Kepun seuraava pääministeriys – 2040?

Lukemista matkalla Sotkamoon

Keskustapuolue vetäytyy tänä viikonloppuna miettimään laskevia kannatuslukujaan, nuolemaan sotehaavojaan,  ja valitsemaan uutta puoluejohtajaa.

Tilanne ei ole kovin hyvä. Kansalaiset eivät halua sotea. Eikä maakuntauudistus ole suosittu.  

Kuten uusi analyysi kertoo (https://www.iltalehti.fi/politiikka/201806072200997903_pi.shtml)  58% prosenttia Helsingin vaalipiirissä asuvista on sitä mieltä, että eduskunnan ei pidä hyväksyä hallituksen esitystä sote-uudistuksesta. Uudellamaalla luku on 51%. Koko maassa luku on 48%.

Ihmiset eivät kertakaikkiaan pidä tästä uudistuksesta ja siitä, että hallitus ryntää se perään päättömänä.

Toinen analyysin antama vihje on se, että ihmiset ovat ruvenneet arvostamaan julkisia terveyspalveluja. Niiden käyttäjistä 83% oli tyytyväinen.

Suurin ongelma on kuitenkin se, että sote luo ”minimonopoleja”.

Sote – minimonopolien asialla

Oikeistohallitusten ideologisen yksityistäminen ansiosta ja seurauksena meillä mineraalivarat on periaatteessa lahjoitettu ulkomaisille kaivosyhtiöille, lannoitusyhtiöt myyty erittäin halvalla hinnalla ulkomaille ja esimerkiksi sähkönvälitysverkkoja myyty pois omista käsistä.

Tämän nykyisen Juha Sipilän hallituksen tärkein hanke – SOTE – on samantyyppinen hanke, jossa kansallisesti hankittua tai hankittavaa varallisuutta siirretään ulkomaisiin käsiin.

Kaikkein ongelmallisinta näissä kaikissa tapauksissa on ollut se, että jotkut ulkomaiset omistajat ovat luoneet Suomen markkinoille pieniä ”minimonopoleja”, jolloin hinnat ovat ryöstäytyneet käsistä. Myynnistä saadut voitot ovat olleet kohtuuttoman pieniä monopoliaseman aikaan saamaan hintojen nousuun verrattuna. Jopa kokoomuksen ministerit ovat olleet sitä mieltä, että luonnolliset monopolit pitäisi pitää valtion hallussa.[1]

Lyhyesti: kun yleiset yksityistämisargumentit ovat yleensä suuntautuneet monopolien perustamista vastaan, on nähty se ihme, että tämän politiikan perusteilla on toteutettu kohtuuttomia hintoja ylläpitäviä monopoleja. On käytännössä jouduttu tilanteeseen, jossa ulkomailla ohjatut yhtiöt ovat nostaneet hintoja mistään lupauksista välittämättä.

Sote vie omaisuuden

SOTE näyttää olevan samanlainen yritys ottaa kuntien/maakuntien hallussa oleva omaisuus ja jakaa se yksityisille tahoille. Näiden tarkoituksena on parantaa tulosta ja saada aikaan monopoli kilpailemalla jäljelle jääneet kunnalliset yritykset pois markkinoilta. Ja sen jälkeen nostaa hintoja tuntuvasti kun kilpailua ei ole. Kaiken tämän seurauksena vapaan kilpailun lait eivät toimi ja kuluttaja maksaa kohtuuttomasti.

Asiantuntija-arvioiden mukaan on suuri riski, että uudistus ei pääse tavoitteisiinsa, joita ovat hoidon laadun parantuminen ja kustannusten nousun hillitseminen. On jopa esitetty, että miljardisäästöillä markkinoitu uudistus nostaa sote-menoja – joissain arvioissa jopa saman verran kuin mitä uudistuksen on luvattu tuovan säästöjä eli kolme miljardia euroa! Esimerkiksi Ruotsissa vastaavanlainen uudistus on lisännyt palveluiden tarjoajia tiiviisti asutetuilla alueilla, mutta heikentänyt hoitoon pääsyä maaseudulla.[2]

SOTE-uudistusta ajetaan kuitenkin eteenpäin kaikesta kritiikistä huolimatta.

Siitäkin huolimatta, että lehmänkaupan pohja on jo murtunut ja maito on kaatunut maahan.

Lyhyesti: ehdotuksen valinnanvapaus ei tyydytä kokoomusta eikä kokoomus halua antaa maakuntia kepulle.

Todellisuus: aika ei riitä ja kokoomus etsii jo toista kumppania

Aika ei riitä enää sovinnonetsintään.

Syy on yksinkertainen.  

Kokoomus on nyt suunnannut katseen tulevaisuuteen ja etsii uutta kumppania. Kuten pääkaupunkiseudun kahviloissa nyt sanotaan – kokoomus etsii ”dream-team” hallitusta (SDP ja vihreät).

Se olisi fantastinen sekoitus tukevasti jalat maanpinnan yläpuolella leijuvaa ihanteellisuutta, omien etujen kähmintää ja rikkaiden rikastamista.  

Ronskien puheiden mukaan kepulle olisi tarjolla pääministerin paikkaa seuraavaksi joskus vuoden 2040 paikkeilla.

 


[1] Uusi Suomi 12.2.2016: Kai Mykkänen: "Luonnolliset monopolit kannattaisi pitää valtiolla".

[2] Riikka Purra: Syteen vai soteen? – Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusesityksen kritiikki, Suomen Perusta 2018.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu