”Autuaita ovat rauhantekijät”

Edellä siteerattu Pyhän Raamatun lause sopii moniin rohkeisiin edeltäkävijöihin.

Erityisesti tämä lause sopii kuitenkin suomalaisiin rauhanturvaajiin. Olen saanut tutustua heidän toimintaansa kaksi vuotta sitten Niinisalossa järjestetyssä seminaarissa. Kertomukset ja tarinat näistä Nobel-voittajista ovat kaikki erilaisia mutta jokaisessa näissä yhdistyy kaksi asiaa: rohkeus ja tinkimättömyys.

Näiden miesten ja naisten toiminnasta on kirjoitettu useita kirjoja ja dokumentteja. Nostan tässä esille sattumalta lukemani Bruno Nybergin ”Rauhaa vaikka nyrkeillä” nimisen kirjan. Se pysäytti. Se kertoo Egyptin ja Israelin rajoille perustetusta suomalaisesta joukko-osastosta. Nämä YKSV 1 jääkärit ja upseerit toimivat Jom Kippur sodan jälkeen täysin poikkeuksellisissa oloissa ja kykenivät täyttämään sotilaanvelvollisuutensa loppuun saakka.

Ehkä eniten tässä kirjassa kosketti vartiopaikka 202 tarina. Suomalaiset pataljoonan lääkäri, majuri Sarasto ja lääkintäylikersantti Kulhela ajoivat sattumalta israelilaisten ja egyptiläisten joukkojen keskelle. Eräs egyptiläinen kuorma-auto oli jäänyt asemien keskelle ja sen miehistö makasi kuolleena tai haavoittuneena maassa. Suomalaiset eivät hätkähtäneet vaan riensivät paikalle ja ryhtyivät antamaan ensiapua. Näiden miesten ainoa suojana oli YK:n lippu.

YK miesten ja naisten toiminnassa on jotain sellaista suomalaisuutta, jota tarvittaisiin myös tässä maailman ajassa. Näiden rauhantekijöiden tinkimättömyys on sitä, että asioihin puututaan – ei jappastella.

Rohkeus oli sitä, että ei annettu periksi, vaikka edessä olisi pahojakin tilanteita. Toivo oli taas siinä, että tiedettiin, että kaveria ei jätetä.

Pidetään kaverista huolta

Sain erään tuttavan kautta tietää, että rauhanturvaajilla on ollut monenlaisia ongelmia komennuksen jälkeen. Useimmista niistä pidetään hyvää huolta mutta eräs vaiva jäi minua harmittamaan. On puhuttu, että joillain suomalaisilla rauhanturvaajilla olisi esiintynyt leukemiaa Kosovon komennuksen jälkeen. Syy olisi ollut siinä sodassa käytettyjen ns. ”köyhdytettyjen uraani-ammusten” käyttö.

Miten on? Ovatko nämä huhut ja keskustelut vääriä? Oliko se junamatkan kaveri, joka kertoi tästä täysin väärässä? Onko meillä keskuudessamme YK-miehiä tai naisia joiden veressä on uraania tai siitä syntyneitä kemiallisia myrkkyjä niin paljon, että he ovat sairastuneet?

Muista Euroopan maista muun muassa Espanja määräsi kaikki Balkanilla 90-luvulla työskennelleet sotilaansa tutkimuksiin. Saksa ja Belgia puolestaan tutkivat kaikki Kosovossa palvelleet rauhanturvaajansa (https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/balkanin-rauhanturvaajien-terveys-testataan/1971642#gs.vBEtiwg) ja (http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2001/5.tammikuu/ura20101.htm)

Vai onko kyse pelkästä tiedotusvälineiden synnyttämästä kohusta?

Toivottavasti olen saanut väärää informaatiota.

ps. mielenterveysasioissa ja muissa YK-miesten terveysvaivoissa näyttää, että on toimittu topevasti.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu