liian monesta lähteestä. Juuri se, että suomalainen tiedonlevitys on niin avointa mahdollistaa disinformaation tunnistamisen liian helposti. Trollien työ on todella vaikeaa täysin avoimessa uutisympäristössä...

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Voisiko Huhtamäki lyhyesti ja konkreettisesti kertoa miten erotamme tuon oikean tiedon? Minulle kun on syntynyt, ihan länsimaista ja suomalaista tiedonlevitystä seuraamalla käsitys, että jos yrität tutustua oikeaksi totuudeksi julistettujen lähteiden ulkopuolisiin tietoihin, olet putinisti, trolli tai molempia ja jo vähintäänkin informaatiosodassa haavoittunut zombie. Moniarvoiseksi ja monipuoliseksi on sen sijaan julistettu yhtä ja samaa totuutta julistava läntinen valtavirta, se jonka takaa löytyy muutama harva ylikansallinen yhtiö jotka nekin ovat sidoksissa toisiinsa parin ylikansallisen finanssikonglomeraatin kautta.

Toivonpa siis ihan oikeasti Huhtamäen tavoin, että trollit saisivat kyytiä vapaassa tiedonvälitysympäristössä ihan riippumatta siitä ovatko heidät koulutettu CIA&kmpnien tai FSB&kmpnien trollikouluissa.

Käyttäjän JukkaHuhtamki kuva
Jukka Huhtamäki

Jorkki boy, heh ja huh... vastaappa tähän ja kerro ihan oma mielipiteesi. Valtasiko Venäjä Krimin vai sai sen laillisella kansanäänestyksellä haltuunsa?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset