Arto Luukkanen

Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana!

Huippukokous: Suomen kannattaa valvoa etujaan

Helsingin huipputapaaminen paljasti - tietenkin sen miten hyvin presidentit Putin ja Trump tulivat toimeen – mutta ennen kaikkea sen, että presidentit ovat päässeet keskusteluyhteyteen, joka saattaa mullistaa suurvaltasuhteiden tasapainon.

En olisi ikinä voinut kuvitella tätä mutta molemmat presidentit nousivat FBI:tä vastaan!

Tämän keskustelun ja tulevan keskusteluyhteyden perustana oli tiedusteluyhteistyö ja tietojen vaihtaminen niin sodassa terrorismia kuin myös Syyrian tilanteen poliittisen rauhoittamisessa!!

Vuosisadan bromance on syntynyt: Putin ja Trump aloittivat ”diilit” puhtaalta pöydältä

Helsingin tapaaminen oli riemuvoitto ennen kaikkea Venäjän presidentille, joka kykenee ja haluaa nyt hoitaa maansa etuja suoraan ja ilman minkäänlaisia ideologista painolastia. Obaman aikana Putin sai kuulla monta kertaa hänelle ikäviä uutisia ja huomautuksia ihmisoikeuksista ja kansainvälisen oikeuden loukkauksista. Mutta nyt niistä ei nalkutettu. Kuten lehdistötilaisuudessa kerrottiin: agendan lista käsitteli kipukohtakysymyksiä, jotka ovat hiertäneet sukassa jo pitempään.

Putin oli elementissään. Vihdoinkin USA:n presidentti, jonka kanssa voi päästä eteenpäin! Venäjän kannalta USA:n poliittinen suhde Putiniin on vaihdellut alun ihastuksesta vähittäiseen kyllästymiseen ja haluun päästä eroon liian voimakkaasta presidentistä. Erityisesti presidentti Obaman aikana toivottiin aktiivisesti, että pääministeri Medvedev olisi haastanut Putinin. Obaman eräänä neuvonantajana toimi  Moskovan suurlähettilääksi nostettu Michael McFaul, joka sai Obaman vakuutettua, että USAn pitää tukea presidentinvaaleissa 2012 Medvedevin jatkokautta ja julisti Putinin "menneisyyden mieheksi". Näin ei kuitenkaan ollut. Rengistä ei voi tulla isäntää.

Sopu Euroopan ylitse

Niin Putinin kuin Trumpin päämääriin sopii hyvin se, että voimakkaat sopivat ja yleensä heikompien kustannuksella. Tämän päiväinen alfa-miesten bromance käsitteli Eurooppaa ”pienempänä suureena”.  Iso-Britannian on Trumpin mukaan laitettava kova kovaa vastaan ja taisteltava itselleen kunnollinen Brexit. Saksan riippuvuus Venäjästä on USA:lle tälle presidentille merkki siitä, että se peesaa poliittisesti Venäjää ja on siitä riippuvainen mutta vaatii kuitenkin sitä, että USA takaa sen turvallisuuden.

Saksalle tämä on järkyttävä uutinen. Se ei voi enää luottaa Valkoiseen taloon. (http://www.spiegel.de/politik/ausland/heiko-maas-koennen-uns-auf-das-wei...).

Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen. EU on Trumpille ei vain potentiaalinen kilpailija vaan oikea ”foe”, joka toimii Trumpin mielestä Yhdysvaltoja vastaan. Hän jopa yritti houkutella Saksaa ohi EU:n erikoistullisopimukseen mm. tullivapaan autoviennin kanssa.  Nyt samalla hän tunnusti, että Putin ei ole ”foe” -eli veti Venäjän EU:n ohi.

Mitä sitten Suomen pitäisi tehdä?

Ensiksi on hyvä todeta, että presidentti Niinistö hoiti vierailun kunnialla. Se vahvisti Suomen erikoisasemaa. Valtiovalta kykeni hoitamaan kansainvälisen lehdistön kunnialla ja presidenttiä tarvittiin hyvänä ”hovimestarina”.

Kyse oli reaalipolitiikan voitosta.

Saavutettu sopu kirkastaa myös sen mitä Suomen ei pidä tehdä. Mikäli EU aikoo Saksan ja Ranskan johdolla ”tiivistyä” ja alkaa jotenkin oirehtia USA:ta ja Venäjää vastaan merkitsee se harvinaislaatuista typeryyttä.

Antaa Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin. Trumpin ja Putinin yhteistyö tullee jatkumaan vielä jonkin aikaa; ainakin Trump pyrkii aktiivisesti saamaan itselleen mieluisemman hallituksen niin Saksassa kuin Iso-Britanniassa.

Venäjä taas näkee mielellään EU:n hajoavan ja eriytyvän. Edessä on jonkinlainen kriisi, jossa tärkeintä on pysyä sen ulkopuolella. Puolueettomana – kuten tänään kansainvälisessä lehdistössä toitotettiin. Trump pyrkii toiselle kaudelle vuonna 2020 ja luulen myös, että Trump ei ole mikään ”työtapaturma” eikä hänen jälkeensä palata mihinkään ”Clinton-onnelaan”.  

Ei ruveta Saksan hilpeäksi rengiksi

Suomen ei kannata olla Saksan ja Ranskan Sancho Panza – pikkuinen ja veikeä aseenkantaja. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan ärvelöiksi tai järjestelemään dramaattista välienrikkoa EU:n kanssa vaan sen reaalipoliittisen pelivaran takaisin hankkimista, joka turhaan on päästetty käsistä! Suomen erikoissuhteet Yhdysvaltoihin ja Venäjään ovat niin ainutlaatuiset ja tärkeät, että niissä EU:n ei tarvitse päsmäröidä!

Panzana joudutaan sen sijaan tulevassa kriisissä vasaran ja alasimen väliin.

Vielä kerran: USA:n mahdollinen aseellinen apu on USA:n presidentin allekirjoituksen takana kun taas ”Nato-höppänöinti” eli poliittinen Nato-prosessi veisi vuodesta 10 kymmeneen vuoteen ja toisi meille pahimmillaan "jäädytetyn kriisin":  Saksa ei tuo meille mitään sotilaallisesti ja EU on siinä mielessä pelkkä tyhjä pussi. Parhaimmillaan meitä auttaisivat andorralaiset divisioonat.

Vielä kerran rautalangasta niille, jotka eivät ymmärrä: Putinin ja Trumpin positiivinen suhtautuminen Suomeen on pääoma, jota ei kannata jättää käyttämättä.

ps. Vihamärehtijöiden ja mielenosoittajien menestys oli Suomessa aika pieni. Vaikka tanssittiin alastontanssia. Kuvitella!

Suomalaiset ovat järkevää porukkaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

25Suosittele

25 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän jarmonahkamaki kuva
Jarmo Nahkamäki

Trumpia ja Putinia yhdistää moni asia. Yksi tuli esiin ja se terrorismin vastustaminen. Etenkin tämä koskee ääri-islamia. Ei turhaan korostettu Putinin soittoa Trumpille ja kiitos äskettäisen iskuyrityksen paljastimesta Venäjällä.

On tiedetty kahdenvälisten suhteiden tärkeys naapuri-Venäjän kanssa ja nyt kuten Arto Luukkanen toteaa niin niiden merkitys ei-Nato-Suomelle on tärkeät myös Yhdysvaltojen kanssa.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Täysin totta, Arto! Suomen luovaamisessa konfliktien maailmanpoliitiikassa tulee taas taitolaji ja onneksi presidentti Niinistö ja hänen poliittinen kummisetänsä Raimo Ilaskivi näyttävät olevan tilanteen tasalla!

Ranskan ulkoministeri le Maire totesi kysyttaessä kauppasodan uhasta, että "kauppasota on jo alkanut". Euroopan johtovaltioissa Saksassa ja Iso-Britanniassa ovat poliittiset kuviot täysin sekaisin -kuten myös Yhdysvalloissa. Ulkoisten konfliktien rinnalle asettuvat jäytävät sisäiset riidat.

Suuret kansainväliset organisaatiot kuten EU ja Nato eivät näissä oloissa voi toimia kunnolla ja kaikkein vähiten taata Suomen turvallisuutta. Mutta kahdenvälisissä suhteissa naapurien ja ratkaisevan tärkeitten suurvaltojen kanssa kyllä löytyy sopivia rakoja fiksusti luovivalle Suomenmaalle!

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Pekka, onkos tuo "fiksusti luoviva Suomi"-käsite jatkoa sille "Paasikivi - Kekkonen" -käsitteelle ? Viimemainitun nimeenhän on vannottu vuosikymmeniä ( tosin vasta Paasikiven kuoleman 1956 jälkeen ) melkein joka käänteessä koskien niin ulko-, turvallisuus-, kauppa-, puolustus-. kuin sisäpolitiikkaakin. Vähän niin kuin nykyjään pitää vannoa ilmastonmuutoksen nimeen vähintään kerran päivässä.

Niin, no olihan meillä Neuvostoliiton kanssa kahdenväliset suhteet YYA-aikakaudella, mutta minkä verran siinä oli niitä "sopivia rakoja" fiksulle luovimiselle ? Se taitaa olla toinen juttu.

Itselleni on tullut kuva tuosta ajasta, että Suomi enemmänkin kävi jatkuvaa selviytymiskamppailua kuin "luovi fiksusti". Jos jättäydymmen EU:n ulkopuolelle niin helposti tulee mieleen, että pienenä valtiona taas yksin Venäjän kyljessä, saamme solmia YYA II:n itänaapurin kanssa. Mutta jos emme sitä haluakaan solmia ? Kysytäänkö sitä sillon meiltä enää.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hyvä kysymys, Markku!
Tiettyjä yhtäläisyyksiä on, jotka tulevat siitä, että maailmanpolitiikka käy taas arvaamattomammaksi ja vaarallisemmaksi ja Venäjän mahti kasvaa tässä yhteydessä. Fiksu luoviminen tarkoittaa toki samalla selviytymiskamppailua kareja ja kallioita vastaan. Selkeimmin tämä oli näin Paasikiven aikana, jolloin Mannerheim väärin uskoi jo peliä menetetyksi. Kekkosen ongelma oli, että hän ei havainnut tai halunnut havaita Neuvostoliiton hidasta heikkenemistä ja siitä johtuvaa karien ja kallioiden madaltumista ja kaukaistumista Suomen pelivaran nousun kanssa. Mutta silti, Kekkosen aikana kaikkialle vain Suomen etua silmälläpitäen luodut kauppasuhteet saivat aikaan jatkuvan elintason kohoamisen.

Sen sijaan EU:n mallioppilaana sen pohjoiseksi perävaunuksi ryhtyminen ei vaatinut taitoja, nythän isoveli kuljettaa... Ja työn tuottavuus on kyllä noussut, mutta reaalinen elintaso on polkenut koko kauden paikallaan ja sosiaalinen rakenne vääristynyt.

Nyt irtiotto perävaunustrategiasta on välttämätöntä jälleen nousevien vaarojen vuoksi, joille EU-isoveli ei niin tai näin voi mitään ainakaan Suomen suhteen. Mutta luoviminen tuo mukanaan paitsi taitovaatimuksen myös mahdollisuuden hyötyä täysimääräisesti luovimisesta. Korjata ulkomaankauppaa Suomen etujen mukaan, vahvistaa sisämarkkinoita, palauttaa sosiaalinen tasapaino.

Venäjä puolestaan on vahvistumisestaan huolimatta vain puolet Neuvostoliitosta. Ei siitä ole ollenkaan samanlaiseksi uhaksi kuin ennen -josta myöskin selvittiin luovimisella.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Siellä Trumpin kotona ollaan kauhuissaan Trumpin puheista, ja siitä, että miksei uskota Putinia ennemmin kuin omaa tiedustelupalvelua.

Taitaa olla kohta lähtölaukaus sille, että rebublikaanit häviävät seuraavat vaalit, ja Trumpin asema vaikeutuu.

Ei oikein enää löydy sieltä omienkaan joukosta tukea Trumpin puheille Putinin kanssa.

Taitaa olla loppusuora alkanut.

Suomellehan tapahtuma oli hyvä, ja hienosti hoidettu, ja taitaa tyytyväinen olla myös Putin.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Eihän Trumpista pitänyt tulla republikaanien pressaehdokasta. Tuli kuitenkin. Eihän hänestä pitänyt tulla presidenttiäkään. Tuli kuitenkin. Mistäpä tuon tietää, mitä tapahtuu, mutta kyllä Trump on osoittanut poikkeuksellisa kykyjä, joihin ei ole aikaisemmin amerikoissa totuttu. Asioita voidaan tehdä eri tavalla kuin ennen. Se vain vaatii kykenevää persoonaa.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Amerikoissa ollaan montaa mieltä; kansa on siellä hyvin aktiivista ja itsetietoista. Mutta Trumpilla on vakaa tukirintamansa, kun taas vastustus koostuu monesta keskenään erimielisestä osasta.

Ja Venäjä ei siellä herätä eliittien ulkopuolella paljoakaan pelkoa. Historiallisesti se on ollut osaa neuvostoaikaa lukuunottamatta kumppani ja liittolainen pikemminkin kuin vihollinen.

Syksyn kongressivaalit ovat tosiaan tärkeät valtataistelun kannalta ja tilanne näyttää avoimelta. Jos republikaanit voittavat on tie auki Trumpin uudelle ehdokkuudelle ja jos siinäkin tulee voitto niin kakkoskaudella nousee hänen todellinen valtansa ratkaisevasti suuremmaksi kuin nyt.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Trumpin mokailu on melkein samaa, jos hän olisi sanonut että uskoo Duumaa enemmän kuin omaa edustajahuonetta.

Käyttäjän JuhaniKleemola kuva
Juhani Kleemola

Niin. Ehkäpä kannattaa katsoa Trumpin aikaansaannoksia ilman värittyneitä laseja.

Vaikka Trump ei diplomaattisesti taitava olekaan, hänen aikanaan on perusjenkeille saatu mukavia sisäpoliitisia voittoja.

Ensinnäkin, maan työttömyysaste on painunut niin alhaiseksi, kuin vain voi olla. Yhdysvaltalaisten yritysten pörssiarvo on kasvanut ja tuloksentekokyky kasvanut. Trump on vienyt läpi 'populistisiksi' leimattuja vaalitavoitteitaan. Trump on kovistellut Nato-maita maksamaan 2% bkt:stään puolustusmenoihin, ja saanut eurooppalaiset maat myös näin tekemään. Trump on julistautunut siihen, että amerikkalaisten työtä ei valuteta muihin maihin. Trump ei ole aloittanut yhtään uutta sotaa.

Tilanne taitaa olla pikemminkin se, että perusjenkkiläiset ovat varsin tyytyväisiä Trumpiin, ja Trumpilla lienee paremmat mahdollisuudet jatkokaudelle kuin uskalletaan edes tunnustaa.

Jyrki Paldán

"Tilanne taitaa olla pikemminkin se, että perusjenkkiläiset ovat varsin tyytyväisiä Trumpiin, ..."

Onko tämän taustalle mitään muuta kuin mutua? Itse en ole törmännyt kuin täysin päinvastaista kertoviin mittauksiin.

Ja Trumpin "lääkehän" on ollut antaa lisää sitä, mikä oireet aiheuttikin; lisää uusliberalismia. Verot alas ja ay-liikkeet romukoppaan. Kun tämä uusin nousukausi kääntyy laskuksi ja keskiluokka tajuaa taas ettei mitään positiivista muutosta tullutkaan (rikkaat kyllä rikastuivat entisestään), Yhdysvallat on sisäpoliittisesti räjähdyspisteessä.

Käyttäjän TimoTarus kuva
Timo Tarus Vastaus kommenttiin #28

"Onko tämän taustalle mitään muuta kuin mutua?"

No tämmönen on;

https://www.washingtonexaminer.com/news/trump-tout...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #38

Niitä on uudempiakin Rasmussenin galluppeja kuin huhtikuulta olevia. Tuorein on tunti sitten pukattu:

http://www.rasmussenreports.com/public_content/pol...

Eli 53% ei hyväksy Trumpin politiikkaa ja 44% vastustaa sitä "strongly"

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #39

Tuokin on yllättävän suuri osuus hyväksyjiä, ottaen huomioon miten asiat ovat menneet. Jonkinlainen Tukholman syndrooman massahysteria taitaa olla meneillään siellä ison meren takana.

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Mahdollisuudet täysin uudelle yhteistyölle on pöydällä.

Toivotaan, ettei pölyn laskeuduttua kaikki ryömi takaisin pesäkoloihinsa rakentelemaan barrikadeja ja heittelemään pieniä kiviä. EU n johdolle tällainen mahdollinen uusi isojen yhteistyö tarjoaa hiukan haasteita, mutta toki myös mahdollisuuksia.

Suomellakin on taas kerran tuhannen taalan paikka. Mitä muuten Ranskan Le Maireen tulee, niin hän varmaan opettaa suomalaisille, kuinka bulvaanien kautta tehdään kannattavaa kauppaa. Vaikkapa venäjän kanssa.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Venäjä järjesti Yhdysvaltoihin itselleen mieluisan presidentin. Nyt Trump puuhaa Saksaan ja Britanian itselleen mieluisia hallituksia ja Suomella on ainutlaatuinen suhde sekä Yhdysvaltoihin että Venäjää. Kyllä on mukavaa.

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Kyllä on mukavaa kun Trump eivaikuta sotaisalta mitä taas Clinton Libyan tuhoamisessa osoitti.
Toivon että Trump olisi poikkeus aikaisemmista viisaista presidenteistä jotka aloittivat jonkun sodan.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen."
Sitä meiltä minäkin olen.

Mutta sitten dosentti esittääkin seuraavaa:

"Suomen ei kannata olla Saksan ja Ranskan Sancho Panza – pikkuinen ja veikeä aseenkantaja. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, että ruvetaan ärvelöiksi tai järjestelemään dramaattista välienrikkoa EU:n kanssa vaan sen reaalipoliittisen pelivaran takaisin hankkimista, joka turhaan on päästetty käsistä! Suomen erikoissuhteet Yhdysvaltoihin ja Venäjään ovat niin ainutlaatuiset ja tärkeät, että niissä EU:n ei tarvitse päsmäröidä!"

Tuo kuulostaa kauniiseen karkkipaperiin pakatulta "rusinat pullasta"-politiikalta.

Siis mitenkäs se "Euroopan liittoutuminen tiiviisti yhteen" toteutetaan jos Suomikin kyttää joka käänteessä sitä mistä rusinat saadaa poimittua ja "annetaan Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin."

Noinko Suomi olisi luomassa itseensä luottamusta EU:ssa ja tiivistämässä EU:n yhteistyötä ?

Pitää muistaa, että niin kauan, kun Suomesta ei ole Venäjän laajentumispolitiikalle haittaa, saamme olla yksin rauhassa. Mutta sitten kun tulee se päivä ( ja niitähän on aina silloin tällöin tullut), jolloin Venäjän kansalliset intressit ja pienen Suomen intressit menevät ristiin, jokainen arvaa miten siinä sitten käy. Silloin on jo myöhäistä katsoa EU:n ja lännen suuntaa, jos olemme menettäneet niiden luottamuksen.

Kannattaa myös muistaa, että Trump ei ole sama kuin USA, vaan hän on toistaiseksi maalle valittu presidentti. Putinin asema Venäjä itsevaltiaana presidenttinä on hieman toisenlainen, niin kauan kuin hänessä henki kulkee. Hyväkuntoisena miehenä hänellä saattaa henki kulkea vielä pitkäänkin.

Dosentti on varmasti paremmin kuin allekirjoittanut perillä siitä pelistä, jota Suomi ja sen presidentit joutuivat käymään YYA-aikakaudella. Kun Suomi oli yksin itänaapurin kyljessä Kremlin ja Tehtaankadun liekanarussa, niin siitä oli "realipoliittinen pelivara" kaukana.

No, jos mennään dosentin ja puolueensa linjausten mukaisesti, niin siitä vaan sitten Fixit-neuvotteluita suunnitteleman. Mallinhan voivat ottaa Brexitistä. Pieni 5,5 miljoonan Suomi neuvottelemassa 430 miljoonan EU:n kanssa Fixitin ehdoista. Mitkähän olisivat Suomen neuvotteluvaltit ? Mutta eivät kai perussuomalaiset sentään kuitenkaan aio tehdä Nigel Farageita ja "BoJo":ja, jotka jättivät aikaansaamansa sotkun selvittelyn muille.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Niin.

"Euroopan on nyt liittouduttava toden teolla ja tiiviisti yhteen. EU on Trumpille ei vain potentiaalinen kilpailija vaan oikea ”foe”, joka toimii Trumpin mielestä Yhdysvaltoja vastaan."

Näin sanoo dosentti, mutta ehdottaa sitten, että Suomi eroaisi Euroopasta. Trumpillahan noita mielipiteitä riittää: hän on jopa Boeingin puolella Lockheedia vastaan. Itse katson, että jokainen päivä Donald Trumpin presidenttikaudesta ja Jussi Niinistön puolustusministerikaudesta puoltaa entistä enemmän Gripenien hankkimista.

En todellakaan viittaa nyt sinänsä vastenmielisiin lapsellisiin persooniin, vaikka en sen kummemmin perheiden hajottamista kuin Lapuan liikettä kannatakaan. Kyse on silkasta luotettavuudesta.

Käyttäjän JouniBorgman kuva
Jouni Borgman

Syvälle blokkipolitiikkaan uppoutuminen ei ole hyväksi pienelle maalle, koska se poistaa siltä ketteryyttä ja henkistä joustavuutta erityisesti silloin, kun blokkien väliset tai sisäiset voimasuhteet alkavat muuttua. Iänikuinen Venäjän vaikutuksella Trumpin valintaan märehtiminen on oire siitä, ettei uusia näkymiä tilanteesta eteenpäin pääsemiseksi edes haluta pohtia. Tämä on blokkiuskollisuuden aiheuttamaa henkistä jäykkyyttä.

Suomalaista mielenmaisemaa on jo pitkään koulittu yhteensopivaksi osaksi transatlanttista liberaalien talous- ja moraaliarvojen yhteisöä, ja kaikki ennusmerkit säröistä tuon yhteisön yhtenäisyyden suhteen on torjuttu tunnevoimaisella kiihkeydellä. Tämä prosessi on tuttu myös yksilötasolla. Järkyttävä tapahtuma ei pääse tajuntaan aivan heti. Blokissa on ollut tuttua ja turvallista olla ja blokki huolehtii meidän tarpeistamme ja eduistamme hamaan maailman tappiin asti. Ainoa huolenaihe on lähinnä se, kuinka pääsemme syvemmälle tuohon blokkiin.

Ulkopolitiikan ammattilaisilla pitäisi kuitenkin olla jo valmiina suunnitelmat lähes kaikkia mahdollisia skenaarioita varten ja ehkä sellaisia onkin laadittu, mutta suuren yleisön tietoisuuteen niitä ei ole haluttu päästää, koska on haluttu varmistaa kansan taivuttelu syvenevän EU-liittovaltiokehityksen puolelle.

Käyttäjän VeepeeTihlman kuva
Veli-Pekka Tihlman

Paska haisee ja balalaikka soi, kun näitä sairaan typeriä kommentteja lukee. Pidin dosenttia fiksuna, mutta tajuan hänenkin kuuluvan "Suomen syöjiin". Vain Venäjän nykyhallinnon tuhoamisella EU:n ydinvaltioiden sekä Englannin, Australian, Kanadan ja seuraavien vaalien jälkeen myös USA:n oikeusvaltiota tukevien voimien rajun Venäjän vastaisen taloussanktiopolitiikan avulla taataan oikeus maailmassa. Nykyvenäjää ei tarvita, Hodorkovski valtaan!

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Venäjän tulevaisuus kuuluu epäilemättä Navalnyille ja ehkä Hodorkovskillekin mutta kertoisiko miten Venäjän nykyhallinto tuhotaan noin niin kuin konkreettisesti? Voimallako? Ottaako Veli-Pekka vintofkan? Kyllä se hajoaa itsestään ja maan kansa hoitaa sen itse kun aika on kypsä. Oikeus maailmassa on hyvä asia mutta se pitää panna toimeen.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Näin on, ei supervaltoja tuhota ulkoapäin koskaan. Ja surkuhupaista on suunnitella sitä, kun "läntinen yhteisö" elää suurinta sisäistä kriisiään.

Mutta kun ajatellaan Venäjän tulevaisuutta keskipitkällä perspektiivillä niin ei Putin varmaan ole vastaus siihen, mutta ei Navalnykaan (jo valmiiksi "ulkona" olevasta Hodorkovskista puhumattakaan). Kumpikin edustaa Venäjän poliittisesti aktiivisia taloudellisia voittajia; kaupunkien eliittejä, jotka riitelevät siitä, miten saaliit jaetaan. Venäjän takamailla kypsyy hitaasti kuitenkin tyytymättömyys jatkuvasti kieroutuvaan alueelliseen ja sosiaaliseen pyramidiin. Selvää muotoa tai johtajaa sillä ei ole, mutta ainakaan moskovalainen Navalny ei sytytä.

Globalisaation häviäjien nousu on kaikkien suurien muutosten takana lännessä, myös ja nimenomaan Trumpin. Ennemmin tai myöhemmin se saavuttaa myös Venäjän.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Huippukokouksen tulos: nyt Suomi tarkkana!" ==> "Venäjän tulevaisuus kuuluu epäilemättä Navalnyille ja ehkä Hodorkovskillekin..."

Minä luulin, että tässä dosentin blogissa oli aiheena Suomen rooli EU:ssa. Mutta nyt siirryttiinkin sujuvasti pohtimaan Venäjän tulevaisuutta. Sekin on varmasti mielenkiintoinen aihe pyöritettäväksi. Toki Venäjän tulevaisuus vaikuttaa myös EU:n politiikkaan ja sen pieneen EU-rajamaahankin , jolla on 1 300 kilometriä EU-Venäjä rajaa alueellaan.

Dosentin tässä kommentissa ei enää EU:ta mainittukaan. Hieman niin kuin presidenttien Putin ja Trump julkisissa kommenteissa ei myöskään EU:ta mainittu. EU:n merkitys taisi jäädä kokouksen isännän, TP Niinistön, kontolle.

Meilläkin tuntuu olevan myös sellaista ilmapiiriä, jossa halutaan vähän kerrallaan häivyttää EU:n merkitystä Suomelle. Tämä ehkä siksi, että Fixit olisi ajatuksena liian suuri pulla monelle äänestäjälle kerralla nieltäväksi. Useinhan on politiikassa niin, että se mikä on lopullinen tavoite, siitä ei etukäteen kannata liian aikaisin puhua.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Natohaukat ovat hyvin pettyneitä.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Kiinnitin huomiota kolmeen asiaan:

1) Ihmettelen läntisen valtamedian yhä jatkuvaa Trumpin vähättelyä, ennen ja jälkeen kokous todettiin yleisesti epäonnistuneeksi ja merkityksettömäksi. Mielestäni ponnekkaita julkilausumia paljon arvokkaampaa on jos näiden kahden johtajan henkilökemiat sopivat yhteen jopa siinä määrin että jatkossa soittelevat toinen toisilleen selvittelevät kipukohtia keskenään; tämä voi olla prosessin lähtölaukaus kuten Trump antoi ymmärtää.

2) Molemmat korostivat myönteistä yhteistyötä Israelin kanssa, Netanjahukin on käynyt viimeisen puolen vuoden aikana jo muutaman kerran henkilökohtaisesti Putia tapaamassa. Eiköhän tältä pohjalta Syyrian loppupelistä saada sovittua.

3) Jos ymmärsin oikein niin Pietarin talousfoorumiin osallistui 500 jenkkiliikemiestä. Joka tapauksessa yritysyhteistyö sai molemmilta johtajilta kannustusta ja ilmeisesti tätä pyritään virallisellakin taholla vauhdittamaan. Epäilen vahvasti vieläkö Suomen kannattaa pelleillä sanktioiden kanssa kun eivät ne näytä jenkkejäkään häiritsevän.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Trumpin liikemaailmassa ja nyt politiikassa käyttämät menetelmät ovat erittäin kyseenalaisia.

Viite:
https://www.satakunnankansa.fi/maailma/trumpin-opp...

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Nuorena virkamiehenä kauppa-ja teollisuusministeriössä opin kansliapäällikkö Bror Wahlroosia kuuntelemalla ihmettelemään mitä ovat "tasot" joiden ymmärtämistä hän korosti menestyksen salaisuutena Suomessa.

Eilen keksin Vihavaisen Timon blogia kommentoidessani uuden kansankielisen termin, "kriisinhallintataso", joka näyttäisi toimivan ylimpänä "seniorikielen" piiloagendana kaikkien "juniorikieltä" puhuvien kansan valitsemien yläpuolella.

Amerikkalainen huipputoimittaja moitti hotellihuoneestaan löytyvän vain Fazerin ällöttävää mustaa lakritsia kollegojensa ihastellessa ainoastaan Suomessa tarjottavan heille joka paikassa ilmaista ruokaa.

Nokian myyntitöissä kerrottiin ettei sellainen ole lahjus mikä menee kurkusta alas. Maan tapa siis, jota jokainen vaatimattomista oloista tullut suomalainen osaa arvostaa, ilmaista ruoka-annosta, mutta nämä ulkomaiset toimittajat ovat maailman konferenssikeskuksia kolunneita miljonäärejä.

Aulis Saarijärvi

Olkaa huoletta! Naaraspuolinen Hillo Clinton sai ensimmäiset raivopotkut jo kotonaan. Hän ei olisi ikimaailmassa tavanut Putinia, vaan laukauissut ydinohjukset hänen niskaansa!
https://www.theguardian.com/international

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Lehdon kommentti 5,5 miljoonaisesta Suomesta vs EU 450 miljoonaa on hyvä peruskivi niille jotka haikailevat jotain pikkunäppäriä kikka kakkosia kauppaan. Suomen bkt on 236 mdr €, Ruotsin 560 , Norjan 360 .
Minnesotan 5,5 milj asukkaan osavaltio muistuttaa hieman Suomea. Se on 17. Suurin osavaltio ja sen bkt on hieman meitä suurempi. Harvoin siitä kuullaan pl siirtolaisten Suomijuhlat.
Kyllä meidän pelimerkit yksinään ovat penniluokkaa missä vaan maailmantalouden sököpöydässä.
Toinen, konkreettisempi este ketkuilulle on taloutemme rakenne. Elämme viennistä ja vientiyrityksemme ovat investoineet rajusti ympäri maailmaa. Suurimmat toimivat lähes sadassa maassa. Yritäpä siinä lähteä suhmuroimaan niin häkki heilahtaa ja voi tapahtua mitä vaan. Juristiarmeijat kyllä pitää huolen että mikään ei jää piiloon.
Kolmas seikka on että meille on investoitu. Saksalaiset ovat mm nostaneet Varsinais-Suomen suosta. Telakka, autotehdas ja suurin yhteisöveron maksaja Bayer esimerkkeinä. Suomalaisvetoisina oltiin jo pääpölkyllä mutta toisin kävi eikä kuten Salolle.
Kuvitteleeko joku, että ilman integraatiota näin olisi?
Trump voi nähdä päiväunia kahdenvälisistä suhteista mutta reaalimaailmassa se aika on ohi.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Markun ja Tapion kommenteissa on hyvä peruskysymys EU:n merkityksestä Suomelle. Molemmat tuntuvat uskovan siihen kuin pukki suuriin sarviin, kuten Suomessa on uskottu milloin keisarin Venäjään, keisarin tai Hitlerin Saksaan tai Neuvostoliittoon.

Mutta aloitetaan sotilaallisesta: EU:lla ei ole omaa sotilaallista voimaa, se on laiminlyönyt sellaisen luomisen ja käytännössä luottaa Natoon - jonka johtovaltion Yhdysvaltain suhteen nyt suhteet huononevat kuin lehmän häntä ja kauppasodassa jo ollaan. Ja Nato puolestaan on kuilun partaalla sen keskipakoisvoimien ja Yhdysvaltain sisäisen valtakriisin vuoksi. Eli EU:lla ei ole tarjottavanaan sotilaallista turvallisuutta, mutta se voi sotkea Suomen vaarallisesti mukaansa omiin ulkopoliittisiin ongelmiinsa USA:n ja Venäjän kanssa.

Taloudellisesti ovat EU:n sisämarkkinat tosiaan hyödyllisiä Suomen viennille. Nämä sisämarkkinat ovat myös EU:n luja ydin, joka voi toimia suurenkin sisäisen kriisin aikana. Kuitenkaan nämä EU-sisämarkkinat eivät ole Suomen viennin kaikki kaikessa ja mm. Venäjän ja Yhdysvaltain markkinat ovat myös erittäin tärkeitä. Suuren talouskriisin yhteydessä voisi olla erinomainen mahdollisuus vakauttaa Suomen tilannetta lisätyllä kauppavaihdolla Venäjän kanssa.

EU:n mahdollinen ja toivottava tiivistyminen uhkien keskellä voi tapahtua vain ydin-Euroopan (Saksa, Benelux-maat, Ranska) yhdistymisen muodossa. Tämän ytimen ulkopuolelle jäävään löyhemmän integraation vyöhykkeeseen kuuluu itsestäänselvästi myös Suomi, missä tätä ei vielä kunnolla ole tajuttu EU-eipäs-juupas-keskustelun tuoksinassa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Pekalle:

"EU:lla ei ole omaa sotilaallista voimaa, se on laiminlyönyt sellaisen luomisen ja käytännössä luottaa Natoon - jonka johtovaltion Yhdysvaltain suhteen nyt suhteet huononevat kuin lehmän häntä ja kauppasodassa jo ollaan."

Totta on tuo EU:n yhteistä puolustusta koskeva osa. Ja juuri siksihän TP Niinistö on jo vuosia puhunut EU:n yhteisen puolustuksen puolesta. On myös huomattava, että hän ei koskaan ole esittänyt EU-puolustusta ( kutsuttakoon sitä European Union Defence Forces, EUDF ) Nato-jäsenyyden poissulkevana vaihtoehtona. Toisin kuin meillä haluttiin edellisen ylipäällikön aikana esittää ns. Pohjoismainen puolustusyhteistyö ja sen jälkeen ( kun tämän mahdottomuus ymmärrettiin ) Ruotsin ja Suomen välinen puolustusyhteistyö vaihtoehtona Nato-jäsenyydelle. Senkin toteutuminen on vähitellen ymmärretty mahdottomaksi, kun Ruotsin hallitus kuin oppositiokin on selvällä ruotsinkielellä ilmoittanut, että Ruotsi ei sitoudu kahdenväliseen sotilasliittoon Suomen kanssa.

Mutta nythän meillä on etsikkoaika perustaa EUDF ja rakentaa se siihen vahvuuteen, että pärjäämme jotenkin ilman USA:n tukea. Aikaa kyllä on ja resursseja EU:lla on sekä edellytykset Naton organisaation ja proseduurien pohjalta on rakentaa EUDF. Suomikin hallitsee nuo Naton kuiviot sotilaspuolella paremmin kuin moni Nato-maa.

Pekka, kirjoitat:

"Tämän ytimen ulkopuolelle jäävään löyhemmän integraation vyöhykkeeseen kuuluu itsestäänselvästi myös Suomi, missä tätä ei vielä kunnolla ole tajuttu EU-eipäs-juupas-keskustelun tuoksinassa."

Toisaalta dosentti Luukkanen kirjoittaa:

"Antaa Saksan ja Ranska puuhata tiiviimpää Unionia mutta pidetään Suomi siitä sivussa ja toimitaan reaalipolitiikan keinoin."

Kyllähän Suomi tulee kuulumaan, päinvastoin kuin nyt, mainitsemaasi "löyhemmän integraation vyöhykkeeseen" , jos toimitaan Luukkasen ( perussuomalaisten ?) linjauksen mukaisesti. Se on vähän niin kuin 30 -luvulla ja ennen Talvisotaa, kun Suomi kuvitteli voivansa "fiksulla politiikalla luovimaan" ilman todellisia ystäviä. Sehän tulee konkreettisesti ilmi J.K.Paasikiven kirjasta "Toimintani Moskovassa ja Suomessa 1939-1941", WSOY Juva,1979. Lienet ja lienee myös dosentti Luukkanen lukenut tuon teoksen.

Ohessa lainaus kirjasta, luku X Sota, jossa Paasikivi pohdiskelee Talvisotaan johtaneita tekijöitä:

"Kantani - minun, entisen vanhasuomalaisen - oli kyllä Helsingissä tunnettu. Oli koetettava välttää ristiriitaa.Oli tehtävä erimielisyyttä herättävissä kysymyksissä, myös tukikohdasta, vastaehdotuksia ja koetettava löytää sovitteluratkaisu. Neuvotteluissa voi sanoa jyrkän "ei", jos on takana riittävästi voimaa, tässä tapauksessa aseellista voimaa. Mutta sitä meillä ei ollut. Pelasimme pienelle maalle vaarallista uhkapeliä."

PS. Olen siis sitä mieltä, että tulevaisuutemme, huolimatta EU:n nykyisistä valuvioista, tulee olemaan vahvassa EU:ssa.Valuviathan voidaan hioa pois ja tyhjät kolot täyttää. Tulevaisuutemme ei voi enää perustua siihen, että pienenä valtiona heittäydymme muiden riepoteltavaksi. Tällä hetkellä TP Niinistöllä on Suomen kokoon nähden merkittävä asema EU:n päämiensten piirissä. Pääministerin, jolle EU-asiat perustuslain mukaan kuuluvat, rooli ei ole ollut kovinkaan näkyvä ainakaan julkisuudessa. Liekkö KiKy ja SoTe vienyt hänen aikansa.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #31

Ajatus EU:n omasta puolustuksesta on periaatteessa hyvä, mutta se on toistaiseksi vain ajatus, johon ei voi mitään turvallisuutta rakentaa. Ja suhtaudun suurella epäilyksellä siihen, pystyykö EU nyt kriisinsä keskellä sellaista rakentamaan, kun se ei ole pystynyt siihen suhteellisen yksimielisyyden aikana. Ranskalla kenties olisi kylliksi päättäväisyyttä ja sisäistä linjaselkeyttä, mutta Saksassa ei kummastakaan näy jälkeäkään.
Suomen kannattaa seurata tällaisia pyrkimyksiä hyväntahtoisesti ja olla koemielessä valmis varovaisesti tukemaan niitä. Mutta ei niiden varaan voi mitään rakentaa. Parhaassa tapauksessakin tämä yhteinen puolustus todennäköisesti käsittäisi vain ydin-EU:n.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #34

Pekka, kun kaikki on enemmän tai vähemmän epävarmaa, niin minkä "epävarman" varaan kannattaisi Suomen puolustusta kehittävmään ?
A) Ollaan yksin ja kuvitellaan että pärjätään ?
B) Luotetaan Ruotsin apuun ?
C) Liitytään Natoon ?
D) Mennään mukaan EU:n yhteiseen puolustukseen, eli perustettavaan EUDF:ään
E) Tukeudutaan YYA-mallin mukaan Venäjän ja Suomen väliseen puolustusyhteistyöhön ?

Kyllähän Suomen on pystyttävä tekemään päätösiä ja keskityttävä yhteen asiaan, eikä roikuttaa toista jalkaa tuolla ja toista siellä, ja vielä yhtä kättä siinä ja tosta tässä.

Kaikissa päätöksissä on riskejä, mutta niiden kanssa tulee osata elämään tilanteen mukaisesti. Mitkään suunnitelmat eivätkä teoriat mene ihan niin kuin on kuviteltu. Kuitenkin strateginen tavoite on oltava selvänä niin että kurssia voidaan aina tilanteen mukaisesti korjata, että päästään tavoitteeseen.

Minun mielestäni Suomen strateginen tavoite on kuulua yhtenäiseen ja vahvaan Euroopan Unioniin, jolla on hyvät transatlanttiset suhteet USA:han sekä hyvät suhteet Kiinaan. Putinin tavoitehan on palauttaa Venäjälle neuvostoaikaiset etupiirit ja Neuvostoliiton aikainen suurvallan asema. Tässä piilee selvästi ristiriita. Kiinallahan on omat strategiset tavoitteensa Tyynenmeren suunnalla ja Aasiassa. EU:lla tulee olla myös hyvät suhteet Venäjään, sellaiseen Venäjään, joka hyväksyy EU:n rajat, eikä pyri sekaantumaan EU-maiden sisäisiin asioihin.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #36

Arto kehotti menenmään uimaan vilvoittautumaan, ja mukavan työn tehtyäni palataan nyt vielä tähän kuumaan turvallisuuspolitiikkaan.

Kirjoitit, Markku, että Suomen pitäisi keskittyä turvallisuupoliittisesti yhteen asiaan. Hyvänen aika, eikö nyt historiasta ja nykypäivästäkin selviä, että turvallisuuspolitiikan ydin on, että kaikki munat samassa korissa ei saa maksimaalista vaan minimaalisen turvallisuuden! Jokaisessa mallissa on jotain epävarmuuksia ja heikkouksia ja jos niiden varalle ei ole mitään, uhkaa joka hetki katastrofi.

Eli siis Suomella, kuten itsestäänselvästi jokaisella suurvallalla, on oltava monia joustavia strategioita. Ja yhteistyökuvioita pitää kehittää mahdollisimman monien kumppanien kanssa, mutta niin, ettei niihin sisälly esteitä muuttaa kurssia ja yhteistyöpartnereita tarpeen mukaan.

Yhteistyön siis pitää olla monipuolista, mutta lyhyesti muotoillen tärkeimmän partnerin kannattaa tällä hetkellä olla Ruotsi. Sillä ei ole voimia uhata Suomea, aina intressi torjua Venäjän mahdolliset aggressiot sekä Suomen heikkouksia täydentävät vahvat ilmavoimat ja erityisesti laivasto.

Helsinki selvisi miehittämättömänä ainoana sotaakäyvänä pääkaupunkina Euroopassa Moskovan ja Lontoon ohella. Sodan ulkopuolella selvisi vain joukko puolueettomia maita. Kaikille pienille valtioille, jotka uskoivat turvallisuutensa mahtaviin liittolaissuhteisiin kävi hullusti. Eiköhän tässä ole historian opetusta myös nykypäivälle. "Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun" on edelleen Suomenlinnan tunnuslause.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #41

Pekka

Joo, eihän tässä millään kerkiä uimaan ( jos välillä vähän kylmään suihkuun) kun pitää käydä tätä mielenkiintoista Suomi-EU-Nato-USA-Venäjä-Itämeri -keskustelua.
Mutta jatketaan ....

Kirjoitat: "Yhteistyön siis pitää olla monipuolista, mutta lyhyesti muotoillen tärkeimmän partnerin kannattaa tällä hetkellä olla Ruotsi. Sillä ei ole voimia uhata Suomea, aina intressi torjua Venäjän mahdolliset aggressiot sekä Suomen heikkouksia täydentävät vahvat ilmavoimat ja erityisesti laivasto."

Mutta miksi sitten Ruotsi ei ole valmis sitoutumaan jo nyt sotilasliittoon Suomen kanssa ? Ei, vaan se halusi muutama vuosi sitten sitoa USA:n sotilaallisilla takuilla Ruotsia puolustamaan. No sehän ei mennyt lävitse edes Trumpin hallinnolta vaan Ruotsille ilmeisesti viestitettiin selvästi, että "int ska ni plocka bara russin från bullan" vaan liittykää Natoon, niin saatte takuut.

No nythän Ruotsissa taas asiaa pohditaan. Ja eikös siellä Gotlannissa ole laitettu peräti kaksi komppaniaa saarta puolustamaan, kun 300 km pässä on Kaliningradissa on hieman enemmän joukkoja ja kalustoa ( ks. esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Kaliningrad_Special_... ).

Sinänsähän Gotlannin merkitys on Suomelle tärkeä, koska tonneissa laskettuna n. 90 % Suomen ulkomaan kaupan tavaroiden kuljetuksista kulkee laivoilla Itämerta pitkin ohittaen myös Gotlannin saaren.

Totta on, että Ruotsilla on vahvat merivoimat ja ilmavoimat sekä ei vähiten mittava ja korkealaatuinen puolustusvälineteollisuus. Siihenkin olen joskus päässyt tututstumaan.

Heidän merivoimiensa toimintaan olen myös joskus päässyt hieman tutustumaan ja totesin, että silloin reilut parikymmentä vuotta sitten ainakin merivoimissa he osasivat hommansa. Mutta että ne, ruotsalaiset , olisivat Suomen tukena tiukassa paikassa ja että Suomi voisi sen varaan laskea, edellyttää sitä, että Ruotsin ja Suomen välillä solmitaan poliittisesti sitova puolustusliitto. Mutta niin kuin sanoin, Ruotsi ei siihen lähde ja he ovat sen selkeästi ilmoittaneet niin vasemmalta kuin oikealta.

Sotilaiden välillähän Ruotsin ja Suomen rauhanajan puolustusyhteistyö sujuu jo lähes rutiinilla. Kyse ei siis ole sotilaallisesta valmiudesta, vaan poliittisesta valmiudesta. Ja niin Ruotissa kuin Suomessakaan sotilaat eivät tee poliittisia sitovia sopimuksia, vaan sen tekevät maiden hallitukset. Sotilaat toteuttavat hallituksen ja esivallan heille antamia tehtäviä. Ja jos ei tehtäviä anneta, ei mitään tapahdu.

Tilanne on hieman samanlainen kuin Talvisodan alla. Kovasti Suomen puolueettomuudelle ja halulle pysyä suurvaltojen konfliktien ulkopuolella haettiin tukea Pohjoismaista. Siihen haettiin tukea myös Ruotsista ja kovasti haluttiin uskoa Ruotsin tukevan siinä Suomea. Stalinille vakuutettiin, että sekä Ruotsi että Suomi haluavat pysyä ja uskovat kykenevänsä pysymään suurvaltojen ( Neuvostoliitto / Saksa ) ristiriitojen ulkopuolella. Stalin ei siihen uskonut. Kun sitten tosipaikka tuli, jäi tuo tuki viralliselta Ruotsilta "viisaiksi ja hyviksi" neuvoiksi sekä lehtikirjoituksiksi ja vapaaehtoisten osallistumiseen Talvisotaan. Kiitos siitäkin heille. Mutta tuo vapaaehtoisten osallistuminen ei ratkaissut Suomen puolustamisen ongelmaa Talvisodassa. Suomi oli yksin ja kesti 105 päivää.

Kun sitten jatkosodan alla, tilanne näytti siltä, että kun halusi Stalin saattaa Talvisodassa kesken jääneen "Suomen asian" loppuun hoitamisen ( ks. Paasikiven kirja ), joutui Suomi tekemään nopeita ja suuria ratkaisuja, joissa vaihtoehdot olivat silloin vähissä. Se oli melkoista pokerin pelaamista, kun ei ollut enää paljon aikaa. No siinä pokeripelissä nippa nappa Suomi selvisi miehittämättömänä, mutta joutui YYA-aikakaudeksi Kremlin talutusnuoraan. Ja kun siinä talutusnuorassa ei pahemmin hötkyilty ( mitä nyt joskus Kremlin suunnasta sitä nuoraa aina silloin tällöin nykäistiin ), niin Suomi sai olla kohtuullisen rauhassa. Oliko se aitoa itsenäisyyttä peilattuna nykyiseen EU-aikaan ? Sitähän voisi joku tutkia.

Edellämainittuun viitaten olen sitä mieltä, että meidän pitää tässä puolustusasiassakin tehdä strategiset linjaukset ja päätökset ajoissa, ettei niitä sitten jouduta tekemään viime tingassa ja silloin kun vaihtoehdot ovat vähissä. Ja sitten niistä linjaksista ja päätöksistä on pidettävä kiinni. Strategisissa asioissa ei voi turmppimaisesti muuttaa mielipidettä joka toinen päivä. Strategisten päätösten ja niiden vaikutusten aikaperspektiivi turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa asioissa on 10 - 30 vuotta. Esimerkiksi Hornet-hankintojen ( joka oli strateginen päätös ) vaikutus jatkuu siitä, kun ne hankittiin aina 30 vuoden päähän.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #42

Hiljalleen alkaa tämän poikkeuksellisen mielenkiintoisen blogin keskustelu laantua, mutta kun edellinen kommenttisi, Markku, sisälsi vielä kerran paljon tärkeää asiaa jatketaanpa edelleen!

Kirjoitit "Mutta miksi sitten Ruotsi ei ole valmis sitoutumaan jo nyt sotilasliittoon Suomen kanssa ? Ei, vaan se halusi muutama vuosi sitten sitoa USA:n sotilaallisilla takuilla Ruotsia puolustamaan. No sehän ei mennyt lävitse edes Trumpin hallinnolta vaan Ruotsille ilmeisesti viestitettiin selvästi, että "int ska ni plocka bara russin från bullan" vaan liittykää Natoon, niin saatte takuut."

Suora sotilasliitto Ruotsin kanssa olisi ajatus, jossa sinänsä olisi mieltä. Mutta Suomen kannalta siinä ei saa olla jotain lisävelvollisuutta, johon Suomi tai molemmat yhdessä saattaisivat turhaan kompastua. Taitamaton koplaus Yhdysvaltain tai Naton kanssa, joka ei torjuisi vaan provosoisi Venäjän uhkaa voisi olla tällainen, vaikka sinänsä sopivat yhteydet molempiin ovat hyödyllisiä - mutta tässä olisi varsinainen taidon ja tarkkuuden paikka.

Nyt juuri ei Ruotsissa ole riittävää poliittista tahtoa tähän, kuten kirjoitat ei oikealla (=moderaatit) eikä vasemmalla (=sosialidemokraatit). Mutta Ruotsin politiikan nousevalla tähdellä, jo nyt mielipidetutkimuksissa johtavalla ruotsidemokraateilla on sitä. He ovat varauksettoman Suomi-mielisiä sekä varovat liian suurta länsiriippuvaisuutta ja Venäjän turhaa provosointia. Kun ruotsidemokraattien poliittinen eristys murtuu, niin heidän vaikutuksensa ulkopolitiikkaan tulee näkyväksi. Ruotsin rohkaistuminen liittoon Suomen kanssa on vähintään yhtä todennäköistä kuin yhteisen euroarmeijan luonti.

Historiasta vielä, että Suomella ja Ruotsilla eivät löytäneet toisessa maailmansodassa tietä armeijojensa yhteisiin taisteluihin, mutta yhteistyö oli tiivistä. Suomen loistava puolustustaistelu 1944 olisi ollut turhaa, ellei Ruotsi diplomatiallaan olisi auttanut Suomea pääsemään turvallisesti irti niin väkivahvasta ja suuria toiveita herättäneestä mutta silti plörähtäneestä Saksa-kumppanistaan. Ja vain Ruotsin suorat sotilaalliset uhkaukset estivät Saksaa hyökkäämästä aluksi ainakin Ahvenanmaalle elokuussa 1944.

Ruotsi muuten keväällä 1941 tarjosi ei vain sotilas- vaan jopa valtioliittoa Suomelle. Olisiko tämä saattanut toimia vaihtoehtona Saksan-suuntaukselle on todella vaikea sanoa; niin tai näin lähti Ruotsi liikkeelle kovin myöhään. Mutta siitä näkee, että ei se välttämättä pelkää sotilallista vastuunottoa Suomesta.

Ruotsi-suuntauksen lisäksi kannattaa Suomen pitää yllä muitakin jo olemassa sotilallisia yhteistyöprojekteja niiden terveiltä osilta. Ja YYA-politiikassa oli myös terve osa: Suomen on tärkeää pitää huolta, ettei se päästä muuta sotilaallista yhteistyötään muodostumaan sellaiseksi, että se olisi offensiivisesti käyttökelpoinen Venäjää vastaan. Tällä lailla saadaan Venäjän uhasta pääosa neutralisoitua.

Parhaillaan hahmottuu kuitenkin kuvio, jossa vaaroja voi äkkiä hahmottua. Jos läntisen maailman sisäiset konfliktit kiristyvät ja saavat aikaan EU:n ja Naton halvaantumisen ja paikallisia yhteenottoja, voisi uudessa sekamelskassa Venäjä tuntea vetoa "pidentää" hahmottelupolitiikkaansa sotilaallisesti. Tässä tapauksessa ei tietenkään mikään EU- tai Nato-suhde auta, vaan ainoastaan oman armeijan tarjoama pelote, mahdollisten kahdenvälisten valtiosopimusten mahdollistaman avun tuella. Sotilaalliset tyhjiöt täyttyvät, Venäjällä sanotaan: "Joka ei halua ruokkia omaa armeijaansa, tulee ruokkimaan vierasta".

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #43

Meillä on ollut jo kohta 24 vuotta valtioliitto Ruotsin kanssa: Euroopan unioni. Nyttemmin on myös sopimukset puolustusyhteistyöstä Ruotsin ja Yhdysvaltain kanssa; ja Britannian kanssa. Joidenkuiden mielestä se Nato-isäntämaapöytäkirjakin on tärkeä.

Ei tässä lisää papereita kaivata vaan Gripeneitä. Täysjäsenyys Natossa tosin kelpaisi minulle, mutta jostain syystä monille ei.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee Vastaus kommenttiin #45

Itse ajattelen Naton kansallisvaltioiden ratkaisuna saada turvatakuut itselleen. Tarpeellinen siis EU:n ulkopuolisille ja Euroopan unionin jäsenmaille. On välttämätön myös Suomelle. Ruotsi ei anna turvatakuita, vaikka sellaisesta vaihtoehdosta unelmoisimme. Vain Nato on todellinen valmiina valittavissa oleva vaihtoehto. Siksi Suomen pitää liittyä Naton jäseneksi.

Nato ei kuitenkaan riitä. Kuten nyt huomataan, Nato voi menettää poliittisen yhtenäisyytensä. Vaikka aseet jäisivät, USA:n sitoutumisen heikentyminen on vakava isku Natolle. USA kyllä pärjää siinäkin tilanteessa, mutta eurooppalaisten maiden näkökulmasta tärkeää on Euroopan yhtenäisyys ja pärjääminen. Relevanttia on kysyä, mitä keskeisen ja dominoivan toimijan sitoutumisen heikentymisen ja lipumisen omille harhapoluilleen tekee Natolle. Pystyykö Eurooppa sen jälkeen toimimaan Naton kautta todellisena poliittisena vastavoimana Venäjälle, kun tähänkin asti on tarvittu USA näyttämään suunta, luomaan "liima" jäsenmaiden välille ja tarjoamaan riittävät muskelit.

Järkevin tapa muodostaa Eurooppalainen poliittinen linja tapahtuu Euroopan unionin kautta. EU tarvitsee itseään varten sotilaallisen ulottuvuuden. Ilman sitä Eurooppa ei kykene olemaan vaikuttava voimatekijä Venäjälle. Tämä ei tarkoita, että Nato olisi siinä tilanteessa tarpeeton. EU:n puolustusvoimat voivat tukea Natoa omalla olemassa olollaan.

Kaikki myöntävät sen, että EU:n jäsenmaiden kannattaa tehdä enemmän yhteistyötä. Kanavoimalla nykyisin jäsenmaissa puolustukseen laitettavia panoksia EU:lle, voidaan saavuttaa enemmän. EU:n ei tarvitse olla Natossa jäsen voidakseen tarjota Natolle "selkänojaa", koska arvot ovat yhtenevät ja EU:n jäsenmaat ovat lähes kaikki myös Natoon kuuluvia maita.

Jos EU:lle alisteiset puolustusvoimat jäävät haaveeksi, ainakin Nato on olemassa. Siksi Suomen pitää liittyä Naton jäseneksi. Kaiken varalta. Kuitenkin Euroopan unioni tarvitsee omat sille alisteiset asevoimat itseään varten. Ilman omaa suorassa komentosuhteessa olevaa puolustusulottuvuutta, EU ei pysty levittämään ja puolustamaan tärkeinä pitämiään arvoja ja toimimaan hyväntahdon roolissa edes Euroopassa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #43

Pekka

Kiitos kommentistasi. Kuittaan. Jätän syvällisemmän vastaamisen myöhemmäksi, sillä olen tällä hetkellä harrastamassa pitkästä aikaa merenkulkua Suomenlahden pohjoisreunalla Pietarin ja Tukholman puolessa välissä. Palataan taas jossain vaiheessa asiaan.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #46

Markku,
sopii hyvin! Kiitokset inspiroivasta ajatuksenvaihdosta!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ilmeisesti Putinille on sittenkin ollut kaikkia talouspakotteita paljon raskaampaa ja nöyryyttävämpää tätä ennen se, että Länsi pani suhteet poikki Venäjään Krimin kaappauksen jälkeen ja Barack Obama kieltäytyi tapaamasta Putinia enää henkilökohtaisesti. Jos Hillary Clintonista olisi tullut Obaman seuraaja, hän olisi ilmeisesti jatkanut samaa Putinin boikotointia.

Ei ole tässä vaiheessa vähääkään epäselvää, kumpi keräsi tapaamisesta pisteet. Trump oli yhtä lapsellinen Putinin kuin Kiminkin kanssa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Trump on mokannut amerikkalaisen median silmissä niin raskaasti kyseenalaistaessaan omaa tiedustelupalveluaan "vihollisvaltion" presidentille sekä kertomalla, että huonot suhteet johtuvat pelkästään siitä, että USA on ollut typerä j.n.e., että on äärimmäisen kyseenalaista pystyykö Trump enää tästä eteenpäin vaikuttamaan yhtään mihinkään.

Jopa FOX-News on kritisoinut Trumpia tästä kokouksesta, mikä on jo sentään ennenkuulumatonta. Joko häbet raivataan pois virastaan, tai sitten hän tulee olemaan rampa ankka koko loppukautensa.

Käyttäjän arirusila kuva
Ari Rusila

Foxille on lupeissa pari haastattelua jolloin supliikkimiehenä Trump vienee pisteet kotiin.

Trump muistaakseni tiedotustilaisuudessa mainitsi sekä Venäjän että USAn tehneen virheitä tarkoittaen ehkä USAn virheiden tapahtuneen Obaman kaudella.

Virasta raivaamisen sijaan näyttää uudelleenvalinta vahvistuvan kun vaalirahaa on satanut laariin jo yli 50 miljoonaa taalaa.

Käyttäjän TapioKuusela kuva
Tapio Kuusela

Trump mitä todennäköisemmin veti itseltään maton alta tulevissa presidentinvaaleissa. Valitettavasti, sillä en ole pitänyt häntä ollenkaan huonona presidenttinä mutta näin se vaan menee kun maailman edessä hakee sympatioita vieraan vallan edustajalta ja sättii omiaan. Trumpin suurin ongelma on että jos hän myöntäisi Venäjän sekaantuneen vaaleihin hän omasta mielestään myös myöntäisi voittaneensa Venäjän avulla ja tätähän USA:ssa aika harvat kuitenkin ovat väittäneet sillä jokainen tajuaa että sellaisen todistaminen on mahdotonta.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

kiitoksia hyvästä keskustelusta! Se on ollut korkeatasoista. Suomen kannalta kohtalonkysymys on se mikä on EU:n rooli; mitä se "tiivistäminen" oikein tarkoittaa. Suomen kansallinen etu on se tärkein prioriteetti, jonka kautta jokaista käytännön kysymystä on analysoitava.

ps. nyt kannattaa käydä uimassa )) viilentää mukavasti.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Vahva kirjoitus Luukkaselta niin kuin usein aiemminkin.

Yksi huvittava huomio: siis yleine länsimainen totuus on se, että Obama yritti saada Medvedeviä haastamaan Putinia ja suurlähettilääksi nimitetty McFaul oli tässä tärkeä tekijä. Siis mitä?! Obaman hallinolla oli siis poliittinen ohjelma Venäjän presidentin vaaleihin vaikuttamiseksi? Miettikâä! Suoraan valtionhallinossa ohjelma ja suurlähettiläsnimitys!

Ja nyt ruikutetaan alle 100000 euron twitter-tileistä ja facebook-mainoksista?!!

Toinen: todella kivuliaalta tuntuu Euroopassa ja Demokraattipiireissä nyt ilmapiirin muutos. Kymmenien vuosien ideologinen hurmos päättyy. Valheet loppuvat.

Kuten Luukkanen sanoo, reaalipolitiikka voittaa. Vihdoinkin.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Mutta, kun täällä tuskaillaan EU:n suhteiden huononemista Venäjän ja Trumpin suuntaan, niin näyttää siltä, että ei tässä EU pelkästään kahden entisen kylmänsodan osapuolen varassa roiku.

Samaan aikaan kun Trump ja Putin kokoontuvat kahden kesken ilman, että muut tietävät mitä nämä puhuvat ja sopivat, EU toimii myös ( lainaus kommentistani Usarin uutisten puolelta, Trump raivostutti tukijansakin: ”Häpeällistä”, ”Maanpetturi”, ”Vakavin virhe”, 17.7.2018:

______________________________________________________________________________

Joo, EU:ta ei siinä pöydässä tarvittu ( Trumpin ja Putinin ) . Siinä missä Trump romuttaa USA:n yhteistyötä siellä ja täällä ja Putin tavoittelee nevuostoaikaista asemaa maksoi mitä maksoi, niin EU istuu muissa pöydissä:

"EU–Japani-huippukokous, Tokio 17.7.2018":

"EU:n ja Japanin johtajien odotetaan vahvistavan sitoutumisensa sääntöihin perustuvaan kansainväliseen järjestykseen ja vapaakauppaan.

"Samassa yhteydessä johtajat allekirjoittavat EU:n ja Japanin talouskumppanuussopimuksen ja EU:n ja Japanin strategisen kumppanuussopimuksen."

Vapaakauppasopimuksella poistetaan useimmat tullit, joita EU:n yritykset maksavat vuosittain viennistään Japaniin, sekä useita sääntelyesteitä.

"Strateginen kumppanuussopimus vie EU:n ja Japanin pitkäaikaisen kumppanuuden uudelle tasolle syvemmällä ja strategisemmalla yhteistyöllä."

Lähde: http://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/interna...

ja edelleen:

"EU–Kiina-huippukokous, Peking 16.7.2018":

"EU ja Kiina sopivat 20:nnessä EU–Kiina-huippukokouksessa kehittävänsä edelleen EU:n ja Kiinan strategista kumppanuutta."

"Johtajat ilmaisivat yhteisen tukensa sääntöihin perustuvalle kaupalle ja vahvistivat yhteisen sitoutumisensa WTO:n uudistukseen."

"On Euroopan, Kiinan, Amerikan ja Venäjän yhteinen velvollisuus olla tuhoamatta tätä järjestystä ja sen sijaan parantaa sitä, olla aloittamatta kauppasotia, jotka ovat historiamme aikana niin usein johtaneet kiivaisiin konflikteihin, vaan sen sijaan rohkeasti ja vastuullisesti uudistaa sääntöihin perustuvaa kansainvälistä järjestystä."
"Puheenjohtaja Donald Tuskin kommentit EU–Kiina-huippukokouksen jälkeen 16.7.2018"

Lähde:
http://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/interna...

ja vielä edelleen:

"EU–CELAC-ministerikokous 16.–17.7.2018"

"EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisön (CELAC) ulkoministerit tapaavat 16.–17. heinäkuuta Brysselissä. Kokouksen teemana on "Rakennetaan siltoja ja lujitetaan kumppanuutta globaalien haasteiden kohtaamiseksi". "

"Mikä on EU:n ja CELACin kumppanuus?
"EU ja CELAC (Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden yhteisö) edustavat 61 maata eli noin kolmasosaa YK:n jäsenistä, yli miljardia ihmistä ja 15% maailman väestöstä. Tämä tarkoittaa, että EU:n ja CELACin kumppanuudella on vaikutusta monien ihmisten elämään ja se voi muokata sääntöihin perustuvaa maailmanjärjestystä. EU ja LAC molemmat tukevat kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030:a. Ne ovat myös olleet viemässä eteenpäin Pariisin ilmastosopimusta."

Lähde:
http://www.consilium.europa.eu/fi/meetings/interna...

----------------------------------------------------------------------------------

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kiitokset Laura ja Saska Saarikoskelle Helsingin Sanomissa 15.7. julkaistusta erinomaisesta avoimesta kirjeestä Trumpille ja Putinille englanniksi ja venäjäksi. Kiitos myös Hesarin hienosta kampanjasta sananvapauden ja lehdistön vapauden puolesta:
http://timouotila1.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuu...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset