Perussuomalaisten vaikea ja helppo valinta

Suomalaiset ovat erittäin, erittäin itsepäisiä ihmisiä…” Näillä sanoilla NL:n ulkoministeri Molotov luonnehti aikoinaan sodan jälkeen suomalaisia.

Lausahdus liittyy kenraalieversti Ždanovin erääseen neuvostojohdon kokouksessa päästämään kommenttiin siitä, että ”Suomi on niin hyvä maa” ja että ”se olisi pitänyt ottaa…”

Molotovin vaivaantunut vastaus liittyi selitykseen siitä miksei suomalaisia olisi kannattanut ”ottaa heitä”. ts. miksei Suomea valloitettu (Milovan Djilas).

Huokaus osoittaa, että Stalin ja neuvostojohto oli oppivaista – kaksi sotaa opettaa diktaattoriakin.  

**

Tässä tiivistyy suomalaisen demokratian ydin. Olemme omapäisiä. Meille ei sanota mitä meidän pitäisi tehdä. Ei kannata. Se on nähty jopa tottelevaisen ja kiltin Keskustapuolueen puoluekokouksissa, jossa johto on yrittänyt juntata omia asioitaan lävitse. Ei ole onnistunut. Päsmäröinnistä tai epätoivoisista puhelinkampanjoista on yleensä seurannut vastakkainen reaktio.

Sama koskee maan ainoan tosi demokraattisen puolueen kokousta Jyväskylässä. Meillä ei kannata jyrätä tai juntata. Meillä ei väkeä ”suodateta”. Puolueen ääntä ei käytä mikään suljetun piirin suosikki. Kaikki saavat äänestää ja jokaisella on puheenvuoromahdollisuus. Ihmisiin luotetaan yhtä paljon kuin valtiollisissa tai kunnallisissa vaaleissa.

Siinä jyllää PS:n voima.

Ei ihme, että tällaista puoluetta pelätään ja sen ahdinkoa odotetaan kuin taivaallisen Jerusalemin ilmestymistä.  

Wanhojen puolueiden odotukset

Wanhat puolueet odottavat vesi kielellä sitä, että PS:n suora demokratia epäonnistuisi. Että syntyisi repeämiä, ”enemmistöjä” ja ”vähemmistöjä”, tai ”vähemmistön enemmistöjä”. Toivotaan sitä, että toiveisiinsa pettynyt puoli antaisi ilkeitä otsikkoja iltapäivälehdille, piehtaroisi skandaaleissa, repisi pelihousunsa ja marssisi pois. Voi sitä vahingonilon draamaa!

Eräässä entisessä työväenpuolueessa on jo valmistauduttu puheiden mukaan siihen kuinka epäilevät tuomaat ja perussuomalaisissa harhailleet lampaat otetaan vastaan takaisin ”vanhoina tovereina”.

Puolueiden seraljeissa nyökytellään päitä.

Vallan kammareissa nähdään märkiä päiväunia siitä miten perussuomalainen puolue tuhoutuu. Toisaalta: puolueella on myös omia puistotätejä, jotka haluaisivat, että johtajat valittaisiin ”kypsästi” ei lapsellisesti (?).

Turhaan.

Demokratia voittaa aina. Ihmisiin kannattaa luottaa. Suoran demokratian voima on siinä, että kaikki pääsevät vaikuttamaan. Ensin keskustellaan. Sitten väitellään. Ja lopulta aito enemmistö päättää. Ja sen mukaan sitten eletään.

Kyseessä on yhteinen päätös.

PS ei ole eturyhmä-automaatti

Kyse on vähän kuin laivan kapteenin valitsemisesta.  

Tämä on myös sattuva kielikuva siksi, että laivan matkustajille; meille sen matruuseille kysymys on tärkeästä matkasta eteenpäin.

Olemme matkalla. Määränpäänä on isänmaan onni ja sen asukkaiden hyvinvointi.

Matka ei ole aina aurinkoinen ja yhteinen taival vaatii yhteisiä ponnisteluja. Laivassa toimitaan yhdessä ja työn lomassa jokainen kyselee itseltään: voinko minä auttaa yhteisessä tehtävässä? Minkälaista Suomea me rakennamme lapsille ja lasten lapsille?

Vastaus voisi olla tällainen: PS puolue ei ole minä-projekti vaan tiettyyn suuntaan menossa oleva liike, jossa tärkeintä ei ole se, kuka on johtaja, vaan minne mennään.

Perussuomalainen puolue ei voi eikä saa olla mikään eturyhmäautomaatti, josta heruu tuloja ja virkoja kavereille. Sitä me emme ole. Se on muiden puolueiden tehtävä. Lehmänkaupat, kummalliset hämärärekisterit, ”pelin politiikka” ja takinkääntö on tälle ryhmälle kuin myrkkyä. On puhuttava siitä mitä tekee ja tehtävä kuten sanoo. Hämärät jutut eivät kuulu meille vaan syövät puolueen uskottavuutta. Herroille on saarnattava lakia ja tavallisille ihmisille armoa.

**

Tähän liittyy myös tärkeä asia: kunnioitettu parlamentaarikko Paavo Väyrynen kertoi eräässä kirjassaan kerran siitä miksi hän valitsi Kepun. Hänen mukaansa se johtui siitä, että sillä oli paras ”aluepolitiikka”.

Me emme toimi Väyrysen mainitsemalla tavalla. Puolustamme kyllä duunareita, yrittäjiä, tavallisia palkansaajia, lapsiperheitä ja eläkeläisiä. Jos tässä nyt oikein kaunopuheiseksi heittäytyy, niin voisi todeta, että haluamme pyyhkiä kansanvallan nenäliinalla kaikkien työtätekevien kyyneleitä.

On muistettava, että palkkatyöläinen ja pientä yritystä eteenpäinvievä henkilö kantaa harteillaan suurinta taakkaa ja ilman häntä olisimme kuin auto ilman moottoria. Toisaalta, matka varrella on ollut ihmisiä, jotka ovat uupuneet tai jotka eivät ole enää aktiivipalveluksessa. Työttömät ja köyhät ovat meikäläisiä. Hekin ovat yhteisellä matkalla. Kaveria ei jätetä ja natsoja ei katsota.

Puolue ei siksi voi olla mikään Väyrysen etujä kärkkyvä ”maffia” vaan sen on aina katsottava kokonaisetua. Sen kansallismielisyys lähtee juuri siitä, että yhteisten kansallisten etujen on oltava aina niitä tärkeimpiä. Ennen tästä asiasta käytettiin sanaa isänmaa ja sen etu. Nythän näitä sanoja ei saa käyttää – voi leimaantua rasistiksi.

Ero wanhoihin puolueisiin on tässä: Väyrysen ”alueen etu” muuttuu hyvin nopeasti ”omaksi eduksi”.  Ja se ei saa olla se tärkein. Sama liittyy myös henkilövalintoihin: yleinen ja kansallinen etu on tärkein. Ei oma etu.

Siksi henkilövalinnat – keihin ne sattuvatkin – ovat lopulta vain toissijaisia. Me emme harjoita henkilökulttia tai ihmispalvontaa. Jokainen meistä on tärkeä eikä kukaan ole statisti.

Meillä ei ole ikinä palvottua Kultaista sonnia tai lihaista Soinia tai edes aatteen ullakolla köhnöttäviä vanhoja miehiä. ”Dirigan” virka on olla lippuna ja suunnannäyttäjän isolle joukolle ihmisiä. Se on vastuunottamista ja vaikuttamista koko kansan elämään.

Puoluejohtajan paikka on yhteisen veneen ohjaamista myös myrskyssä ja tuulessa eikä perämieheksi tai kapteeniksi voi tulla, jollei ole osannut soutaa. Siinä naamalle pärskyy suolainen vesi eikä tosi kapteeni mene myrskyssä kajuuttaan kuivattelemaan.

Siis kuka?

Kuten edellä totesin, perusväkeä ei kannata ohjailla tai neuvoa. Jokainen perussuomalainen tekee päätöksensä itse.

Laitan vain tähän niitä fundeerauksia, joita minulla on ollut viimeisen puolen vuoden aikana. Olen matustellut näitä kysymyksiä kuin makeannälkäinen teini merirosvorahoja ja käännellyt niitä kuin innokas pihvinpaistaja – puolelta toiselle.

Fundeeraus vaatii aikaa – yhtenä päivänä olen ollut toista mieltä ja toisena toista. Ehdokkaita on nyt niin paljon, että en voi heitä kaikkia mainita. Suotakoon se anteeksi – kirjoitan tästä vain ihmisistä jotka tunnen ja jotka ovat ilmoittautuneet tähän kisaan ennen 17.5.

**

Ensiksi, valinta tehdään hyvien välillä. Joukossa on vain hyviä valintoja. Jokainen näistä on oman alansa ammattilainen. Kandidaatteja on taottu ja karaistu, vatvottu ja arvioitu. Huonoja ei ole. Se näkyy siinä, että puheenjohtajavaalissa ei meillä ole ns. ”kärkiehdokkaita”. Kaikki lähtevät samalta paikalta.

Takooko Sampo?

Kaikkein näkyvin kandidaateista – ministeri Sampo Terho – on ollut mukana puolueen kasvussa aivan sen noususta lähtien. Hänellä on teoreettista ja käytännöllistä kokemusta yltä kyllin. Suomen eduskunnasta Sampo on tunnettu jämptistä käytöksestä, asiallisesta linjasta ja päättäväisyydestä kun on haettu suuria linjoja. Sampolla on myös kansainvälistä kokemusta EU:n parlamentista. Oli täysin luonnollista, että hänestä tehtiin ministeri – parhaat hevoset on valjastettava raveihin – käyttääkseni Timo Soinin osuvaa vertausta.

Meistä voi usea löytää Samposta sellaisen tulevaisuuden takojan, jonka takia kannattaa lähteä yhteiselle matkalle. Ja jos oikein katsoo asiaa rationaalisesti, niin eihän Sampoa parempaa ole! Hänen kanssaan hallitustie jatkuu vakaana ja puolue lähtee uuteen nousuun samalla kun skandaalit vähenevät.

Sampo on myös torikansan suosikki. Olen kysellyt vaaliteltoilla sitä kumpi pitäisi valita. Kansalaisten valinta on ollut 70% Sampo ja 30% Halla-aho. Kun kerran kysyin eräältä, joka halusi Halla-ahoa, niin vastaus oli tipauttaa minut naurusta katuun: ”no kun ne vihhaa sitä Jussia niin palju, kyllä sitten herroja hatuttaisi (sanaa muutettu) vielä enemmän…” Sampo merkitsisi vakaata linjaa ja hallitusvastuuta vielä kahdeksi vuodeksi. Sampo on turvallinen.

**

Sitten ne epäilyt: epäilijöiden mukaan Sampo on liiaksi poliitikko. Kansanliike tarvitsi ihmistä, joka puhuu ihmisille ”perussuomea”. Onko Sampo kotoutunut sinne kabinettiin liiaksi? Kielikuvaa käyttääkseni: onko Sampo liian hyvä ja kallis auto ajettavaksi kylätielle?

Sitten: näyttää siltä, että Jussi Halla-aho on Sampolle kuin kryptoniitti Teräsmiehelle: kun he ovat yhdessä niin Sampo jää taustalle ja kuihtuu. Ehkä syy on siinä, että hän on myös Jussi Halla-ahon ystävä (mikä ei ole tässä puolueessa mikään paha sana!). Mutta onko Samposta aikuisten oikeasti tähän virkaan? Puristamaan duunarin kättä ja katsomaan tätä silmiin?  Viihtyykö Sampo todella siellä etulinjassa? Pystyttääkö Sampo kylmänä toripäivänä kohmeisin käsin telttaa? Eppäilen vähäsen.

Murskaako Jussi?

Sampon suurin haastaja on Jussi Halla-aho. Hän on epäilemättä maamme tunnetuin perussuomalainen Soinin jälkeen. Mies on tohtori ja siitä huolimatta suosittu peruskannattajien keskuudessa. Hän myös edustaa monille puolueen jäsenille ns. ”todenpuhujaa” – ihmistä jota on aina arvostettu yhteisössä.

Kaiken kaikkiaan hänellä on arvokasta kansallista ja kansainvälistä kokemusta, jota puolueen pitää käyttää miten tahansa tässä vaalissa käy. Hän oli myös ainoa, joka osasi ennustaa migraatiokriisin ja näki sen merkityksen Suomen kansallisen tulevaisuuden kannalta. Tämä on tunnustettava suoraan: Jussi on ollut looginen ja johdonmukainen tässä kysymyksessä.

Tämä kriisi nakertaa yhteiskunnan laillisuuden normeja ja suomalaisen yhteiskunnan perusteita. Niin taloudellisesti kuin henkisesti; samaan aikaan kun Kokoomus näyttää tehneen uuden maahanmuuttaja ”tilauksen” sisäministeri Risikon johdolla (kt. uutiset siitä, että sisäministeri ”varoittaa” uudesta tulijoiden aallosta). Kansalle pitää pikkasen vihjata tulevasta – muuten se yllättyy.

Sitten epäilyt: epäilijöiden mukaan Jussi olisi puolueelle tuhon tie, joka johtaisi meidät 5% ärpättäjien liikkeeksi politiikan marginaaliin. Samoin Jussin mediasuhteet ovat joidenkin mukaan turmiollisia. Jos puhutaan suoraan, niin puna-vihreä kupla vihaa häntä ja välttelee häntä kuin piru vihkivettä ja kepu hyviä uudistuksia.  Ja jos hänet valitaan, niin heittääkö kokoomus PS:n pois hallituksesta?

**

Olen aina aprikoinut tämän kummallisen ”Jussi-vihan” syitä ja päätynyt siihen, että sen täytyy liittyä ns. kunnollisen kasvatuksen saaneiden vihantunteiden vaikeaan käsittelyyn. Kiltin ihmisen pitää suvaita – ylhäältäpäin ja armollisesti. Jokaisen pitää olla ihqu.  

Kiltti ihminen ei voi kuitenkaan käsitellä vihantunteitaan aidosti. Siksi tarvitaan jonkinlainen elävä vihankohde ja media on valinnut Jussin siihen rooliin. Syykin on ollut yksinkertainen: Jussi on ottanut erääksi harrastuksekseen toimittajien kasvattamisen.

Valitettavasti Jussin epäkiitollinen tehtävä ei ole ottanut tulta – toimittajat eivät ole vielä tähän mennessä älyllistyneet eikä heidän luonnollisen närkästyksensä kohde ole ollut ”vihaamme Jussia club” kirjoittelusta moksiskaan.

Ja sehän vihastuttaa vielä enemmän! Jussi on kuin vihreille ydinvoima – sitä pitää mätkiä kuin rakasta tunnetyynyä iltaisin ja kirkua iskujen tahdissa: hyi, hyi Jussi, sua oottaa vihan pussi! Samalla – kuten vihreille ydinvoima – Jussi on välttämätön. Ilman häntä ei saada aikaan yhdistäviä vihollistunteita. Samaan aikaan 50 nettipoliisia ahertaa ja kyylää vihanpuhujia, niin tämä sivistynyt viha saa kasvaa ja kukkia.

Laatumedian likaisten temppujen aika

Viha on nyt niin sakeata, että likaiset temput on otettu käyttöön.

Jussilla on kuulemma ylimääräinen lapsi! Ylistetty ja pyhäksi tunnettu laatumedia on liukunut MV-lehden vanaveteen ja kirkuu kuin riivattu tuomiota Halla-aholle.

Tämä korkean moraalin kiljunta on kummallista maassa, jossa naispiispa sai jakaa alaikäiselle pojalle palkinnon homoseksuaalisesta suuntauksesta. Missä silloin olivat maamme tunnetut syvänärkästyjät? Missä luurasivat moraaliset syväpöyristyjät? Vain onko kysymys yksittäistapauksesta?  Pitäisikö laittaa jäitä hattuun? Ja että pelolle ei saisi antaa valtaa?

On hämmästyttävää ja järkyttävää, että kukaan ns. laatumedian suloisesta väestä ei revi fariseuksen viittaansa vaikka erään puolueen presidenttiehdokas on tunnettu siitä, että hän saalistaa vähävaraisia ja avuttomia naisia netissä rienapaavin tyyliin: ” Poiché Dio ci ha dato il Papato, godiamocelo!”

Median kaksinaismoraali rallattaa nyt kuin huono levysoitin. 

Voih sitä makeaa fariseus suitsutusta kun joku perussuomalainen paljastuu! Oh sitä kaksikielistä riemua kun Halla-aho voidaan nyt tuomita! Ongelma on vain siinä, että tämä ei enää toimi tässä maassa. Pommi jäi suutariksi ja räjähti tekijöittensä silmillä…ja kertoo vähän siitä miksi nämä toimittajat eivät viihtyneet Ylellä. Heidän kykynsä viittaavat enempi sinne Seiska-lehden puoleen.

Kysymys tässä skandaalissa on pohjimmillaan siitä, että puolueen jäsenet eivät saisi tehdä omaa valintaa. Valta ei kuulu köyhille, työttämille, yksineläjille, taviksille, lottokansalle tai kurjille. Valta pitäisi siksi jättää median setien tai Kepu/Kokoomuksen haltuun tai paremminkin Saksan hallituksen haltuun.

Siksi laatumedia turvautuu loskaan ja likaan.

**

Ja sitten ne suurimmat epäilykset. Puhutaan, että Jussi olisi vain yhden asian mies tai että puheenjohtaja ei voi toimia Brysselistä.

Ensimmäinen epäilys näyttää olevan täyttä humpuukia. Kyllä Jussi Halla-aho on varsin laaja-alainen ja pätevä poliitikko, jolla on syvällinen kanta moniin asioihin. Medialle Jussin monipuolisuus on ollut vain varsinaista kidutusta, eikä se ole viitsinyt siitä mainita.

Se, voiko puheenjohtaja toimia lentokoneen viemänä ja matkustaa työpaikallensa on tietysti oma kysymyksensä. Voiko kännykkä-isä olla hyvä isä? Epäilen kovasti. Toisaalta epäilen myös sitä, että kukaan puheenjohtaja jää hengailemaan kenenkään piirijohtajan puutarhamökkiin kovin pitkäksi aikaa. On aivan selvä, että kuka tahansa valitaan, hän joutuu matkustamaan ympäri Suomea ja kohtaamaan ihmiset aivan samalla tavalla kuin rocktähti pienimmänkin paikkakunnan fanit.

Jussi tai ei, puheenjohtajuus on raakaa työtä, jossa ei voi piiloutua. Demokratialle on uhrattava kaikki. Onko Jussi valmis siihen? Eppäilen taas vähäsen. Nyt ei painita teorioiden tai kirjojen kanssa – nyt kyseessä ovat ihmiset. Ei puoluejohtaja voi delegoida ihmisiä muille. On mentävä lähelle ja kohdattava ihminen niin läheltä kuin mahdollista.

Entä sitten Jussin mediaseksikkyys? Onhan se totta, että häntä tekisi mieli mennä neuvomaan tyyliin: ”voi, voi, voi…elä nyt noin ole, ole rennompi, heitä herja, hymyile niin että takahampaat näkyy…” mutta… jokaisella on oma tapansa. Politiikan todellisuus ei ole pöljöttämistä missikisoissa – se on oikeiden asioiden ratkaisuja.

Ja vielä kerran: tämä kansa arvostaa niitä, joilla on ne sanat. Katsokaapa Kalevalasta Antero Vipusta! Häntä tarvittiin oikeiden sanojen takia.

Entä olisiko nyt naisten aika?

Puheenjohtaja-ehdokkaina on kaksi erittäin pätevää naista: Leena Meri ja Veera Ruoho. Se voisi olla yllättävä ja hyvä veto kaikilta. Molemmat näistä ovat päättäväisiä ja päteviä naisia, joilla on monipuolista kokemusta niin ulkomailta kuin myös kotoa. Itseasiassa itse ihmettelin sitä, että puolue ei asettanut Leenaa oikeusministeriksi – mutta ehkä puolueen johto tiesi paremmin sen mitä pitäisi tehdä.

Näin taviksena ja puolueen statistina toivon hartaasti että joskus meille alhaalla kerrottaisiin asioista.

Ehkä puolueen johto kertoo jonain päivänä meille ”statisteille” sen mitä luvattiin ja miksi linja muuttui mm. hallintorekisteri-asiassa. Ehkä me perussuomalaiset saamme joskus tietää mistä sovittiin?  

Joka tapauksessa, nainen ja hänen tunneälynsä voisi pelastaa puolueen. Olisiko Leena ”kultainen kompromissi” tässä kisassa? Kipakka ja pätevä emäntä olisi hyvää lääkettä puolueen julkisuuskuvalle. Molemmat ovat erinomaisia ehdokkaita ja tunnen heidät henkilökohtaisesti hyvin. Mainioita naisia ja heistä tulisi hyvät puolueen johtajat. Leena olisi räväkkä tie eteenpäin! Veera taas uusi lehti, johon kirjoittaa!

Varapuhikset?

Puolueen varapuheenjohtajan rooli on tässä uudessa tilanteessa enemmän kuin tärkeä. Meillä on loistavia ehdokkaita, joita suosittelen tässä nyt jokaista ja yhtä tulen ehdottamaan varapuheenjohtajaksi.

Yhden kohdalla totean, että epäröinti ei kannata.

Ensiksi Ilpo Heltimoinen on vahva ehdokas Lappeenrannasta. Tunnen hänet ja voin suositella jokaiselle, joka haluaa hyvää ja asioihin perehtynyttä ihmistä. Hänestä me saisimme ihmisen, joka olisi lähellä Itä-Suomen asioita. Ja jos puhutaan karjalaisuudesta, niin Ilpo on siitä kuin esimerkki: ”mist sie tarviit oikein hyvää miestä, täs siul on sellane…”

Toiseksi, kansanedustaja Simon Elo on omaa luokkaansa. Kansanedustajana ja perussuomalaisena hän on tulevaisuuden nimi, josta paattimme saa vielä hyvän perämiehen. On kovuutta, arviointikykyä, viisautta, on kansainvälisyyttä, kielitaitoa ja sitä latinankielistä sanaa – essentia. Se merkitsee sitä, että hänessä on ”pihvi”.

Simonissa on tiedon, taidon ja kasvavan kokemuksen sekoitusta, joka tekee ihmisen henkilönä päteväksi. Olen ihmetellyt kansainvälisissä kokouksissa mistä hän saa sen itsevarmuutensa ja kykynsä ottaa yleisö kaikilla kielillä. Sano Simon – jos haluat tietää mikä on PS:n tulevaisuus! Hänen aikansa tulee!

Niin ja on tietenkin Jussi Niinistö, joka aivan viime hetkellä tuli vaaliin mukaan. Minä olin kyllä ajatellut aiemmin häntä puheenjohtajaehdokkaaksi, sillä hän sen verran suuri poliittinen kyky, että pienempään rooliin häntä on vaikea ajatella. Samoin presidenttiehdokkaaksi – tulevaisuuden mieheksi, josta tulisi hyvä maan isä sitten kun Sauli Niinistö ei enää jatkaisi.

Ja on siellä muitakin: Kalervo ”Kassu” Björnbacka olisi Lapista loistava varapuhis. Pätevä ja reilu. Todenpuhuja pohjoisesta. Samoin Jenna Simula Oulusta tai Sanna Antikainen Itä-Suomesta. Molemmat kävisivät loistavasti varapuheenjohtajiksi. Tai sitten Sari Martniku Mäntsälästä, tahi vaikka Maarit Tuomi Lahdesta. Ville Tavio Turusta olisi myös loistava vaihtoehto. Heitä on paljon.

**

Minä itse aion ehdottaa varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Laura Huhtasaarta Porista. Mikäli Putkosen Matti sen sallii.  

Miksi Laura?  No se on se ”ieti”!

No siksi, että tässä kansanedustajassa on sitä eliksiiriä, jota tarvitaan tehdäksemme kvanttihypyn eteenpäin. Puolueen on uudistettava itseään ja Laura sopii siihen erinomaisesti. Jollei häntä olisi, niin hänet pitäisi keksiä.

Kaiken sen puolesta mitä olen oppinut ihmisestä, niin voin todeta sillä kokemuksella mikä minulla on, että Laura ei ole vain piristävä esiintyjä televisiossa – hän on henkilö, jolla on valtavat mahdollisuudet viedä puoluetta eteenpäin. Kansainvälisyyden ja karismaattisen vaikuttamisen lisäksi hänessä on halua ja päättäväisyyttä kehittyä myös itse.

Tärkeintä on kuitenkin henkilökohtainen ”ieti”. Kun tulee kova paikka, niin Laura ei romahda!  Se on niin tärkeätä. Kipparin ja perämiehen eteen tulee tilanteita, joissa on oltava vain johdonmukainen ja päättäväinen.

Laura on.

Annettu sana pitää, ajatus kulkee, ja puhuttu sana viuhuu kuin terävä sapeli. Ei kuitenkaan haavoittaen – vaan innostaen. Hän voi antaa kasvot sille positiiviselle muutokselle, jota me ajamme tässä maassa. On huolehdittava siitä, että tässä maassa on tulevaisuus, teollisuutta ja tuotantoa vielä 20 vuoden päästä. Laura puhuu sen puolesta.

Poliitikko ei voi piiloutua virkamiesten taakse, sanoa että ”ei vaineskaa” tai kääntää takkia. Tarvitaan rohkeutta ja halua katsoa eteenpäin.  

Siksi Laura.

Puoluesihteerin valinta

Puolue etsii itsellensä myös uutta sihteeriä.

Tämä virka on vaativa ja vie ihmisen elämän täysipäiväisesti parin vuoden ajaksi. Riikka on ollut upea nainen paikallaan ja olisi hyvä & turvallinen valinta. Vaalien tulos kuitenkin merkitsee sitä, että nyt ilmeisesti haetaan uutta voimaa.

Mikäli uutta halutaan, on jonossa muitakin loistavia kandidaatteja: Niilo Kärki ja Nurmijärven kunnanvaltuutettu Maiju Tapiolinna näistä ilmoittautuivat ensin. Jarmo Keto ja Kari Kolari ja Markku Saarikangas ovat minulle tuntemattomia (Jarmolla on kyllä erinomaisen hyviä ideoita! Samoin Markku vaikuttaa ”tolokun mieheltä” – en vaan tunne häntä).

**

Maijun tunnen päättäväisenä johtajana ja voin todeta, että hän olisi kansainvälisilläkin mittapuilla tehokas pakkaus.  Niilo tuli tutuksi vaalikampanjan aikana ja voin todeta että kyllä organisaatiokaavio hoituisi! Rutiinisti ja hyvin. Niilo on hyvä ja käyttökelpoinen kuin vanha hopearaha!

Kaikkia näitä vaihtoehtoja syvästi harkinneena pitäisin Maijua parahimpana vaihtoehtona. Nyt tarvitaan joukkuepelaajaa, jonka pitää jaksaa. Nyt ei voi musertua eikä jäädä paitsioon. Maijussa on sisua ja järkeä sekä sitä salamannopeaa tunne-älyä, josta Timo Soini tuli tutuksi ja joka pohjusti suuren ”Jytkyn”.

Toisaalta puolue voisi nyt aivan hyvin palkata puoluesihteerin lisäksi mediavastaavan. Olisiko Jarmo tahi Markku tässä mielessä hyvä valinta puoluesihteerin aisapariksi? Kun puoluesihteeri joutuu reissaamaan maata ristiin rastiin, niin olisi hyvä, että Helsingissä olisi joku joka hoitaisi median koukerot ja positiivisen tiedottamisen. Kaksi hevosta vetää kärryjä paremmin ja raskas taakka ei olisi niin sitkeä ylämäessä.

Ehdotan tätä nyt näin julkisesti ja toivon, että aloitetta kannatettaisiin puoluekokouksessa. Onko joku samaa mieltä? Voiko tätä ehdottaa tässä näin virallisesti????

Miksi kahta tarvitaan? Siksi, että me olemme iso puolue. Emme voi ajaa moottoritiellä mopolla vaan sitä varten on oltava ihan oikea henkilöauto.

Aikaa seuraaviin vaaleihin on aika vähän ja puoluesihteeri & puoluetoimisto joutuu aloittamaan shokkistartilla. Välittömästä ja nopeasti. On oltava kykyä nopeaan tiimityöskentelyyn. Tarvitaan nuorta voimaa, että jaksaa reissata ja ottaa kenttä haltuun.

Mutta kyl myö pärjätään!

Siksi koska kansa tietää ja siksi koska demokratia voittaa aina!

Arto Luukkanen

Järvenpää

Ps. Väistyvälle puheenjohtajalle Timo Soinille voi toivoa vain hyviä eläkepäiviä. Kuten sana sanoo: ”päästät Herra palvelijasi rauhaan menemään.” Timo teki ison urakan ja loi tästä ison puolueen.

Toivottavasti hän säilyy joukossamme voimavarana.

pps. Huomasinpa, että myös Pekka M Sinisalo on varapuhistaistossa mukana. Hyvä, jämpti ja asiallinen mies, joka on toiminut piirijohtajana jämäkästi. Kuten edellä sanoin: olen ollut ulkomailla enkä ole kaikkia ehdokkaita kerinnä huomaamaan. Pahoittelen.

Paras nainen voittakoon! ))) tämä oli hjuumoria. Mieskin on hyvä.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu