Arto Luukkanen

Nationalismi - rauhan asialla

George Orwellin ”Eläinten vallankumouksen” hellyyttävimmät hahmot olivat kanat, jotka aina uskollisesti toistelivat sikojen heille syöttämiä iskulauseita.

Eräs tärkeimmistä kanojen kotkotuksista oli seuraava: ”neljä jalkaa hyvä – kaksi jalkaa paha”.

Tämä yksioikoinen ja älyllisesti laiska poliittinen puhunta sopii myös meidän aikaamme. Kuten hyvin tiedämme ”hyvä-ihmismedia” on työntänyt nationalismin ja patriotismin poliittisen korrektiuden marginaaliin. Ne ovat paha-paha-paha.

Vähän kuin Herra Heinämäen Lato-orkesterin intiaani.

Nationalismi - mitä se on?

Käsitteiden sekasotkua pahentavat kaikenlaisten skribenttien määritelmät nationalismista.

Laitan tässä tähän näytteille muutamia älyllisesti heikoimpia tokaisuja: ” Nationalismi on vihamielisyyttä muita kohtaan omaa kansallisuutta korostamalla” tai ”nationalistinen kuvitelma, että ”paha maailma” voidaan pitää ulkopuolella rajoja sulkemalla, ei ole oikea vastaus ongelmiin, joista esimerkiksi suuret turvapaikanhakijamäärät kertovat”.

Näitä hokemia riittää ja lisää keksitään. Mikäli tarvitaan. Nationalismi on kuitenkin kuin tuoli, uskonto tai politiikka. Niitä on erilaisia. Nationalismia ilmiönä ei voi tarkastella ja arvioida yksinomaan kansallissosialismin aikaansaannosten kurkistusaukosta.

Nykyinen mutu-oikeaoppisuus ja Orwellin ennustama ”ankkapuhe” näkee nationalismin kaiken paha alkuna ja juurena. Siinä on nähtävissä jotain oikeaoppisen marxilaisuuden ituja. Sekin näkee nationalismin kilpailijana ja vihollisena (hyvä kirja asiasta: Roman Szporluk: Communism and Nationalism: Karl Marx versus Friedrich List, Oxford University Press, New York, 1988).

Korea – nationalismi toimii

Tilanne on juuri nyt kaikille oikeaoppisille ”kanalaumoille” ja ”ankkapuheen” levittäjille vaikea ja miltei ikävähkö. Kotkotus ei toimi.

Syy on Korea.  

Koreassa eletään nyt todella historiallisia ja ainutlaatuisia hetkiä. Koreoiden johtajien tapaaminen mahdollistaa rauhan – yli 60 vuoden sotatilan jälkeen. On puhuttu myös siitä, että Koreat yhtyisivät lopulta.  

Kaiken ytimessä on korealaisten valtava kansallismielisyys ja valmius unohtaa valkoisuudet ja punaisuudet yhteisen hyvän ja kansallisen suuruuden hyväksi! Ja nyt jos koskaan on tilaisuus rauhaan.

Tiivistettynä: 100% vakuuttavuudella näyttää, että tällaisen kansallisaatteen ts. nationalismin pääolemus on rauha.

Tilanne on mielenkiintoinen: Pohjois-Korean hirmuhallinnon mahdollisen kääntymyksen rauhaan ja ydinaseiden hylkäämiseen on mahdollista siksi, että nationalismi ja patriotismi ovat siellä vahvoja. Ne mahdollistavat nyt sen, että jonkinlaista oikeaa kehitystä tapahtuu ja että ydinsodan yhteenoton mahdollisuus vähenee.

Korealainen nationalismi on hyvin vahvaa – niin pohjoisessa kuin etelässä. Se läpäisee korealaisen kulttuurin, identiteetin muodostumisen, historian ja ajatuksen etnisyydestä. Historiallisista syistä siinä on mukana aimo annos Japanin vastaisuutta ja myös USA-vastaisuutta.

Nationalismi - yhdistymisen liima

Mikäli yhdistymisestä tulee todellinen poliittinen vaihtoehto, merkitsisi se sitä, että nationalismi on ainoa mahdollinen liima, joka kykenee pitämään itse prosessin käynnissä. Se legitimoisi sen ja antaisi yhteisen mahdollisen pohjan, jonka perusteille yhteistä Koreaa voisi rakentaa.

Suomen kielellä: unelma yhteisestä korealaisesta kansasta ja sen kohtaloista voisi yhdistää nämä maat ja lopulta myös tehdä lopun Pohjois-Korean hirmuvallasta ja diktatuurista. Vähän samalla tavalla kuin aikoinaan Länsi-Saksan ja Itä-Saksan tapauksessa. Sielläkin vapautettujen ihmisten paine työnsi syrjään kommunismin diktatuurin puolustajat.

Totalitaristisen ja surkean köyhän Pohjois-Korean ainoa, mutta vahva valttikortti kansalleen, jolla se on onnistunut sinnittelemään tähän saakka, on kuitenkin ollut sen itsenäisyys ja nationalismi. Se on johdonmukaisesti julistanut haluavansa kansallista yhdistymistä ainoana ehtonaan ulkomaalaisten joukkojen poistuminen. Mikään ei ole vielä lopullista, mutta kenties näin syntyy niin etelän kuin pohjoisen kansojen uusi yhteinen luomus, joka suhteutuu naapureihinsa sananlaskun mukaan ”Arvaa oma tilasi, anna arvo toisillekin

Nationalistinen unelma ja patriotistinen projekti

Vielä kerran: tilanne on äärimmäisen ikävä ”hyviksille”. Korean tapahtumat eivät mene oikein. Mikäli rauha syntyy, on se ”väärin sammutettu”.

Tätä mietiskellessä on hyvä kysellä sitä miksi nationalismi ja patriotismi rehottavat maailmassa kuin voikukat puutarhoissa. Ihmiset ovat kiinnostuneita omasta maastaan; rakastavat sitä ja kunnioittavat menneiden sukupolvien uurastusta sen hyväksi. Erityisesti pienet kansat ovat tässä tosissaan; ne taistelevat olemassaolostaan ja tulevaisuudestaan.  

Myös Suomi on siitä hyvänä esimerkkinä. Suomalainen valtio, hyvinvointivaltio ja ihmisistä huolenpitäminen ovat tämän nationalistisen projektin lapsia. Se, että toimittaja puhuu suomea ja ajattelee suomeksi, johtuu nationalismista. Se, että meillä on ollut tähän saakka valtio, demokratia, hyvä yhteiskuntarauha, johtuu suurelta osin nationalismista. Se, että pelastuimme Neuvostoliittoon liittymiseltä, johtuu kansalaisten patriotismista.

Nationalismi on rauhan – ei rahan asialla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hyvin havaittu, Arto!
Nationalismi on historialliselta luonteeltaan rakentava ideologia. Sen perusajatus on kansakunnan kaikkien jäsenten ihmisarvo ja tärkeys ja usko yhtenäisyyden voimaan. Se, että kansalliset liikkeet ja valtiot usein riitautuvat keskenään on aivan samaa kuin ihmisten parissa yleensä. Kun ihmisten usko itseensä kasvaa, syntyy myös törmäyspintoja muiden ihmisten kanssa. Pimeää ja ihmisvihaista olisi kuitenkin julistaa siksi, että siksi uskosta itseensä pitäisi luopua.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Hyvä Pekka. Tuo mitä sanoit ihmisvihasta on hyvä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

No ottia tuota ... historian hämäristä nousee mieleeni tapaus, jossa nationalismia ei ole myöhemminkään katsottu rauhaa edistäväksi. Mutta Saksan yhdistymisessä saattoi näin ollakin ja nyt tässä Korean tapauksessa. Tästä tosin pitää odottaa niitä tekoja puheiden lisäksi.

Nyt sitten Suomessa ollaan siinä tilanteesa, että isänmaallisuus katsotaan pian rasismiksi. Miksi näin? En syyttäisi pelkästään mädäntyneen selkärankansa kanssa luikertelevia kulttuurimarksilaisia, vaan vika on ollut myös "tavallisessa kansassa". Isänmaalliset öyhöttäjät ovat päässeet "omimaan" isänmaallisuuden, kun tervettä isänmaallisuutta ei ole pidetty riittävästi esillä.
Kerron yhden kuulemani tapauksen n. 15 vuoden takaa. Asenteeltaan aidosti isänmaallinen monikulttuuritaustainen nuori mies kieltäytyi kultaisesta leijonakorusta, koska piti sitä natsien juttuna. Juurikin kaverin asenteen vuoksihan vanhemman sukupolven lahjan antajat sen korun ostivat. Tämä asia olisi siis pitänyt saada korjaukseen jo ennen Halosen aikaa.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

asiasta aivan toiseen: oli mukava katsoa miten Tsheljabinskin kiekkoyleisö kannusti suomalaisia. Nuorella tytöllä oli pahvinen suomenlippu ja siinä sanat: Ira - suomalaisten puolesta. Ira - za finnov. Joku oli ottanut selvää mitä on "vpered" suomeksi. Lipussa oli "Eteenpäin Suomi". ))) Mehän emme sano niin - ehkä "Hyvä Suomi". Mutta sepä ei olekaan pääasia: vaan se, että joku oli suomentanut venäläisen ilmaisun))) kaunista.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

EU on rauhanprojekti. On eletty jo yli 70 vuotta ilman sotia. Siinä on nationalismia kerrakseen.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Kansat eivät yleensä halua sotaa, jos he vain saavat päättää. Kautta historian sodat ovat alkaneet hullujen ja puolihullujen kuninkaiden ja yksinvaltiaiden ansiosta. Ei tarvitse katsoa kuin vuoteen 1914 saakka ja siitä etteenpäin. Euroopan rauhan tilaa en laske EU:n ansioksi vaan demokraattisesti hallitujen valtioiden ansioksi.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen
Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Suomi on mitä ilmeisimmin tasavallan presidentin johdolla päässyt kunniakkaasti paikaksi, jossa molemmat Koreat ovat menestyksekkäästi neuvotelleet rauhansopimuksesta. Ulkoministerimme kuitenkin juuri pääsi räväyttämään oudon sanallisen oksennuksen tämän päälle. http://timosoini.fi. Hulvaton ajatuksenjuoksu päätyy arvioon, että Helsingin Sanomia ohjaakin -Pohjois-Korea! Niin, siellähän on tunnetusti maailman tiedotusverkostojen salainen johtokeskus!

Mihin Suomi tarvitsee tällaista ulkoministeriä?

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kysymyksestä ketä kuunnellaan tulee mieleen tarina Sonkajärveltä. Siellä ennen, vielä meidän elinaikanamme, mummot kertoivat luottamuksellisesti seurakunnan sielunpaimenelle kylänsä tapahtumista,

Koska on hänkin ihminen, sielunpaimen vei kuulemaansa eteenpäin ylemmilleen tarveharkintansa mukaan ajatellen myös omaa parastaan.

Sonkajärveltä ovat valtakunnan mediajulkisuuteen nousseet esim. Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola ja yleisjulkkis Antti Holma, molemmat pappien poikia.

Nyttemmin mummot osallistuvat Facebookin Vintage Sonkajärvi-palstan kautta välittäen suoraan omien aistiensa havaintoja julkisuuteen.

Helsingissä sanotaan median päättävän, mutta kuinka kauan?

Hjallis Harkimo kirjoittaa kolumnia Keskisuomalainen- konserniin kuuluvassa Savon Sanomissa.

Lauantaina Harkimo tapasi Liike Nyt- fanejaan Kuopion torilla. Oliko se pääkaupungin median, vai paikallisten mummojen idea?

Näyttäytymällä Kuopiossa Harkimo-Jungner vakuuttavat pääkaupungissa jokaista kuunneltavan; ettei ketään jätetä vaan kaikki pidetään mukana, että jokaiselle on yhteiskunnan palveluksessa paikka, ja että kaikki tuodaan isänmaan multaan jos palvelus on uhrauksen vaatinut, eikä kasakalle mitään jätetä.

Eikö mitään ole opittu?, tuskailisi Jean-Paul Sartre näitä lukiessaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset