Arto Luukkanen

Kun EU-idealismi kuoli - ja jatkettiin vaan jurpo-turona

Suomalainen EU-idealismi nyykähti vuonna 2000 Nizzan huippukokouksessa

Muistan sen erittäin hyvin.

Sen kun suomalainen EU-idealismi kuoli vuoden 2000 joulukuun Nizzan huippukokouksessa.  

Olin työskennellyt Senior Associated Member statuksella St. Anthony’s College’ssa (Oxfordin yliopisto).

Kyseinen college on politiikan ja historiantutkimuksen tunnettu opinahjo ja siellä vieraili usein huomattaviakin vieraita eri maista.

Vuoden 1999 syksy oli ollut siellä yhtä meikäläisten suitsutusta ja suomalaisen idealismin juhlaa. Suurlähettiläänä UK:ssa toimi Pertti Salolainen, jonka vilpitön ja itseasiassa viattoman suloinen luento herätti college’ssa herätti huomiota.

Monet brittiläiset kollegat kyselivät epäuskoisina silloin: ”uskoiko Suomi todella näin paljon EU:n integraatioon?”

Salolaisen idealismi hämmästytti ja ehkä pelottikin kyynisiä brittejä.  

Usko oli silloin kuitenkin kova. Neuvostoliitto oli kaatunut miltei 10 vuotta sitten ja kylmä sota – niin silloin luultiin - oli historiaa. Putin oli aina syksyyn 1999 tuntematon henkilö. Suomi oli ollut heinäkuusta 1999 joulukuuhun ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtaja. Huippukokousten isäntänä toimi täysin rinnoin Paavo Lipponen.

Olimme päässeet EU:n ytimiin.

Kun todellisuus iski Suomen naamaan

Nizzan huippukokouksessa joulukuussa 2000 isäntämaa Ranska pelasi kuitenkin sikaa.

Sen piti toimia kauniiden korulauseittensa mukaisesti mutta maa käyttikin härskisti valtaansa häikäilemättömästi oman asemansa vahvistamiseksi. Ja niin käyttivät myös Saksa ja Iso-Britannia.

Usko siihen, että pienet maat otetaan huomioon, lopahti kerralla. Vanha suurvaltapolitiikka kukoisti ja juhlapuheiden liturgia väistyi.

Ranskan ulkoministeri saneli Nizzan kokouksessa sen, että äänivaltasuhteet määräytyivät sekä väkiluvun että poliittisten seikkojen perusteella.

Me saimme siinä jaossa mopen osan.

Viattoman Suomen ajatus ennen Nizzaa se, että yhteinen etu olisi pienen maan kansallinen etu. Suomalainen EU-hurmio sai myös iskun siinä, että me olimme ajatelleet, että prosenttiosuus ja enemmistö maista ratkaisisi vaikeat asiat.

Suomi sävyisänä Jurpo-Turona

Suomen silloinen eliitti uskoi hartaasti, että meitä kuunneltaisiin. Toivoimme, että saisimme huomiota sävyisyydellä ja että meitä kuunneltaisiin samalla tavalla kuin sivistyneessä cocktail-tilaisuudessa kuunnellaan kohteliaasti pari minuuttia sinne saapunutta jurpo-turoa.

Isot kuitenkin sanelivat todellisen tahtonsa.

Heille riitti pelkkä enemmistö.

Suomalaisen politiikan teon ominaisuus on kuitenkin se, että saadut poliittiset selkäsaunat eivät vaivaa.

”EU-hyvä ja Impivaara-paha” idealismin romahdus oli vain väliaikaista.

Siitäkin huolimatta, että Suomi olisi ollut valmis verotuksen toimivallan siirtämiseen Nizzassa. Onneksi ruotsalaiset ja Iso-Britannia vastustivat.

Tämän jälkeen myös ovi Itä-Eurooppaan avautui. EU:n väkiluku kasvoi noin miltei 30% mutta yhteistä kakkua he toivat mukanaan vain 6 prosenttia. Siitä alkoi myös Suomen maksuosuuden vähittäinen kasvu – oli luotava ostovoimaa yhteisille markkinoille ja siksi oli maksettava Itä-Euroopan kuluja.

Kiltti mallioppilas Suomi

Ja mehän maksettiin. Todellisuuden virvoittava vaikutus silloiselle Suomen eliitille oli lyhytaikainen.

Suomalaiset jatkoivat ”kiltin oppilaan” politiikkaansa ja kärsivät tappioita aina toisensa jälkeen.

Paras esimerkki tästä on se kun Suomi menetti elintarvikeviraston Berlusconin Italialle ja Lipponen jäi haukkomaan vähäksi aikaa henkeänsä.

Suomi on Nizzan jälkeen toiminut niin parlamentissa, komissiossa kuin muuallakin kilttinä, vaikenevana ja hyvätapaisena yhtiömiehenä – joko siksi, että sinne mennyt päämies ei ole ymmärtänyt sitä mistä puhutaan tai siitä syystä, että hän ei ole uskaltanut avata suutaan.

Tähän täytyy kuitenkin saada aikaan muutos.

Tai käy kuten venäläisessä sananlaskussa: ”hölmö saa selkäänsä kirkossakin”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

22Suosittele

22 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän PeterLohela kuva
Peter Lohela

Totta, valitettavasti hönöjä höynäytetään aina

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman

Olisiko mielestäsi pitänyt jättää Itä-Euroopan maat EU:n ulkopuolelle? Puola, Slovkkia, Tsekit, Unkari jne.?

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Se oli sitä aikaa, kun Venäjä oli vielä hyvää pataa Euroopan Unionin kanssa ja noista EU:n laajentumiskuvioista lähti liikkeelle Venäjän oireilu. Ehkä EU:n olisi kannattanut jättää Ukraina väliin siitä kuviosta.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Tollaisia ennen kuultiin kotikommunisteilta.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine Vastaus kommenttiin #7

Fakta vain on EU-Ukraina kuvio, jota Venäjä ei katsonut hyvällä.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #9

Eli mielestäsi EU:n pitää pyöriä Venäjän ehdoilla? Jos olisit sukellusvene, sanoisin sinun kuuluvan luokkaan Bäckman.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine Vastaus kommenttiin #11

Ymmärsin mihin tähtäsit aikasemmalla kommentillasi, seuraavaksi osasin odottaa kommenttia tyyliin "olet putin trolli". Osuin siis oikeaan, mihin tähtäsit.

Älä siis luo toisista ennakkoluuloja ja omia tulkintoja!!.

Vastaan: Ei, EU:n ei pidä nöyristellä Venäjän ehdoilla, EU:n ei pidä nöristellä Putinia. Jos EU ja Ukraina haluaa lähentyä, kannatan.

Mutta sitten siihen faktaan, johon viittasin:
https://www.fiia.fi/wp-content/uploads/2017/01/com...

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala Vastaus kommenttiin #11

Kieltämättä EU:n sekoilu laajenemispolitiikkansa kanssa on ollut yksi syy Ukrainan sisäisen tilanteen menemiseen umpisolmuun, joka sitten purkautui vallankumouksena. Siihen Venäjä teki oman interventionsa luoden nyt uuden, tällä kertaa kansainvälisen umpisolmun.

Ukrainaa EU:n olisi pitänyt tukea ja järjestää sen kanssa yhteistyötä, mutta ei missään nimessä olisi pitänyt tarjota tälle EU:n köyhimmälle ja sisäisesti heterogeeniselle maalle näköalaa täysjäsenyyteen. Ja vakavasti olisi pitänyt ottaa Ukrainalle (USA:n, Iso-Britannian ja Venäjän antamat) annetut turvallisuustakuut, kun se luopui ydinaseistaan.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä Vastaus kommenttiin #13

Joo, olen samaa mieltä. Jo aiemmista liitoksista eurooppaan, Itä-Euroopan maiden kanssa oli liian kova vauhti, Kiitos Olli Rehn osaltaan. On kuitenkin erinomaisen tärkeää, miten arvotamme Euroopan Unionin. Onko se alisteinen Venäjän diktatuurille, vai onko sillä vapaa toimintaympäristö maailmassa?

Ukrainan tapauksessa taisi Krimin sotilastukikohta ja yhteys vesiteitse olla tärkeä argumentti. Kenraalit saivat sanoa sanansa, demokratia sikseen.

Jarkko Mynttinen Vastaus kommenttiin #15

"On kuitenkin erinomaisen tärkeää, miten arvotamme Euroopan Unionin. Onko se alisteinen Venäjän diktatuurille, vai onko sillä vapaa toimintaympäristö maailmassa?"

Kokonaan eri asia sitten on mikä merkitys/vaikutus arvottamisellamme on? Ei taida olla ihan EU:n omassa vallassa päättää miten vapaa toimintaympäristö on?

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen Vastaus kommenttiin #13

Ukrainan ei olisi kannattanut luopua ydinaseistaan huonon sopimuksen takia (ei sopimus antanut mitään turvallisuustakeita Venäjän suhteen, ja vaikka olisi antanutkin, niin kuka voi olla niin tyhmä että uskoo).
Noh, tyhmyydestä sakotetaan.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen Vastaus kommenttiin #11

Näh.. Venäjä sitä Venäjä tätä.. Maailma on!

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Ehdottomasti olisi pitänyt jättää ulkopuolelle Romania ja Bulgaria, jotka eivät täyttäneet ollenkaan EU:n liittymiskriteerejä vaan hyväksyttiin mukaan siitä huolimatta. Näiden jäsenten kautta EU on alkanut menettää luonnettaan suunnilleen homogeenisten talouksien liittona, joka oli todellakin jäsenilleen edullinen. Ja tilalle tulla ongelmaliitto. Slovakia ja Kroatia olivat rajatapauksia. Puola, Tshekki, Slovenia ja Unkari taas olivat ja ovat kelvollisia jäseniä.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Meidän dosentilta tuli taas historiallisen painavaa asiaa.

Käyttäjän erkkilaitinen kuva
Erkki Laitinen

Eihän tuo hyvä usko ole mihinkään kadonnut. Eilen kerrottiin uutisissa, että suomalaiset mepit ovat keskimääräistä vaikutusvaltaisempia EU:ssa. Tarkkoja lukuja en muista, mutta jäi sellainen kuva, että suomalaiset mepit oikeastaan ohjailevat päätöksentekoa. Heillä kuulema on erinomaiset verkostot. Varmaankin he saavat vuorollaan puhua ja voivat jossain merkityksettömissä asioissa vaikuttaa jopa päätöksiinkin. Tosiasiassa meidän vaikutusvalta on lopulta se, mikä 2%:lla on ja komissiossa vähän enemmän.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Kolme mainittiin, muistaakseni Hautala, Pietikäinen ja Kumpula-Natri.

Käyttäjän MikaLehtonen kuva
Mika Lehtonen

Heh heh. Kun henkilöt tietää, on aika vaikea uskoa, että heitä joku ihan tosissaan kuuntelisi.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Kumpula-Natri on vahvoilla Jutta U. olisi ollut vahva ehdokas, mutta ei ole ehdolla EU-Parlamenttiin.

Käyttäjän JarmoHenttonen kuva
Jarmo Henttonen

Kumpula-Natriko, Nainenhan on puhunut mottipäisiä akateemisistapakolaisista Balkkanin teillä, tähän viimeiseen 6 euron lentomaksuun, euroopanlennoissa on jo 49% veroja, demarin mielestä maksuja voisi vähän lisätä.

Käyttäjän pkaka kuva
Pekka Kauppala

Suomen EU:n keskiarvoja suurempi naiivisuus EU:n sisällä on näkynyt kahdessa peruslinjauksessa.

Ensin Suomi änkesi vapaaehtoisesti mukaan sille itselleen arvottomaan eurovaluuttaan saaden aikaan ketjureaktiona useamman eurokelvottoman maan, mm. Kreikan, hyväksynnän euroon. Tätä kautta eurokin muuttui ongelmaksi liian leveän laajenemisen kautta.

Sitten Suomi on täysin rinnoin tukenut EU:n leveää laajenemista ties minne. Pääjärjestelijä asiassa on tosin ollut Iso-Britannia. Brexit-sählingin yksi hyvä puoli on ainakin, että Britannia on menettänyt tässä asiassa johtamiskykynsä, eikä juuri nyt näytä onneksi olevan enempää laajenemisia uhkaamassa.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Olen aina ihmetellyt Kansallisen Sekoomuksen (anteeksi Kokoomuksen) yltiöpäistä intoa EU:n integraatioon. Sokea Reettakin näkee pelkällä kiertokoulupohjalla, että siinä tangossa Suomesta tulee Euroopan uusi Albania.

Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola Vastaus kommenttiin #20

# 20

Kiitokset Ristolle tuodessasi esiin Sysmän kärjistetyn esimerkin kansallisten valuuttojen tuhoavasta vaikutuksesta kansalaisten hyvinvointiin ja euromääräiseen ostovoimaan.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Korkman: Onhan Albania Eurooppaa, vai onko?

Käyttäjän ManuKorkman kuva
Manu Korkman Vastaus kommenttiin #24

Unionin jäsen ehdokas, eli matkalla jäseneksi. Tervetuloa Albania.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pienestä Itä-Savosta lähtöisin korkealle yltänyt dosentti Arto sopisi mitä parhaiten nostamaan julkisuuteen ehdotuksen pysyvästä rauhantilasta sisällissodan uusiutumisvaaran ollessa ilmeinen päätellen hartaudesta millä edellistä kokonaisen vuoden ajan kerrattiin.

Hallitusneuvotteluissa pitäisi sopia että suomenkielisiä miehiä valmistetaan omakielisissä hartauksissa kohtaamaan Jumalan valtakunta sisällissodan sankarikummuissa. Että muistaisimme maan matosina pyytää armoa. Ihmiseltä ihmiselle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset