*

Arto Luukkanen

Miksi Länsi-Eurooppa hajoaa?

Katalonia – Katalonia!

Kylmän sodan loppuessa tutkijat kehittelivät kaikenlaisia teorioita siitä miksi Neuvostoliitto hajosi. Eräs mielenkiintoisimmista ja luetuimmista oli artikkeli ”Democratization and Disintegration in Multinational States: The Breakup of the Communist Federations” (https://www.cambridge.org/core/journals/world-politics/article/democratization-and-disintegration-in-multinational-states-the-breakup-of-the-communist-federations/2471FB4A52E3020D11D1002D14AF382B).

Artikkelista käytiin sähäköitä keskusteluja.

Carol Skalnik Leff’in ydinajatus oli, että monikansallisten ja federatiivisten diktatuurien kohtalona oli aina hajota mikäli ne demokratisoituisivat.  Neuvostoliitto, Tsekkoslovakia ja Jugoslavia hajosivat. Ja Venäjäkin oli hajota uudestaan – Putin pelasti sen hajoamiselta turvautumalla uudelleen diktatuuriin.

Epäilijät kuitenkin kyselivät sitä miksei tätä voinut soveltaa Länsi-Eurooppaan – miksei Espanja hajonnut vaikka se demokratisoitui? Sehän oli periaatteessa federatiivinen mutta se ei näyttänyt Francon jälkeen hajoamisen merkkejä.

Espanja hajoaa!

Caroll Skalnik Leff’in ajatusrakennelma näyttää kuitenkin toteutuvan myös lännessä. Myöhässä. Katalonia haluaa itsenäisyyden. Ja se tulee saamaan sen vaikka Espanjan keskusvalta pelottelee ja uhkailee väkivallalla.

Demokratiassa ei voi ampua ihmisiä, jotka ovat päättäneet toimia rauhallisesti ja lakien puitteissa. Jokainen, jolla on sydäntä ja aivoja ymmärtää sen.

Ehkä Skotlantikin näyttää seuraavan tulevaisuudessa tätä esimerkkiä. Ehkä Italian pohjoiset osat haluavat itselleen isomman palan itsenäisyyttä? Kehitys on mielenkiintoinen: Länsi-Eurooppa näyttää hajoavan palasiksi samaan aikaan kun Eurostoliitto yrittää koota Saksan ja Ranskan johdolla EU:n rippeitä siipiensä suojaan.  

Nuoren Sipilän kärsimykset

Suomen nykyiselle johdolle kansan itsepintainen kaipaus itsenäisyyteen on vaikea ja vastenmielinen. Olisi niin kiva purjehtia Saksan vanavedessä ja havainnoida sen henkisiä takamuksia.

Serviilinä, avuliaana ja tottelevaisena. Turvallisessa pohjoisessa liitossa-kin! Olisi johtaja jota totella. Joku jonka ohjeita seurata.

Vallanpitäjien tuska on ymmärrettävää kärsimystä. Miksi tämä lottokansa ei ymmärrä omaa etuansa? Syy on varmaan siinä, että meillä on niin paljon ääriajattelua.

Miksei kaikkia hallitusta vastustavia voi leimata ”vihapuhujiksi”? Sehän on vain sellaista räksytystä! Kansa ei ymmärrä hyväänsä. Eikä se järkevän sanelun ja alistumisen tie olisi parempi?

Onneksi sentään valtamedia jaksaa puudelin lailla noudattaa valtaapitävien toiveita. Se jaksaa päivästä päivään kaihtaa  journalistin ohjeita; arvostelukyvyttömästi ja tottelevaisesti.

Tuska on ilmeinen myös Brysselissä. EU:n byrokraattien on vaikea ymmärtää sitä miksi ihmiset eivät halua tehotonta, kallista ja kaukaista virkakoneistoa. Miksi ihmeessä kansalaiset eivät halua maksaa puolivillaisten korruptionäärien ja järjestäytyneen rikollisuuden kohvoijjaamia huonoja velkoja?

Mikä ihmisiä riivaa!??

Ihmiset eivät vaan halua tätä Eurostoliittoa

Vastaus on yksinkertainen. Ihmisiä riivaa ajatus vapaudesta ja tasa-arvosta. Kansat haluavat määrätä tulevaisuutensa itse.

Ihmiset eivät halua tuputusta, pakkoa, uutta rälssiä tai uutta Neuvostoliittoa.

Kansalaiset janoavat totuutta, oikeutta ja vapautta. Jopa täällä syrjäisessä ja tottelevaisessa Suomessa.

Arto Luukkanen

Järvenpää

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

25Suosittele

25 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Tämä kirjoitus liippaa monin osin systeemien teoriaa ja kybernetiikkaa. Tietyt systeemiset lait toteutuvat, ellei niitä estetä.

Putin on esimerkki autoritäärisestä vaikuttajasta, jolle on annettu liikaa valtaa. Se on siis systeeminen vääristymä. Jos Venäjä olisi joukko itsenäisiä osavaltioita, nämä organisoituisivat uudelleen itselleen edullisimmalla tavalla, ja kaikki voisivat hyvin. Niille tulisi edulliseksi tehdä yhteistyötä naapurivaltion kanssa, ja saisivat vaikuttaa rahapolitiikkaansa ilman pakkopaitaa. Näin jokainen Venäjästä irronnut valtio löytäisi identiteettinsä. Jos yhdellä maalla menisi huonosti, olisi hyödyllistä jonkin toisen valtion sisältä tarjota palveluita sille. Siinä toteutuisi markkinatalous paremmin kuin nykyisessä federatiivisessa mallissa, mitä johdetaan Moskovasta.

En ole suuri Venäjän asiantuntija, mutta systeemisesti päätellen osavaltioiden erkaantuminen Venäjästä olisi edullista. Tosin se johtaisi poliittiseen konfliktiin, joten riskit ovat suuret.

Itseorganisoituminen on systeemien teorian jaloimpia periaatteita. Pakottaminen (Brexit-tilanteet) ei mahdu teoriaan, vaan tullaan valtapolitiikan ja sotilaallisten kriisien alueelle. Ihmisen pitäisi olla tarpeeksi fiksu, ettei tarvitse turvautua puukkoon, eikä kivääriin, eikä vetypommiin.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

En tiennytkään, että Katalonia haluaa erota eu:sta ja jos oikein muistan Skotlantikin haluaa pysyä unionissa. Kaikkien galluppien mukaan suomalaisten suuri enemistö haluaa pysyä jäsenenä.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

niin....lähihallinto ja demokratia toimivat. Imperiumit eivät toimi.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Siis, esittämäsi teorian mukaan EU:lle pitää löytää diktaattori, niin systeemi alkaa toimia.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

ei tietenkään diktatuuria)))

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Suomen vinkkelistä eu on jo diktatuuri jossa meillä ei ole juuri sanavaltaa ja uskolliset "kapot" pakottaa kansan tekemään niinkuin ylhäältä määrätään. Varmuuden vuoksi antavat keppiä hieman enemmän mitä on käsketty.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Länsi-Eurooppa näyttää hajoavan palasiksi samaan aikaan kun Eurostoliitto yrittää koota Saksan ja Ranskan johdolla EU:n rippeitä siipiensä suojaan."

Sorry, tuo on aivan väärä johtopäätös-

Skotlanti haluaa eroa Englannista viime aikoina entistä enemmän siksi, että se haluaa olla EU:n jäsen. Katalonian kohdalla ei myöskään ole epäilystäkään siitä, etteikö se haluaisi olla osa EU:ta. EU on pikemminkin ollyt katalysaattori sille, että pienemmät kansanryhmät ovat rohkaistuneet itsenäistymään valtiosta, johon ne historiallisesti ovat kuuluneet. EU:n aikana kun se ei enää ole niille itselleen tarpeellista.

Neuvostoliiton hajoamista ei voi mitenkään rinnastaa kehitykseen Länsi-Euroopassa. Se on lähinnä vastakkaista.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Haastattelin joskus Suomen EU-äänestyksen alla Skotlannnin itsenäisyyspuolueen puheenjohtajaa ja hän näki EU:n erityisesti vastapainona suurelle ja sisäisiin asioihin puuttuvalle naapurille. EU-jäsenyyden katsottiin lisäävän itsenäisyyttä suhteessa Englantiin.

Aika lailla samoin ajateltiin ja ajatellaan Suomessakin: jäsenyys on keino pysytellä erossa naapurin lähipiiristä ja painostuksen alta.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Merkillistä, kuinka nurinniskoin dosentti tulkitsee todellisuutta.

Käyttäjän TapaniPollari kuva
Tapani Pollari

Maille tulee sittenkin rajat.

Käyttäjän anneliseppala kuva
Anneli Seppala

Ajankohtainen ja oivaltava kommentti, kiitos, Arto! Näitä asioita eivät kaikki kantasuomalaiset ymmärrä - tai eivät halua ymmärtää, sillä ymmärtämättömien mielestä Euroopan hajoaminen on yhtä suuri katastrofi kuin on Euroopan unioninkin hajoaminen.

Kuitenkin kaikella on aikansa maan päällä, eikä mikään väkisin pystytetty yhdistelmä pysy väkisin pystyssä. Kuka uskoi pari vuosikymmentä sitten, että Pohjois-Afrikan diktaattorit nuijitaan hengiltä koko maailman seuratessa vieressä? Kuka uskoi, että kymmenet miljoonat ulkoeurooppalaiset valloittavat tämän pienen maapallon pläntin, Euroopan?

Uskooko kukaan sitäkään, että suurin osa kantasuomalaisista on kyllästynyt nimenomaan elättämään puolen maapallon asukkaat? Ja vaikka vielä olisi haluakin elättäjiksi, emme siihen pysty, emme millään!

Siihenkin on yksinkertainen syy: Tätä menoa kantasuomalaiset kuolevat sukupuuttoon - ja kukas silloin elättää tänne luvatta muuttaneet ulkoeurooppalaiset. Vastaan itse: Ei kukaan!

Käyttäjän RaimoELaaksonen kuva
Raimo E. Laaksonen

Voi näitä poskettomia persuväittämiä.

- Kantasuomalaiset eivät elätä puolta maapallon asukkaista, ei edes yhtä prosenttia, joten kyllästyminen on aiheetonta.

- Kantasuomalaiset eivät kuole sukupuuttoon mitään menoa. Kantasuomalaiset tarvitsevat elääkseen ja tullakseen toimeen muuta maailmaa. Muu maailma ei välttämättä tarvitse kantasuomalaisia.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kantasuomalaiset elättävät noin 0,7 promillea maapallon asukkaista, eli itsensä - joidenkin mielestä tosin kiikun kaakun.

Käyttäjän TaskinenMika kuva
Taskinen Mika

Tuo sama voitanee todeta mistä tahansa kansasta. Tuo tarveajattelu kumpuaa lähinnä markkinataloudesta eli kilpailusta. Markkinatalouden perimmäinen olemushan on tuottaa niukkuutta.

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Melko haasteellinen kysymys.

Yksi lähestymiskulma on markkinatalous, kapitalismi, jonka loputtoman innovoinnin, tuotteet paranevat tai korvataan aina uusilla, seuraus on Schumpeterin Luova Tuho joka tässä kohtaa historiaa mahdollistaa, saa aikaan, väestöräjähdyksen ja kaikki sen lieveilmiöt joiden seurauksena sikariporras puolustautuu fuusioin, ylikansallisesti kun taas pieni ihminen käpertyy omien keskelle, etsii omista joukkoturvaa. Syntyykö jokin ihan uusi -ismi vai suunnataaanko johonkin vanhaan? Ainakin selvää on tämä ns. tavallisen kansan ja ns. eliitin täysin päinvastaiset keinot puolustautua ja selvitä siitä miltä tulevaisuus näyttää automaation, robotiikan tullessa kun öljyn-jälkeinen-aika vääjäämättä koittaa.

Käyttäjän taistolainen kuva
taisto vanhapelto

Olen kyllä erittäin Eurooppa-myönteinen, mutta arvostan että kirjoituksessanne osaatte tietävästi/taitavasti nostaa esiin yleiseurooppalaisuuden isoja ongelmia ja kipukohtia. Siksi suosittelen.

Aikamme hektisessä ja kärsimättömässä maailmanmenossa ihmisten suhde aikaan on vakavasti nyrjähtänyt: isojenkin asioiden pitäisi tapahtua nopeasti tai vielä nopeammin ja olla heti valmiita. On hyvä taas kerran muistaa Henrik von Wrightin näkemystä muutoksesta: suotuisissa olosuhteissa yhteiskunnan suuri muutos vie kolme sukupolvea, n. 90 vuotta. Onko tänäisessä maailmanmenossa nähtävillä suotuisia olosuhteita?

Olemme Euroopan yhdentymisessä juuri ja juuri ponnistaneet lähtötelineistä, mutta maalissa pitäisi olla samanaikaisesti.

Liian suuri osa eurooppalaisista ihmistä ei tunnu ymmärtävän aikaa, yhteiskuntien jämähtäneisyyttä ja hitautta eivätkä varsinkaan ihmisten halua/haluttomuutta kehittää ja muuttaa kotoista ja kansainvälistä elämämenoa. Muutoksen kohtaaminen on usein ihmisten enemmistölle liian vaativaa ja joillekin jopa tuskallista. Hyvä niin: liian nopea muutos johtaa helposti kaaokseen. Martti Luther tuskin muutoksen johtajana halusi tai hyväksyi katolisten kirkkojen ryöstöä ja kirkollisten kalleuksien ja taideteosten tuhoamista. Stalin tuntui ymmärtäneen nykyajan dynamiikka erinomaisesti: jotta väkivaltainen tappaminen ja muutos voisi jatkua, piti vanhan kaartin hyvään oloon tottuneet, laiskistuneet johtavat kommunistit tappaa ja korvata lahtaukseen innostuneilla nuorilla pyrkyreillä.

Olen optimisti ja yritän kaikin keinoin tulla katsomaan, miltä Eurooppa näyttää v. 2217.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Hyvä Taisto. Mainio kommentti!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jos blogisti sallii, niin linkitän aiheeseen liittyviä blogejani :

30.12.2013 "2014 – Separatismin vuosi" Puheenvuoro
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/157279-2014...

31.7.2014 "Euroopan jako on alkanut" Puheenvuoro
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172896-euro...

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen
Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Kieltämättä riitaisesta läntisestä kristikunnasta on kehittynyt läntinen arvotyhjeisö. Onkohan tällä merkitystä mihinkään tulevaan kehitykseen.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Risto: se on varmaan totta. Kun astiassa ei ole enää täytettä se rutistuu kokoon. Siitä tulee arvotyhjeisö...hyvä sana.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Näyttää siltä, että keskittämispyrkimys johtaa heterogeenisissa valtioissa keskipakoisuuden lisääntymiseen. Muodostelmaa voidaan pitää koossa pakolla, mutta kun pakottava voima herpaantuu, valtio hajoaa. Niin kävi Jugoslavialle, niin kävi Neuvostoliitolle ja niin kävi Itävalta-Unkarille. Aikoinaan Pyhä Saksalais-roomalainen keisarikunta oli myös tällainen heterogeeninen valtiomuodostuma. Kun Ferdinand II pyrki lisäämään vallan keskitystä ja kävelemään "ruhtinaiden vanhojen oikeuksien" yli, alkoi sisällissota, johon sitten naapuritkin yhtyivät. Sen tunnemme 30-vuotisen sotana. Ehkä se "vähemmän mutta parempaa EU:ta" olisi sittenkin hyvä resepti.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Viimeisen 20 vuoden aikana ajalliset ja paikalliset etäisyydet ovat kutistuneet ennen kokemattomalla vauhdilla. Se on tuottanut täysin muuttuneen tilanteen.

Toisaalta Juha Hämäläinen viittasi tuolla toisaalla siihen, että ihmiset pyrkivät edelleen pysymään paikoillaan. Vain pieni osa ihmisistä on sellaisia (eliittiä?), jotka ovat kotonaan missä ympäristössä tahansa. Joten voi tietenkin olla, että ihminen ei ole kuitenkaan sopeutunut etäisyyksien lyhenemiseen.

On tilanne varmaan uusi ja ihmeellinen myös vallankäyttäjille. Varsinaisesta hierarkisesta mutta skaalautuvasta vallankäytöstä tai -jaosta ei ole kokemusta. Etäisyyksien lyhentyminen on vaikuttanut dramaattisesti siihen, voiko hallinto olla enää pelkästään ylhäältä alaspäin. Tämähän näkyy esimerkiksi siinä, että EU:n komissio ja parlamentti pyrkivät antamaan sitovaa lainsäädäntöä, kun ylimmällä tasolla tarvittaisiin nyt tilanteesta riippuen joko sitovaa tai vain ohjaavaa lainsäädäntöä.

Noita asioita pitäisi pystyä keskustelemaan. Macron saattoi puheessaan pyrkiä kuitenkin nimenomaan keskusteluun. Ei Ranskan vallan kasvattamiseen Saksan rinnalla. Valitettavasti keskustelu tullaan todennäköisesti ohjaamaan joka paikassa kuitenkin kansallisen edun näkökulmaan.

Käyttäjän elina kuva
Elina Moustgaard

No jopas oli kirjoitus, purskahdin nauruun, ihan kuin minun vimmaiset purkaukseni kun pääsen vauhtiin :)))

Joo, toi mondialismi, joka on EU:n taustafilosofiana (Jaques Attali), taitaa toistaiseksi olla samanlainen utopia kuin kommunismi. Liian megalomaaninen unelma, joka unohtaa ihmisluonnon realiteetiit, eri kehitysvaiheessa ja eri tasoilla olevat kulttuurit ja eettisten arvojen täydellisen yhteensovittamattomuuden esim. yksilönvapauksia kunniottavan ja kyseenalaistamatta uskonnollisille auktoriteeteille alistuvan kulttuurien kesken.

Kyllä se trendi on itsemäärämistarve ja itsenäisyys, sehän on luonteva kehityskulku myös yksilötasolla, irtautuminen joukkoajattelusta, irtautuminen määräävistä vanhemmista, irtautuminen kansallisella tasolla komentelevasta ja rankaisevasta EU:sta. Eikös vain:)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset