"Boikotti" ja "lakko" – Venäjän presidentinvaalit
Venäjän presidentinvaalit maaliskuun 18 päivänä lähestyvät ja näyttää siltä, että vaikka valta ei suvaitsekkaan opposition itsenäistä vahvaa ehdokasta, se joutuu reagoimaan hänen haasteeseensa.
Joulupäivänä näyteltiin Venäjän tulevien presidentinvaalien odotettu näytös. Venäjän keskusvaalilautakunta kielsi opposition vahvimman ehdokkaan Aleksei Navalnyin osallistumisen tuleviin maaliskuun 18 päivänä pidettäviin vaaleihin. Muodollisena syynä oli Navalnyin saama ehdollinen tuomio.
Kyseessä oli odotettu mutta karvas tappio Navalnyille, joka välittömästi kertoi medialle, että hänen kannattajansa organisoivat tämän jälkeen maalaajuisen äänestysboikotin ja aikovat osoittaa mieltä vaaleja vastaan. Navalnyin tukiryhmä levittää nyt parhaillaan propagandaa boikotin puolesta: ”vaalit ilman Navalnyita ovat farssi”, ”vaalit ilman kilpailua eivät ole vaalit” ym.
Nyt Navalnyi ja hänen esikuntansa puhuvat siitä, että 28 tammikuuta (meidän presidentinvaalipäivänämme) on aika mennä ”lakkoon/tempaukseen” (zabastovka). Mitä se sitten tarkoittaa ja mitä sen merkitys on näkyy hyvin eräässä pilapiirroksessa, jossa hautajaisväki vie sohvalla makaavaa miestä, jolla on käsissään lippu ”boikotti”. Mies valittaa: ”en ole vielä edes kuollut” johon hautajaisväki toteaa: ”kuollut poliittisessa mielessä”.
”Äänestys valheiden ja korruption puolesta”
Kiellon jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Navalnyi käänsi asian henkilökohtaiseksi ja totesi, että “Vladimir Putin on äärimmäisen hermostunut ja pelkää kilpailua minun kanssani”. Hän myös vetosi äänestäjiin suoraan ja väitti että ”sitä mitä meille nyt tarjotaan, ei voida kutsua vaaleiksi…ja ainoastaan ne ehdokkaat, jotka eivät muodosta hänelle (Putinille) pienintäkään vaaraa voivat osallistua. Jos nyt osallistuu äänestykseen, merkitsee se ääntä valheiden ja korruption puolesta…kaikki itsevaltaiset hallinnot loppuvat joskus”.
Uhkaus on merkittävä, vaikka se tuskin vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Venäjän virallisessa mediassa sitä ei näytetty, samalla kuin tätä käsittelevää videoviestiä ei pysty avaamaan verkossa. Presidentin tiedottaja Dmitri Peskovin kiivas reaktio oli pahaenteinen. Hänen mukaansa Navalnyin boikotti ei mitenkään vaikuta vaalien laillisuuteen ja että he aikovat tarkasti tutkia Navalnyin kommenttien sisältöä; onko niissä verhoiltuja uhkailuja.
Vaali-apatiasta vihollinen?
Navalnyin esittämä uhkaus otetaan kuitenkin tosissaan sillä kansalaiset ovat politiikan suhteen nyt hyvin apaattisia. Viimeisissä aluevaaleissa 2017 ja duuman vaaleissa 2016 oli havaittavissa melkoista äänestysväsymystä. Saattaa olla niin, että ihmisten haluttomuus osallistua jo ennalta päätettyihin vaaleihin voidaan tulkita oppositiomielisyydeksi.
Maaliskuisen vuoden 2018 presidentinvaalin tulos on selvä jo nyt mutta hallitsevalle puolueelle on tärkeää demonstroida Putinin ylivertaista suosiota ja hänen kykyään päihittää kaikki haastajat. Vaalit toimivat siksi tärkeänä signaalina siitä, että nykyinen poliittinen järjestelmä ei horju missään oloissa. Tässä piileekin paradoksi: Putin selviäisi aivan varmasti vapaissa ja ”puhtaissa” vaaleissa varsin hyvin mutta tarkoituksena onkin toitottaa itse järjestelmän ylivertaisuutta ja siksi kaikki temput ovat käytössä. Vaalivoiton pitää olla niin ylivoimainen ja ehdoton kuin mahdollista.
Navalnyin ehdottama vaaliboikotti on kuitenkin äärimmäisen vaarallinen autoritääriselle hallinnolle siksi, että huono osallistumisprosentti vaaleihin voi kieliä hallinnon heikkoudesta. Vaikeissa tilanteissa ts. sisäisissä valtakamppailuissa huonoa äänestysaktiivisuutta voidaan käyttää presidentti Putinin saaman mandaatin kiistämisessä.
Kuten entinen Venäjän federaation vara-pääministeri Alfred Koh on todennut, mikäli Navalnyin boikotti saa puolelleen 30 % äänestäjistä – tavanomaisesta tuloksesta – merkitsee vakavaa iskua Putinin tulevan kauden legitiimisyydelle ja kansainväliselle maineelle.
Siksi Venäjän nykyjohdon on yksinkertaisesti saatava ”veretseisauttavan” korkeita osallistumisprosentteja tulevissa vaaleissa myös opposition vahvoilta alueilta: Moskovasta ja Pietarista. Kannatuksen on oltava niin korkeaa, että oppositio ja ulkomaat saavat selvän viestin hallinnon kaikkivoipaisuudesta. Toisaalta, niin moni asia voi vaikuttaa tähän prosenttiin: mikäli kevät on aikaisessa, voi moni välinpitämätön valita äänestyspäiväksi automatkan datsalle?
Miten taistella apatiaa ja Navalnyita vastaan?
Hallitsevalla eliitillä on nyt edessään vaikeita valintoja. Toisaalta, oppositiota tarvitaan. Venäjän valtamedioissa näytettiin joulun aikana kummallinen näytelmä, jossa innokkaat lapset ympäröivät presidenttiä ja tämä vastaan lasten kysymyksiin. Eräs lastenäänistä kysyi: ”miten suhtaudut oppositioon?” Putin vastasi harjoitellun tuntuisesti: ”positiivisesti, terveeseen oppositioon”.
Putinille itselleen Navalnyin oppositio näyttää muodostuneen kunniakysymykseksi ja hänen suhtautumisensa tähän nuoreen haastajaan on lähinnä pilkallinen. Vuonna 2011 ”valkoisen nauhan” mielenosoitukset pääsivät yllättämään Putinin regiimin. Navalnyi on vastustaja, jota ei edes mainita nimeltä ja jonka johtaman liikkeen tunnukset muistuttivat silloin presidenttiä ”käytetyistä kondomeista”.
Terveeseen oppositioon kuuluu ilmeisesti presidenttiehdokkaaksi mielivä Ksenja Sobtchak, jota vastaan ei ole vielä käynnistetty lokakampanjaa. Itse asiassa hänen osallistumisensa vaaleihin on nyt enemmän kuin tarpeen; hän voi saada opposition ihmisiä vaaliuurnille ja näin äänestysprosentti kasvaisi.
Toisaalta, hän toimisi loistavana mallinukkena ulkomaille siitä, että kyllä Venäjän kunnioitetaan demokratiaa. Hänestä ei olisi kuitenkaan minkäänlaiseksi uhkaksi sillä maan poliittinen kulttuuri on vielä kovin paternalistinen. Vanhan venäläisen sananlaskun mukaan ”kana ei ole lintu eikä nainen ole ihminen”.
Kovempiinkin otteisiin voidaan nyt turvautua. Esimerkiksi Navalnyi voidaan nyt pidättää ja paiskata vankilaan ”verhotuista uhkailuistaan”. Samoin kaikki mielenosoitukset aiotaan varmaan nutistaa kovalla kädellä. Myös äänestysprosenttia voidaan nostella vanhalla kunnon menetelmällä ”karuselli-äänestyksellä”, jossa äänestäjiä viedään 10-15 äänestyspaikalle busseilla. Samoin esitäytetyt niput ”Putin” vaalilipukkeita ovat ihan käytännöllisiä. Toisaalta, Venäjän vaalijärjestelmä on sellainen, että se mahdollistaa myös vaalien elektronisen ”suhmuroinnin”.
Venäjän presidentinvaalit eivät ole mikään pikkujuttu. Ja toisaalta, Venäjällä pikkujutuista saattaa paisua isojakin melskeitä. Kysymys kuuluu: kykeneekö Navalnyin protesti puhuttelemaan muitakin kansanryhmiä, kuin isojen kaupunkien nuoria ja koulutettuja? Esimerkiksi eläkeläisiä?
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingin yliopisto
(artikkelin runko ilmestyi viime viikolla Turun Sanomissa).
Ei tuosta voi muuta sanoa kuin aika surulliselta näyttää. Navalnyn teemat saattavat vedota nuorisoon, mutta mahtaisiko hänellä olla todellisia mahdollisuuksia vaikka hänen ehdokkuutensä olisikin hyväksytty on toinen asia?
Oma arvaukseni on, etteivät venäläiset kovin sankoin joukoin äänestä, Arkipäivän taistelu vie voimat ja usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa asioihin on hyvin matalalla.
Ilmoita asiaton viesti
Niin Jaakko. Ihmisten ”leimahduskynnystä” on vaikea ennustaa. Pitkässä juoksussa valta tulee kuitenkin vaihtumaan. Se on varmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaan aikaan nyky-Venäjällä: ”Minulle rajat ja valtiot eivät merkitse mitään, vaan ihmisten ONNI” vakuuttaa Putin* http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011120942785_…
Venäjän vapaan presidentinvaalikampanjan uudessa sosiaalipolittisessa avauksessa kerrottiin 10.01.2018: Ja tapahtui näinä päivinä, että Isä Aurinkoinen julisti hyvää hyvyyttään minimipalkat nostettaviksi 140 eurosta 160 euroon/kk, https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/puti…
– On siinä aktivointimallia vaikka lähiulkomaihin jakaa, vapaan liikkuvuuden hengessä without borders…
Kell’ onni* on, sitä muille agitoikoon vanhan suuren ja mahtavan kv. veljesavun ja modernin pienhybridivihreyden perinteen mukaisesti. Äänestä sinäkin ehdokaslistan ainutta vaihtoehtoa nro 1!
– Putinistit yli rajojen
– Putinists without Borders
– Poutinistes sans Frontieres
Ilmoita asiaton viesti
Onpa tämä kyllä tiedetty jo entuudestaankin. Jos kaikki olisivat sitoutuneet pakotehenkisyyteen riittävän päättäväisesti, olisi globaali ongelma nimeltä Putin varmaankin jo mennyttä. Nyt joudumme seteliselkärankaluopioiden ja keskitienkompromissikeinottelijoiden vuoksi vielä odottelemaan Putinin-jälkeistä aikaa, joka näytti jo silmissä siintävän syksyllä 2014, ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/172961-p…
Ilmoita asiaton viesti
Luukkasella taitaa olla oikein pakkomielle näihin kuolemaan liittyviin vitseihin.
Ilmoita asiaton viesti
ei jymmärrä)))
Ilmoita asiaton viesti
Minä kyllä tykkään Luukkasen kirjoituksista. Ne ovat varsin rationaaleja eikä minua ainakaan mahdollinen huumorintajukaan haittaa. Saisi Luukkanen kirjoitella useamminkin
Ilmoita asiaton viesti
Meinaako Nordlinin Jorma, että tämä hallitus jatkaa vielä seuraavien eduskuntavaalien jälkeenkin? Eppäilen.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa ja Venäjällä on menossa presidentinvaalit. Suomessa tammikuussa ja Venäjällä maaliskuussa. Vaalien tilanne muistuttaa hämästyttävästi toisiaan. Molemmissa yksi vahva ehdokas ylitse muiden. Mieleen ei voi olla tulematta ajatus että onkohan molempia kansoja kohdannut satumoinen herraonni. Ehkä herrat ovat onnitelleet toisiaan. Eihän kansa voi olla väärässä. Kansahan asian päättää eli presidentin valitsee. Miten onkin niin samanlainen tilanne, niinkuin meillä vanhaan hyvään Kekkosen aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Presidentiksi päästyään Matti Vanhanen on luvannut vierailla vuosittain Afrikassa, ”persläpisten maanosassa” Donald Trumpiin liitettyä ilmaisua käyttääkseni, hänen isänsä Tatu Vanhanen on suorittanut yliopistollisia tutkimuksia rotujen välisistä suorituskykyeroista.
Ilmoita asiaton viesti
Pääministeri Juha Sipilä pyysi 8.12.2017 kansalaisjärjestöiltä helikopteriperspektiivin ajatuksia kansakunnan tulevaisuuden rakentamiseksi.
– Niin kuin Suomella on ilmestyskirjan peto naapurina, on myös Israelilla. Jotenkin tähän liittyy kirkkoslaavin tohtori Jussi Halla-ahon rooli presidentintekijänä.
Tarja Halosen johtamassa Helsingin yliopiston hallituksessa istuu jäsenenä pääministerin kansainvälisten asioiden neuvonantaja Antti Pentikäinen, perinteisten ja uskonnollisten johtajien verkoston johtaja New Yorkista.
”Kaiken maailman dosentti” Arto Luukkanen ilmestyi ”yllättäen ja pyytämättä” Yliopistolta politiikkaa hämmentämään samoihin aikoihin ajatushautomo Liberan aktivisti Anne Bernerin kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
Nämä Navalynin toimet ei oikein herätä luottamusta, mielenosotuksilla valtaanpääsy ei ole missään tuonut demokratiaa. Päinvastoin levottomuudet lisääntyy, ja miten Navalny itse suhtautus häntä koskeviin mielenosoituksiin. Olishan se oppositio hänelläkin. Venäjä ei ole valmis demokratiaan, niinkuin ei Kiinakaan malttia vain ehkä se joskus sinnekin syntyy.
Ilmoita asiaton viesti