Arto Luukkanen

Ukrainan rötösherroja yritetään laittaa kuriin

Ukraina ja sen pääkaupunki Kiev valmistautuvat kovaa vauhtia viikonlopun Euroviisuihin. Kaupunki on täynnä ulkomaalaisia, turvamiehiä tai sotilaita. Väkeä on viihdytetty järjestämällä kaupungin ydinkeskustaan ns. ”funzone” eli paikka, jossa voi sopivasti valmistautua laulukisojen tunnelmaan.

Mahtavat järjestelyt ja innostuneet fanit ovatkin nostaneetkin selvästi ilmapiiriä – ainoastaan pohjoisesta tullut arktinen ilmamassa hillitsee karnevaaleja (11 astetta!).

Juhlien huikentelevaisuus peittää myös sen tosiasian, että sota sen itäistä naapuria vastaan jatkuu jo neljättä vuotta.  Venäjä on miehittänyt Ukrainan alueita, tai liittänyt niitä suoraan itseensä. 

Kiovassa sota näkyy vain siinä, että siellä on paljon univormupukuisia sotilaita. Suurta innostusta sotaan ei enää ole. Itäiselle naapurille ei olla kuitenkaan antautumassa vaan kaikessa näkyy vastarinnan henki. Hanttiin pannaan – tuli mitä tuli!

Ukrainalaisten sisäinen rintama pitää, siitäkin huolimatta, että maan poliittinen tilanne on ajautumassa vaikeaa kriisiin tai että korruptionvastaisessa sodassa ei saavuteta todellisia tuloksia.

Kun laki ei toimi

Hyvänä esimerkkinä tästä jälkimmäisestä on se, että Kansanrintama puolueen entistä lakimiestä, Mykola Martynenkoa epäiltiin 17 miljoonan dollarin korruptiotapauksesta. Korruptionvastaisen taisteluun erikoistunut syyttäjä Andriy Petrov asetti syytteen Martynenkoa vastaan huhtikuun 22 päivänä.

Kiovan kaupungin Solomyanskyn piirin oikeus ja tuomari Oleksandr Bobrovnik kuitenkin vapautti hänet kaksi päivää pidätyksen jälkeen – ilman takuita – kun suuri joukko poliitikkoja ja ministereitä vetosi hänen puolestaan. Martynenkoa syytettiin kavalluksesta valtion uraaniyhtiön kauppojen yhteydessä.

Onko Martynenko sitten syytön? Näyttää siltä, että hän on ainakin äärimmäisen hyvin verkostoitunut. Nyt 56 vuotias Martynenko oli aikoinaan 1980-luvulla Kiovan Komsomolin johtaja. Kommunismi kuoli ja niinpä 1990-luvulla laajan ystäväpiirin kehittänyt Martynenko perusti ydinmateriaalin ja kaasun kauppaan erikoistuneita yrityksiä. Vuonna 1998 hänestä tuli Ukrainan parlamentin – Radan – jäsen ja siinä asemassa hän hankkiutui heti parlamentin energiakomitean varapuheenjohtajaksi.

Martynenko ei toimi yksin. Toinen pidätetyistä ”isoista kaloista” oli hänen ystävänsä Roman Nasirov, joka pidätettiin aikaisemmin. Hänetkin vapautettiin, mutta tällä kertaa takuiden kanssa. Romanille langetettiin 3,7 miljoonan dollarin takuut.

Tuppurainen takaa Tappuraisen

Näiden oikeusjuttujen merkitys on tärkeä sillä nämä kaksi nimeä ovat valtion erikoissyyttäjien ensimmäiset suuret pidätykset. Martynenko joutuu kohtaamaan vielä lisää syytteitä. Ongelmana on vain se, että esimerkiksi Martynenkolla on yhteyksiä niin moneen paikkaan.

Voidaan myös olettaa, että hänellä on ilmeisesti myös todisteita muiden poliitikkojen korruptiosta. Siksi hän on käytännössä koskematon. Ja kuten edellä nähtiin, hyväksi onneksi Martynenkolle, hänellä oli oikeudessa kadehdittavan paljon hyviä kavereita, jotka menivät hänestä takuuseen. Martynenkon syyttömyyteen uskoivat opetusministeri, urheiluministeri, infrastruktuuriministeri ja sisäministeri.

Ja kun oikeudella ei ole selvää näyttöä, niin tuomion on oltava vapauttava. Tässä ilmenevät ne ongelmat, joita erilaiset ”puliveivaus omaisuusjärjestelyt” aiheuttavat.  On selvää, että monimutkaisten omaisuusjärjestelyjen ja peitefirmojen takia ei selvää todistusta voida langettaa.

Ja kun omistaja tai edunsaaja ei ole selvillä, niin rikas selviää aina.

Korruption tärkein ominaisuus onkin omistusten naamioituminen; ilman sitä verotuksen välttely tai rikollisen rahan peittely ei onnistu. Rötösherra ei siedä päivänvaloa eikä sitä, että hänen omistuksensa ja liike-intressinsä voidaan selvästi jäljittää. Näiden omaisuusjärjestelyiden ansiosta myös poliitikot ovat ”ostettavissa ja myytävissä”. Kun meillä vaalikorruptio naamioidaan ison etujenvalvontajärjestön maksetuksi ”seminaariksi”, niin Ukrainassa poliitikko saa Sveitsin tililleen suorituksen tai peräti käteistä rahaa. Molemmissa tapauksissa – niin Ukrainan kuin Suomenkin tapauksessa, korruption tie vie Kreikan-ahdinkoon ts. tilanteeseen, jossa valtio ei pysty ylläpitämään oikeutta tai verottamaan eikä sillä ole keinoja taata sen kansalaisten etua.   

Korruptio on organisoituneen rikollisuuden kaveri

Epäilyksiä on kuitenkin paljon. Syyttäjällä on runsaasti todisteita siitä, että Martynenko sai merkittäviä voittoja Kazahkstanista hankitusta uraanista. Se myytiin ylihinnalla valtion yhtiölle, josta hän määrää.

Lopullista todistusta ei kuitenkaan tullut. Se, joka olisi voinut todistaa häntä vastaan tässä tilanteessa, oli liikemies Serhiy Pereloma, joka taas johtaa Naftogaz energiayhtiötä ja Odessan kaupungin pääjohtajien komiteaa. Valitettavasti hänetkin vapautettiin todisteiden puutteessa – ilman takuita. Pereloma on hyvin vahvasti verkottunut Martynenkoon. Ja kun hän, eivätkä muutkaan liikemiehet puhu, niin varsinaisia todisteita ei ole.

Ukrainan valtion korruption vastaisen taistelun erikoissyyttäjä on saanut apua Tšekin, Sveitsin ja Itävallan viranomaisilta. Näiden tuki on kuitenkin rajallista – ainoat, jotka voivat taistella Ukrainan korruptiota vastaan ovat ukrainalaiset itse. Ongelmana on se, että syyttäjänlaitos ei ole täysin itsenäinen. Se synnyttää epäluuloja. Ko. laitosta epäillään yhteyksistä epämääräisiin liikemiehiin ja poliitikkoihin. Toisaalta tuomaritkin huolehtivat omasta fyysisestä turvallisuudestaan eivätkä lähde halukkaasti korruptiovastaiseen taisteluun. 

Korruptionvastaisen taistelun lähtökohdat eivät siten ole parhaimmat. Pahimmassa tapauksessa tunnolliset lainvalvojat tai poliitikot joutuvat kokemaan fyysisen väkivallan uhkaa.   

Epäilysten mukaan Martynenko on tukenut anteliaasti tärkeitä poliittisia puolueita. Vakavaksi tilanteen tekee se, että Martynenkoa ja hänen bisneskumppaniaan David Shvaniaa epäiltiin entisen presidentin Jutšenkon myrkytysyrityksestä dioksiinilla vuonna 2004. Hänhän oli silloin presidenttiehdokkaana ja pääsi lopulta presidentiksi.

Rikkaiden valta vie ihmisten uskon poliittiseen järjestelmään

Tämä kaikki kertoo sen, että Ukrainalla on valtavat mahdollisuudet omassa taloudessaan mutta maan liike-elämä on kovin korruptoitunut.

Sen rikkaat ja mahtavat eivät mielellään tue kepulismin kitkemistä, sillä se vaikeuttaisi myös heidän asemaansa. He haluavat elää omilla säännöillään. On siksi selvää, että nämä suurrikkaat nauttivat tilanteesta, jossa valtio on heikko ja jossa oikeuslaitos on epävarma.  

Näin maan superrikkaat kuten Rinat Ahmetov (SCM group), Igor Kolomoiskij (gruppa Privat) ja Dmitri FIrtash (Group DF) jatkavat siksi entisillään.

Kansa on taas täysin kyllästynyt tähän tilanteeseen ja on menettänyt uskonsa poliitikkoihin. Täydellisesti.

Jos vaalit pidettäisiin nyt, olisi nykyisten puolueiden vaikea säilyttää paikkaansa.

Ukrainalaiset kuten muutkin kansat janoavat oikeutta, joka on kaikille sama. Ongelma on kuitenkin se, että lainpuolustajat eivät saa vapaita käsiä.

Kuten Kyiv Postin haastattelema korruptionvastaisen sodan ekspertti Anastasia Krasnosilska totesi: ”ainoastaan itsenäiset korruptionvastaiset oikeudet saisivat tilanteen kuriin. Muuten epäillyt vapautetaan todisteiden puutteessa.” 

Toisaalta - Ukrainalla on toivoa. Korruptionvastainen taistelu ei ole helppoa eikä yksinkertaista. Se vie aikaa....tärkeintä on se, että kansalaiset kokevat että jotain tehdään.

Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Politiikka on järjestäytynyttä rikollisuutta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Määritelmällisesti "politiikka" tarkoittaa:
"Tiettyyn tavoitteeseen pyrkivä toimintalinja, menettelytapa"

Politiikka ei siis ole järjestäytynyttä rikollisuutta, vaikka rikollisetkin voivat sitä harjoittaa.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Olisiko saivartelua ?
Poliitikot itse määrittelevät politiikan "Yhteisten asioiden hoitamiseksi".

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Olen Kuikan kanssa tästä samansuuntaista mieltä. Politiikka on tuotakin, etenkin silloin kun puhutaan jonkun henkilön, tahon tai yhteisön harjoittamasta politiikasta. Sen lisäksi yleensä politiikaksi voi kutsua toimintaa ja toimintakenttää jossa hoidetaan yhteisiä asioita. Molemmissa merkityksissä sitä voi todellakin harjoittaa niin rikolliset kuin rikoksettomat ja molemmat järjestäytyneesti tai järjestäytymättä.

Toki tietysti on myös joskus näpsäkkää nimittää kanssaan erimieltä olevia tai muuten inhokkeja rikollisiksi jos meno ei maita. Se ei kuitenkaan tee kenestäkään rikollista mutta ei toisaalta viatontakaan. Rikoksellisuus kun on jokaisen omissa teoissa j o s niin pystytään riippumattomassa ja avoimessa oikeudessa lain mukaan todistamaan.

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala Vastaus kommenttiin #4

http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236031-...

"...j o s niin pystytään riippumattomassa ja avoimessa oikeudessa lain mukaan todistamaan".
Juuri tuohan ei Ukrainassa onnistu. Kaikki on siis aivan laillista ?

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #5

Mansala kyselee onko kaikki rikokseton laillista. Maailma ei ole noin mustavalkoinen kuin 1950-luvun Ö-luokan länkkäreissä joissa oikeus ratsasti auringonlaskuun vihellen "I'm just a poor lonesome cowboy, a long way from home ..."

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset