"Paavistelusta" ja suvaitsevaisuudesta
”Paavistelusta” ja suvaitsevaisuudesta
Eräs nuori, eduskuntaan kovasti hinkuava demari tokaisi minulle kerran nähneensä minut kirjastossa ja ihmetelleensä: ”mitä persu tekee kirjastossa”.
Voin tunnustaa, että olin aidosti äimistynyt. Olen kirjoittanut 14 tieteellistä monografiaa, useita kymmeniä tieteellisiä artikkeleita sekä satoja muita artikkeleita. Harrastuksena on tullut 3 romaania ja neljäs tulee ensi syksynä.
Mitäpä tuohon osaisi sanoa – etenkin kun tietää, että tämä varsin nuori ja kokematon demari väsää juuri omaa pro-gradutyötään. Ja kun minä leipätyökseni ohjaan pro-gradujen tekijöitä – hänen ikäisiään nuoria.
Mielikuvat hämäävät
Nuoren demarin tokaisu oli tietysti tarkoitettu huumoriksi, jossa naurun sytykkeenä käytetään stereotypioita ts. median muovaamia mielikuvia. Myönnän, että olen itsekkin turvautunut niihin.
Mutta onneksi elämä opettaa ja olen nähnyt kaikenlaista.
Eteen on sattunut viisaita vihreitä, älykkäitä demareita, harkitsevia vassareita, lämminsydämisiä kokkareita, tosikristittyjä kristillisdemokraatteja, jumalattomia ja härskejä piispoja, maailmasta oikeasti kiinnostuneita lehtimiehiä ja minua älykkäämpiä duunareita, timpureita ja muurareita.
Usein ja itseasiassa aina on saanut nöyrtyä ja myöntää sen, että olen ennen jokaista kohtaamista ajatellut väärin ja ahtaasti.
Mielikuvat – ajatusten aamutohvelit
Mielikuvat ovat kuitenkin ajatustyölle yhtä miellyttäviä kuin pitkään käytetyt aamutohvelit jalalle. Niitä on helppo käyttää mutta samalla ne vievät ihmiset ”pontifioimaan” ts. paavistelemaan (pontificate).
Jonnekkin ylähyllylle, josta voi suvaita ja mestaroida oman paremmuuttaan.
Paavistelu on kivaa. Aluksi.
Paavistelu ja stereotypioiden käyttö on kuitenkin vähän kuin ”lapsi-ajattelua” ilman todellista tutustumista elämän realiteetteihin. Se on vastuun siirtämistä medialle, joka neuvoo, läksyttää, kouluttaa ja niistää nenät ilman, että elämä pääsee karkaisemaan ihmistä.
Onneksi työelämä, perhe-elämä ja arjen huolet tuovat lähemmäksi ihmistä. Onneksi elämän suuri kirja hioo meitä kuin timanttia.
Eläköön elämä! Alas stereotypiat. Alas paavistelu!
”Eräs nuori, eduskuntaan kovasti hinkuava demari tokaisi minulle kerran nähneensä minut kirjastossa ja ihmetelleensä: ”mitä persu tekee kirjastossa”.”
Olikohan sama demari, joka haki kirjastosta kaksi kirjaan sängyn jalkojensa alle?
Oli kuulema naama muuttunut niin punaiseksi, että hän arveli sen johtuvan sängyn väärästä asennosta.
Ilmoita asiaton viesti
Pekka….ei nimiä)))
Ilmoita asiaton viesti
Pekka…vielä kerran…. olen nähnyt viisaan demarin))) Todistettu juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Onneksi me Arto olemme humaaneja kaikkia lajitovereitamme kohtaan.
Toisin kuin esim. jotkut muut.
”The Only Good Indian Is a Dead Indian”
Ilmoita asiaton viesti
Olen nähnyt kirjastossa romaaneja, mutta en romania, vaikka olen puoliksi asunut kymmenissä kirjastoissa joitakin kymmeniä vuosia rumien naisten hallitsemassa vähemmistöjen paratiisissa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus Arto Luukkaselta! Monissa asioissa ”vastapuolta” edustavana olen ilokseni huomannut, että esim. parikin perussuomalaista Puheenvuorossa kirjoittanutta on ottanut eläintensuojelun sydämenasiakseen. Ei ihmistä pidä etukäteen tyrmätä pelkän puoluekannan tai aatesuunnan takia ennenkuin kuuntelee edes vähän, mitä hänellä on sanottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Myös Hitler oli eläintensuojelija, mutta eipä taida Animalia käyttää Aatua oppi-isänään – ainakaan julkisesti. Miksi?
Laura Huhtasaari ei sukupuolestaan huolimatta saanut presidentinvaaleissa naiseus-nostetta. Miksi?
Lokerointi vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta se edellyttää aina silmien valikoivaa ummistamista.
Ilmoita asiaton viesti
Aamen Pekka!!
Ilmoita asiaton viesti
Kukaan ei käytä sanaa ”aamen” ellei halua paavistella!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä aamenta käytetään myös protestanttien piirissä.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjansa lukenut ja ymmärtänyt divaristi … Yksinkertaisimmillaan ihmiselle lajityypillistä on niputtaa, kategorisoida, yleistää ja vierastaa ja kun vuosi ei ole enää 1 205 421 e.a.a. tulee viisaan ihmisen aina tiedostaa tämä meissä jokaisessa piilevä ominaisuus kun maan päällä vaeltaa, hmm, onko blogistilla muuten profiili kuvassaan vittumainen virne vittumaisuuttaan, hänelle tyypillinen hymyn häivä, piruuttaan virnistää kuvaajalle vaiko mitähä?
Ilmoita asiaton viesti
PS (Post Scriptum). Minusta on perin positiivista, jos persu käy kirjastossa, teatterissa tai vaikka oopperassa muuten kuin aseella uhaten.
Ilmoita asiaton viesti
Kun tuon voi tulkita kahdella tavalla niin selvennätkö?
Meneekö persu kirjatoosn uhaten aseella jotakuta vai pitääkö persua uhata aseella että se menisi kirjastoon?
Tai siis mainitsemiisi muihin paikkoihin?
Ilmoita asiaton viesti
Jätän pähkäiltäväksesi.
Ilmoita asiaton viesti
Väität siis että persu menee kyseessä oleviin paikkoihin uhkailemaan aseella?
Ilmoita asiaton viesti
Kokeile pähkäillä sitä toista vaihtoehtoa. Ja sitten taas kysyt lisää.
Ilmoita asiaton viesti
Miksi? Sinähän väität kuten edellä kirjoitin.
Voitko jollain tapaa vahvistaa väitteesi?
Ilmoita asiaton viesti
Sinä tapasi mukaan nylkytät tästä vaikka aamuun asti, joten jätän tulkinnan vapaasti päätettäväksesi.
Ilmoita asiaton viesti
Sinähän tässä oilet aivan älyttömiä heitellyt. Ja sitten et vastaa sanomisistasi. Mies yleensä vastaa tekemisistään.
Ilmoita asiaton viesti
Lisään tähän nyt enää yhden lauseenosan omasta blogistiesittelystäsi. Ei mulla muuta. ”Pyydän kuitenkin välttämään jankutusta…”
Ilmoita asiaton viesti
Voihan lukeneellakin miehellä olla pimeä puolensa – persuus.
Ilmoita asiaton viesti
Sirpa. Älä välitä. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.))))
Ilmoita asiaton viesti
ja vielä: media loi näitä stereotypioita eikä ota vastuuta niistä…
Ilmoita asiaton viesti
Joo ja tippa huumorintajua pelastaa monelta pahastumiselta. Tosin sen puutetta on melkein mahdoton korjata.
Ilmoita asiaton viesti
Aseella uhkaamisesta kirjoittelu osoittaa mielestäni jotenkin kieroutunutta huumoria.
Ilmoita asiaton viesti
Ei voi taas kuin ihmetellä kuinka vihreiden ja vasemmistolaisten suunnalta kommentointi on kuplassa syntynyttä oman minän oikeassa olemista ja muille vinoilua. Voisikohan siellä kuplassa asuessaan joskus edes miettiä mistä oma ajatusmaailma oikein kumpuaa ja sitä myöten arvostaa toisen mielipiteitä eikä ryhdy kirjoittelun vähättelyyn eriasteisilla tavoilla.
Olen ollut aiemmin siinä käsityksessä, että kun vanhemmaksi elää, niin osaa ottaa toisenkin huomioon, mutta olen täällä puheenvuorossa havainnut ettei se olekaan totta.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy nyt rehellisesti myöntää, etten ymmärrä mistä tässä keskustellaan.
Ilmoita asiaton viesti
#18 Blogisti Arto, on perussuomalainen ideologisti, joka hämmästelee ja etsii vastauksia tai kummastelee paikkaansa nuoren demarin kohtaamisen seurauksista.
Artohan on, kuten esittelystä havaitaan, korkeaoppinut ja ajan hermolla viipyilevä älykkö.
Mikään ei ole niin vakavaa kuin vakavaksi ryhtyminen.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos erinomaisesta blogista, Arto! Toivon että ihmiset ymmärtäisivät sen. Ideologiset lasit voivat joskus olla syynä että ihmiset eivät halua ymmärtää toisiaan, sääli.
Ilmoita asiaton viesti