Arto Luukkanen

Entä jos USA eroaa Natosta? Puolusta Suomea henkesi edestä!

Katselin eilen Aku Louhimiehen ”Tuntemattoman Sotilaan” viimeisen jakson. Loistava elokuva ja ymmärrän nyt miksi se oli joillekin tietyille piireille myrkkyä.

Jäin kuitenkin miettimään.

*Mikä on vapauden hinta ja kuka sen maksaa?

*Minkälaista isänmaata kannattaa puolustaa?

*Minkälainen puolustusratkaisu Suomen on saatava?

Pienen pitää ostaa parasta – ei ole varaa halpaan

Meitä on vain noin 5 miljoonaa. Siksi meillä ei ole varaa huonoon puolustukseen. Stalin huomasi tämän saman dilemman talvisodan jälkeen, kun hän puhui kenraaleilleen huhtikuussa 1940. Hänen mukaansa Suomi oli rikas mutta ei ollut panostanut armeijaansa (Puna-armeija Stalinin tentissä. Edita 1997).  Stalin ihmetteli sitä ja piti sitä kummallisena.

Syystä.  

Armeija tarvitsee kalustonsa ja rahoituksensa.

On itsestään selvää, että me tarvitsemme isoon maahamme ilmavoimat, jotka on varustettava tarpeellisella määrällä uuden sukupolven koneita. Samoin merivoimien on saatava hoitaa loppuun neljän modernin korvetin hankinta (Laivue 2020) ja modernisoitava kalustoaan muutenkin. Kriisitilanteessa meillä pitää olla myös tekninen valmius huoltaa ja tukea ostettuja asejärjestelmiä myös itsenäisesti.

Maamme tärkein puolustushaara on kuitenkin maavoimat, joka tarvitsee entistä enemmän tulivoimaa ja suorituskykyä, sekä viestintätekniikka, joka pärjää kriisioloissa. Maavoimat kantaa puolustuksen raskaimman vastaan; se avulla ennaltaehkäistään, torjutaan tai lyödään maahyökkäykset sekä suojataan yhteiskunnan toiminnan kannalta keskeiset kohteet, alueet ja toiminnot.

Siksi puolustusministeri Niukkasen ennen talvisotaa suosimat ratkaisut tai ”malli-Kajander” eivät nyt sovi. Nuukailu maksaa verta. Samoin puolustusvoimien on pystyttävä reagoimaan matalan tason kriiseihin ja vastustajan yllätyshyökkäyksiin aggression ensimmäisestä minuutista lähtien.  

Tämän lisäksi – aivan kuin hyvällä perheenemännällä – meillä on oltava mahdollisuus tarjota ”vieraille yksinkertaisia herkkuja”.  Suomella pitää olla mahdollisuus turvata joissain tapauksissa asymmetriseen sodankäyntiin. Kynnys- ja paikallisjoukkojen torjunta- ja kulutusvoiman toiminnan pitää sitoa hyökkääjä ”syvyydessä” jonka jälkeen ratkaisujoukkojen tulee kyetä suorittamaa iskuja aloitteen tempaamiseksi ja tilanteen ratkaisemiseksi.

Kuten Irakin epäonnistuneessa miehityksessä on nähty; alivoimainenkin ja kekseliäs vastustaja voi kyetä aiheuttamaan tuskallisia tappioita suurvallalle. Kansa, joka haluaa ase kädessä päättävästi puolustaa riippumattomuuttaan, on pelottava vastustaja.

Se on rauhan tae.

Geopolitiikkaa ei voi unohtaa

Toinen mielenkiintoinen paradoksi on, että Suomen on puolustuksensa järjestelyissä uskottava ensisijassa vain itseensä. Talvisodan aikana me jäimme yksin. Samoin jatkosodan aikana Churchill vaati Suomea lopettamaan sotatoimet Neuvostoliittoa vastaan ymmärtämättä geopoliittista asemaamme. Silloin olimme Saksan vanavedessä. Ja yksin oli myös saksalaiset karkotettava Lapista tilanteen muututtua.

Meitä kuunnellaan oikeasti ainoastaan silloin kun meillä on voimaa. Suomalaista turvallisuuspolitiikka pitää siksi suunnitella myrskyä – ei tyventä ja aurinkoista päivää varten.

Erilaiset optiot ovat tietenkin osana poliitikkojen valikoimaa mutta todellisuus on tyly eikä turvallisuutta voi rakentaa pilvilinnojen tai haihattelujen varaan. Hyytävänä esimerkkinä tästä maailman muuttumisesta on, että presidentti Trump on vuodenvaihteessa entistä enemmän pohtinut USA:n vetäytymistä Natosta (https://www.nytimes.com/2019/01/14/us/politics/nato-president-trump.html http://www.spiegel.de/politik/ausland/donald-trump-soll-mehrfach-nato-austritt-erwogen-haben-a-1248196.html). Mikäli USA eroaa Natosta, ei Nato merkitse mitään. Samoin Turkki näyttää lähteneen omalle tielleen läntisestä puolustusliitosta. Trump-ilmiö ei näytä olevan yksittäistapaus; Nato on omalaatuisessa kriisissä. 

Suomen puolustuksessa ei ole SOTEA eikä KIKYÄ

Suomalaisen turvallisuuden kallein kulmakivi on kansalaisten halu puolustaa maata aseellisesti.

Isänmaan puolustamisessa ei voi olla kestävyysvajetta, KIKYÄ, tai SOTEA ts. kaikkien on oikeasta osallistuttava siihen ja puolustusta ei voi ulkoistaa tai yksityistää vieraille.

Puolustuspolitiikassa ei ole aktiivimallia vaan kaikkien on yhdessä tultava mukaan. Siinä ei ole demaria, kokkaria, persua, vassaria tai edes vihreää. On vain suomalaisia; osana asevelvollista armeijaa.

Me suomalaiset olemme turvallisuusasiassa kaikki samanlaisia ja samanarvoisia. Oletamme, että valtio huolehtii perusasioista: rajavalvonnan pitää toimia, poliiseja pitää olla tarpeeksi ja armeijalla on oltava asiat kunnossa pahan päivän varalle. Rauhan takia. Että niitä aseita ei tarvitsisi koskaan käyttää. Tärkeintä on kuitenkin motivaatio taistella; jokaiselle pitää tarjota isänmaa, jota jokaisen kannattaa puolustaa, vaalia ja helliä.

On hyvä, jos meillä on naapureita, jotka ovat kiinnostuneet meidän olemassaolostamme ja kansainvälinen sympatiakin tuntuu mukavalta. Ei optioilta kannata sulkea silmiään. Erityisesti Ruotsilla saattaa mahdollisesti olla ihan oikea kansallinen intressi Suomen turvallisuuden puolesta maantieteestään johtuen. Suuri realisti Niccolò Machiavelli totesi jo aikoinaan, että sellainen politiikka on huonoa, joka hankkii ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä.

Mutta.

Suomen selviämisen ihme perustuu aina siihen, että maata puolustetaan riippumatta vaihtuvista olosuhteista tai konjunktuureista ja kaikkia maahantunkeutujia vastaan. Olipa kavereita tai ei

Kuten Antero Rokka totesi Tuntemattomassa sotilaassa: ” "Kassoha sie. Tää asja on näi. Jos sie lähet juoksemaa, nii sie saat juossa Pohjalahel saakka.”

Arto Luukkanen (ps).

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (63 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Eikö sivarin johtama puolue haluakaan takoa miekkoja auroiksi?

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

miekkoja tarvitaan - myös aatteita)))

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Tänään tuli tieto, että Suomessa syntyneitä oli viime vuonna 7.000 henkeä vähemmän kuin kuolleita. Tänne ei enää uskalleta synnyttää lapsia. Suomalaiselle isänmaallisuudelle on käynyt kuin Honkajoen ikiliikkujaprojektille: johtoajatus on kadonnut. Meiltä on viety kansalaisuus ja koko maan tulevaisuus näyttää olevan maahanmuuton varassa. Kuka täällä kahden sukupolven kuluttua elää? Kenen tulevaisuutta tässä pitäisi järjettömän kalliilla sotakoneilla puolustaa?

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #7

"Meiltä on viety kansalaisuus"
Minulla lukee passissani Suomi-Finland. Onko tämä tieto vanhentunut?

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka Vastaus kommenttiin #8

Jaa, katso, mitä passin yläreunassa lukee. Eikä tässä nyt ole kysymys pelkästään jostain matkustusasiakirjasta, vaikka taustalla ovat nekin, tarkemmin sanoen niiden puute.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #10

Tämä oli todella suuri uutinen! Tämä kyllä antaa aihetta paniikkiin.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman Vastaus kommenttiin #7

Kaiken kansallisen itsekehun alta tosiaan paljastuu, ettei suomalainen elämänmuoto ole elinkelpoinen. Vihollisiamme voimme ampua, mutta mistä saamme aseet itseämme vastaan?

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka Vastaus kommenttiin #14

Kerrankin joudun olemaan Snellmanin kanssa samaa mieltä. Snellmanista en tiedä, mutta minut asioiden tila tekee surulliseksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Loistava elokuva ja ymmärrän nyt miksi se oli joillekin tietyille piireille myrkkyä."

Mitä piirejä ja millaista myrkkyä tarkoitat sekä mitä ymmärrät?

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

Tämä lausahdus kuuluu samaan keinovalikoimaan, johon kuuluu myös "Miksei meille kerrota", "Valtamedia vaikenee" ja truismilla syyttely "Suvakit ovat joutuneet myöntämään, että maa kiertää aurinkoa".

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Ikävä kyllä Suomella ei ole mahdollisuutta hankkia potentiaalisen vihollisensa kauempaa. Lukemattomia kertoja on Suomi, vuoteen 1809 osana Ruotsia, taistellut Venäjää/Neuvostoliittoa/Novgorodia vastaan. Itsenäisyytemme aikana olemme myöskin, jatkosodan aikana, olleet sodassa Englannin, Kanadan, Uuden-Seelannin ja Australian kanssa vaikka mihinkään varteenotettaviin sotatoimiin he eivät Suomea vastaan ryhdynneet. Englannin ilmavoimat vissiin pommittivat Petsamon satamassa laivoja ellen väärin muista.

Churchillin sähke/kirje Mannerheimille kertoo miten vastentahtoisesti hän tuon sodanjulistuksen joutui tekemään:
"I am deeply grieved at what I see coming, namely, that we shall be forced in a few days, out of loyalty to our ally Russia, to declare war upon Finland. If we do this, we shall make war also as opportunity serves. Surely your troops have advanced far enough for security during the war and could now halt and give leave. It is not necessary to make any public declaration, but simply leave off fighting and cease military operations, for which the severe winter affords every reason, and make a de facto exit from the war.

I wish I could convince Your Excellency that we are going to beat the Nazis. I feel far more confident than in 1917 or 1918. It would be most painful to the many friends of your country in England if Finland found herself in the dock with the guilty and defeated Nazis. My recollections of our pleasant talks and correspondence about the last war lead me to send this purely personal and private message for your consideration before it is too late.
November 29th, 1941 "

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Churchillin viesti olisi ollut varteenotettavampi, jos hän olisi siinä maininnut, että Suomi voisi vetäytyä Tarton rauhassa solmituille rajoille. Siihen hän ei näköjään kuitenkaan ottanut mitään kantaa, mikä antaa (virheellisen) vaikutelman siitä, että hän olisi hyväksynyt Neuvostoliiton aggression talvisodan aloittajana.

USA ei milloinkaan julistanut sotaa Suomelle, mikä oli valitettavaa. Jos USA olisi ollut mukana rauhanneuvotteluissa, Suomi ei ehkä olisi menettänyt niin paljoa kuin se menetti. Sillä mukana ollut Britannian edustaja ei ottanut mitään kantaa Stalinin vaatimuksiin. Kaikki oli hänen puolestaan OK.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Yhdysvaltain puuttumaan jäänyt sodanjulistus ei sinänsä ole mitenkään valitettavaa. USAAF olisi tehnyt Helsingistä B-17 ja B-24 pommittajillaan liekehtivän helvetin Hampurin, Dresdenin ja Kölnin tapaan.

Neuvostoliiton ADD huomattavasti pienemmillä koneilla ja ammattitaidottomammilla piloteilla ei saanut kuin hajaosumia Helsinkiin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #11

No, kun Suomi selvisi kolme vuotta sodassa Englanninkin kanssa, joka myös oli aktiivinen pommittaja Saksassa, niin olisi Suomi tuon USA:nkin kanssa pärjännyt.

Ylläolevasta tulee mieleen tapaus toisesta maailmansodasta, kun amerikkalainen pommikone lensi Sveitsin yli matkalla Saksan ilmatilaan. Sveitsiläinen lennonjohto otti koneeseen yhteyttä ilmoittaen:
-Gentlemen, you are flying over a neuteral territory.

Koneesta vastattiin radioteitse:
-We know!

-Lennonjohto ilmoitti:
-We must shoot you!

Koneesta vastattiin:
-We know.

Sveitsin ilmatorjunta aloitti ammunnan ja koneesta huomautettiin:
-You are shooting too low!

Ilmavalvonta vastasi:
-We know!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Kun Yhdistyneitä kansakuntia perustettiin 1. tammikuuta 1942, perustajat sitoutuivat siihen, että "sotaa edeltävät" rajat palautetaan. Suomen kannalta harmillista on, että Yhdysvaltain sota alkoi vasta 7. joulukuuta 1941 ja Britannia julisti Suomelle sodan vain päivää aikaisemmin. Kummankaan hallituksella ei ollut naputtamista siihen, että Suuri isänmaallinen sota oli alkanut kesäkuussa 1941, eikä talvisota liittynyt asiaan.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #15

Itse olen ilman muuta Churchillin ja alikersantti Lahtisen kanssa samaa mieltä siitä, mihin "meirän oikeutemme" päättyi. Mannerheimin oli kuitenkin vähän hankala vastata, että pysähtyisimme kyllä, mutta kun tulin luovuttaneeksi koko maan pohjoisen puoliskon parillesadalletuhannelle saksalaiselle.

Käyttäjän TeppoRaininko kuva
Teppo Raininko Vastaus kommenttiin #29

Ei sotimista voi lopettaa niin, että oho, tässä on raja, nyt pysähdytään. On jatkettava niin kauan, että joko vihollinen on kulutettu loppuun, se on perääntynyt riittävän kauas tai löytyy sellainen asema, jota on helppo puolustaa.

Ei se vihollinenkaan totea, että tuossa on vanha raja, eipäs enää mennä sen yli. Jos takaa-ajaja pysähtyy, vihollinen tekee samoin. Se vetää henkeä, kiristää rensselinsä ja kääntyy vastahyökkäykseen.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Erityisesti Ruotsilla saattaa mahdollisesti olla ihan oikea kansallinen intressi Suomen turvallisuuden puolesta maantieteestään johtuen. Suuri realisti Niccolò Machiavelli totesi jo aikoinaan, että sellainen politiikka on huonoa, joka hankkii ystäviä kaukaa ja vihollisia läheltä."

Kovastihan Suomessa on ensin sitä pohjoismaista puolustusyhteistyötä ja sitten kun se osottautui täysin tomimattomaksi ( Norja, Tanska ja Islanti Natossa, Norja ja Islanti EU:n ulkopuolella ), niin sen jälkeen nostettiin esiin tämä Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyön aina vaan jatkuva syventäminen. Sitä on hehkutettu erityisesti Suomen puolella, mutta myös Ruotsinkin puolella. Ikään kuin tuo yhteistyö olisi vaihtoehto Suomen Nato-jäsenyydelle.

Todettakoon, että tämä Ruotsin ja Suomen välinen puolustusyhteistyö koskee vain rauhan aikaa. Siitä on varmasti sotilaille puolin ja toisin hyötyä, mm. tiedon vaihdon ja toisilta oppimisen kannalta. Mutta sitova puolustusliitto se ei todellakaan ole. Sen varaan ei Suomen puolustusta voi laskea. Se olisi kansallista itsepetosta.

Ruotsissa niin viimeiset hallitukset kuin oppositiot ovat selkeästi todenneet, että Ruotsi ei tule sitoutumaan puolustusliittoon Suomen kanssa. Poikkeuksena on 'Ruotsidemokraatit, jotka haluavat hehkuttaa ihan jopa aitoa puolustusliittoa Suomen kanssa:

"Endast ett starkt försvar kan skapa en tröskeleffekt som avskräcker potentiella angripare. Sverigedemokraterna vill att försvarsanslaget senast inom tio år ska öka till minst 2,5 % av BNP, medan vi omedelbart vill påbörja byggandet av ett försvarsförbund med Finland."
Lähde: https://sd.se/vad-vi-vill/forsvarspolitik/

Kyllähän tällaisia mielipiteitä oli jo ennen Talvisotaakin lahden takana. Mutta kun sitten tuli tosipaikka eteen marraskuun 30. päivä 1939, vaimeni virallisen Ruotsin halut tukea Suomen taistelua Nevostoliittoa vastaan, eikä pieni Ruotsi uskaltanut antaa Englannille ja Ranskalle lupaa tuoda joukkoja Ruotsin kautta Suomeen. Kaikki kunnia toki ruotsalaislle vapaaehtoisille, jotka tukivat merkittävästi mm. Pohjois-Suomen puolustusta.

Konkreettisesti Ruotsin kantaan näinä päivinä voi tutustua oheisen linkin kautta:

Kommentti: Ilta-Sanomat, 21.6.2016, toimittaja Seppo Varjus, "Ryppy rakkaudessa – Ruotsin pääministeriltä tuli kylmä ilmoitus Suomelle"

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001204968.html

Sieltä suora lainaus:

"Mutta jo lauantaina menestyneempi painos Antti Rinteestä ja Ruotsin pääministeri Stefan Löfven ilmoitti kylmästi, että Suomen ja Ruotsin puolustusliitosta on turha haaveilla. Suomalaiset vastasivat sunnuntaina Niinistön johdolla, että ei sellaista ole pyydettykään."

Tämä kannattaa pitää visusti mielessä nytkin kun Löfven vieraili Suomessa ja taas kerran hehkutti kauniin sanoin Suomen ja Ruotsin välistä puolustusyhteistyötä. Sitähän meidän mediakin kiitettävästi toisti ilman mitään kriittistä tarkastelua. Paljon Ruotsissa puhutaan ja mielikuvia luodaan. Jotkut Suomessa näyttävät tulkitsevan päin mäntyä nämä "kauniit sanat".

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Markku, kirjoitat asiaa varsin paljon. Mutta se, että vähättelet Ruotsi-yhteyden perspektiivejä voidaksesi pitäytyä umpikujaan ajautuvassa Nato-hankkeessa, viittaa Suomelle historiallisesti niin onnettoman yleiseen haluttomuuteen huomata ja tunnustaa nopeita muutoksia maailmassa.

Suomen kansainväliseksi tueksi ja turvaksi valittiin lokakuussa 1918 saksalainen kuningas. Suuri "ryhdikäs" vähemmistö olisi halunnut varmistaa Suomen itsenäisyyden marssimalla suoraan Natsi-Saksan eteen jo avautuneeseen kuiluun syyskuussa 1944. Ja vielä 1991 uskottiin lujasti Neuvostoliiton kestävyyteen kansainvälisen politiikan kulmakivenä.

Ruotsin suhteen ratkaisevaa ei ole kysymys yhteistyön statuksesta eli siitä minkälaiseen sopimukseen se pohjaan. Jos maailma ympärillä alkaa palaa, niin sopimukset ja sitoumukset eivät paina paljoa päätöksiä tehtäessä. Toisen maailmansodankin aikana suurin osa valtioiden välisiä sopimuksia "unohdettiin" tai "tulkittiin uudelleen", kun koettiin ne häiritseviksi. Olennaista on, onko olemassa riittävän vahva oma motiivi ja tarpeelliset voimavarat avunantoon.

Koko toisen maailmansodan ajan ja kaikissa sen vaiheissa Ruotsi tuki ja auttoi Suomea taloudellisesti, diplomaattisesti ja varovaisen sotilaallisesti sen itsenäisissä operaatioissa, eikä ilman tätä tukea Suomi olisi selvinnyt minnekään. Viimeiseen ja vaarallisimpaan apuun eli oman säännöllisen armeijan lähettämiseen rintamalle, se ei ryhtynyt, mutta kannattaa huomioida, että Suomi pelastui ilmankin. Välitöntä Suomen romahduksen uhkaa ei ollut eikä Ruotsi siis ollut sen kysymyksen äärellä, täytyykö ottaa viimeinen riski välttääkseen vihollisen saapumisen suoraan omille rajoille.

Sotilasliittoon olisi Ruotsi muuten ollut valmis keväällä 1941, mutta oli vähän myöhässä: Suomen ja Saksan yhteistyön juna oli jo liian pitkällä. Ja se, että Ruotsi ei halunnut päästää vajaamittaisesti ja aivan liian hitaasti suunniteltua englantilais-ranskalaista avustusretkikuntaa talvisodan Suomen avuksi, oli enemmän kuin ymmärrettävää: tuon "Suomen apusuunnitelman" salaiseksi päämotiiviksihan on paljastunut ajatus kaapata siinä sivussa Ruotsin malmivarat itselleen!

Juuri viikko sitten on muuten uusvanha pääministeri Löfven todennut, että alkavalla hallituskaudella Ruotsi ei aio liittyä Natoon, mutta haluaa tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Ja lisäsi vielä, että Ruotsi ei aio olla passiivinen, jos sota koettelee toista Pohjoismaata!

Puolustusliitto tai muu yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole korvike tai vaihtoehto omalle puolustukselle, jonka täytyy suuntaua aina ensisijaisesti mahdollisuuteen, että joudutaan sotimaan yksin. "Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi, äläkä luota vieraan apuun" on yhtä ajankohtainen lause kuin sitä kirjoitettaessa Suomenlinnan porttiin. Mutta se osoittaa, että tällä hetkellä vaarattomasta ja melko hyödyllisestä naapurista voi olla paljon enemmänkin hyötyä myös tosi paikan tullen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Pekka,

" Suuri "ryhdikäs" vähemmistö olisi halunnut varmistaa Suomen itsenäisyyden marssimalla suoraan Natsi-Saksan eteen jo avautuneeseen kuiluun syyskuussa 1944." – Selvennätkö, mitä tällä tarkoitat?

Jos olen historiaa oikein lukenut, Suomi tunnusteli rauhan mahdollisuutta Neuvostoliiton kanssa jo vuodesta 1943 ja ainakin vielä keväällä 1944 Stalin olisi suostunut erillisrauhaan ainoastaan Suomen ehdottoman antautumisen pohjalta. Koska kesäkuun 1944 suurhyökkäys ei johtanutkaan Puna-armeijan tavoittelemaan tulokseen vaan Suomen torjuntavoittoon, alkoi loppukesästä 1944 tarjoutua mahdollisuus neuvotella rauha ilman antautumisen ehtoa, ja siihen tilaisuuteen tartuttiin.

Mikä ihmeen "ryhdikäs vähemmistö" oli silloin johonkin kuiluun marssimassa? NL:n aselevon ja välirauhan ehdot olivat kovat, mutta niihin päätettiin tarttua tietoisena siitä, että 200 000 taistelukokemusta Lapissa saanutta saksalaista ei ollut helppo nakki internoitavaksi eikä maasta häädettäväksi, etenkään kun aselepo NL:n kanssa edellytti samanaikaista demobilisaatiota.

Mitä Ruotsiin tulee, 2000 -luvun sotilaallisen yhteistyön pohja kai on ollut kaiken aikaa "endast i fredstiden", eli ei Ruotsi ole uskotellut yhtään mitään mahdollisesta sota-ajasta. Ja millä lihaksilla Ruotsi enää Suomea auttaisi, kun se tuli ajaneeksi alas oman puolustuskykynsä kun "rauha puhkesi" NL:n romahdettua virallisesti 25. joulukuuta 1991?

Ruotsi teki kardinaalimunauksen ja luopui asevelvollisuudesta puolustuskykynsä pohjana, eikä sitä niin vain ajetakaan takaisin ylös. Riviin ei saada tarpeeksi miehistöä, jotta koko valtakuntaa voitaisiin puolustaa uskottavasti. Mikä on Ruotsin tykistö tänä päivänä? Flygvapnet on enää varjo entisestään. Korkeateknologisilla aselajeilla on toki terävä kärki, mutta mitä sen kärjen takana on? Mitä näistä joukoista voitaisiin lähettää Suomen tueksi, kun ne eivät riitä kuningaskunnan omaankaan puolustautumiseen?

Talvi- ja jatkosodan aikaisesta Ruotsin tuesta voi olla vain kiitollinen, mutta ei se tuolloin mitään ratkaisevaa käännettä merkinnyt.

" ...kannattaa huomioida, että Suomi pelastui ilmankin. Välitöntä Suomen romahduksen uhkaa ei ollut eikä Ruotsi siis ollut sen kysymyksen äärellä, täytyykö ottaa viimeinen riski välttääkseen vihollisen saapumisen suoraan omille rajoille."

– Niistä kirjoista, joita itse olen lukenut, saan kyllä sen vaikutelman, että romahduksen partaalla Suomi oli maaliskuussa 1940 ennen talvisodan rauhaa 13.3. eikä tilanne Kannaksen suurhyökkäystä torjuttaessa 1944 ollut kovin paljoa häävimpi, kunnes Tali-Ihantalan taistelu vakautti tilanteen – ratkaisevana tukena myötäsotija Saksa eikä suinkaan Ruotsi. Osasto Kuhlmey tuplasi tilapäisesti Suomen ilmavoimien suorituskyvyn, Saksan rynnäkkötykit ja uudet tehokkaat panssarintorjunta-aseet auttoivat pysäyttämään Puna-armeijan hyökkäyskärjet – eikä hetkeäkään liian aikaisin. Ei tuolloin samaan olisi ollut mistään ruotsalaisjoukoista, vaikka ne olisivat kuinka tiedostaneet riskin toisenlaisesta rajanaapurista.

"Sotilasliittoon olisi Ruotsi muuten ollut valmis keväällä 1941" – mistä lähteestä tämä tieto on, ja miksi valmius liittoon Tukholmassa vasta niin hitaasti kypsyi? Olisiko tosipaikan lopputulos ollut kuin Suomen sodassa 1808–1809? Kyllähän Saksa oli objektiivisesti arvioiden myötäsotijana aivan toista luokkaa – ei Ruotsilla ollut lähettää Suomeen 200 000:n joukkoja asiallisesti varustettuina.

Ei niin, etteikö yhteistyöstä voi Suomelle hyötyäkin olla jopa 2020-luvulla sodan oloissa, mutta kovin ratkaisevaksi sitä on vaikea uskoa. Pärjätäkseen suurvaltanaapurin hyökkäystä vastaan Suomi tarvitsee edelleen itseään vahvemmat kaverit, kuten historiassaan aina, mutta tuskinpa Ruotsista ainakaan yksinään siihen on.

"...ei ole korvike tai vaihtoehto omalle puolustukselle, jonka täytyy suuntautua aina ensisijaisesti mahdollisuuteen, että joudutaan sotimaan yksin." – Jos Suomen hallitus ottaisi vakavasti tämän mahdollisuuden, jäljellä olevana aikana pitäisi puolustusmäärärahat viipymättä tuplata menneiden vuosien laiminlyöntien paikkaamiseksi. Kaikki merkit reaalimaailmassa kuitenkin viittaavat sen sijaan itsepetokseen ja toiveajatteluun, koska eihän Suomessa puolustuskyvyllä ääniä kalastella.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #42

Hannu, tärkeitä huomioita. Nykyhetkestä alempana erillään. Mennään kronologisesti.

Talvisodan loppuessa Suomi oli kriittisessä tilanteessa ja romahdusvaara oli näköpiirissä, mutta ei välittömästi; armeija oli suunnilleen nykyrajoilla ilman pakomentaliteettiä. Stalinin sietokyky aivan liian pitkäksi venähtäneelle sodalle sen sijaan oli lopussa.

Ruotsin tarjoukset keväällä 1941 Suomelle sisälsivät myös jopa valtioliiton, mutta kun Suomi ei harkittuaan asiaa halunnut lähteä kyytiin niin asiaa ei silloin julkistettu. Myöhästelyn syynä oli tietysti kyvyttömyys liikkua tarpeeksi nopeasti muuttuvien tilanteitten perässä; ruotsalaiset "rohkaistuivat" tarjoukseen vasta havaittuaan saksalaisten olevan jo reilusti edellä. Miten historia olisi lähtenyt kulkemaan, jos ehdotus olisi hyväksytty on mahdotonta sanoa, niin sekava oli kansainvälinen tilanne. Suuria vaaroja olisi ollut edessä, mutta myös mahdollisuuksia - kuten oli valitullakin tiellä.

Keväällä 1944 jo, ensisijaisesti Ruotsin välityksellä, neuvoteltiin rauhasta Moskovassa ja tarjotut ehdot olivat jopa parempia kuin syksyllä; Helsingin vieressä olevaa Porkkalaa ei vaadittu tukikohdaksi. Paasikivi olisi hyväksynyt ehdot. Englanti vakuutti, että parempia Suomi ei tule saamaan. Ulkoministeri Carl Enckell alkoi kuitenkin ilmeisen perustellusti epäillä, että Neuvostoliitto haluaa käyttää odotettavissa olevaa, vielä vahvoissa asemissa olevan Saksan kostohyökkäystä koko Suomen valtaukseen. Mannerheim oli samaa mieltä.

Syyskuussa Saksan heikkeneminen oli riistänyt siltä mahdollisuudet ratkaisevaan toimintaan. Ja suunnitelman miehittää ainakin Itämeren keskuspaikka, Ahvenanmaa, kaatoi Ruotsi ilmoittamalla Saksalle, että jos sitä yritetään, on Ruotsi nopeampi ja Ahvenanmaalla saadaan taistella. Suomen sotilaallinen tilanne muuten oli Ilomantsin voiton jälkeen varsin tyydyttävä, mikään romahdus ei uhannut mutta poliittinen tilanne oli lohduton.

Eduskunnan äänestys 2.9.1944 suhteiden katkaisemisesta Saksaan päättyi vain 113–43 hallituksen armottomasta painostuksesta kansanedustajia kohtaan huolimatta. Eli reilu neljäsosa äänestäneistä kansanedustajista halusi jatkaa kuiluun! Ja tyhjää äänestäneissä ja poissaolevissakin toki havaitsee protestin hallituksen linjaa kohti!

Mutta tällä kertaa Suomen hallituksella oli kristallinkirkas, realistinen näkökanta ja vaarojen kautta jo 1948 saavuttiin selkeämmille vesille ja sieltä huikeaan taloudelliseen nousuun.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #48

Tietysti jo Sokrates pohti sitä, miten jokin asia voi olla toisaalta pieni ja toisaalta suuri :)

Paasikivi kirjoitti päiväkirjaansa kuivasti: "Eduskunnan istunnossa 2.9. Virkkunen oli vastakkaisen kannan puhuja. Hänen puheensa johtolanka: Ei voi luopua taistelusta. Luotettava Jumalaan."

Ainahan näitä tyyppejä on. Muistui mieleen, kun kävin Seinäjoella pari viikkoa sitten :)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Tuo 'suuri "ryhdikäs" vähemmistö' ihmetytti minuakin. Varmasti seinähulluja oli enemmän kuin pari vuotta myöhemmin haluttiin muistaa, mutta en ole kuullut erityisen suuresta porukasta, joka olisi vastustanut rauhaa vielä syyskuussa 1944.

Enkä enää oikein jaksaisi sitä ironiaa, mikä sisältyy tuon Sveaborgin ruotsalaisen lauseen muisteluun, jos sillä halutaan jotenkin vähätellä yhteistyötä Ruotsin kanssa.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"Juuri viikko sitten on muuten uusvanha pääministeri Löfven todennut, että alkavalla hallituskaudella Ruotsi ei aio liittyä Natoon, mutta haluaa tiivistää puolustusyhteistyötä Suomen kanssa. Ja lisäsi vielä, että Ruotsi ei aio olla passiivinen, jos sota koettelee toista Pohjoismaata!"

Niin Pekka, mitähän konkreettista tuon Löfvenin lauseen: "Ruotsi ei aio olla passiivinen, jos sota koettelee toista Pohjoismaata" takana olisi ? Solidaarisuusjulistuksia tai hyviä neuvoja Suomelle siitä miten meidän ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tulee missäkin tilanteessa hoitaa ? Ehkä Ruotsi voisi toimia myös rauhan välittäjänä ? Vähän niin kuin ennenkin.

"Puolustusliitto tai muu yhteistyö Ruotsin kanssa ei ole korvike tai vaihtoehto omalle puolustukselle, jonka täytyy suuntaua aina ensisijaisesti mahdollisuuteen, että joudutaan sotimaan yksin."

Eihän puolustusliittoon Ruotsin kanssa kannata pätkääkään laskea. Laajan Suomen puolustuksen tukemiseen Ruotsin puolustusvoimat ovat aivan liian vähäiset. Se tiedetään hyvin myös idässä. Kyllä tukea on saatava ihan jostakin muualta, jossa sitä on oikeasti antaa, mm. materiaalisesti. Niin kuin sanottu koulutettua reserviä meillä on enemmän kuin monella muulla EU-maalla.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Monitoimihävittäjät hankitaan puolustamaan Suomea. Hankintojen eräs tavoite on nostaa Suomen sotilaallinen puolustuskyky mahdollisimman korkeaksi. Tämä tarkoittaa että mahdollinen vihollinen joutuu sitomaan hyökkäykseen paljon kalustoa ja erilaisia resursseja. Sotilaallisen ilmaylivoiman, ilmaherruuden, saamiseksi on hyökkääjällä oltava vähintään kolminkertainen kalustollinen ja tekninen sekä laadullinen ylivoima. Jos ilmaherruutta ei ole, heikentyy vihollisen muu sotilaallinen toiminta oleellisesti. Samalla kasvaa merkittävästi riski koko mahdollisen hyökkäyksen epäonnistumisesta.
https://www.defmin.fi/puolustushallinto/strategise...

Venäjän ilmavoimista on 3/5 osaa keskitetty läntiseen sotilaspiiriin jonka luoteisrajalla sijaitsee Suomi. Jostain syystä on Venäjällä pelkästään Suomen lähialueelle sijoitettuna ja aktiivikäytössä noin 200 taistelukonetta. Näihin kuuluu hävittäjät, hävittäjäpommittajat, pommikoneet, tiedostelukoneet sekä taistelu-ja kuljetushelikopterit. Kuolan niemimaan ja Leningradin alueen välillä sijaitsevat seuraavat tukikohdat ja lentokentät. Severomorsk-3, Monchegorsk, Olenogosrk, Alakurtin tukikohta on noin 50 km Suomen rajasta, Karjalassa Äänisen länsipuolella on Petrozavodsk’in (Petroskoi) ja Besovets’in tukikohdat. Leningradin lähistöllä on Pribylovo ja Pushkin’in tukikohdat. Ohjustukikohtia joissa on S-300 ja S-400 löytyy Muurmanskin Olenja Guba, Karjalankannaksella Vaskealan aluella ja Zelenogorskissa sekä Reshetnikovossa. Iskander-ohjustukikohta on Laukaassa (Luga). Venäläistä geopolitiikkaa jota ei edes yritetä salata?

http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251205...

Pitämällä käytössä tällä hetkellä olevat noin 50 Hornet-18 A/F konetta 2030-luvun puoliväliin asti, ehditään saada 100 kpl Jas Gripen 39 E/F käyttöön, niin tilanne muuttuu. Suomi tarvitsee puolustukseen kolme toimivaa lennostoa, nykyisten kahden Karjan lennoston ja Lapin lennoston tilalle. Lennostoissa tulisi olla 30 konetta käyttövalmiina. Kriisitilanteen uhatessa lennostot voitaisiin joko lentueina tai laivueittain hajauttaa ympäri Suomea. Jas Gripen 39 E/F toimii varmasti väliaikaisilta kentiltä käsin. Nousuun ja laskuun riittää 800 metriä tienpätkää. Päämekaanikko ja neljä mekaanikkoa tarkastavat, tankkaavat ja aseistavat koneen noin 15 minuutissa. Meteor-ohjus, ilmasta-ilmaan on tehokas. Jassm-risteilyohjus, ilmasta maahan täytyy tosin saada ”Jassikoiden” mukaan. Hinnaltaan ja käyttökustannuksiltaan Jas Gripen 39 E/F on erittäin kilpailukykykyinen. Lentäjien on saatava lentokokemusta ja harjoittelua vähintäänkin 180 lentotuntia vuodessa. Suomi ei tarvitse ”ilmaherruushävittäjiä” vaan torjuntahävittäjiä. Hävittäjiä ei hankita halleissa seisomaan joten käyttötunnin hinta on eräs merkittävä seikka muiden ominaisuuksien mukana.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005973206.html

Ohjukset apuun. Suomen ilmatorjunnalla on käytössä ilmatorjuntakanuunat, 23ItK61, 23ItK61, 35ItK88 ja kymmenkunta itpsv-90 panssarivaunua joiden torjuntakyky yltää 4 km. Olalta laukaistavat Stinger-ohjukset, joita on nelisensataa, pystyvät myös 4 km torjuntakorkeuteen. Crotale-ohjukset yltävät 6 km ja ASRAD-R ohjukset 8 km torjuntakorkeuteen. Kaikki nämä ovat lyhyenkantaman kalustoa. Hyviä ja tehokkaita välineitä taistelu-ja kuljetushelikoptereita sekä matalalla lentäviä rynnäkkökoneita vastaan. Käytössä on myös keskimatkan, torjuntakorkeus noin 8-12 km Nasams-ohjuksia. Yli 10 km torjuntakorkeuteen yltävät suuren peittoalueen ilmatorjuntaohjukset puuttuvat. Tällainen järjestelmä olisi Natojoukkojen käyttämä MIM-104 Patriot-ohjus. Siihen että Patriot-ohjuksilla pystytään suojaamaan 30 sotilaallisesti kriittisintä kohdetta, tarvitaan vähintään 60 ohjuspatteria, joissa jokaisessa on 4 ohjusta. Yhden patterin torjuntasektori on 360 astetta. Ohjuksen korkeatorjuntakyky yltää lähes 20 km. Ilmatorjuntakyvyn lisäksi Patriot-ohjuksella on myös rajallinen kyky torjua ballistisia ohjuksia. Tällaisella ilmatorjunnalla, nykyisen lähi-ja keskimatkan torjuntakyvyn kanssa saataisiin hyvä ilmasuoja lähes koko maahan. Edellyttää että vähintään joka toinen ohjus osuu ja myös tuhoaa kohteen. Kun ohjus kerran on laukaistu, se on mennyt. Ja uusia tarvitaan heti lisää. Patriot-ohjusjärjestelmän toimitusaika ja käyttöönotto kestäisivät 7-10 vuotta. Ohjusten varastointiaika on 15 vuotta. Sitten pitää ostaa uusia. Ilmatorjunnalla hoidetaan ilmatorjunta. Torjuntahävittäjillä tehtävät ja toimenkuvat ovat monipuolisempia. Puuttuva reilusti yli 10 km korkeuteen yltävä ilmatorjuntakyky on tällä hetkellä vain Hornet-18F/A hävittäjillä.
Olisiko Suomen vihdoinkin aika liittyä Natoon, varmuuden vuoksi?

https://puolustusvoimat.fi/artikkeli/-/asset_publi...

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Jos hävittäjät hankitaan Ranskasta, Ruotsista tai muualta EU:sta, vaikuttaako asiaan jotenkin USA:n mahdollinen ero Natosta?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

USA:n mahdollinen ero Natosta vaikuttaa ilman muuta, jopa puheen tasolla. Eurooppalaiset Nato-maat eivät yhdessäkään voi muodostaa Venäjälle sellaista sotilaallista vastapainoa, mikä tähänastinen Nato on ollut Yhdysvaltain tuella.

Blogiin linkitetty The New York Times'in artikkeli sisältää huolestuttavaa tietoa Euroopan vakauden kannalta.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Netisssä muuten väitetään, jotta F35:n lentotunti maksaa 50000 ja Saabin 5000 taalaa.Voiko tämä pitää paikkaansa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Jos annat linkin, niin voin vastata onko se totta vai ei.

Lentotunnit ilmoitetaan joskusn käyttöhyödykkeiden ja muiden lentoon liittyvien kustannusten mukaisesti ja joskus puolestaan siten, että koko koneen hankintahinta ja odotettavissa olevat huollot sekä korjaukset eliniän aikana jyvitetään arvioitujen kokonaislentotuntien kesken.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Artolta erinomaisen hyvä blogi, mutta kun puoluejohtaja Jussi Halla-aho menee ilmoittamaan julkisesti YLE:n kyselyssä, että Persut ovat valmiita vähentämään Hornetin seuraajia asiantuntijoiden suosittamasta 64 koneesta, on uskottavuudelta pohja poissa.

Vähänkään viisas seuraava hallitus korottaisi Suomen puolustusbudjetteja joka vuodelle > 3 mrd € niin kauan kuin meillä armonaikaa riittää, mutta mikään ei viittaa siihen, että Suomi olisi saamassa viisaan hallituksen v. 2019.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Hannu. Tänä Hornet juttu Jussin suhteen ei pidä paikkaansa. Ankka.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ettepäs kuitenkaan käyttäneet tarjolla ollutta tilaisuutta sen ankan välittömään oikaisuun – siihenhän Sananvapauslaki velvoittaa tiedotusvälineen, YLE mukaan lukien.

Mistäs äänestäjä enää sen voi tietää, antavatko seuraavan eduskunnan Persut tukensa asiantuntijoiden suosittamalle määrälle Hornetin seuraajia?

Turvallisuuspoliittinen ohjelmanne v:lta 2015 paljoksuu Naton suositusta jäsenmailleen (2% BKT:sta) ja korostaa, että nyt (= 2015, eli Krimin valtauksen jälkeen) Suomi selviää 1,3%:lla – ei siis minkäänlaista ymmärrystä siitä, kumpi olisi heikentyneessä turvallisuustilanteessamme viisaampaa (eikä vain halvempaa).

Kovasti kuulostaa siltä, että olette halvasta nahkaani myymässä.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Sota miehen tiellä pitää. Jos ei se niin siitä puhuminen.

Sotakaluja tässä tarvitaan eikä mitään hoivapalveluita. Kaikki raha lentovehkeisiin ja muuhun miehekkääseen. Muistakaa katsoa Top Gun taas kerran.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Oletko Siikala laskenut monenko työttömän päiväraha menee yhden hävittäjän hankintaan? Siksi toiseksi sotakalujen ostaminen on hulluutta kun tänne ei kukaan hyökkää koskaan ja jos kuitenkin, niin ei pistetä hanttiin. Sota on hirveää ja kamalaa, ei siihen pidä mennä, vai mitä?

Miehitysvallan aikanakin oman kulttuurin unohtava,kielitaitoinen ja uudet tavat nopeasti oppiva kansanosa pärjää ja pahiten kärsivät tyhmemmät, joita pitää opettaa sopeutumisleireillä.

(srksm-varoitus)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Kun Pekka Siikala ei vielä ole laskenut monenko työttömän päiväraha voitaisiin maksaa HX-hankkeen hinnalla, sain oman laskelmani mukaan 26970 työtöntä.

Laskelma perustuu seuraaviin lukuihin, päiväraha 32,40€, kpl 64, hinta 142 milj.per kpl, käyttöaika 40 vuotta.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Jos laskelmani pitää paikkansa, HX-hanke pystyttäisiin kustantamaan työllistämällä noin 30 tuhatta työtöntä! Ja vielä sekin, että jos vaikka vain puolet työllistettävistä saataisiin vanhusten hoitoon, tulisi kaksi kärpästä samalla lyönnillä.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala Vastaus kommenttiin #34

Hienoa puhetta. Kyllä sinä tiellä pysyt! Ilmatilan hallinta onkin hyvin tärkeä asia maalla, merellä, ilmassa ja somessa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari Vastaus kommenttiin #35

Kiitos, ilmatilan hallinta on kovin helppoa kun asiallisia vasta-argumenttejä ei tunnu löytyvän, herjanheittoa pelkästään.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen Vastaus kommenttiin #36
Viljo Asikainen

Aseellisen puolustamisen välineistö sen kun lisääntyy ja laadullisesti paranee. Sillä pyritään kompensoimaan sitä että välineistön käyttämiseen halukkaiden määrä sen kun vähenee ja laadullisesti heikkenee. Vaikuttimet aseelliseen puolustamiseen hiipuvat - Adolf Ehrnroothin jo alunperin pompöösi maksiimi käy yhä ontommaksi.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Suora lainaus HX-hankeen sivulta. ”Tietopyyntöön saatiin vastaukset Boeing F/A-18 Super Hornet, Dassault Rafale, Eurofighter Typhoon, Lockheed Martin F-35 sekä Saab Gripen –monitoimihävittäjistä. Tietopyynnön analyysin perusteella HX-hanke käynnisti yksityiskohtaisemman tarjouspyynnön valmistelun. Tämä tarjouspyyntö lähetettiin jo mainituille viittä hävittäjää edustaville valtioille ja valmistajille huhtikuussa 2018. Käytännössä tarjouspyynnön lähettäminen merkitsee Suomen sitoutumista hävittäjähankintaan.”

Koneiden valmistajat vastaavat viimeistään viikolla 5, 31. tammikuuta 2019. Tarkentava tarjouspyyntö lähtee syksyllä 2019. Tämän jälkeen on vuorossa lopullinen tarjouspyyntö. Lopullinen lentokoneiden määrä selviää vasta silloin. Lopullisesta esityksestä päättää Suomen hallitus 2021 ja eduskunta päättää hankkeen rahoituksen.

Me keittiöpöytien ”KersanttiEverstit res.”, elämme mielenkiintoisia aikoja. Muistakaa äänestää keväällä 2019.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hyvä Arto, olet nyt tarttunut Suomen puolustuspolitiikan ydinasiaan! Nämä julkisuuteen tulleet Trumpin pohdinnat nostavat nyt pinnalle asian, jota ei ole kehdattu käsitellä lainkaan, ei Naton kannattajien eikä vastustajien taholta.

Kyseessä on jo pitkään pinnan alla havaittava Naton rakoilu sekä sisäinen soutaminen ja huopaaminen. Kannattajat eivät ole halunneet, koska näin näkyisi Naton kyseenalaisuus kenenkään turvallisuuden takaajana. Vastustajat eivät ole halunneet, koska näin heiltä katoaisi hyvä variksenpelätin.

Selvää on, että niin kauan kuin USA:n presidenttinä on Donald Trump, ei Suomella voi olla minkäänlaista mieltä pyrkiä Natoon. Ja tämän voi arvioida kestävän pikemminkin kuusi kuin kaksi vuotta. Näissä oloissa ei todennäköisesti edes tyrkyttäydyttäessä päästäisi sinne, kuten on käynyt Ukrainalle -ja jos päästäisinkiin olisi puolikaoottisen liiton turva vain satunnainen. Mutta provokaatiomerkitys Venäjän suhteen sekavoitumisen myötä lisääntyy, sillä vaikka kaaosliitto onkin puolustusarvoltaan devalvoitu, kasvavat siitä lähtevät arvaamattomat vaaramomentit.

Myöskään Trumpin jälkeiselle ajalle ei ole syytä olettaa paluuta Obaman ja co. menoon. Yhdysvallat on muuttunut perin juurin eikä kukaan tiedä, mitä sen sisäisestä levottomuudesta kehittyy.

Vastaus, mitä pitää tehdä, hahmottuu kuitenkin Artolle mallikkaasti!

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Mikä mahtaisi olla Naton kannatus% jos USA eroaisi Natosta? Veikkaan, että se olisi reilusti yli 50. Luulen, että suurin syy Naton vastustukseen on inho USA:a kohtaan.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Arto Luukkasen avaus oli naseva. Suora lainaus HX-hankeen sivuilta, ”Käytännössä tarjouspyynnön lähettäminen merkitsee Suomen sitoutumista hävittäjähankintaan. ”

Mistä rahat hävittäjiin? https://yle.fi/uutiset/3-10597377 Verotuet pääosassa.Yritystuista on vuosien mittaan kasvanut huima menoautomaatti valtiolle. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan varsinainen rahanjako. Yritystukiin miljardeja joka vuosi. Verotuet 3.345 mrd.euroa + Suorat tuet 1,364 mrd. euroa + Alennetut alv-kannat 3,190 mrd. euroa + Muut veroetuudet 0,88 mrd. euroa = Yhteensä 8,78 mrd. euroa vuonna 2019.

Sorry, ei käy Kokoomukselle, koska hyvävelijärjestelmä jakaa verotukiaiset osakkeenomistajille voittona. Näin hyvästä johtamisesta sitten palkitaan yritysten ylin johto 50-100% palkkion korotuksilla vuosittain.

Ei käy Kepulle, Pekkarisen Mauri yritti ja tulos oli nolla. SOTE-säästömiljardit jaetaan hallintohimmelin, lue maakuntahallinnon tuleville virkamiehille. Maajussille morsian ja molemmille suojatyöpaikka.

Ei käy Perussuomalaisille, koska vaalivankkurin vetäjänä puolueella on kaksi hevosta, nimet Nato ja Njet-Nato, mutta kuskinpukilla istuu kolme ohjastajaa joilla kaikilla omat ohjat. Voi polleparkoja. Viidenpisteen vihje. Valjastakaa Troikka vetämään vaalivankkureitanne. Kolme hevosta rinnakkain, Nato, Njet-Nato ja Empäs-Kerro, mutta kuskinpaikalle vain yksi ”Kasakka” ohjiin. Löytyisiköhän Brysselistä?

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eihän tämä HX-hanke ole Suomelle oikeasti yhtään mikään rahakysymys. Blogissa on osuva sitaatti:

"[Stalinin] mukaan Suomi oli rikas mutta ei ollut panostanut armeijaansa. Stalin ihmetteli sitä ja piti sitä kummallisena."

Asia on aivan täsmälleen samoin tänään. Nyt kuuluu kauhea parku ja voivottelu, kun pitäisi maksaa monitoimihävittäjistä 7-10 miljardia € vuosikymmenten saatossa – ja joka ikinen vuosi maksamme tuon haarukan ylärajan mukaan kestotilausta siitä, että saamme pelata rahapelejä, ryypätä alkoholia, tupakoida ja hoidattaa näistä aiheutuvia sairauksiamme.

http://hannumononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/20169...

Rillutella pitää, maksoi mitä maksoi, eikä sen subventoinnin vähentämistä uskalla ehdottaa yksikään puolue varsinkaan vaalien alla.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen
Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Takavuosina Sauli Niinistön markkinoima tuki Suomen puolustukselle oli "eurooppalainen Nato". Jos Yhdysvallat irtautuu Natosta Trumpin kaudella, eikös jäljelle jää juuri tämä?

Suomen turvallisuuspolitiikassa ei ole jätetty kiveäkään kääntämättä, jotta ei vain tarvitsisi liittyä Natoon, koska Putin sitä niin kovasti pelkää ja Suomen valtionjohto taas pelkää niin kovasti sitä, että Putin pelkää.

Jos nyt USA poistuisikin Naton ytimestä, vähentäisikö se riittävästi Naton pelottavuutta Venäjän kannalta? Tulisiko silloin Natosta viimeinkin Suomelle uskottava riittävästi heikentynyt puolustusliitto, jotta voisimme liittyä siihen pelkäämättä Putinin Venäjän julmistelua?

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Hyviä kysymyksiä Hannu! Jos USA eroaisi ja muut Nato-maat (varmaan jo puoliksi Naton ulkopuolelle siirtynytä Turkkia lukuunottamatta) onnistuisivat vakauttamaan jäännös-Naton toimivaksi liitoksi, niin siitä tulisi Suomelle varsin houkutteleva, varsinkin sekavana ja vaarallisena aikana. Eikä sotilaallisen liittoutumattomuuden tarvitse olla mikään dogmi; liittymishakemus olisi vahva mahdollisuus.

Kuitenkaan en oikein usko kumpaankaan mahdollisuuteen. Ensiksi epäilen, pystyykö Trump, vaikka niin päättäisi yrittää, todella viemään riitaisan maansa pois Natosta. Sen sijaan uskon pikemminkin että tuloksena olisi Naton halvautuminen, mutta ilman selvää erotapahtumaa mahdollisine uusine rakenteineen. Ja jos Trump onnistuisi, niin siitä seuraisi USAn ylivoimaisesti johtavan aseman Naton sisällä huomioiden sellaiset hyökyaallot, että koko konsensuspohjainen, jokaisen valtion veto-oikeuteen pohjautuva systeemi tuskin sitä kestäisi.

Mutta tuloksena kyllä saattaisi olla jonkinlaisen EU/Eftan uuden puolustusulottuvuuden nopea luonti. Ja sekin olisi houkutteleva Suomelle (ja myös Ruotsille), jos vaan siitä ei tulisi Saksa-Ranskan akselin alistamisvälinettä muuta Eurooppaa kohti.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Saksan ja Ranskan ohella myös Britannia pysyy Natossa edelleenkin, Brexitistä huolimatta. Tämä "eurooppalainen Nato" perustuisi siis paljolti samoihin jäsenmaihin kuin taannoinen WEU laajimmillaan kaikkine liitännäisjäsenineen, plus mahdollisesti Ruotsi ja Suomi uusina pohjoisina jäsenmaina. Ydinpelote olisi Britannian ja Ranskan varassa, toki paljon vähemmillä ydinkärjillä kuin Venäjä ja USA.

Jos tuollainen koalitio syntyisi ja siirtymäkauden jälkeen saavuttaisi saman vakiintuneen aseman kuin NATO ennen Trumpia, niin kyllä silläkin pitäisi olla ihan riittävä pelotevaikutus Venäjän suuntaan, jopa ilman USA:n strategista ydinasemahtia ja teknologista etumatkaa.

Venäjä panostaa edelleen epätoivoisesti asevarusteluun:
https://nationalinterest.org/blog/buzz/russias-nex...
https://www.popularmechanics.com/military/aviation...

Siitä huolimatta, että sen talous on jämähtänyt näköalattomuuteen
https://www.forbes.com/sites/kenrapoza/2019/01/02/...

ja nyt 66-vuotiaan Putinin virkakauden on määrä päättyä 72 vuoden iässä v. 2024 (ellei sitten keksitä poikkeuslakia tms. jippoja), eikä seuraajasta ole tietoakaan (ainakaan julkisuudessa).
https://www.nation.co.ke/news/world/Vladimir-Putin...

Voiko tällainen tilanne päättyä hyvin? Jos Suomen poliitikoilta asiaa kysytään, he ainoastaan hymisevät kertosäettä "meillä ei ole turvallisuusvajetta, meillä ei ole turvallisuusvajetta..." eivätkä tietenkään panosta Suomen puolustuskykyyn pakollista enempää, vaan hukkaavat tilaisuuden, koska se ei tuo heille ääniä eikä valtaa.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Miksi Putin pelkää? Löydän kolme syytä:

1. Putin ei todellisuudessa pelkää, Lännen uhka on luotu sisäpoliittisia tarpeita varten.

2. Kremlin uhkaretoriikkaan kuuluu Naton levittäytyminen Venäjän rajoille. Tämä on ajatuksena typerä. Venäjän rajanaapureina on itsenäisiä valtioita, joista jotkut ovat liittyneet sotilasliittoon. Nato ei ole valtio eikä sillä ole imperialistisia tavoitteita niin kuin Venäjällä. Nato ei tarvitse "etupiiriä". Naton hyökkäys edellyttäisi 29 jäsenvaltion (myös Turkin) yksimielistä päätöstä, siitä huolimatta Putinin propaganda meneee läpi Venäjällä ja Suomessa.

3. Nato nähdään USA:n sotilaallisena "käsikassarana". Totta on, että Naton budjetista USA maksaa suurimman osan. Naton budjetti käsittää vain organisaation hallinnon ei aseita. Naton "aseet" ovat jäsenmaiden armeijoiden ja niitä myös hallinnoivat jäsenmaat. Kun Putin pelkää Natoa, hän pelkää jäsenmaiden hallituksia. USA:lla on Naton suurin ja nykyaikaisin aseistus, USA:n ero Natosta ei vaikuta USA:n aseistukseen mitenkään. Putin voi siis halutessaan pelätä USA:a, oli USA Naton jäsen tai ei.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Sisällissotaa on toistamalla toistettu, on aika uusia "Meillä on unelma"

Mielenosoituksella elokuussa 2015 vastustettiin kansanedustaja Olli Immosen haaveilua "vahvasta ja urheasta kansakunnasta, joka voittaa tämän painajaisen, jota kutsutaan monikulttuurisuudeksi". Erkki Tuomioja kysyi englanninkielisessä tiedotteessaan ulkoministeri Timo Soinilta mitä hänen puoluetoverinsa teosta ajatellaan ulkomailla? Pekka Vennamo ilmoitti Immosen kasvattaneen Breivik-parran.

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyö, ja kyky kun tarkastellaan maavoimia ja niiden kalustoa sekä sodanaikaisten joukkojen kokoa ja toimintakykyä.
Taisteluvaunujen, rynnäkkövaunujen, telavetoisten panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen osalta tilanne on molemmissa maissa suurin piirtein sama. Pyörillä varustettuja miehistökuljetusvaunuja Ruotsilla on 270 kpl ja meillä 470 kpl.
Tykistöstä löytyy se oleellinen ero. Ruotsilla on 30 haupitsia ja jalkaväellä 200 kranaatinheitintä. Suomella on panssarihaupitseja, telatykkejä 80 kpl, raketinheittimiä 110 kpl, kranaatinheitin ajoneuvoja 40 kpl ja Amos kranaatinheitin ajoneuvoja 20 kpl, näitä aseita ei Ruotsilla ole! Maastokuorma-autoilla vedettäviä kanuunoita ja haupitseja Suomella on yli 600 kpl. Jalkaväellä on yli 1200 kpl raskaita-ja kevyitä kranaatinheittimiä.

Ruotsin sodanaikainen kokonaisvahvuus on noin 60000 henkilöä, ilman varareserviä. Suomen kokonaisvahvuus on 280000 taistelijaa ja varareservissä saman verran.

Nyt Ruotsin ja Suomen puolustusyhteistyö saa nyt selkeän selityksen. Kuten Ruotsin pääministeri Stefan Löfvenin sanoi. ”Ennen nato-kysymystä Löfven oli jo ehtinyt korostaa , miten erityisenä Ruotsi pitää yhteistyötä Suomen kanssa. Pidämme puolustusyhteistyötä erittäin tärkeänä, ja katsomme sitä pitkällä aikavälillä” (Suora lainaus HS keskiviikko 30.01.2019)
Ruotsi siis tarvitsee Suomea puolustamaan Ruotsia. Ei toisin päin. Heja Sverige. Eläköön pohjoismainen puolustusyhteistyö? Kannattaisiko Suomen sittenkin realisoida ”Nato-Optio”, vaikka siinäkin on toki omat riskinsä?

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Juuri maavoimissa on tosiaan Suomen vahvuus ja Ruotsin heikkous! Kun taas merivoimissa asia on jyrkästi päinvastoin ja osittain myös ilmavoimissa -omasta puolustusteollisuudesta puhumattakaan.

Kun kokonaispuolustus on vanhan viisauden mukaan niin vahva kuin sen heikoin osa, niin voi todeta, että Suomi ja Ruotsi muodostavat keskenään ihanteellisen parin, jossa molempien heikkoudet tasoittuvat.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Niin, "Nato-optiosta" vielä: se ei ole ollut koskaan mitään muuta kuin Suomen kansallinen hyvänyönsatu. Tässä asiassa ovat Naton innokkaat kannattajat oikeassa.
Natoon liitytään sen omien sääntöjen mukaan, jossa jokainen yksittäinen Nato-maa voi kaataa liittymishakemuksen.

Esim. Ukrainan Nato-tien on tukkinut Saksa USA:n ja Englannin innokkaasta tuesta huolimatta. Siis yksi ainoa presidentti voi panna ylpeillyn "Nato-option" roskakoriin, eikä sitten mitkään oikeusistuimet auta!

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

Sotilaallisesti Suomi on "avaimen kääntöä vaille valmis" liittymään Natoon. Sen verran Suomen Puolustusvoimat on toimintaansa yhdenmukaistanut, Nato-joukkojen kanssa harjoitellut ja kansainvälistä sotilaskoulutusta antanut viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana.

Suomen liittyminen Natoon onkin kiinni poliittisesta tarpeesta, halusta ja päätöksestä sekä päätöksentekokyvystä.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

"Suomen liittyminen Natoon onkin kiinni poliittisesta tarpeesta, halusta ja päätöksestä sekä päätöksentekokyvystä."

Juu, Markku, mutta oletko muistanut, että tässä on myös kyseessä kaikkien Nato-maiden hallitusten poliittisesta tarpeesta, halusta, päätöksestä sekä päätöksentekokyvystä. Ei siis vain Suomen!

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #58

Niin, se on totta ja siksi en kirjoittanutkaa että Natoon liittyminen olisi kiinni pelkästään Suomen tahdosta. Kuten ei ole Suomen ja Ruotsin puolustussopimuskaan kiinni vain Suomen tahdosta.

Ehkä asiaa pitäisi tarkastella Naton näkökulmasta. Mitä hyötyä Natolle olisi siitä, että Suomi kuuluisi Natoon ? Tuskin Suomi ainankaan olisi sellainen poliittinen riski Natolle, kuin joidenkin entisen Itä-Blokin maiden pelättiin olevan. Suomellahan on edelleen hyvät suhteet Venäjälle ja presidentillä puhevälit Putinin kanssa.

Karttapallosta katsoen voisi kuvitella että Natoa kiinnostaisi se, että Suomi kuuluisi Natoon. Kun tähän laitetaan vielä mukaan se, että Suomella on lukumääräisesti suuri ja hyvin koulutettu reservi sekä yhteensopivuus Nato-joukkojen kanssa, voisi kuvitella, että Suomi olisi mieluinen jäsen Natolle. Miksi muuten ei olisi ?

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #60

En ole koskaan nähnyt ensimmäistäkään vakavasti otettavaa lähdettä sille spekulaatiolle, että jokin, edes yksi, Nato-maa vastustaisi Suomen jäsenyyttä.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto Vastaus kommenttiin #61

En ole minäkään sellaisesta kuullut enkä lukenut. Mistä lie tuo näkökulma juontaa juurensa ?

Toinen on tämä Naton hajoamisen visio. Totta on, että USA:n nykyinen presidentti vilauttelee sitäkin korttia, mutta se on vain yksi kymmenistä Trumpin vilauttelemista korteista. Mahtaako presidentti itsekään pysyä kärryillä, kuinka monta korttia hänellä on globaalissa pokerissaan ?

USA:n puolustushallinnossa kyllä ymmärretään EU-Nato-maiden merkitys myös USA:n puolustukselle, näin kun elämme ohjusten aikakautta. Ei USA:n kenraaleilla ja amiraaleilla sodan asiantuntijoina ole mitään hinkua luopua EU-Nato-liittolaisistaan. USA:n emämaan puolustus tarvitsee silmiä ja korvia sekä sotavoimaa Euroopassa.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #62

Markku ja Jari-Pekka,
blogimme on jämähtämässä ja varmaan olemme sen viimeiset lukijat, mutta palataan nyt vielä kerran Arton poikkeuksellisen tärkeän kirjoituksen ydinasioihin.

Jos Suomi arvioisi tarvitsevansa Nato-jäsenyyttä ja nyt olevan oikea hetki hakea sitä, niin pitäisi olla täytettynä kolme perusedellytystä, joista yksi varmasti, toinen todennäköisesti ja kolmas mahdollisesti ei täyty:

1) Ruotsin pitäisi samanaikaisesti myös hakea Nato-jäsenyyttä, sillä Suomella ja Ruotsilla on joka tapauksessa syytä olla yhteinen linja Nato-kysymyksessä.
2) Pitäisi olla henkilökohtaisesti sovittuna Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin kanssa, että hän tukee hakemusta ja takaa häiriöttömän poliittisten ja sotilaallisten velvollisuuksien suorittamisen Naton taholta, mikäli Suomi joutuisi vihollisuuksien kohteeksi.
3) Pitäisi olla henkilökohtaisesti sovittuna Turkin presidentti Recep Erdoğanin kanssa, että hän tukee hakemusta eikä asetu Naton poliittisten ja sotilaallisten velvollisuuksien suorittamisen tielle, mikäli Suomi joutuisi vihollisuuksien kohteeksi.

Kohdasta 1) pitää huomioida, että Suomen liittyminen Ruotsin puuttuessa jättäisi Naton reaalisiin avuntulomahdollisuuksiin vaikean logistisen aukon samalla kun Suomen hakemus vaikuttaisi Venäjään punaisen vaatteen tavoin. Ruotsin uusi hallitus on juuri linjannut, että sen aikana Ruotsi ei liity Natoon. Enemmistöhallitus kestänee koossa neljä vuotta ja mikäli ei kestä, niin on muistettava, että selkeimmät Nato-jäsenyyden vastustajat eli ruotsidemokraatit eivät edes ole hallituksen sisällä vaan sen ulkopuolella ”varastossa”.

Kohdassa 2) pitää muistaa Naton päätöksentekorakenne. Naton oma sotilasvirkamiehistö saattaa olla kuinka Suomi-mielinen vaan ja Suomi sopia objektiivisesti Naton sotilaallisiin rakenteisiin, mutta päätöksiä liittymisestä sinne ja sotilaallisesta avunannosta he eivät tee vaan Nato-valtioiden omat poliitikot. Yhdysvaltain suhteen nämä päätökset tekee sen presidentti. Ja nyt kysymys on, haluaisiko Trump auttaa Suomen Nato-jäsenyyteen ja selviämisessä siitä tulevista ongelmista Venäjän kanssa?

Tuskin! Jo hänen vaalikampanjansa aikana kiinnittyi huomio hänen erittäin nuivaan asenteeseensa Natoon. Nato hänestä kuluttaa valtavia määriä amerikkalaista rahaa ilman kunnon vastinetta. Ja hänestä pitää sitä vähintään hoikentaa ja leikata siltä vastuualueita. Ja samalla hän haluaa liennytystä Venäjän kanssa.
Näistä ja muista havainnoista jo tällöin aloin pohtia, onko Trumpissa kyseessä eräänlainen USA:n Boris Jeltsin. Jeltsinhän muutti globaalisen supervalta Neuvostoliiton regionaaliseksi suurvallaksi nimeltä Venäjä.

Trumpin kauden alussa hänellä oli tosin massiivisia vaikeuksia saada hankkimansa U.S.-ratsu tottelemaan ja ratsastus oli sellaista, että Trump vaivoin pysyi selässä ja hevonen hyppeli pillastuneena minne sattui. Mutta jo noin vuoden ajan Trumpin ote tiukkenee ja lopulta hänen oma republikaanipuolueensa alkaa olla luotettavasti hänen kontrollissaan. Ja Trump ei maltillistu vaan heittää vauhtiin päästyään lisää vettä kiukaalle! Siksi ei ollenkaan pidä luottaa siihen, että Nato-virkamiehistö pystyisi painostamaan Trumpia Suomi-asiassa. Ja hänen omista lähtökohdistaan, miksi hän innostuisi Suomen jäsenyydestä järjestössä, johon hän suhtautuu vähintään varauksellisesti? Sen aiheuttama suhteiden kiristyminen Venäjään olisi myös suoraan hänen päämääriensä vastainen. Suomen kanssa hän varmaan haluaisi, kuten muutenkin, pikemmin kahdenvälisiä sotilassuhteita kuin sellaisia karsastamansa Naton kautta.

Samat asiat koskevat myös kohtaa 3). Erdoğan kokee Turkin nousevaksi suurvallaksi, jonka missio on Lähi-Idässä, ja riitelee milloin USA:n, milloin Euroopan kanssa. Venäjään pitää hän parhaillaan erinomaisia suhteita järjestellen Syyriaa Putinin kanssa oman mielensä mukaiseksi länsivallat syrjään jättäen. Kiinnostaisiko häntä Venäjän ärsytys Naton koillisnurkalla? Tuskinpa!

Ja maailma muuttuu muutenkin. Yhdysvaltain ohella ovat myös Naton ydinmaat Iso-Britannia ja Ranska hyvää vauhtia arvaamattomasti kriiseytymässä. Nato, kuten aikanaan Neuvostoliitto, on fiaskon edessä Afganistanissa. Lama ja pörssiromahdus saattavat olla vielä ovella. Ja tästä herää entistä vahvemmin kysymys, onko Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarpeeksi elastista nopeaan vastaamiseen uusiin nouseviin haasteisiin!

Käyttäjän marttiakauppala kuva
Martti Kauppala

Venäjän uusi miehittämätön lentoase, toistaiseksi näköjään traktorin vetämänä, onneksi.
https://www.popularmechanics.com/military/aviation...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset