Arto Luukkanen

Sirkus Britannia ja miten Suomen ei pidä hoitaa EU politiikkaa

Viime viikkoina on Britanniassa tapahtunut ihmeitten ihme.

Parlamentin istunnot ovat ohittaneet katsojamäärissä jalkapallo-ottelujen televisio-lähetykset.

Ihmiset tuijottavat töllöä ihmeissään; Brexit on muuttunut saippuaoopperaksi.

Shakespearen näytelmiä mukaellen: Kesäyön unelma on muuttunut Paljon melua tyhjästä-näytelmäksi ja Brysselin näkökulmasta siitä on tullut: ”Kuinka äkäpussi kesytetään”-farssi.

Miksi näin on käynyt ja mitä oppia Suomi voi saada EU-politiikalleen?

Kun kansan ääni ratkaisi

Iso-Britannia neuvoa-antavalla kansanäänestys vuonna 2016 suuntasi saarivaltakunnan pois Euroopan unionista vain niukan 52% enemmistöllä.

Kansanäänestyksen ei pitänyt olla ihan oikea äänestys.

Pääministeri Cameron ja tory-puolueen sisäpiiri halusi järjestää sen voidakseen tukahduttaa oman puolueensa sisäisen opposition. Toisaalta sen piti myös murskata labour-puolue ja sen mukana yhä kriittisempi brittiläinen yleinen mielipide.

Lopuksi äänestyksen piti antaa myös opetus Brysselille; Iso-Britannian pysyminen EU:ssa vaatisi lisää myönnytyksiä EU:lta ja lisää rahaa.

Lontoon City’n pörssikeskus hyväksyi aluksi tämän suunnitelman ja piti sitä poliittisena oikkuna, joka antaisi sikäläiselle politiikalle maustetta. Eihän Iso-Britannia voisi hylätä niin hyvää liittosuhdetta EU:n kanssa!

Eroa vaativien joukko: hihhulit?

Eroa vaativien lauma oli sekalainen ja piskuinen joukko sisämarkkinateollisuutta ja –maataloutta kaipailevia piirejä. Mukana oli nuoria kansallisia intomieliä ja vanhoja suurvaltanostalgikkoja kuten muuallakin Euroopan eurokriittisissä piireissä.

Tätä joukkoa oli helppo aliarvioida hihhuleiden joukoksi.

Siinä tehtiin kuitenkin iso virhe. Iso-Britannia on aina suhtautunut mannermaahan epäluulolla ja sen vastakohtaisuudet Saksan teollisuuden ja sen kasvavan voiman kanssa ovat ennenkin johtaneet ristiriitoihin.

Tämä omapäisyyden ja itsenäisen ajattelun henki sai sijaa siitä epäluulosta, jota maassa tunnettiin EU:n joka paikkaan ulottuvaan holhoukseen. Nyt vastapuolena ei ollut enää ”Kaiser” tai huono itävaltalainen maalari vaan EU:n kallis ja armoton byrokratia.

Tavalliselle kansalle pahin asia oli massamaahanmuutto. Eivät sinänsä puolalaiset putkimiehet vaan yhä useammat afrikkalaiset ja Lähi-idästä tulevat ihmiset. Oma suurvaltamenneisyys näytti takaavan, että yksin pärjättäisiin vaivatta.

Kuten runoilija, lordi Alfred Tennyson totesi aikoinaan: ” ”One with Britain, heart and soul! One life, one flag, one fleet, one throne!' Britons, hold your own!

Kun pääoma löysi kansan ja Bryssel oli armoton

Eroa vaativat olisivat jääneet yksin ja koko kansanäänestyksestä olisi tullut läpihuutojuttu, jollei tähän vastustajien joukkoon olisi tullut rahakkaampia piirejä.

Osa pääomasta oli halukas vähentämään EU:n otetta Lontoon Citystä. Rahanliikkeitä edustavat erilaiset pääomittajat olivat huolestuneita siitä, että EU pyrki sekaantumaan sen asioihin. EU:n hitaat pyrkimykset vähentää veronkiertoa ja veroparatiiseja huolestuttivat heitä.

Pitäisikö ehkä jättää EU ja perustaa ihan oma veroparatiisi Eurooppaan?

Konservatiivinen puolue avasi näin laatikon, jota se ei voinut enää sulkea eikä enää sen tapahduttua hallita. Sitten kun ei-tulos selveni, ajateltiin, että EU:n anglofiiliset ja eurokriittiset maat tulisivat sille avuksi neuvotteluissa EU:n kanssa.

Sen jälkeen ajateltiin toiveikkaasti, että EU:n ulkopuoliset maat suostuisivat antamaan niin ”mahtavalle ja houkuttelevalle” Britannialle kahdenkeskisesti samat kauppasopimusehdot kuin EU:lle.

Näin ei kuitenkaan käynyt.

Kreikan vuoden 2015 valtiovarainministeri Janis Varoufakis lausui profeetallisesti, että Kreikan eurokriisin ja sen neuvottelujen perustella Britannian ei tule kuvitella voivansa saada mitään neuvotteluilla EU:n kanssa.

Syykin on yksinkerainen: Brysselin superbyrokraatit eivät välitä yhteisistä eduista. EU johto haluaa vaan luoda varoittavan esimerkin siitä eroavasta maasta. Varoufakis arveli, että Britannian olisi pitänyt jo alusta alkaen etsiä sopiva kansainvälinen malli brexit-päämäärälleen; esim. Norjan asema EU:n ulkopuolella mutta yhteismarkkinoiden sisällä. Ja sitten ehdottaa tätä EU:lle niin, ettei se voi torjua tarjousta.

Iso-Britannialle kävi huonosti neuvotteluissa. EU:n sisäinen yhtenäisyys neuvotteluissa on pysynyt täydellisenä.  Eurokriittiset maat kuten Puola, Unkari jne., jotka EU:n sisällä olivat ennen brexit-suunnitelmaa tukeneet ja auttaneet Britanniaa eivät nyt lotkauttaneet korvaansakaan sen avunhuudoille.

Ne haluavat vapaampaa EU:ta; rahaa ja tukiaisia mutta ei todella ulos siitä.

Brysselin ”paavin kuuria” taas ei halua tinkiä omasta kannasta senttiäkään vaan aikoo nöyryyttää ja pakottaa Iso-Britannian ”ehdottomaan antautumiseen” saakka.

Tässä tilanteessa Theresa May menetti pelin. Hämmennys Brysselin armottoman kannan edessä merkitsi oman puolueen ja hallituksen arvovallan menettämistä. Toisaalta ei syntynyt vastavoimaakaan: Labour-puolue ei aio antaa konservatiiveille mitään ilmaiseksi mutta ei toisaalta itsekään pysty tarjoamaan vastausta.

Sekasorron seurauksena eräs maailman arvovaltaisimmista parlamenteista äänestää nyt päivästä toiseen ristiriitaisia päätöksiä. Hallitus on menettänyt poliittisen kykynsä hallita ja labour-johtaja Corbyn ei taas itsekään tiedä, mitä hän haluaa. Samaan aikaan Brexitin vastustajat ovat keränneet voimansa ja haluavat uutta kansanäänestystä.

Iso-Britannian uusi antautuminen sitten Rooman vallan

Iso-Britannialla ei mene nyt hyvin.

Korvaavista kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa on saatu sovittua vain muutaman pienen maan, kuten Färsaarien kanssa.

Suuret, kuten Japani, Kiina, Yhdysvallat odottavat vain tilaisuutta, kun epätoivoinen Britannia joutuu sopimaan niiden kanssa aivan kehnoilla ehdoilla. Näin neuvotteluista EU:n kanssa tuli juuri sellaisia kuin Varoufakis ennusti.

Ja lopuksi, kellon käydessä pääministeri May joutui pitkin hampain hyväksymään sopimusehdot, jotka Varoufakiksen arvion mukaan ovat sellaiset, että vain sodassa hävinnyt maa voisi ne hyväksyä.

Sitten roomalaisten miehityksen tämä on nöyryyttävin ja häpeällisin hetki Iso-Britannian historiassa.

Ehdot olivat niin uskomattoman huonot, että itsenäinen brittiparlamentti ei missään nimessä halunnut hyväksyä niitä. Ongelmana on vain se, että kun hallitus on sekasorrossa, ei parlamenttikaan pysty sopimaan mistään korvaavasta ratkaisusta.

Brexit-paketti on siten levällään kuin Jokisen eväät.

Ahdinko on suurin siinä, että Britannialla ei tosiasiassa ole varaa ”kovaan brexit’iin” eli sopimuksettomaan uloslähtöön. Tosin myös EU:n elinkeinoelämä on vaikea paikan edessä. Se kärsii myös. Se kuitenkin selviäisi siitä suurempana yksikkönä taloudellisella flunssalla siinä missä Britanniaa uhkaisi sydänkohtaus.

Hätätilassa Britannia joutuu nöyryyttävästi anelemaan yhä uusia lisäaikoja. Nyt näyttää siltä, että EU katsoo tilanteen kypsäksi uusiin vaatimuksiin ehtona seuraavalle lisäajalle. Ja ehtona näyttää olevan, että joko surkea sopimus on kuitenkin ratifioitava parlamentissa tai sitten on järjestettävä uusi brexit-kansanäänestys, joka kaoottisissa nykyoloissa todennäköisesti kumoaisi brexitin.

Elävän elämän sirkus: Iso-Britannia

Sirkuksen ihmenäytöksenä yrittää nyt Mayn rakoileva hallitus eräänlaista hevosten vaihtoa lennosta. Brexitiin äänestäjiensä parissa lujasti sitoutunut toryjen enemmistö saa jäädä lehdelle soittelemaan kun May hakee työväenpuoluetta uudeksi vetojuhdaksi.

Tämä malli on Iso-Britanniassa otettu käyttöön vain kriisiaikoina; ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. May & Corbyn kaksikko pyrkii joko Norjan malliin tai tulliliittoon EU:n kanssa. Mutta riittääkö aika, kun voimansa tunnossa oleva EU pääsee sanelemaan sille ehtonsa?

Ehkä Iso-Britannia löytää tien? Ehkä edessä on ”pehmeä brexit” malli, joka löydetään mätänä kompromissina juuri viime hetkellä.

Mitä Suomi voi oppia?

Suomi voi tästä Circus Britannicasta oppia jotakin. Ennen kaikkea kuinka europolitiikkaa voi ja kuinka sitä ei voi tehdä.

Ensiksi, että EU:n systeemeihin on paljon helpompaa mennä sisään kuin niistä ulos.

Jos yritetään päästä eroon eurorahasta tai unionin jäsenyydestä, on hanke suunniteltava äärimmäisen huolellisesti etukäteen.

On myös muistettava, että vaikka EU:n sisällä sen jäsenmaissa on suurta tyytymättömyyttä, niin kovan paikan edessä sen rivit kokemuksen mukaan tiivistyvät.

Pois pyristelevä maa tai oman linjan vetäjä jää suurella todennäköisyydellä yksin yhteisrintamaa vastaan. Kaikki kun ovat valmiita hyötymään toisen ahdingosta muutaman pennin tai…ehkä kaksikin. Kannattaa huomata että Suomi on vielä ,paljon pienempi yksikkö kuin Britannia. Meitä voi kiristää.

Nykyinen hallituspohja on kykenemätön ajattelemaan selkeästi

Onko meillä paukkuja eroon? Ei ole. Ei ainakaan vielä.

Meillä ei ole myöskään eroon vaadittavaa poliittista tahtoa. Vielä.

Suurin ongelma on siinä, että nykyinen poliittinen eliitti Suomessa ei kykene ajattelemaan asiaa selvästi.

Pelkkä ajatus oman kansallisen edun ajattelusta huimaa ja pelottaa meikäläisiä poliitikkoja. Meillä ei riitä intellektuaalista kykyä tai poliittista kaukonäköisyyttä katsella tosiasioita silmästä silmään.

Ainoa keino kansallisen edun saavuttamiseksi on siksi PS hallituksen luominen ja yhteistyö EU:n kriittisten voimien kanssa. Ero EU:sta on pitkän ajan prosessi.

Meidän on EU:n kriittisten jäsenvaltioiden kanssa taisteltava EU:n palauttamiseksi sellaiseksi, mikä se oli ennen sen hybristä ja superkorruptiota.On pyrittävä vapaan kansalaisen ja vapaitten mutta yhteistoimintakykyisten valtioitten Eurooppaan! Takaisin isänmaiden Eurooppaan!

Euro jää monimukaisemmaksi kysymykseksi.

Eurosta on ollut Suomelle paljon enemmän haittaa kuin hyötyä. Plussan muodostavat oikeastaan vain euron markkaa parempi kestävyys keinotteluhyökkäyksiä vastaan sekä rahanvaihdoissa säästyvät summat. Jämähtänyt, ei-suomalaisissa (lausu: saksalaisissa) käsissä oleva euron hallinta on kuitenkin pahempaa. Se pakottaa Suomen jatkuviin leikkauksiin ja kaiken alennuksiin.

Eurosta olisi optimaalista päästä eroon, mutta kuinka? Sopimustietä siihen ei ole. Ja omasta yrityksestä voisi tulla jotain pahempaa kuin Britannian nykyinen, jotain Kreikan 2015 kaltaista.

Siksi euron suhteen täytyy koko ajan etsiä uusia mahdollisuuksia, mutta toteuttamaan niitä voi vasta sitten ryhtyä, kun ulkoiset olosuhteet näyttävät muuttuneen aidosti lupaaviksi.

Kaiken ratkaisuna on kuitenkin PS:n muodostama hallitus, jossa on aidosti maan etua ajattelevia ihmisiä ja puolueita.

Ennakkoäänestyksen aktiivisuuden korkea taso osoittaa sen, että halua muutokseen on.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

12Suosittele

12 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos. Pidin. Voimia Artolle toimia. Siunaten, Lasse.

Käyttäjän karikilpio kuva
Kari Kilpiö

Hyvä ja asiallinen kirjoitus Sirkus Britanniasta, ja mitä Suomen pitää ottaa opikseen, jotta ymmärretään EU:n puheenjohtajamaana toimia riittävän isänmaallisesti ja pontevasti EU:n umpikierossa byrokratiassa.

Osaavatkohan Suomen puolueet hoitaa EU-kauden puheenjohtajuusajan riittävän yksituumiaisesti, että Suomi hyötyisi mahdollisimman paljon puheenjohtajuudestaan? Se kenestä tulee pääministeri, ratkaisee paljon Suomen asiaa EU:ssa. Kuka olisi siten paras, sopivin, pätevin ja taitavin pääministeriksi tässä mielessä Suomelle?

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Olihan juuri kaatuneen hallituksen ohjelmassa oli joitakin viittauksia blogissa esille tuodun EU-käytännön suuntaan. Niitä kirjauksia ei sitten vain lopulta noudatettu laisinkaan. Miten sellainen hallitus voisi syntyä, joka oikeasti toimisi 'isänmaiden Euroopan' suuntaan. Se edellyttäisi, että PS saisi eduskuntaan liki yksinkertaisen enemmistön Unkarin tai Puolan tyyliin.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

luulen, että ymmärtäväisimmät muista puolueista tajuavat tosiasiat

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Jos joku ei halua enää leikkiä vanhojen kavereiden kanssa, niin pitääkö niiden kavereiden antaa jotain läksiäislahjoja lähtijälle?

Minusta asia on täysin yksinkertainen, jos et halua olla vanhassa porukassa, niin lähde, ovi on ollut koko ajan auki, se, että sitten haluat jotain vastineeksi, se osoittaa tyhmyyttä.

Tuntuu siltä, että Britit eivät tunnu itsekään tietävän, mitä tehdä, eikä se ole EU:n vika.

Siitä vaan ulos, sitä ei kukaan estä.

Kummasti tuntuu siltä,että on loppunut muiden EU-maiden halu lähteä, Unkari, Italia ja Puolakin ovat visusti iloisia jäseniä.

Suomessahan kannatus on koko ajan ollut hyvällä tasoalla, paitsi persujen tupailloissa, mutta sitä ei lasketa, edes mestari ei halua erota.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Just näin ja terveellä maalaisjärjellä ajateltu. Brittien ero luo suuntaviivat siitä miten käy jos yksittäinen maa tekee eropäätöksen ilman suunnitelmaa. Toki siitä voi oppia monella tapaa.

Nykyinen EU on rakennettu pala palalta. Samaa väylää se voidaan myös purkaa ja palauttaa juurilleen. Tämän kaltainen suuntausahan on jo käynnissä. Liitovaltiokehitys on ainakin hidastunut.

Brittien äänestys oli liian musta/valkoinen kyllä tai ei, no ei vain toimi. Neuvova kansan äänestys jossa on laajempi valinnan vara vaihtoehdoista voisi olla yes. Kohjaaminen brittieron hankaluudesta, kalleudesta ja ties mistä luo väärän kuvan. Ikäänkuin ei olisi vaihtoehtoja toteuttaa euroopan yhtenäisyyttä.

Voi olla, että olen väärässä mutta silti. Luulen että brittien ero luo hetkellisen kiputilan ja sitten tilanne tasaantuu. Kysynnän ja tarjonnan laki on armoton.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Euro on ollut Suomen historian kallein virhe. Blogisti kirjoittaa näin: " Plussan muodostavat oikeastaan vain euron markkaa parempi kestävyys keinotteluhyökkäyksiä vastaan sekä rahanvaihdoissa säästyvät summat."

Rahanvaihdon tarpettomuus puri aikanaan ällistyttävästi kansaan, että kyllä se riittää euron perusteluksi. Enpä sano muuta siitä asiasta. Ironisesti voin sanoa kuintenkin, että kyllä suomalaisten käy sitten sääliksi ruotsalaisia ja tanskalaisia ja norjalaisia ja englantilaisia, kun ne joutuvat alvariinsa vaihtamaan rahaa. Voi voi.

Suomen markka joutui keinotteluhyökkäysten kohteeksi silloin, kun sillä oli kiinteä kurssi. Kelluvaa valuuttaa vastaan ei kannata keinotella. Vai oletteko kuulleet, että eurosta ulkona olevien maiden valuuttoja vastaan olisi keinoteltu? Minä en ainakaan ole kuullut. Jos niin olisi käynyt, niin olen varma, että kyllä meidän eurostoliiton radio ja tv olisivat siitä ensimmäisinä kertomassa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

Koko ongelmavyhdin ratkaisee siis PS.
Blogisti ei tosin kertonut että miten se ratkaisu tapahtuu.
Joskus tulevaisuudessa se ratkaisu siis kuitenkin tapahtuu.
PS ei vielä tiedä mikä se ratkaisu on,
eikä blogistikaan tiedä, mutta usko on kova.

-----------------------

Miten se "ongelma" ratkaistaan?
Mikä on ongelma?

Ei ole olemassakaan mitään ongelmaa.
Euroopassa käydään kauppaa EU:n ehdoilla tällä hetkellä.
Suomi kuuluu EU:hun ja Kauppa käy.
Ei ole siis ongelmaa.

Jos Suomei ei kuuluisi EU:hun,
tai jos Suomella ei olisi EU:n hyväksymää kauppasopimusta
se olisi ongelma.
Se olisi vaikea ongelma.

Jos joku puolue haluaa ajaa suomalaset ulos EU:sta, näihin ongelmiin, niin silloin se puolue on myös ongelma.

----------------

Jos joskus Euroopassa käydään kauppaa muilla ehdoilla kuin EU:n sanelemilla ehdoilla, jos EU vaikkapa hajoaisi, se on myös ongelma. Mutta sekin ongelma ratkeaa kun sopeudumme taas niihin uusiin muuttuneisiin olosuhteisiin.

Se uusi mahdollinen systeemi voi olla Suomen kannalta parempi tai huonompi kuin tämä EU. Siihen emme voi juuri vaikuttaa millainen EU nyt on, tai millainen siitä tulee, tai mitä EU:n jälkeen tulee.

Suomen ainut keino selvitä on tehdä kauppaa Eurooppaan, nyt ja tulevaisuudessa ja sopeutua niihin olosuhteisiin jotka Euroopassa kulloinkin vallitsevat.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Jospas sittenkin vaikutettaisiin EU:hun sisäisesti muiden sen muutosvoimien kanssa, kuten blogisti-kaimasi ehdottaa? Ei se EU:kaan ihan niin täysin autoritaarinen ole, kuin näytät luulevan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Ei se EU:kaan ihan niin täysin autoritaarinen ole, kuin näytät luulevan."

En minä mitään sellaista luule.

Euroovaleissa voin vaikuttaa EU:n linjaan samoin edellytyksin kuin muutkin eurooppalaiset. Siinä vaikuttamisessa tulee vain melkoinen pettymys jos muut eurooppalaiset eivät olekaan kanssani samaa mieltä.

Minä yleensä äänestän eduskuntavaaleissakin jotain blogistin kaltaista oppinutta miestä, mutta muut äänestäjät eivät ole juurikaan kanssani samaa mieltä oppineisuuden autuudesta ja äänestävät mieluimmin jotain suharia, tai sahuria.

Olen pettynyt, mutta en voi asialle mitään ja minun pitää hyväksyä se että minun auettani ja minua ja minun etuani edustaakin joku suhari tai sahuri, eikä joku oppineempi henkilö, kuten vaikkapa dosentti, niinkuin minä haluaisin.

En kuitenkaan aio realisoida pettymystäni eroamalla Suomesta, tai omasta vaalipiiristäni, koska se olisi hölmöä.

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi Vastaus kommenttiin #11

Vihavaisen änkyrointi horjuu. Toisaalta se on yleistämistä ja visiointia harmaan eri sävyissä. Kysymys on EU palauttamisesta kuosiinsa jäsenvaltioiden yhteisen ja omissa parlamenteissa päätetyn tahdon kautta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #13

"Vihavaisen änkyrointi horjuu."

En ymmärrä tätä kommenttia, mutta ei se mitään.

Samalla huomasin etten edellisessä kommentissani sanonut tarpeeksi selkeästi mitä tarkoitin.

Tarkoitin siis sitä että vaikka EU:ssa enemmistö päättää toisin kuin mitä me Suomessa haluamme, se ei tarkoita sitä että sen takia kannattaisi erota EU:sta.

Enhän minäkään eronnut Suomesta, vaikka enemmistö valitsi eduskuntaan Teuvo Hakkaraisen, eikä minun äänestämääni ehdokasta.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Barnier ei voinut ehdottaa ylimenokauden sopimukseen sellaista, minkä joku EU-maa olisi kumonnut veto-oikeudellaan.
Edes Telegraph vankkumattomana Brexitin esitaisteljana ei pidä EU:ta (= 27 jäsenmaata) syyllisenä viime kuukausien sekoiluun.

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Mistä PS löytää tarpeeksi eu kriittisiä hallituskumppaneikseen? Kokoomus ja SDP tuskin kelpaavat eikä kai keskustakaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset