*

Arto Luukkanen

Tuomioja operatiivinen agentti - Sorsa vaikuttaja-agentti?

Alpo Rusin ja Jarmo Korhosen uusin kirja ” Kremlin jalanjäljet - Suomettuminen ja vuoden 2002 vakoilukohun tausta -kirja (Docendo 2017)” on ehtinyt herättää jo kansainvälistä huomiota. (http://upnorth.eu/finnish-historians-former-finnish-foreign-minister-operative-russian-intelligence/).

Kirjasta julkisuudessa annettujen väitteiden (en ole vielä lukenut sitä) mukaan Erkki Tuomioja oli KGB:n operatiivinen agentti (http://www.suomensotilas.fi/uutuuskirja-erkki-tuomioja-on-venajan-tiedustelun-operatiivi/).

Kalevi Sorsa taas oli kirjan mukaan vaikuttaja-agentti, joka toimi NKP:n keskuskomitean antamien ohjeiden mukaisesti (http://www.suomensotilas.fi/kalevi-sorsa-sai-ohjeita-suoraan-neuvostoliiton-politbyroolta/).

Väitteet ovat mielenkiintoisia ja niitä kannattaa tutkia tarkasti. Olen itse käsitellyt Kalevi Sorsan tapausta – kaunokirjallisessa muodossa romaanissa ”Todellinen Sorsa”(Nordbooks 2017), ja näyttää siltä, että niin Stasin kuin myös neuvostolähteiden valossa Sorsalla oli hyvin intiimi ja ainutlaatuinen suhde itäiseen tiedusteluun.

Todettakoon, että Kalevi Sorsa rakettimainen nousu puoluesihteeriksi vuonna 1969 oli hämmästyttävä suoritus – mutta tulee ymmärrettäväksi mikäli hänellä oli ”kumminaan” KGB.

Vaikuttaja-agentti vs. operatiivinen agentti

Ottamatta kantaa tähän enempää kannattaa hieman tarkastella sitä miten ulkomaalaiset joutuivat tai pääsivät neuvostotiedustelun verkkoihin.

Ensin hieman käyttämistäni arkistolähteistä, joita käytän käynnissä olevassa tutkimuksessani ja tässä artikkelissa.

Kaikkea Neuvostoliiton salaisen poliisiin (Tšeka, GPU, MVD, NKVD, KGB) toimintaan liittyvää aitoa materiaalia verhoaa yleensä salaisuuden varjo. Siihen liittyvä arkistomateriaali on Venäjällä nyt suljettu ulkomaalaisilta tutkijoilta. Ukrainassa kaikki on toisin; vuodesta 2014 paikallisen KGB:n arkistofiliaali (GDA- SBU) on ollut avoinna myös läntisille tutkijoille.

Tämä KGB:n arkisto Kiovassa oli Neuvostoliiton kolmanneksi tärkein alue-arkisto ja sisältää materiaalia aina vuodesta 1917 vuoteen 1991 saakka.  Työnteko Ukrainan turvallisuuspalvelun (ukrainaksi: Služba Bespeki Ukraini, venäjäksi: Služba Bezopasnosti Ukrainy) arkistossa ei ole vaivatonta, syy on siinä, että sitä ei ole alun perin tehty tutkimusta varten, vaan pelkästään dokumenttien säilytykseen ja turvallisuuspoliisin omaan virkakäyttöön.

Kuten tiedämme, KGB:n keskusarkisto Moskovassa on läntisiltä tutkijoilta nyt periaatteessa suljettu sopimuspohjaisia poikkeuksia lukuunottamatta ja muutenkin Venäjän arkistolaitos ei uusissa poliittisissa oloissa ole enää niin yhteistyöhaluinen.

Neuvostotiedustelun pitkäjänteisyys: psykologinen luotaus

Ensiksi on hyvä muistaa se miten pitkäjänteisesti KGB toimi ulkomaalaisten toimijoiden kanssa. Se otti tarkkailuunsa nuoria, jo uransa alussa olevia ihmisiä, joista tehtiin omat kansionsa ja joille annettiin nimi: ” объект разработки” – ”kehitettävä kohde”.

Lubjankan ja myöhemmin Jasenevon (alue Moskovan lähellä) toimiva ”Keskus” tutki näitä kohteita ja niiden mahdollisuuksia vuosikausia. Olisiko joku kohde mahdollinen ”vaikutusagentti” ts. poliittinen toimija, jota olisi mahdollista ohjailla tai pitäisikö jostain kohteesta luoda peräti ”operatiivinen agentti” ts. suoraan käskysuhteessa oleva toimija.

Nämä kohteet valittiin jo nuorisopoliitikko-ajoilta. Ennen kaikkea heitä tarkkailtiin ja heidän psykologisia ominaisuuksiaan tutkittiin. Tärkeintä oli tietenkin käyttökelpoisuus ja sen selvittäminen mikä oli ko. kohteen tärkein motivaatio.

Miten saada joku ihminen yhteistyöhön ja miten paljon tätä suhdetta kannatti kehittää. Kohteiden tarkkailuun matkat Neuvostoliittoon olivat hedelmällisiä; kohteita salakuunneltiin ja heidän toimintaansa tutkittiin. Harrastiko joku mahdollisesti valuutansalakauppaa tai spekulaatiota, tai maksettuja naisia?  

On huomattava, että Suomessa näitä kohteita oli epäilemättä niin runsaasti, että KGB kohdisti huomionsa ainoastaan tärkeimpiin ja lupaavimpiin kohteisiin.

Värväys!

Jokaisen kohteen kanssa Keskus antoi huolellisen suunnittelun jälkeen ohjeensa paikalliselle toimijalle. Toiminnan lähtökohtana oli se, että jokaisella oli oma heikko kohtansa. Kuten esimerkiksi USA:n tiedustelun jäsenten värväykseen keskittyneessä KGB:n oppikirjassa todettiin: ”jokaisella amerikkalaisella tiedustelijalla on heikko kohtansa; he ovat kasvatettu porvarillisessa yhteiskunnassa ja tämä on heidän suurin heikkoutensa” (KGB:n oppikirja: Amerikkalainen tiedustelu”. Tekijät: A.M. Gorbatenko, P.N. Zaharov, V.M. Kovshuk, S.M. Fedosejev. 1960).

Tätä varten värvättävää varten tehtiin ns. psykologinen kartoitus, jossa näitä heikkouksia tutkittiin. Mihinkä kategoriaan tutkittava kohde kelpasi: “vaikuttaja-agentti, agentti, luottamuksellinen lähde, epävirallinen kontakti, vai peräti operatiivinen agentti”.

Paperityö oli vaikuttavaa ja kehiteltävän kohteen "papkat" (kansiot) saattoivat olla valtavia (niitä on muuten haastavaa lukea kun ovat niin paksuja). Niissä tutkittiin nimen, ammatin, perhesuhteiden ja taloudellisen tilanteen lisäksi ennen kaikkea ”karakteristiikkaa” ts. minkälainen ihminen oli.

Henkilötiedutelu on KGB:n tärkein ala. Oliko ihminen luotettava, kunnollinen vai epärehellinen? Miten hän suhtautui perheeseensä? Juopotteliko? Miten suhtautui alaisiin? Oliko muita suhteita? Paheita: uhkapeli, perversiot, seksi, raha? Entä oliko ihmisellä taipumus ylpeyteen, itsekkyyteen, entä mitkä olivat hänen ambitionsa, tai muut kyvyt?

Tärkein kysymys oli kuitenkin seuraava: oliko tällä henkilöllä mahdollisuus päästä poliittisesti määräävään asemaan? KGB:n toimijoiden taktiikkana oli manipulointi, "ego-massage" ja luottamuksen herättäminen.

CIA:n agentit etusijalla

KGB:n toimijoille oli itsestään selvää se, että kapitalistisessa yhteiskunnassa syntynyt ihminen asetti omat etunsa ”korkeammalle kuin yhteiskunnan edut”. Samoin oletettiin, että ihmiset olivat henkilökohtaisten saavutusten takia valmiita unohtamaan palvelusvelvollisuutensa.

Varsinainen työ alkoi hienovaraisella ”psykologisella tiedustelulla”, jossa esimerkiksi USA:n agenttia pyrittiin tutkimaan aina hänen henkilökohtaisista papereistaan tai päiväkirjoista lähtien. Tiedustelun päämääränä oli selvittää oliko henkilöllä henkilökohtaisia heikkouksia. Kirjan mukaan nämä ovat: seksuaalinen suuntautuneisuus (homoseksualismi) tai ”voimakas halu naisiin, alkoholiin, huumeisiin, uhkapeliin”.

Näiden perusteella KGB sitten pyrki luomaan ”kompromaatteja” ts. raskauttavia todisteita, joiden avulla olisi mahdollista kiristää amerikkalaista. Kohteeksi sopivat esimerkiksi lomalle Mustanmeren rannalle tulevat amerikkalaisdiplomaatit, joita varten Moskovasta tuli erikoisryhmä kuvaamaan mahdollisia moraalisia paheita tai skandaaleja.

Oppikirja mainitsee myös parhaan mahdollisen motiivin: ideologian. Käytännössä tärkein oli kuitenkin kompromaatti, jonka tarkoituksena oli herättää ”kauhua” agentissa.

Sen luomisessa piti olla huolellinen ja tarkka. Mikäli kohde suostui tähän kauppaan, oli seuraavana askeleena kirjallisen värväyksen (verbovanie) järjestäminen. KGB:n piti saada varma ote uudesta agentista.

Tämä prosedyyri päti myös suomalaisiin värvättäviin.

Kompromaatin jälkeen vakiinnuttaminen

Tiedustelutyötä tehtiin kärsivällisesti. Joskus ns. luottamuksellisen kontaktin luomiseen käytettiin vuosia. Tiedustelijoiden oli siksi voitettava rekrytoitavan luottamus. Tässä vaiheessa tuotiin esille myös nais/miestiedustelija, joka tulee ”sattumalta” USA:n agentin tielle. Yleensä tässä vaiheessa luotiin sitten vahva psykologinen riippuvuus, jossa ei kaihdettu käyttää seksiä, toisen sukupuolen edustajia ja ns. ”aitoja tunteita”. Intiimit seksuaaliset hetket kuvattiin tarkasti ja näin saatiin materiaalia, jonka paljastuminen aiheuttaisi skandaalin.

Varsinainen rekrytoiminen alkoi kompromaatin luomisen jälkeen yhteydenotolla, jossa USA:n agentille kerrotaan tilanne, ja ilmoitettiin se, että hänen olisi hyvä taipua yhteistyöhön. Mikäli näin tapahtui, käynnistettiin ns. toinen vaihe, jossa suhde KGB:hen vakiinnutettiin. 

Neuvostotiedustelun oli tässä vaiheessa tarkasti varmistettava värväämisen reaalisuus, selvitettävä värväämäisen todelliset motiivit ja johdatettava USA:n agentti syvemmälle salaiseen yhteistyöhön. Hankittu agentti piti näin varmistaa.

Motivaation varmistamiseksi uuteen saaliiseen oli myös vaikutettava ajatusten ja ideologian tasolla. Oliko mahdollista luoda vielä syvempi riippuvuus?  Vasta sitten on mahdollista mennä eteenpäin: kirjallisesti värvätylle agentille organisoitiin ”koetehtäviä”, jossa selvitettiin kuinka tehokkaasti ja halukkaasti hän toimii KGB:n asialla.

Mikäli tietolähde onnistui, häntä pyrittiin myös vaivihkaa asettamaan arkaluonteisimpiin ja tärkeämpiin tehtäviin. Tämä ”ohjailu” vaati tiivistä yhteistyötä operatiivisien upseerien ja Moskovan KGB:n ”Keskuksen” välillä.

Jos ja mikäli kohde oli erittäin hyvä tuli KGB:stä hänen ”kummisetänsä”. Se auttoi omien verkostojensa ja voimavarojensa avulla omaa miestä eteenpäin. Samaan aikaan se pyrki ohjaamaan marginaaliin ja unohdukseen niitä kohteita, jotka olivat ”vihamielisiä Neuvostoliitolle”.

Tässä toiminnassa Suomi oli edullinen kohde: meillä NL:n verkostot ja lonkerot ulottuivat jokapuolelle ja se ei epäröinyt käyttää ”disinformaation” keinoja sen vihollisten tuhoamisessa. Omat oli saatava hyville paikoille ja väärät ihmiset tuhottava tai työnnettävä marginaaliin. Disinformaatio ja huhut olivat tässä toiminnassa käypää valuuttaa.

Kuten tiedetään, näissä operaatioissa KGB onnistui joskus loistavasti. Neuvostovallan loppumisen jälkeen nämä yhteydet jäivät oman onnensa nojaa ja vasta vuodesta 2000 näitä on ”rekrytointeja” on alettu lämmittelemään uudelleen. Tehtävä ei ole kuitenkaan yhtä helppoa kuin syvän suomettumisen vuosina.

Miten Suomessa?

Ottamatta kantaa Rusin ja Korhosen kirjaan – jonka tietysti mielihyvin luen – on hyvä pitää mielessä se, että ellei meillä ole selvää ”verbovkaa” esimerkiksi Erkki Tuomiojasta – me emme voi täysin varmasti määritellä hänen suhdettaan itäiseen tiedusteluun.

Aihetodisteet ovat olemassa mutta eivät ole varmat. Antaa Erkin kertoa oma mielipiteensä asiasta.

Sorsan kohdalla näyttää olleen kyse ”vaikuttaja-agentti” toiminnasta, joka lienee alkanut jo varsin varhain.

MIksi tärkeää Suomessa?

Miksi asian selvittäminen on kuitenkin tärkeää?

Siksi, että meillä oli pilvin pimein näitä ”suhteita”. Useat näistä henkilöistä ovat vieläkin politiikassa mukana. Kuka kävi lounailla? Entä kenestä tuli ”epävirallinen tietolähde”? Entä kuka ”värvättiin”? On mahdollista, että meillä on nykyisessä presidentinvaalikampanjassa mukana tällaisia kohteita?

On hyvä muistaa, että Neuvostoliiton toiminta suuntautui suomalaista demokratiaa vastaan. Se tuhosi oikeasti ihmisten uria ja nosti esille niitä, joilla ei ollut puhtaita motiiveja poliittiseen vaikuttamiseen. On hyvin mahdollista, että tällainen toiminta jatkuu. Korkeimmalla taholla?

Kaikki nämä kysymykset jäävät auki siihen saakka kunnes nämä lähteet tongitaan esille. Koodinimien selvittäminen on vaikeaa sillä tätä ns. oikean henkilöllisyyden ja koodinimen välistä tietoa KGB pyrki salaamaan viimeiseen saakka.

Tiitisen lista

Meillä on kuitenkin tällainen lista, jossa tämä "salaisista salaisin" on purettu auki.

Ongelman on se, että Tiitisen listaa ei ole julkistettu sillä nykyinen poliittinen eliitti pelkää oman poliittisen tulevaisuutensa puolesta.

En kuitenkaan usko, että sillä olisi niin pahoja seurauksia. Suomen kansa ei enää tarvitse tällaista holhousta, herra Tiitisen menneisyyden hallinnan ajat ovat ohitse. Toisaalta, entä jos osa näistä listan ihmisistä toimi Suomen ”kaksoisagentteina” ts. syötti KGB:lle väärää informaatiota? Kuka petti kenet?

Jokatapauksessa: julkaistaa se lista!

Arto Luukkanen

Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori

Helsingin yliopisto

Luin kirjan ahneesti ja pari kertaa. Samoin myös Helsingin Sanomien arvostelun. Pari sanaa: kirjaa tarvitaan. On totta, että siellä on typoja, toistoa ja syyttelyä. Mutta - onhan se ymmärrettävää. Rusista tehtiin tietentahtoen "suurvakooja". Se mikä on erityisen oksettavaa siitä on se helppous miten se tehtiin ja se, että media riensi kuin susi haaskalle kun heille vuodettiin "syyllisestä". Hesarin arvostelu oli valkopesua ja Rusin "epäilyttämistä". Leppänen ei noussut tavanomaisen toimittajatasonsa yläpuolelle. Onneksi kaikki Suomen lehdet eivät ole näin "sitoutuneita" ja serviilejä omiin sidosryhmiinsä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

33Suosittele

33 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (52 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tämä oli tärkeä ja ansiokas teksti Luukkaselta.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

tänks...tämä päivätyönä..muu harrastusta)))

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"The book is available only in Finnish, but it covers issues of high international relevance."

Pääseeköhän Suomi jälleen maailmankartalle, tällä kertaa tämän toimeliaisuuden saralla?

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

Se oli valtapeliä ja kammettiin Ahtisaari länsimielisenä jatkolta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Sivistysmaassa nämä pelikuviot nostettaisiin päivänvaloon.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Onneksi näiden kommunistien hännystelijöiden kuvat nostetaan paraatipaikalle, kaikkien nähtäväksi. Toki, tehtyjä ei saa tekemättömäksi, mutta eipä ne asiat salailemallakaan parane.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #11

Arto, "Jokatapauksessa: julkaistaan se lista!"

Kyllä ne listat, joista käy entisten "nuoleskelijoiden" nimet olisi vihdoin aika julkaista. Erkki Tuomiojan ja Tarja Halosen tekemiset on tärkeä tietää. Vähin rangaistus nuoleskelusta pitää olla porttisulku kaikkiin julkisiin tehtäviin, vaikkei kysymyksessä olisikaan valtiopetos. Tuleviin vaaleihin on varmasti yllin kyllin puhtaita ehdokkaita.

Sorsan aikana Suomen sosiaalidemkraattinen puolue erkaantui ideoliassan täysin muista pohjoismaisista sisarpuolueista. Kalevi Sorsa mm. lupasi Breshneville, että hän henkilökohtaiseti pitää huolen siitä, ettei sos.dem lehdet ainakaan ole neuvostovastaisia. Tämä jo sinänsä on karkea loukkaus sosiaalidemokraattisia periaatteita vastaan, joiden pohjalle puolue Forssassa perustettin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund Vastaus kommenttiin #34

Höpö, höpö. Factat pöytään, sopiiko?

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen Vastaus kommenttiin #35

Tottakai sopii, faktat pöytään vaan!

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Perussuomalaiset on ollut tärkeä Kremlin vaikuttaja-agentti yllyttäessään suomalaisten ns. faktaresistenteintä osaa eripuraan, rasismiin, vihaan ja uhkailuun. Tosin nykyään Kremlin kiinnostus on luultavasti lopahtanut puolueen vajottua mitättömäksi.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen
    "Tosin nykyään Kremlin kiinnostus on luultavasti lopahtanut puolueen vajottua mitättömäksi."

Ehkä Kremlin kiinnostus seuraa puolueen entistä puheenjohtajaa hänen uusissa askareissaan.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Stasi onnistui saamaan agentin Pentagoniin aikanaan. Suomessa oli ns. ikkunoita, jotka olivat rajanylityspaikkoja Neuvostoliittoon. Se oli ovela taktiikka jossa Neuvostoliitto käänsi itseensä kohdistuvan salaisen toiminnan päinvastaiseksi. Erään kirjalähteen (Mannerheimin kuriiri) mukaan tässä toiminnassa oli mukana Pääesikunnan tiedusteluosasto ja Etsivä keskuspoliisi.

Oliko Neuvostoliiton tiedustelutoiminta aikanaan tehokkaampaa ja taitavampaa kuin Yhdysvaltojen?

Onkohan Tarja Halonen Tiitisen listalla? ;-)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Erkki Tuomioja hyppäsi heti isoäitinsä poliittisen hellan lämmöstä politiikan huipulle.

Sitä ihmetteli suunnattomasti myös Paavo Lipponen.

Erkki Tuomiojan avut olivat kuitenkin melko anhittomat.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jyrki Koulumies kirjoittaa viime vuonna julkaistussa "Kaikki ajoivat Ladalla" kirjassaan idänkaupan Suomen osapuolen kontrollimekanismeista "silloin kun rahaa otettiin kottikärryillä bolshevikeilta".

Suomalaisten kauppavaltuuskuntien neuvottelijoiden flirttailua Moskovassa idän daamien kanssa valvottiin jopa vuorineuvostasolla.

Toisaalta tiedämme päätoimittajien vapisevan ja tutisevan vuorineuvos- ja kenraalitason edessä, vaikka termiä "vuorineuvos" ei edes esiinny muissa kielissä. Se ei ole tullut suomenkieleen Talvivaarasta, vaan Ison Kirjan teksteistä joissa puhutaan maankuoren halkemamisista, heinäsirkkojen laumoista ja muista koettelemuksista.

Nyttemmin luotetaan ihmisjärkeen, omien aistein havaintoihin ja niihin perustavien tieteiden saavutuksiin joten noita koettelemuksia kutsutaan tsunameiksi, maanvyöryiksi sekä muiksi luonnonilmiöiksi. Siis muualla lännessä kuin "parlamentarismin slummissa".

Olen Roomassa kuullut erään kansainvälisessä tehtävässä työskentelevän suomalaisen sanovan mieluummin puraisevan syanidikapselin kuin palaavan Suomen työelämään.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen
    "...vaikka termiä "vuorineuvos" ei edes esiinny muissa kielissä.

Bergsråd var i Sverige den näst president högsta titeln på befattningshavare inom Bergskollegium. Bergsrådstiteln infördes 1713 och innehavarna var från början två till antalet, men utökades 1756 till sex för att 1766 återgå till två. Titeln försvann 1857 då Bergskollegium upplöstes och dess arbetsuppgifter övertogs av Kommerskollegium.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Niinpä niin, paljon on siirretty historiaan Ruotsissa, mutta ei "parlamentarismin slummissa"

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen Vastaus kommenttiin #40

Mutta väitteesi, että termiä "vuorineuvos" ei esiintyisi muissa kielissä ei pidä paikkaansa.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tiitisen lista lienee tiedossa myös Suomen ulkopuolella, jota ilmeisesti voidan ilmeisesti käyttää hyväksi suomalaisen päätöksentekoon vaikuttamisessa. Tämän vuoksi on täysin käsittämätöntä, että lista on salattu kassakaappiin.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Niin, kuka olikaan se neuvostokommunistien hännystelijä no:1, no se oli tietenkin UKK. Tuo hännystely alkoi, kun UKK, sodanaikainen (Pekka Peitsi) käänsi takkinsa ja näin lähtölaukaus suomettumiseen oli ammuttu.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#13
Jo toista kertaa Arto G:n kanssa samaa mieltä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki
Käyttäjän pasianttila71 kuva
Pasi Anttila

Tolle takinkääntämiseselle on toinenkin nimi joka sopii Presidentti Kekkoseen paremmin. Aito mielipiteen muuttaminen asia eli faktatietojen pohjalta. Jos Suomi olisi jatkanut samalla ryssävihalinjalla ei rauhaa olisi edes tehty vaan suomi olisi miehitetty.
Kekkonen ja kuten myös Paasikivi tajusivat että tuuli oli kääntynyt. Tärkein kysymys oli miten Suomi saadaan pidettyä itsenäisenä voittajavaltio ja surrvalta N-liiton naapurina.

Toki kovat jätkät olis tietysti jatkanut uhmakasta politiikkaansa ja esim käskenyt valvontakomission painua helvettiin ja sanoe Zdanoville ettei välirauhan ehtoja tulla täyttämään ym. Miettikää mitä siitä olisi seurannut. Itsenäisyys meni mutta ei käännetty takkia.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

UKK oli hyvä presidentti. Maan talous nousi sodan jälkeen tuhkasta 1950-luvun jälkeen ja UKK osasi käsitellä snasilasein venäläisiä Suomen eduin. Sattoi olla jopa kaksoisagentti, mutta Suomen parhaaksi loppuun asti.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Tjah... Ottaen huomioon Alpo Rusin tilanteen tuossa taannoin, en lähtisi kovin suuria veikkaamaan. Kyseessä saattaa olla yksinkertaisesti, tuota noin, rökitys vastavuoroisesti.

Ja blogistikin on toistaiseksi kuulopuheiden varassa.
Sinänsä, en kovin puhtoisiksi lintusiksi usko ketään näistä takavuosien vaikuttajistamme, oli puolue mikä hyvänsä.
Enkä niin puhtaiksi usko nykyisiäkään. Politiikka on luonnostaan likaista peliä.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

enpä nyt aivan kuulopuheiden hyvä Antti)))

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

"Kirjasta julkisuudessa annettujen väitteiden (en ole vielä lukenut sitä)..."

katson kuulopuheiksi myös julkisuudessa annettujen väitteiden lukemisen, vaikka blogistin korvat eivät olisi ilmavirrassa lepattaneet ;)

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Timo Vihavaisen, Ohto Mannisen, Kimmo Rentolan ja Sergei Žuravljovin uusi kirja "Varjo Suomen yllä - Stalinin salaiset kansiot" yltää vuoteen 1964.

Mielenkiinnolla odotan seuraavia osia Neuvostoliiton korkeimman johdon arkistoista vuodesta 1964 eteenpäin. Mitä nuo Neuvostoliiton korkeimman johdon arkistot kirjoittavat vaikkapa Erkki Tuomiojan toimista Suomen EEC-jäsenyyskysymyksestä 1973 tai Kalevi Sorsan koko poliittisesta toiminnasta.

Tuomioja on Suomen Venäjälle hyödyllinen idiootti numero 1. Yksikään poliitikko ei vedä vertoja Tuomiojalle.

Mitä sitten Neuvostoliiton ajoilta löytyy Tarja Halosesta ja Mauno Koivistosta? Kansio Halosesta löytyy aivan varmasti, jos Sorsastakin löytyy.

Suomessa näitä KGB-kytkösasiota ei ole käyty vastaavasti läpi kuin Itä-Euroopassa, koska täällä noita KGB-poliiitikoja kansa ei koskaan syrjäyttänyt. Monet heistä on edelleen poliittisessa toiminnassa. SDP taitaa olla edelleen pahiten KGB:n "saastuttama", mikä näkyy puolueen Venäjä-suhteissa edelleen.

Mielenkiintoista olisi tietää, millainen KGB-kansio löytyy presidenttiehdokas Sauli Niinistöstä. Tuo kansio on varmasti olemassa.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

"Mielenkiintoista olisi tietää, millainen KGB-kansio löytyy presidenttiehdokas Sauli Niinistöstä. Tuo kansio on varmasti olemassa."

Tuskin tuo kansio on kovinkaan paksu, koska luottamuksellisessa suhteessa toiminut informantti luonnehti v. 1987 häntä tyypilliseksi "yhden kauden" kansanedustajaksi. KGB:n seuraajan FSB:n kansio lienee rikkaampi.

Käyttäjän majuripasi kuva
pasi majuri

Tuomiojassa ja Väyrysessä on jotain samaa niljakasta mutta on heissä hyvääkin. Molemmat ovat sen ikäisiä että meidän ei tarvitse enää kauan tovereita katsella.

Joulukuussa meillä on kolme juhlapäivää: Itsenäisyyspäivä, joulukuun 8. ja joulu. Jos joltain meinasi mennä tuo keskimmäinen ohi niin silloin juhlitaan Väyrysen presidentinvaalien loppumista kannattajakorttien vähyyteen.

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

Tiitisen listalla on Suomen politiikassa mädättävä vaikutus, sillä se ruokkii olemassaolollaan kaikenlaista spekulaatiota, epäluuloa, mustamaalausta ja kyräilyä.

Olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu jos se vain julkaistaisiin.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Tuskin sentään ”kaikkien kannalta paras ratkaisu”.

Silloinhan se olisi jo aikoja sitten julkaistu.

Käyttäjän velipekkamoisalo kuva
Veli-Pekka Moisalo

Neuvostoyhteistyössä harkintakyky petti hyvin monelta johtavaltakin poliitikolta. Harhaa synnytti varmaan neuvostoliittolaisten osallistuminen lähes kaikille yhteiskuntaelämän osa-alueille. Keskustassa tuntuu olevan tätä naivia naapurikäsitystä edelleen. Mauno Koivisto oli näkyvästi vastustamassa listan julkaisemista. Hänhän korosti neuvostosuhteiden kontrolloitua kehitystä, jossa ei tarvita avointa kansalaiskeskustelua.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Maunolta taisi jäädä housut nilkkoihin NL:n yllättäen kaatuessa v. 1991.

Jos Mauno oli kommunisti-imperiumin hajoamisesta positiivisella mielin, niin tästä tuskin on olemassa mitään tai yhtäkään todistetta - syystä tai toisesta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Omassa KGB-kansiossani on Kalevi Sorsa (sd.) aivan ehdoton ykkösnimi.

P.S. Ei ole nyt esittää linkkejä eikä Tiitisen listaa, mutta asiaan voi perehtyä lukemalla Jukka Seppisen massiivinen tietoteos : Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991. Strategia ja toiminta. (Ajatus Kirjat 2006).

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Hauska tietää, että Toivosella on oma KGB-kansio. Maksetaanko sinulle siitä? Liikkuuko rupla liukkaasti vaikkapa Vainikkalassa? Olet sinä aika veijari.

Käyttäjän RaimoKoskelo kuva
Raimo Koskelo

Kyllä on vähät eväät Rusilla ja Korhosella!! Tämähän on hyvin tavallista perässähiihtäjiltä, sitten kun eivät enää pysy perässäkään, katkeruus yllättää.
Eipä kyllä Luukkasenkaan kirjoitelmassa ole mitään kongretiaa, vaan pelkkää vihjailua, joka tietenkin entisen Neuvostoliiton kyseessä ollessa uppoaa hyvin moneen suomalaiseen. Se kuitenkin ihmetyttää, kun tätä sanotaan tutkimukseksi, vielä pahempaa, kun se verhotaan sellaiseen hämärään, kuin vain Neuvostoliitto olisi tehnyt tiedustelu ja vakoilutyötä, ainahan kaikki ovat niin toimineet. Sitten tämä Suomen ulkopoliittisen toiminnan mustamaalaaminen ns. tutkimmuksen perusteella, joka kuitenkin pääosaltaan tässäkin tapauksessa on vain vihjailua. Kuitenkin länsimaiset politiikan vaikuttajat tunnustavat suomalaisen ulkopolitiikan onnistumista ja ovat vieläkin siitä kovin kiinnostuneita. Tästä voisi kirjoittaa paljokin, mutta tämä tällä kertaa. Toivottavasti kuitenkin Suomen nykyiset ja erityisesti tulevat poliitikot onnistuvat vähintään yhtähyvin toimmissaan, kuin sodan jälkeen on mennyt!!!!

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Raimo. Olet oikeassa. Ei ole yhtään kongretiaa.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Luukkanen on tarkka tieteenharjoittaja. Yhden kirjaimen kirjoitusvirhe saa miehen pois tolaltaan ja sen taakse voi mukavasti piiloutua harrastamaan nälvintää.

Käyttäjän HarriRautiainen kuva
Harri Rautiainen

Olinhan siellä minäkin. 1970-luvulla ollessani amerikkalaisen hi-tech-firman palveluksessa sain yhteydenoton Tehtaankadulta teollisuusvakoilun merkeissä.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Olisi hienoa, jos SDP puolueena alkaisi havahtua ja vaatia tästä selvitystä. Kyse on muutamista ihmisistä; vanhan perkaaminen ts. lustraatio voisi olla uusi alku tälle puolueelle.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Pres. Kekkonen polki suomalaisen parlamentarismin maan rakoon ja sen hän teki NL:n tahdon mukaisesti. "Yleiset syyt" pitivät kokoomuksen oppositiossa, vaalituloksesta riippumatta. NL:a arvostelleet toimittajat saivat kenkää Kekkosen "myllykijoitusten" seurauksena, Suomi oli pres. Kekkosen aikana kaukana, hyvin kaukana länsimaisesta parlamentarismista. Kremliä "nuoleskeli" eniten tietenkin kotikommunistit ja seuraavana kepu, jopa niin, että alkoholisoitunutta Ahti Karjalaista ajettiin Kremlin tahdon mukaisesti Suomen tasavallan presidentiksi ja tässä operaatiossa oli mukana kokoomuslaiset idänkaupan vuorineuvokset.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kannattaa lukea myös Jukka Seppisen uunituore kirja "Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945".
Siinä taas kerran paljastetaan tuon ajan suomalaisia "hyväntahtoisia hölmöjä", Neuvostoliiton hännystelijöitä. Minkälainen "agentti" kukakin oli.

Hella Wuolijoen sukukunnasta tuodaan esiin sivukaupalla maanpetoksellista toimintaa.
***
Tiitisen listasta. Eikö siihen pitänyt päästä tutkijoiden tutustumaan? Julkaiskaa siis joku tuo lista nimineen!

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ei uskoisi miten humaaneja venäläiset olivat kun eivät käynnistäneet kansan tuomioistuimia valtaa väärinkäyttäneitä vastaan kommunismin romahdettua, vaikka "parlamentarismin slummista" olisi löytynyt verenhimoisia dosentteja yllyttämään.

Käyttäjän heke kuva
Heikki Paananen

Arto: "Todettakoon, että Kalevi Sorsa rakettimainen nousu puoluesihteeriksi vuonna 1969 oli hämmästyttävä suoritus"

Samanlaisia suorituksia olemme päässeet todistamaan myös nykyään. Liekö taustalla vastaavanlaisia mekanismeja?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kyllä kai Putinia jotkut syyttäisivät Juha Sipilän, Anne Bernerin ja Arto Luukkasen rakettimaisista nousuista politiikkaan elleivät pelkäisi päätoimittajien kuulevan olkansa takaa vuorineuvostasoista kallioiden halkeilua ja vuorten järkkymistä.

Käyttäjän SanteriKontinen kuva
Santeri Kontinen

Nyt kun peli on niin sanotusti avattu, niin mihin muihin piireihin Suomessa on soluttauduttu? Kannattaisiko etsintää tehdä perinteisesti SDP:tä lähellä olevista ympyröistä ja järjestöistä?

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Parasta olisi, että vaatimus menneisyyden perkaaminen tulisi alhaalta ja leviäisi jokaiseen puolueeseen. Toivottavasti alkavat ilmiantamaan toisiaan))) näin avoimuus kasvaa ja demokratia voi hyvin.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Alpo Rusin kohdalla kannattaa aina miettiä hänen motiivejaan tällaisen kirjan kirjoittamiseen. Hän ei ole koskaan päässyt irti häneen kohdistetuista vakoilusyytteistä ja purkaa katkeruuttaan kaikkiin sen aikaisiin vaikuttajiin. Voisi jopa ajatella, ettei savua ilman tulta ja hyökkäys on paras puolustus!

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Jukka Seppisen uunituore kirja "Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917-1945" ei ansaitse oikeastaan minkäänlaista mainontaa. Seppinen on mielikuvitushistorioitsija. On sinänsä hauskaa, että Seppisen uusi pläjäys kertoo vuosista 1917 vuoteen 1945.
Innokkaimat saavat suorastaan orgasmin kun tuon tekeleen kautta voidaan herjata Koivistosta Sorsaan ja puhumattakaan Tuomiojasta. Erkki Tuomioja ei ole vastuussa muista kuin omista teoistaan. Vai onko niin, Luukkanen vastaa sukulaistensa mahdollisista rangaistavista teoista. Rampanen lienee myös vastuussa mänttäläisten rötöksistä, vai onko?
Luukkanen yrittää olla salaovela ketjun otsikoilla. "Tuomioja operatiivinen agentti - Sorsa vaikuttaja-agentti?" Neitimäisesti hän käyttää kysymysmerkkiä otsikoinnissa. Nyt voi huudella puskista, että en minä mitään väittänyt, kunhan vain kysyin. Kuitenkin on niin, että Luukkasen ja monien muiden mukatiedot ja vihjailut perustuvat Alpo Rusin ja Kepun pois potkitun puoluesihteeri Jarmo Korhosen katkeriin muistoihin. Liitän tähän Hesarissa julkaistusta arvostelusta osuvan otteen.

"Holtiton lähdetyöskentely on entisellään. Kerrassaan kiusallista, että Rusi tutkijaksi kouluttautuneena ei vaivaudu tai kykene vakiintuneeseen lähdekritiikkiin.

Rumimmin hän roiskii jälleen osoitellessaan ihmisiä KGB:n ja Stasin agenteiksi – aivan kuin hänellä kerran väärin kohdeltuna olisi siihen jokin oikeus, näemmä jopa velvollisuus.

Annan esimerkin.

Tiitisen lista -kirjassaan (2011) Rusi vakuutti toistamiseen, että ”Fortuna”-koodinimi kuului Stasin agenttina Ulf Sundqvistille, mutta nyt kuuden vuoden kuluttua hän nimeääkin ”Fortunaksi” Ilkka-Christian Björklundin. Pokka pitää, ilman vihjettäkään epäröinnistä saati virheen anteeksipyynnöstä. Kukahan Rusin seuraavassa onnenpyörässä arvotaankaan herra Fortunaksi?

Eikö kirjankustantajilla jo pitäisi näissä kohdin jonkin kellon kilistä?"

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005463226.html

Persuilla on merkillinen tarve kyylätä jos jonkinlaisia listoja. Heidän puheenjohtajansa taisi repiä pelipaitansa kun Siniset veivät kannattajakorttinsa viranomaisille puolueensa perustamista varten. Mikä teitä vaivaa?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jarmo Korhonen arvosteli terävästi Sauli Niinistöä tv:ssä väittäen ulkopolitiikan luisuneen hänen aikanaan kokonaan puolustusvoimien politiikaksi.

Mutta niinpä sanotaankin Suomen olemassaolon edellytyksen ja ehdon olevan valmistautumista seuraavaan sotaan. Siksi meillä on paljon pappeja politiikassa. Sitähän se onkin ollut viimeiset tuhat vuotta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset