Saksan sopu ja Sipilän tuska

Saksan hallitusneuvottelut jatkuvat viimeisillään loppusuoralla ja näyttää siltä, että kansleri Angela Merkel joutuu tekemään vaalien häviäjälle SDP:lle “tuskallisia kompromisseja”. 

Näistä neuvotteluista on tullut pitkitettyä piinaa Saksan kristillisdemokraateille. Aikatauluja on venytetty yhä uudelleen ja SDP lypsää nyt viimeisen päälle kumppaniaan myönnytyksillä niin terveysjärjestelmän kuin myös työmarkkinauudistusten kanssa.

Sen on saatava erinomaisen positiivinen tulos näissä neuvotteluissa, sillä se on sitoutunut kysymään jäsentensä kantaa äänestyksessä ennen kuin se voi lähteä mukaan. Duunareita kosiskellaan muutenkin oikein kunnolla:  Saksan ammattiliitot ovat jo ominpäin hyväksyneet työajan lyhentämisen (meillä ei haluta antaa kesälomarahoja takaisin!).

Toisaalta Baijerin sisarpuolue (CSU) pyrkii pitämään hinnan mahdollisimman alhaisena. Kuten Andreas Scheuer, ko. puolueen pääsihteeri on todennut, että näitä neuvotteluja ei kannata pitkittää liikaa. Sisarpuoluetta kismittää myös migraatiopolitiikan löysyys.

Toisaalta myös globaalit sijoittajat ovat nyt silmä kovana: kykeneekö Merkel luovimaan tässä tilanteessa, jossa euroaluetta haastetaan ja jossa Iso-Britannian lähtee EU:sta? Pelkona on myös se, että jollei hallitusta saada kasaan, on edessä uudet vaalit, joissa AfD – Vaihtoehto Saksalle – puolue kasvaisi huomattavasti.

Uuteen EU:hun – kulutussirkus alkaa!

Uuden mahdollisesti syntyvän hallituskoalition suhde EU:hun on repäisevä: Saksa luopuu fiskaalikuristaan ja aikoo hypätä syvenevään federaatiokuiluun Ranskan kanssa.

Suomelle tämä merkitsisi jäsenmaksujen korottamista ja uusien taloudellisten vastuiden ottamista.

Me omaksuisimme ns. todellisen yhteisen vastuun. Se tarkoittaisi sitä, että Suomi maksaisi federaation suolaiset laskut.

Selko-suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että me maksaisimme Etelä-Euroopan hummauksen – nyt oikein tosimielessä. Näistä ”pietarinpenningeistä” tulisi maallemme yhä kasvavampi ja selvempi kahle.

Aikoinaan Suomen SDP:n ja Urpilaisen avaama tie maamme taloudelliselle hyväksikäytölle olisi vasta alkua: meidän rakkaiden demariemme allekirjoittamat ”takuutukset” olisivat vasta ensimmäinen suupala.  

Saksan hallitussopu sinetöi Kepun kohtalon

Heti kun Saksa saa kasaan tämän uuden ”unelmahallituksensa” koottua merkitsee se lähtölaskentaa meidän omalle Kepullemme. Se on virallisesti sitoutunut nykyisen Saksan hallituksen linjaan… että nykyinen menokuri pysyy. Tottelevaisuus kostautuu.

Kepu kohtalon sinetöi se, että nykyinen hallitus on sitoutunut siihen mutta tulevaa nämä lupaukset jonkinlaisesta tolkusta eivät sido. Kepusta tulee näin painolasti.

Kuten valtiopäivien avajaisissa kuultiin: kokoomus ja presidentti Niinistö ovat valmiita euroalueen ”uudistamiseen”.  Kepu ei ole. Kepun perinteiselle siivelle ajatukset verotuksen uudistamisesta ja lisävastuiden ottamisesta olisivat myrkkyä.

Sipilän edustamalle ”ääriliberaalille” siivelle nämä tietysti kävisivät mutta ongelma on siinä, että kannattajat ja äänestäjät eivät tämän tangon taivutuksia enää hyväksy.

Mauri on tehtävänsä tehnyt, Mauri saa mennä. Hallituksen on siksi lähdettävä. Ongelmat SOTE:ssa ja kevään lainsäädäntötyössä tarjoavat sille kunniallisen tavan poistua takavasemmalle.

Tilalle tottelevainen ja aulis vaihtoehto – ”Unelmahötön hallitus”

Tilalle tulisi syksyn aikana kahviloissa kuulutettu ”unelmahallitus” jossa olisi pääministeripuolueena Kokoomus ja "lankkipoikina" vihreät & SDP. Tämän koalition avulla olisi sitten mahdollista kulkea ytimiin saakka ja lampsia loppuun saakka Merkelin meille pohjoisille marginaali-kansoille viittoma tie.

Hertta Kuusinen väitetään vuonna 1947 Messuhallissa huudahtaneen: ” "Tsekkoslovakian tie on meidän tiemme". Silloin maamme eli vaaran vuosia, jolloin iso monikansallinen imperiumi vaani Suomea liittääkseen sen itseensä.

Tuolloin selvittiin Paasikiven poliittisen realismin ja oman kansan itsenäisyystahdon avulla. Nyt on hieman toisin mutta onneksi kansa haluaa pysyä itsellään ja omillaan. Valtaenemmistö kansasta ei halua maksella etelän hummauksia eikä seisoa asennossa euroherrojen edessä.

Voimansa ja rahan tunnossa rehentelevä kokoomus, supistuvan kannatuksen edessä vapiseva SDP ja alati altis serviilipuolue vihreät ovat tähän valmiit – viis ydinvoimasta, mitäpä turpeesta tahi vähät välittäen Talvivaarasta.

Joten…

ps.

Ps. Uutisia: sopu on saavutettu. Näyttää siltä, että juuri äsken saatiin läpimurto neuvotteluissa. Luvassa on vain muodollisuuksia. SDP:n kannalta tulos oli hyvä: saksalaisten lähteiden mukaan Martin Schulz’ista tulee ulkoministeri.  Puolue sai monessa asiassa tahtonsa lävitse, parhaiten pätkätöiden rajoittamisessa. Nyt on vain odotettava 3 viikkoa SDP:n jäsenäänestystä, joka joko siunaa tuloksen tai hylkää sen.

Ratkaisu näyttää siltä, että Saksan EU myönteisyys on varmistettu seuraavat 4 vuotta. Toisaalta, on huomattava, että tulos on laiha kompromissi kaikille: Saksan talouskuri pysyy kuitenkin jollain lailla voimassa – ehkä lievennettynä ja ”Martin Schulz-populismilla” höystettynä. Ranskan täytyy noudattaa tai olla edes noudattavinaan kulukuria ja se saa siitä hyvästä EU:n johtoroolin. Saksa taas peesaa sitä. Saksalla on siten edessään 4 vuoden unelmahöttöhallitus, joka ei ollut vaalituloksen mukainen mutta ainoa mahdollinen ilman uusia vaaleja. Sipilän hallitus voi saada tässä hieman lisäaikaa.

 

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu