Eduskunta ei ole yhtiökokous hyvä Juha!

Pääministeri Juha Sipilä on asettanut eduskunnan ja työmarkkinat vastakkain toteamalla, että hallitusta vastaan saa lakkoilla mutta eduskuntaa vastaan ei saa.

Lyhyesti: pääministeri vetoaa tänään parlamentarismin sääntöihin – valtiovalta kuuluu kansalle ja sen tahto toteutuu eduskunnan voimasuhteissa. Lakkoilu sitä vastaan on siten lakkoilua kansaa vastaan.

Vaatimus voisi olla hyvä, jos vaalit olisi pidetty nyt ja meillä olisi uusi eduskunta. Nyt hallitus on kuitenkin terminaalivaiheessa ja kamppailee ikenet veressä voidakseen toteuttaa omat päätavoitteensa. Vaalit olivat 3,5 vuotta sitten ja hallituksessa istuu ryhmä loikkareita, jotka ovat jättäneet oman puolueensa. Hallituksen enemmistö on siten fiktiivinen. Sipilän ”takakonttihallitus” perustuu poliittiselle petokselle ja valheelliselle ajatukselle siitä, että kyseessä olisi aito puolue, jonka takana olisi aito kansan luottamus.

Näin ei ole.

Todellisuus ja harhat

Sipilän poliittisen järkeilyn takana on aimo annos toiveajattelua ja todellisuudesta vieraantumista. Kun fiktiot ja todellisuus kohtaavat niin silloin yleensä todellisuus voittaa.  

Hyvänä esimerkkinä on Neuvostoliiton hajoaminen. Sen pääasiallisena syynä pidetään sen taloudellista rappiota. Kun neuvostotalous ei toiminut, niin ihmiset muistivat olevansa burjaatteja, venäläisiä tai saksalaisia. Suunnitelmatalouden kupla ei toiminut sillä siellä ei ollut markkinoita, yllykkeitä, motivaattoreita ja ennen kaikkea selvää kuvaa todellisuudesta. Gosplan eli Neuvostoliiton valtiollinen suunnittelukomitea yritti kyllä laskeskella järkeviä tuotantolukuja ja jaella tuotantotekijöitä sinne ja tänne mutta todellisuuden tylyt numerot marssivat sen ylitse.

Sipilän puuttuva poliittinen kokemus näkyy

Nyt todellisuus marssii päättävästi Sipilän kuplan ylitse ja SDP-ay-liike käyttää Sipilän kokemattomuutta ja heikkoutta hyväkseen voittaakseen vaalit.

Suomalaisen yhteiskunnan monimutkaisuuden ja poliittisen päätöksenteon hienovaraisuuden ymmärtäminen vaatii yleensä elämänkokemusta. Sitä ei kerry ilman jonkinlaista kokemusta oman kuplan ulkopuolella tai ymmärrystä poliittisen päätöksenteon hitaudesta.

Lyhyesti ja tylysti: Sipilän poliittinen ajattelu perustuu hänen kokemuksiinsa liike-elämästä. Sen ymmärtämisessä on puolensa mutta se ei suinkaan valmenna pääministeriksi. Bisneksessä liikkeenjohdolla on ehdoton oikeus sanella työntekijöille määräyksiä ja ukaaseja. Jos niitä ei totella, niin kyse on huonosta työntekijästä, joka on potkittava pois. Tässä ajattelussa maailma koostuu ”hyviksistä” ja ”meistä”, jotka luottavat toisiinsa. ”Pahikset” eivät tee kuten toimitusjohtaja sanoo ja siksi ”heistä” on päästävä eroon.

Pääministerin suurin tehtävä on ymmärtää kuitenkin isoa kokonaisuutta – sellaisena kuin se on. Pitäisi ymmärtää, että yhteiskunta ei ole syntynyt eilen tai toissapäivänä kuten joku firma saattaa olla.

Hyvä Juha – se ei käy!

Kansanedustajat ovat ikävässä tilanteessa.

Se pelailu, joka saattaa olla tarpeen johdettaessa pientä firmaa tai sijoitellessa paria miljoonaa sinne tai tänne ei nyt päde. Suomalainen yhteiskunta on monimutkaisempi organismi kuin joku yksinkertainen organisaatiohimmeli.  

Sipilä on nyt kuin toimitusjohtaja, joka hakee osakkeenomistajilta luottamusta.  

Ei eduskunta ole kuitenkaan mikään yhtiökokous vaikka kelpo Juhamme niin haluaisi.

Kuten Lapinlahden Linnut toteaa filosofisesti eräässä kappaleessaan: ”..kun se ei käy, niin se ei käy, se ei käy, se ei käy…se ei kerta kaikkiaan käy…”

ps. Kuvassa kupla-ajattelun helmi: Pääsihteeri N.S. Hrustsev kertoi YK:ssa sosialismin hautaavan kapitalismin…korostaakseen sanojaan hän otti kengän jalastaa ja takoi sillä puhujakoroketta. Ehkä tänään klo 14.00 tällaista kupla-ajattelua on ilmassa)))

 

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu