Eduskunnan stalinistinen Unkari-ryhmä?

Mitäpä jos sukulaisesi ja ystäväsi tavatessaan sinut hymyilisi ja seuraavassa hetkessä potkaisisi sinua nilkkaan?

Tällainen olo tuli kun seurasi Eero Heinäluoman toimintaa Eduskunnan Unkari-ystävyysryhmän ja Suomi-Unkari Seuran järjestämässä seminaarissa 9.11. 2018. Hän toimi kokouksen puheenjohtajana ja henkilöi sitä farisealaista ja ulkokultaista suhdetta, joka EU:lla on Unkaria kohtaan.

Heinäluoma kertoi yleisölleen miten ”suomalaisten keskuudessa on huolta” ja että ”yhteinen arvopohja velvoittaa”. Puheessaan hän mestaroi ”ystävyyttä” Unkariin ja laususkeli ylimielisiä tuomioitaan omaa ystävyysmaataan vastaan.

Osallistujille annetun kirjallisen selityksen mukaan Unkarissa oli ongelmia oikeuslaitoksen itsenäisyyden, sananvapauden, korruption, vähemmistöjen, maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien kanssa. 

Eduskunnan Unkarin ystävyysryhmä – SDP:n toverituomioistuin?

En ole ikinä istunut stalinistisessa itsekritiikkikokouksessa, vaikka olen lukenut niistä. Niiden tarkoituksenahan oli saada syytetty ”laskemaan aseensa puolueen edessä” ja tunnustamaan ”toverillisesti virheensä”.

Tämä oli ensimmäinen kerta ja tarjosi huikean kokemuksen röyhkeästä suhtautumisesta toiseen EU-valtioon.

Heinäluoma eli suuria hetkiä tässä kokouksessa. Tämä SDP:n ja ay-liikkeen oli elementissään tässä toverituomioistuimessa. Hän innostui tästä mahdollisuudesta läksyttää Unkaria niin, että sekoitti kokouksessa puhuneen ministeri Sampo Terhon Timo Soiniin.

Historia on toista mieltä

Kokouksen otsikko ”Unkarin paikka Euroopassa – arvot ja edut muutoksessa” oli siinä mielessä kuitenkin epäonnistuminen, että siellä esiintynyt historioitsija Katalin Miklóssy ei vahvistanut kokouksen sanomaa.

Hänen mukaansa EU:ssa toistetut lauseet ”oikeusvaltiota on heikennetty” eivät pidä paikkaansa. Miklóssyn mukaan kyseessä on ns. ”mantra”, jota on toisteltu toimittajille ja sen jälkeen poliitikot ovat alkaneet toisella sitä ns. totuutena. Miklóssyn katsaus Unkarin lähihistoriaan osoitti, sen, että nyt oppositiossa olevat puolueet itse loivat ns. määräenemmistöjärjestelmän (Miklóssy käytti sanaa ”kretiini oppositio) ja nyt sitten itkevät sitä, että kansan enemmistö onkin väärän puolueen puolella. Hänen mukaansa Bryssel on uusi Moskova ja EU rakastaa ”näyteikkunademokratiaa”, kunhan maa noudattaa sen maahanmuuttopolitiikkaa. Tätä esitelmää täydensi professori Urpo Kivikarin viisas puheenvuoro, jossa hän mietiskeli ”ystävyyden” ja ”kumppanuuden” välistä eroa. Hänen terävä huomionsa oli siinä, että jos emme nyt ole virallisten ystävien  mukaan ystäviä niin olkaamme edes kumppaneita.  

Näillä puheilla ei ollut kuitenkaan mitään merkitystä kokouksen henkeen. 

EU:n kannan toi esille ulkoasianneuvos Petri Tuomi-Nikula. Hänen puheensa sisälsi syvää EU-uskovaisuutta ja sitä moraalista suuttumusta, jota Unkarin itsenäinen politiikka on EU:ssa herättänyt.

Unkarin tolkun ulkopolitiikkaa

Unkarin oman kannan kiteytti Unkarin parlamentin ulkoasianvaliokunnan puheenjohtaja Zsolt Németh. Hänen kiihkoton puheensa keskittyi siihen, että EU ei ole kyennyt suojelemaan EU:n rajoja ja esitti toiveen siitä, että viisas ulkopolitiikka ei sisältäisi ”arroganssia” tai ”opettamista” tai ”nöyryyttämistä”. Nykyinen hallitus on demokraattinen ja että se edustaa kansan tahtoa siitä, että maan hallitus suojelisi Unkaria.

Hänen kantansa oli selvä: Unkari on lojaalisti EU:ssa ja toivoo, että tulevaisuuden maanosamme olisi vahvojen kansankuntien muodostama Eurooppa.

Ja että emme taipuisi EU:n byrokratian edessä.

Mitä me teemme Heinäluoman ulkopolitiikalla?

Edellistä rauhallista, maltillista ja järkevää puheenvuoroa kuunnellessa sitä mietti, että mitä ihmettä me teemme tällaisella vouhotus "ystävyysryhmällä"? Voisiko nykyinen eduskunnan Unkari-”ystävyysryhmä” nimetä itsensä uudelleen? Eduskunnan Unkari-vihollisuusryhmä?

Yleensä eduskunnan ystävyysryhmät rohmuavat veronmaksajien kukkarolla vieraillessaan kohdemaassa. Ne harjoittavat ns. selektiivistä gastronomiaa, joka tarkoittaa sitä, että ryhmät nautiskelevat kalliimpia paikallisia herkkuja ja juomia. Tällainen toiminta on harmitonta vaikka kallista.

Heinäluoman ja SDP:n ulkopolitiikka on kuitenkin vahingollista, kallista ja tuhoisaa tälle maalle. Sellaisen ulkopolitikan lopputuloksena me allekirjoitamme Kreikka-takuutuksia (Jutta Urpilainen) tai karkotamme ystävät ympäriltämme.

Onko tosiaan kansallisen edun mukaista toimia jonkinlaisena vara-Ruotsina ja moitiskella niitä tahoja, jotka voisivat olla meille tärkeitä liittolaisia ja kumppaneita?

Tällaiset loukkaukset ja moraaliset keikistelyt muistetaan pitkään eikä niillä ole meille mitään positiivista merkitystä. EU:n ja Brysselin byrokratia ei usko kyyneliin, eikä hännänheilutukseen. Sille tämä meikäinen henkinen renkeily on vain merkkinä siitä, että me emme ole kiinnostuneet omasta tulevaisuudestamme.

Stubbin karnevaali

Huvittavinta tässä demarien Unkari-yrmistelyssä on, että se ei ole pahinta Suomessa tarjottua. Pohjien pohjat veti Alexander Stubb kokoomuskavereineen Jyrki Katainen kärjessä. Stubbhan otti oman EU-puheenjohtajuuskampanjansa kärkisuunnitelmakseen Unkarin hallituspuolueen, Viktor Orbánin Fidesz’in heittämisen ulos EU:n konservatiivisten puolueitten parlamenttiryhmästä.

Eli itse kokoomuksellekin, jonka muinaisten teorioittensa mukaan pitäisi olla ”kansallinen”, on Unkarin suoraselkäisyys itse perkeleestä!

Lyhyesti: emme tarvitse tällaista ulkopolitiikkaa. Meillä ei ole siihen varaa.

artoluukkanen
Perussuomalaiset Järvenpää
Ehdolla europarlamenttivaaleissa

EU-ehdokas. Täysillä Kotiinpäin!
www.artoluukkanen.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu