Arto Luukkanen

Pilvet väistyneet? SPD dramaattinen jäsenäänestys?

Päivä kun 463 000 ihmistä päätti mantereen tulevaisuudesta -  Saksan ja Ranskan hegemonian alku

Saksan sosiaalidemokraatit eli SPD (ei meidän SDP) ovat sanoneet sanansa. Puolueen jäsenille annettiin mahdollisuus hyväksyä tai hylätä hallitussopimus Angela Merkelin kristillisdemokraattien ja kristillissosiaalien liiton (CDU/CSU:n) kanssa.

Suuri koalitio – hidas myrkky demareille

Kummallisen hitaasti ja epävarmasti laskettu (pitkä viive tuloksissa) kyllä-tulos merkitsi sitä, että uusi ”Suuri koalitio” (GroKo) hallitus tulee parin päivän sisällä.

Alustavien tuloksten mukaan 66% kannatti sopua.

Saksan demarien johtajat: Andrea Nahles ja Olaf Scholz ja ennen kaikkea kansleri Angela Merkel voivat huokaista helpotuksesta. Pilvet ovat väistyneet!

”Rai-raa” ilo-optimismi kukoistaa!

Se, miksi puolueen jäsenet päättivät äänestää sen puolesta, liittyy ilmeisesti AfD pelko-effektiin.

Saksan demarit pelkäsivät kuollakseen maahanmuuttokriittistä AfD-puoluetta, jonka kannatus on hiipinyt sen kannoille. AfD-opposition kannatus kasvaa Saksassa tasaisen varmasti siksi, että Merkelin CDU on ristiinnaulinnut itsensä migraatioon (jota vastaan Saksassa nousee koko ajan yhä kriittisimpiä ääniä). Toisaalta Saksan demarit ovat suuressa koalitiossa ”kuohineet itsensä” ts. noudattavat oikeiston politiikkaa suhteessa työmarkkinoihin ja sosiaaliasioihin.

Äänestämällä sovun puolesta Saksan demarit valitsivat ”hitaan myrkyn”. Puolue on kääpiöitymässä kuten Ranskassa siksi, että nämä kummatkaan eivät noudata omien kannattajiensa politiikkaa eivätkä kykene suhtautumaan kriittisemmin laittomaan maahanmuuttoon.

Äänestyksessä kävi ilmeisesti niin, että demarien tosikannattajat pelkäsivät uusia vaaleja ja sitä, että olisivat olleet ”Nein” vaihtoehdon jälkeen poissa hallituksesta pitkän aikaa. Pelko pikkupuolueeksi joutumisesta hirvitti. Äänestystulos oli siten looginen. Mieluiten hidas kääpiöityminen kuin nopea tuho.

Miksi SPD ei kiinnosta enää?

Miksi ihmiset eivät sitten äänestä demareita? Eikö kyseessä ole kuitenkin merkittävä ja historiallisesti tärkeä puolue?

Vastaus on: kyllä ja ei. 

Sillä on hieno menneisyys mutta se tulevaisuus on vaakalaudalla. Mikään puolue ei voi noudattaa vain toisen politiikkaa eikä suuren koalition politiikka demareita juuri innosta. Suuri koalitio on ollut turvallinen vaihtoehto hyvätuloisille, joita liberaali talouspolitiikka on hyödyttänyt. Demareiden kannattajat ovatkin kysyneet itseltään: ”miksi äänestää puoluetta joka haluaa vain turvallisesti hallitukseen – eikä muuta?”.

SPD:n suurin ongelma on ns. työreformi. Keskiluokka ja duunarit ovat sen suuren koalition sovun nettomaksajia. Meillä mediassa niin ylistetty ja palvottu saksalainen työreformi on merkinnyt sitä, että työstä maksetaan naurettavan vähän. Se on ideana tuontitavaraa USA:sta; siellä ihminen voidakseen saada saman tulotason kuin ennen joutuu tekemään 3 eri työtä yhtä aikaa.

Wunderkind Saksa

Selkosuomella: Saksan palkkataso laskenut. Siitä on tullut EU:n halpamaa. Se on taas pitänyt pyöriä liikkeessä ja Saksan teollisuus on rohmunnut esimerkiksi Suomen tilauksia hintatasonsa takia. 

Tämä on taas johtanut murinaan Euroopassa. Jopa Ranska on vaatinut, että Saksan pitäisi nostaa palkkoja. Kapitalismin ihmepoika – Wunderkind Saksa – onkin näin lähestymässä sosiaalisessa pyramidissa USA:ta.

Sen pari sataa rikkainta perhettä omistaa omaisuutta yhtä paljon kuin puolet sen väestöstä. Näin talouden ihmepojan sosiaaliset mittarit ovat kääntyneet kehitysmaiden vastaaviksi. Maan työllisyystilanne on hyvä mutta lasku on revitty työläisten selkänahasta.

Jakautunut Saksa: häviäjien varjo-Saksa ja voittajat

Työreformin buustaama Saksa ei ole menestynyt joka puolella. On teollistuneita alueita ja kaupunkeja, jotka ovat harpponeet eteenpäin. Hyvillä alueilla ja isoilla kaupungeilla menee upeasti.  

Se toinen Saksa on kuitenkin häviäjien ”Varjo-Saksa”, jossa keskiluokka on kurjistunut. Työttömyyden, sosiaalisten ongelmien, migraatio-ongelmien ja vanhan teollisuuden yskinnän takia maassa on isoja alueellisia eroja. Kyse on pohjimmiltaan häviävän keskiluokan joutsenlaulusta. Se häviää ja holtiton maahanmuutto herättää raivoa. Ja näin AfD kerää kannattajia. Näyttää siltä, että tulevaisuus kuuluu sille.  

Entä jos EI olisi voittanut? Nopea myrkky?

Mitä jos demarit olisivat sanoneet ei? Entä jos demarit olisivat äänestäneet nuorisojohtaja Kevin Kuehnertin kampanjan ”NoGroko” (ei suurta koalitiota!) puolesta?

Tuloksena olisivat olleet uudet vaalit. Hyvin suurella todennäköisyydellä. CDU:lla olisi ollut tietysti mahdollisuus jatkaa vähemmistöhallituksena, jota SPD auttaisi. Mutta vähän epävarma ja horjuva pohja ei olisi sopinut siihen suureen strategiseen suunnitelmaa, johon Merkel on lähtemässä.

Achtung-Europa!

Merkelin ja Macronin idea uudesta Euroopasta on suuri ja grandioosimainen. Suunnitelmissa on uusi Tiivis Eurooppa, jota hallitsisi Ranskan reteä ulkopolitiikka ja Saksan armoton taloudellinen kuri. Sen ympärille olisi sitten mahdollista koota se todellinen Eurooppa ja oikea EU, jossa päästäisiin ”oikeisiin saavutuksiin” ja ”todelliseen integraatioon”.

Ongelma on vain se, että saksalaiset eivät oikein kannata tätä. On uskottavaa, että uusissa vaaleissa AfD saisi vielä suuremman potin ja voisi kohota toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Silloin Merkelin olisi harkittava uudelleen politiikkaansa; joka edetä Itävallan linjalla tai sitten heittää pensselit santaan. Itävallan linja merkitsi sitä, että kristillisdemokraatit ja AfD tekisivät koalitiohallituksen.

Suomen tilanne

Meidän poliittinen tilanteemme laahaa perässä Saksaa mutta taapertaa sen perässä. Suomalainen äärioikeistohallitus haluaa ähisten noudattaa Saksan linjaa. Palkkoja halutaan laskea ja työttömät saada tekemään tottelevaisia voltteja.

Meillekin on syntynyt ”Varjo-Suomi”; työttömien, pudonneiden, toivottomien, ja uusköyhien armeija. Menestyjä-Suomi taas porskuttaa ja kepu pyrkii epätoivoisesti tekemään itsestään ikuisen.

Hjallis Harkimon sanoin: ” keskustalla on kauhea kiire saada sote-uudistus läpi niin kauan kuin he vielä ovat vallassa. He tietävät, että kukaan muu ei tule koskaan hyväksymään maakuntamallia….” (https://blogit.savonsanomat.fi/harry-harkimo/muuttuvien-sopimuksien-suomi/).

Syntynyt tulos merkitsee sitä, että me taaperramme nyt Saksan vanavedessä – kuten aikaisemminkin ja valmistaudumme marssimaan Achtung-Eurooppaan!

Totean vain kuten ennen Linnanmäen vuoristoradan alussa olevassa kyltissä: pitäkää hatuistanne kiinni!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Suomen tilanne on näyttänyt jo pitkään katastrofaaliselta, sillä mikään ei pelastane meitä kok, dem, vas, vihreät, rkp kauhuhallitukselta. Jos sen jälkeen on maa nimeltä Suomi jäljellä voidaan katsoa noko mitään enää korjattavissa, tehtävissä. Ja kuten oletettua oli Saksasta ei löytynyt selkärankaa muutokseen Suomen tulevaisuudesta ei oikein muuta positiivista keksi kuin sen, että maailmantalous imisi Suomea perässä ja Saksasta sataisi tännekin murusia (viimeksi tänään otsikoissa tosin kauppasota USA:n kanssa, vanha kunnon tullilla tullia silmään kisa). Suomen toivon voi sanoa yhdellä sanalla, Visegrad. Jos nekin, Visegrad maat, myyvät sielunsa paholaiselle (EU:lle) niin sitten ...

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Uskon, että kansalaiset torjuvat "kauhuhallituksen".

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hyvä kommentti hyvään artikkeliin! Niin, Visegrad, eli Puola, Unkari, Tshekki ja Slovakia. Maahanmuuttokysymyksissä tähän mennessä jäyhän päättäväisiä ja itsenäisiä Saksan kauhuksi. Mutta talouspolitiikassa mielestäni vain Unkari on päässyt oikeasti uudelle tielle suuryritysten erikoisveroineen, Tobias-veroineen (järkevä vasemmistohanke, jota vasemmisto ei missään ole pystynyt läpilyömään...), tiukkoine minimipalkkalakeineen, keskiluokan tukiohjelmineen jne. Koettaa pitäisi, olisiko niistä, varsinkin sukukansavaltio Unkarista, tueksi Suomelle -mutta eiväthän sitä nykyjohtajamme tule tekemään.
Mutta Itävaltakin pitää muistaa uuden hallituksensa ja nuoren karsimaattisen kanslerinsa Sebastian Kurzin kanssa. Kannattaa kiinnittää huomiota, miten suurmedia vaikenee siitä, esim. äskeisestä näyttävästä Kurzin Moskovan-matkasta.
Ja Itävallan liittolaisena toimii Saksassa Baijeri, jonka jälleen hallitukseen tuleva valtapuolue CSU pitää yllä ystävyyttä Unkarin kanssa.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Kurzin karisma karisi tällä viikolla ensimmäisellä liittokanslerin kyselytunnilla.
On kaksi täysin eri asiaa, käydä vaalikampanjaa tai joutua vastaamaan kaikesta.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Tosi "moderni" kommentti. Kurz'han totesi kysymykseen, tukeeko hän nykyistä tupakointikieltoa ravintoloissa, että kieltoasiasta on sovittu hallitusohjelmassa. Ja se ohjelmahan sanoo, että kielto puretaan. Eli vastaus oli niin lyhyt ja ytimekäs kuin voi olla: hallitusohjelmaa noudatetaan, mutta en tässä kohtaa henkilökohtaisesti ole sen kannalla. Mutta jotenkin nykyaikana tupakointikysymyksestä tehdään pyhää lehmää, jossa vain yhdensuuntaiset "Hurraa, hurraa, vihaan Belsebuubia"-kannanotot ovat "linjakkaita" ja kaikki muu merkitsee pyhäinhäväistystä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tuskin Ambomaan papisto on Saksan asioita järjestelemässä. Soinin puolueen hajotti ja Väyrysen asioita näyttää sotkevan.

Mädät oksat karsitaan jotta terveet voivat kukoistaa, sanoo Kauniaisissa koulittu.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Aina löytyy sellaisia, jotka eivät pidä siitä että heitä pidetään tyhminä, ettei kaikkea kerrota.

Antti Rinne toipuilee Ambomaan papiston suuhunsa panemasta "synnytystalkoista", vaikka ei puolueestaan päätellen ole edes käynyt sikalassa näkemässä poikimistalkoita.

Puhutaan ihmisluonteen paljastumisesta.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Jaaha...keskustelu menee tiettyyn suuntaan. Heikki on jo asialla ja nyt puhutaan Kurzin epäonnistumisista. Paavo vie kaiken huomion ja suuret asiat unohtuvat. Suurin on ehkä se, että EU:n itäosissa tapahtuu jotain uudenlaista: Puola, Unkari, ja ehkä Itävaltakin eivät jää uhreiksi. Vanha Itävalta-Unkari rulaa.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Ei Kurz vielä epäonnistunut ole.Itävalta on vain saanut Olli Rehnin tasoisen verbaalivirtuoosin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

ihmisen kokoiset asiat kiinnostavat. MInkä teet yhdelle pienimmistä, teet myös minulle.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Saksa sai kuin saikin parlamenttinsa toimintaan, mutta ei EU:lta synkät pilvet ole mihinkään häipyneet. Ensin on Italian vaalien tulosten puntarointi ja vaikutus EU:n toimintaan selvitettävä. Saattaa tuo tulos muodostella suurtakin epävarmuutta unionin toimintaympäristöön. Etenkin jos viisi tähteä nyhtää suurvoiton vaaleissa. Ei myöskään ennakoitu eurokriittisten puolueiden yhteisliittouma ole poistamassa epävarmuuksia unionin toimintakyvyn yhtenäisyydestä. Monien muidenkin jäsenmaiden kriittinen suhtautuminen unionin pyrkimyksiin uudistumisessa tehnee hallaa yhteiseen päämäärään pääsemiseen. Toivottavasti ei ainakaan syvennetä liittovaltion suuntaan ja anneta komissiolle enempää päätösvaltaa.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hurskaat toiveet ovat kauniita ja innostavia, Sirpa, mutta saksalais-ranskalainen höyryjyrä on nyt valmiina lähtöön. Aina kun Saksa ja Ranska ovat todella yhdistäneet voimansa, niin EU:ssa on alkanut tuulla. Ja kun Englanti lähti kävelemään, niin ainoa vahva vastavoima on poissa. Italia ei yksin pysty sitä pysäyttämään, kokisi vain Kreikan kohtalon. Ehkä kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa oleva Rooma-Wien-Varsova-Budapest-akseli saattaisi yrittää sitä vakavasti. Paitsi Tshekkiä ja Slovakiaa saattaisivat myös Tanska ja ehkä vielä Ruotsi myötäillä sitä.

Käyttäjän sirpaabdallah kuva
Sirpa Abdallah

Pekka Kauppila, kirjoitat "Italia ei yksin pysty sitä pysäyttämään, kokisi vain Kreikan kohtalon."

Juupa juu, eiItalia tuskin yksin tule unionissa noita ongelmia aiheuttamaan. Italia saadessaan pohjoisen koalition muodostaman hallituksen antanee esimakua, mikäli sanansa pitävät, euromaille jännittäviä hetkiä eroavaatimuksellaan jolleivat muut tule osallistumaan heidän velkojensa maksamiseen tavalla tai toisella. Sitten on Tanska, Unkari, Itävalta ja Unkari ainakin joilla on erilaisia vaatimuksia unionin kehittämiseen ja vastatuulta mm. maahanmuuttoon kohdistuvia takakanjakoja. Siinäpä noita ongelmia onkin ensi alkuun.

Saksa ja Ranska jotka yrittävät keskinäisellä sopimuksella saada integraatiota syvenevän, niin tuskin tuossa haaveilussaan tulevat onnistumaan, eikä edes osallistumaan Italian velkojen maksamiseen. Suomen hallituksesta ei koskaan voi olla varma, sillä eurovaluutta on ainakin Orpon ja Sipilän mukaan Suomen pelastus, joten mahdollista on minkälaisiä päätöksiä tahansa odotettavissa. Moni talousasiantuntija voi hyvin olla toista mieltä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tätä kannattaa pohtia muuallakin kuin universtaalla: Timo Soinin rooli lähetettynä saarnamiehenä kotoisassa ambomaassamme aina Saarijärven legendaarisesta puolueenperustamistapaamisesta kolmen tietäjän kesken. Katolinen!, sekin vielä periluterilaisten sotaveteraanien maassa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

..pullamössö ulkoministeriön pätkähommissa...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset