*

Arto Luukkanen

Onko YYA-sopimus otettu salaisesti käyttöön?

Onko YYA-sopimus otettu salaisesti käyttöön?

Suomen lähihistorian eräs murheellisimmista notkahduksista tapahtui 50 vuotta – varsin koruttomalla tavalla. Neuvostoliiton varaulkoministeri Andrei Gromyko luovutti 30.10. 1961 virallisen nootin Suomen suurlähettiläälle Eero A. Wuorelle.  

Nootissa ehdotettiin YYA-sopimuksen mukaisia ”konsultaatioita” , joissa keskusteltaisiin ”toimenpiteistä molempien maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi Saksan liitto­tasa­vallan ja sen kanssa liitossa olevien valtioiden taholta ilmenevän sotilaallisen hyökkäyksen uhan johdosta."

Myöhempi tutkimus on vahvistanut se, että kysymyksessä oli ennalta suunniteltu operaatio, jonka tarkoituksena oli pedata presidenttiyttä Urho Kekkoselle vuoden 1962 vaaleissa.  Nootin piti myös muistuttaa suomalaisia Neuvostoliiton mahdista ja sotilaallisesta vallasta.  

Kekkonen oli nootista ilmeisen tietoinen jo etukäteen mutta ei tietenkään halunnut tehdä siitä numeroa. Presidentin aikalaisvastustajat kuten kansanedustaja Tuure Junnila tulkitsivat välittömästi nootin olevan mittatilaustyön ja auttavan Moskovan sekaantumista Suomen sisäisiin asioihin. 

Keskustelu nootista jatkuu vielä edelleen mutta ns. noottikriisin seuraukset olivat ilmeiset. Se varmisti sen että a) jotkut kotimaiset poliitikot saivat oikeuden käyttää Neuvostoliittoa edistääkseen omaa asiaansa ja että b) että kansa joutui nielemään sille ulkoapäin annostellun lääkkeen ts. suvereniteetin vähenemisen.  Kaiken takana oli pelko.

Noottikriisi antoi tällä tavalla Kekkoselle kiistattoman vallan Suomen sisäpolitiikassa.  Vuoden 1962 presidentinvaalit ratkesivat siihen, että kukaan varteenotettava ehdokas ei uskaltanut haastaa Moskovan suosiossa ollut Kekkosta.  Pelko sai äänestäjät äänestämään oikealla tavalla.

Suomi Nasu-syndrooman vallassa

Vuoden 1961 nootti ja Kekkosen manööveri muodostivat Suomen sodanjälkeisen poliittisen elämän peruskaavan aina vuoteen 1991 saakka. Tässä mekanismissa YYA-sopimuksen sotilasartiklat muodostivat ratkaisevan ja uhkaavan vaaran.

Kun ”tietyt piirit” yhdessä länsimyönteisen median kanssa veivät Suomea länteen, merkitsi se sitä, että Neuvostoliitolla oli ”legitiimi” syy olla huolissaan Suomesta ja uhata Suomea.  Kaiken takana oli pelko, joka antoi mahdollisuuden vaikuttaa äänestäjiin.

Tätä mekanismia voisi kuvata myös sanalla – Nasu-syndrooma. Kysymys on poliittisesta vehkeilystä, jossa pelataan suomalaisten tuntemalla neuvostopelolla. Sana Nasu on peräisin A.A. Milnen lasten sadusta ”Nalle Puh , jossa päähenkilön pieni Nasu-ystävä (Piglet), ”pelkää aivan kaikkea”.

Tämä sopii hyvin kuvaamaan suomalaisen kekkoslaisen eliitin motivaatiota ja sitä poliittista toimintakulttuuria, joka vallitsi maassa vuosina 1945-1991.  

Nasu-syndrooman mukaisesti maamme suomettuneen eliitin tärkeimpänä motiivina oli pelko.  Entisen alivaltiosihteerin Jaakko Blombergin raskassoutuinen kirja  ”Vakauden kaipuu. Kylmän sodan loppu ja Suomi” vahvistaa tämän syndrooman olemassaolon ja antaa sille joskus huvittavatkin piirteet. Pelosta ei tullut loppua vaikka itse neuvostojärjestelmä oli lopussa.  Suomen eliitti pelkäsi koko II maailmansodan jälkeisen ajan. Ensin pelättiin miehitystä, sitten kommunisteja ja vallankumousta – lopuksi pelättiin NL:n tuhoa ja sitä että se romahtaa.

Nasu-syndrooma antaa mahdollisuuden tulkita Kekkosen oppipojan – Paavo Väyrysen toimintaa NL:n edustajien kanssa vuonna 1982.  Tällöin tohtori Jukka Tarkan julkistaman kirjeen mukaan Väyrynen vehkeili NL:n ministerineuvos Viktor Vladimirovin – KGB:n tiedustelu-upseerin kanssa NL:n tuesta omalle ehdokkaalle.

Näin saatiin dokumentoitua tietoa siitä, miten Suomen tasavallan ulkoministeri suunnitteli suomalaisten poliittista manipulointia Neuvostoliiton edustajan kanssa.  Ulkovaltojen piti Suomen virallisen edustajan mielestä toimia Suomen presidentinvaaleissa oman ehdokkaan puolesta – toisia vastaan.  Nasu-syndrooman mukaisesti. Joidenkin mielestä kyseessä oli maanpetos.

2000 Nasu-syndrooman uudelleen syntymä

Neuvostoliiton tuho merkitsi pahaa iskua Nasu-syndroomalle. Sitä kompensoitiin kuitenkin onnistuneesti siirtämällä osa pelon aiheista Moskovasta Brysseliin. Nyt oli mahdollista olla peloissaan Suomen pääsemisestä EU:n ytimeen, euron kohtalosta ja Suomen julkisuuskuvasta.  Vuonna 2000 Nasu-syndrooma palasi kuitenkin entistäkin voimakkaampana.  Vuonna 1992 virallisesti lopetettu YYA-sopimus näyttää heränneen uudelleen eloon.

Nasu-syndroomaan kuuluu se, että uhan saapuessa me rajoitamme itse omaa suvereniteettiamme.

Näin kävi esimerkiksi kaasuputken lupaprosesseissa. Nasuttaminen näyttää vieneen meidät uudelleen YYA-sopimuksen alaisuuteen. Hallituksemme turvallisuuspoliittinen linja lähtee siitä että meidän on ryömittävä takaisin 20 vuotta sitten vanhaksi todettuihin viisauksiin.

Eräs ajan merkki on se, että johtava ”nasulainen” presidenttiehdokas Paavo Väyrynen vaatii Paasikivi-Kekkosen ulkopoliittista linjaa.  Kukaan presidenttiehdokkaista ei edes suostu ajattelemaan itse-asetettujen suvereniteettirajoitusten poistamista. 

Tässä uudessa tilanteessa Suomen eliitti on antanut Venäjälle viimeisen sanan Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta.

Suomalainen ”nasuttelu” sai sinettinsä vuonna 2011 kun maamme sai pihtisynnytetyn sixpack-hallituksen, jonka ulko- ja turvallisuuspoliittinen ydin (presidentti ja ulkoministeri) on sodanjälkeisen ja pullantuoksuisen sukupolvikokemuksen kyllästämä.

Hallitusohjelman sosiaalidemokraattinen ”imperiumin vastaisku” perustui vanhoihin suomettuneisiin mantroihin ja ennen kaikkea Nasu-syndrooman perustelemaan sanomattomaan uhkaan idästä. On luultavaa, että presidenttiehdokkaat eivät uskalla edes käsitellä kyseistä asiaa.

Nasu-perinteiden mukaisesti demarit supistivat omaehtoisesti ja itse maamme itsemääräämisoikeutta ja suvereniteettia hallitusohjelmassa.  

Näin Suomi sulki päättäväisesti silmänsä ulkomaailmalta ja sensuroi turvallisuuspoliittiset vaihtoehtonsa ilman ulkoista painostusta.

Samalla maamme turvallisuuspoliittinen ajattelu ryömi tarmokkaasti 20 vuotta taaksepäin -  nuorekkaan ulkoministerinsä Erkki Tuomiojan ja pienen Nasu-porsaan esimerkin mukaisesti – uuden Venäjän panttivangiksi. ”Huhuhuu …. nyt jo pelottaa…kun minä olen niin koooovin pieni”.

Dosentti Arto Luukkanen

Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Ei paljoa lisättävää. En edes ihmettelisi vaikka tässä tilanteessa presidentiksi tosiaan valittaisiin Väyrynen, varsinkin jos käy näyttävästi vaalien alla neutraloimassa jonkin Putinin asettaman poliittisen pommin...

Tuula Hölttä

Arto L. :"Onko YYA-sopimus otettu salaisesti käyttöön?"

Käsitykseni mukaan YYA-sopimuksen voimalla luoduista ”maan tavoista” ei koskaan ole edes luovuttu:

”Venäjän arkistokomitea kielsi kesällä Nkp:n arkistossa säilytettävien Suomea koskevien asiakirjojen antamisen suomalaisille tutkijoille siihen asti, kunnes maiden yhteinen historiantutkijoiden komissio olisi selvittänyt arkiston käyttömahdollisuudet; siis ilmeisesti selvittänyt, onko arkistossa "vaarallisia" asiakirjoja. Venäläisten mukaan päätös tehtiin suomalaisten pyynnöstä.
- -
Suomesta ei ole vielä löytynyt julkisuuteen viranomaista tai muuta henkilöä, joka olisi myöntänyt esittäneensä tällaisen pyynnön tai toivomuksen.
- -
Litzen sanoo, ettei pyytäjä ole hänen tiedossaan, mutta "siitä on lähdettävä, että joku suomalainen viranomainen on mennyt tällaista esittämään".

Suomen ulkopoliittinen johto - presidentti ja ulkoministeriö - kiisti aluksi myös tietävänsä mitään Suomen ja Venäjän yhteisen arkistokomission perustamisesta. Viime viikolla ulkoministeri Paavo Väyrynen sitten myönsi eduskunnassa, että komissioajatus oli esillä kesällä presidentti Boris Jeltsinin vierailun aikana. Suomi ei kuitenkaan halua tällaista komissiota.” (HS-Kotimaa 22.9.1992)

Mielestäni looginen seuraus YYA-salailulle on ollut myös Stasi-listojen kassakaappiin kätkeminen ja se, että Suomi on ainoa eurooppalainen valtio, joka ei ole luovuttanut asiaan liittyviä Rosenholtz-kortteja Saksan viranomaisille arkistoitavaksi tutkimusta varten Suomen ja Stasin välisistä suhteista kuten Alpo Rusi on kertonut.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Aki: pieni revohka ja sen menestyksellinen selvittely olisi mannaa mahdolliselle Nasu-syndroomalla ratsastavalle ehdokkaalle.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Onhan noita siemeniä kylvetty viime vuosien känkkäränkkäilyllä milloin Astahovin, milloin Lavrovin ja milloin Putinin toimesta, ja uusia niitettäväksi saisi monestakin eri jutusta. Se voi olla myös epäsuora ongelma. Siihen voi aina kuitenkin luottaa, että moinen noudattaa totuttua, tuttua kaavaa. Tietyt peruskuviot kuitenkin aina toistuvat naapurin intrigeissä.

Siinä olisi mielenkiintoista nähdä, olisiko joku pääehdokkaista valmis nousemaan nasuilua vastaan.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Hyvä Arto

"Kukaan presidenttiehdokkaista ei edes suostu ajattelemaan itse-asetettujen suvereniteettirajoitusten poistamista. "

Suomi luopui ihan itse ja vapaaehtoisesti suvereniteetistaan kansanäänestyksen tuloksena 1.1.1995 alkaen ja liittyi Euroopan Unioni -nimiseen liittovaltioon, sen "pohjoiseksi ulottuvuudeksi".

Voisitko noin dosenttina täsmentää, mikä osa tätä "rajoitusta" pitäisi poistaa - pitäisikö erota EUsta ihan kokonaan, vai vain osittain (?)?

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Kalliita sanoja...jokin revisio pitäisi ehkä tehdä.

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Arto, jälleen sangen hyvä juttu sinulta. Totta, suomalaiset poliitikot olivat ja ovat edelleen nasutettuja. He ovat lähes kaikki suomettuneita. Viime aikoina suomettuneisuus on lisääntynyt.

Minä en voi jatkuvasti olla ihmettelemättä, miten Suomen presidentti tai pääministeri voivat toimissaan ajaa Venäjän etua suomalaisten oikeuksien kustannuksella, kuten tapahtui esim. Nord Stream -projektissa.

Nykyinen hallitus kumartaa syvään EU-johdolle. Siitä samasta Nasu-syndroomasta on kyse kuin NL:kin kohdakin.

Koska - todellakin - Suomen poliittinen johto alkaa ajatella Suomea, suomalaisia ja heidän oikeuksiaan? Voisitteko edes kuvitella, että Venäjän johto käyttäytyisi samalla tavalla: "Meillä ei ole mitään vaatimuksia", vaikka vaatimuksia on hehtolitroittain.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Veikko: aivan. Sunnuntaina presidenttipanelissa huomasin erään ihmeellisen seikan...puuttuvan renkaan. Kukaan ehdokkaista ei uskaltanut eikä halunnut puhua Venäjästä. Viran tärkein tehtävä - eikä sanaakaan. Puolikaskin kriittinen tai realistinen sana saa aikaan jonkinlaisen kuohutuksen...

Käyttäjän karjala kuva
Veikko Saksi

Heh, Venäjän ja Putinin pelko on viranhoidon alku. Mitä poliitikot pelkäävät eniten? Ettei häntä itseään valita johonkin tehtävään.

Kuitenkin tämänkin pelon voittaa Venäjä-pelko. Jokainen pelkää hampaat tutisten, että hänet merkittäisiin Venäjä-vastaiseksi. Se on melkein yhtä kauhea nimitys kuin neuvostovastainen.

Ihmettelen edelleen, milloin ehdokkaat lopettavat Venäjän hyysäämisen. Se on aina ollut valtio, joka itse hoitaa itsensä ja päättää puolestaan. Ei siinä tarvita suomalaisia presidenttiehdokkaita avittamaan maan väkivaltaista hallintoa.

Käyttäjän dobro kuva
Taneli Dobrowolski

Mutta, mutta… eikös ajatus siitä, että ”Venäjä olisi Suomen presidentin viran tärkein tehtävä”, ole melkoisen suomettunut... tai siis "nasuttunut" lähtökohta?

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

No mutta Taneli! Sinähän ajat minun ohitseni....soromnoo-vseravno

Tuomas Hako

Taitaa maisteri Soini olla myös kovin Venäjään suuntautunut. Mieluummin Venäjä kuin EU on sanonut ym.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Soini on venkoillut tässä asiassa...

Harri Räsänen

Täällä Imatran seudulla kansaa askarruttaa edelleen maan myyminen venäläisille. Jossain vaiheessa ehdokkailta kysytään suhtautumista tähänkin aiheeseen. Kiintoisaa nähdä kiemurtelut jotka aihe aiheuttaa.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Analyyttisesti: jokainen tietää, että äänestäjäkunta jakaantunut Venäjän suhteen paljon epäloogisemmin kuin esim EU-kysymyksissä, jossa puolue- ja maantieteelliset rajat selvempiä. Siksi kukaan ei uskalla haastaa Väyrystä kunnolla ja kukaan presidenttiehdokas ei ymmärrä Venäjästä enempää kuin ameeba Einsteinista (jos ymmärtäisi, olisi Lipponenkin jättänyt erään lukratiivisen kkonsulttityön väliin). Väyrynen tosin ymmärtää venäläisen valtapolitiikan hengen ja kirjaimen.

Suomen ulkopolitiikan haasteiden joukossa on vain ja ainoastaan Venäjä, joka ei EU-maana kuuluu presidentin leiviskään. Suomessa ei ole ulkopoliittista keskustelua poliitikkojen keskuudessa muutenkaan. Ulkopolitiikkaa on myös suhteet Yhdysvaltoihin, Israeliin, Japaniin, Kiinaan ja Brasiliaan. Tuomioja ja Halonen ovat onnistuneet tekemään paljon hallaa USA-suhteille ja Haloska kunnostautunut Putinin sylimuumina.

Valitettavasti viidestä pääehdokkaasta (Niinistö, Lipponen, Soini, Väyrynen ja Haavisto) yksikään ei tunne Venäjää erityisesti. Yksikään ei ole myöskään historiaan syvemmin perehtynyt. Suomalaisten poliitikkojen vaiteliaisuus Ukrainan, Valko-Venäjän ja varsinkin 2008 Georgian sodan sekä 2007 Pronkssõdurin kysymyksissä on paljon puhuvaa.
Asiallinen Venäjä-politiikka ei ole mesoamista ja uhoamista, mutta ei myöskään kusi sukassa oloa ja nöyristelyä. Milloinkohan suomalaispoliitikkojen enemistö sen tajuaisi?

Vilho Juntunen

Voidaan puhua myös Nusu-syndroomasta joka yrittää väen väkisin
ajaa Suomea NATOon. Nusu tarkoittaa edesmennyttä nuorsuomalaista
puoluetta johon kuului Jukka Tarkka, Jaakko Iloniemi ja Risto
EJ Penttilä. Tähän sakkiin näyttää kuuluneen myös Max Jacobsson
ja Martti Ahtisaari. EI LUOTTAMISTA näihin herroihin.

Pentti Juhani Järvinen

Mitä väen väkistä Suomen Natoon menossa tarvitsee olla? Maata ei ole koskaan pystytty puolustamaan pelkin omin resurssein. Vuonna 1918 oli tarpeen tuoda sisään saksalainen divisioona, kun jääkärit eivät riittäneet kouluttamaan valkoista armeijaa. Vuonna 1944 tarvittiin sekä Saksan rintamalla kouliintuneet SS-miehet uusine aseineen ja jälleen saksalaista apua, kun omat voimat eivät riitäneet massiivista materiaalihyökkäystä vastaan.

Jos objektiivisesti arvioi maan puolustuksen uskottavuuden, sitä ei ole ilman takeita vastaavasta avusta. Lisäksi tarvitaan takeet ydinaseilla uhkailua vastaan ja satelliittitietoa. Niitä ei saa muualta kuin USA:sta ja Naton jäsenyyden kautta. Miksei nykyisiltä ehdokkailta kysytä, miten he ajattelevat maata puolustettavan ilman Natoa?

Tuo mainitsemasi "sakki" on tehty täysjärkisistä. Onko tuo "ompeluseura," joka taas keskustelee siitä, mistä saa keskustella, muka täysjärkinen? Se on häpeäksi koko maalle, kuten vastaavat keskustelijat vaaleihin 2006.

Jaakko Anttila

Berliinin turvallisuus notkahti murheellisella tavalla samalla viikolla, jonka päätteeksi Neuvostoliitto antoi nootin Suomelle. Presidentti Kennedy vastasi elokuussa 1961 Berliinin muurin rakentamiseen lähettämällä Länsi-Berliiniin USA:n Euroopan-joukkojen 16. jalkaväkidivisoonan, joka marssi Länsi-Berliiniin DDR:n alueen halki 60 km pitkänä kolonnana. Divisioonan saavuttua Länsi-Berliiniin siellä pidettiin suuri sotilasparaati ja Tiergartenin alueella pidettiin sotaharjoituksia. 16. divisioonan komentaja ja Länsi-Berliinin amerikkalaisten joukkojen komentaja eivät pelänneet sitä, mitä kaikki länsiberliiniläiset pelkäsivät elokuussa 1961: että puna-armeija ja DDR:n kansanarmeija valtaavat Länsi-Berliinin 15 minuutissa.

Jännitys kiristyi 22. elokuuta 1961 äärimmilleen sen vuoksi, että USA:n Berliinin lähetystön päällikköä E. Allan Lightneria ei päästetty rajan yli Itä-Berliiniin, vaikka hän ajoi miehitysjoukkojen virka-autoa, jolla neljän vallan sopimuksen mukaisesti oli vapaa pääsy Itä-Berliinin ja koko DDR:n alueelle. Sen jälkeen presidentti Kennedyn erityisedustaja Berliinissä kenraali evp. Lucuis Clay lähetti amerikkalaisen diplomaatin Albert Hemsingin Itä-Berliinin puolelle sotilaspolisiien saattamana. Kun Clay lähetti saman saattueen Itä-Berliinin puolelle 27. elokuuta 1961, puna-armeija vastasi siihen lähettämällä 33 taistelupanssarivaunua Checkpoint Charlien rajanylitysasemalle.

Sen jälkeen amerikkalaiset ja puna-armeijan taistelupanssarivaunut olivat vastakkain Checkpoint Charlien kohdalla 18 tunnin ajan moottorit käynnissä. Amerikkalaiset taistelupanssarivaunut olivat puksulevyillä varustettuja ja kenraali evp Clay uhkasi kaataa koko Berliinin muurin.

Nootti liittyi myös siihen, että Länsi-Saksan laivasto "palasi" Itämerelle sekä siihen, että vuonna 1961 Neuvostoliitto piti Suomen sotilaallista tyhjiötä vaarallisena itselleen. Vuonna 1954 Neuvostoliitto oli ilmoittanut Suomelle, että Suomen ei tarvitse käyttää budjettivarojaan varustautumiseen, koska YYA takaa Suomen turvallisuuden.

Berliinin kriisin kärjistyminen sodan partaalle lokakuun lopussa 1961, mainittu Länsi-Saksan laivaston "paluu Itämerelle" ja mannertenväliset ydinpommikoneet (B-52) muuttivat Suomen sotilaallisen aseman täydellisesti. Vuonna 1961 Neuvostoliitto vaati tosissaan neuvostoarmeijan ja neuvostoilmavoimille vapaata pääsyä Pohjois-Suomen sotilaalliseen tyhjiöön.

Presidentti Kekkonen torjui nootin ja Pohjois-Suomea koskeneet Neuvostoliiton vaatimukset. Suomi osti Neuvostoliitosta uusimpia ensi linjan Mig-21 -hävittäjiä, T-55 -taistelupanssarivaunuja, tiedustelupanssarivaunuja, miehistönkuljetuspanssarivaunuja, 150 mm kenttätykkejä ja kaksi saattaja-luokan sotalaivaa. Siihen loppuivat puheet "Suomen sotilaallisesta tyhjiöstä".

Pentti Juhani Järvinen

Eivät nuo puheet Suomen sotilaallisesta tyhjiöstö aivan siihen loppuneet. Kostamus rakennettiin, jotta ohjuksia jo kantavien Etelä-Suomen ratojen lisäksi lavetit votiin ajaa uudelle "malmiradalle." Poltoainevarastoja rakennettiin Teboilin tiloihin, NL:n sotilasasiamieht tarkastivat aseitaan varuskunnissa, niiden käytön taitoja. MIR-syväsukeltajat rakennettiin kykyyn tutkia Pohjois-Atlantin harjannetta, jolla USA:n kuuntelun linja kulki. Jne. yms. KGB ja GRU saivat myös tutkia "salaliittoja Suomessa."

Tuula Saskia

Arto hyvä,

totean ( vielä kerran). Ihanaa saada hengittää kauttasi raikasta ilmaa.

Käyttäjän anttiliikkanen kuva
Antti Liikkanen

Luin huolella läpi dosentin kirjoituksen ja siihen liittyvän keskustelun.

Argumentit vakuuttivat aika niukasti eikä oppineisuuskaan (dos) oikein sytyttänyt.

Täältä Napapiiriltä, jossa on aikaa lukea ja miettiä, vaikuttaa siltä, että pohtimisen paikka olisi edellä tykittävillä, myös ystävälläni Veikko Saksilla, jolle argumentointi sopii paremmin kuin hurraa-huudot.

Saskian kokemus raikkaasta tuulesta muuntuu Lapissa pirun kylmäksi arktiseksi puhuriksi.

Toivottavasti se puhuri sen tekee, että Leville saadaan pakkasta ja maailman-cup-rinne tehtyä.

Onneksi on kaukolämpö.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Terveisiä Lappiin! Kyllä se pakkanen vielä tuloo...

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Olen tässä itsekseni miettinyt Suomen ja Viron yleisiä poliittisen ilmapiirin eroja. Lyhyesti.

Vaikka Viron kohtalo oli huomattavasti karumpi II maailmansodan jälkeen, olen ollut havaitsevinani sen, että kun suomalaiset poliitikot kokivat poliittisen traumaston takia pitkäaikaisen ajattelullisen halvauksen (etten sanoisi aivohalvausen), ja tarpeen jatkuvaan itseruoskintaan (etenkin kansalaisten), Virossa kyky ajatella omilla aivoillaan - löytää suvereeniin valtioon liitettävät omat arvot, puhua niistä vapaasti ja moniäänisesti (ei peitellen) ilman syvätajunnan pelkoja ja arvostaa itseään - palautui kuin itsestään vuoden 1990 jälkeen.
Ja kuitenkin Virossa on suuri venäläisvähemmistö, jonka he joutuvat huomioimaan. Meillä olisi paljon opittavaa näistä asioista virolaisilta.

Presideninvaali olisi oiva tilaisuus siivota kaapeja! Ehdokkainahan on edelleen näitä kaapinvartijoita.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Arto, kirjoitat osuvasti: "Kukaan presidenttiehdokkaista ei edes suostu ajattelemaan itse-asetettujen suvereniteettirajoitusten poistamista. Tässä uudessa tilanteessa Suomen eliitti on antanut Venäjälle viimeisen sanan Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta."

Melkoista nasuttelua. Ajattele, jos siellä olisi yksikin ehdokas, joka uskaltaisi sanoa kansalaisille (ja Venäjälle), että Nato-jäsenyys voisikin olla Suomelle ihan hyvä juttu. Tulisi niin sanottu vaihtoehto tuohon yleiseen linjaan, jossa moni ehdokas menee median Nato-kyselyiden taakse piiloon.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Vielä Markulle...eikös Venäjä-suhteet ole miltei se ainoa todella merkittävä tehtävä presidentille. Ja tästä ei ole puhuttu yhtään mitään...ainakaan vielä...

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Seppo & Markku: teräviä huomioita! Ajatelkaa jos tulisikin vaihtoehtoja...

Tuomas Raitio

Kannattaisi ehkä sanoa kritiikki selkeimmillä esimerkeillä. Olisiko Suomen pitänyt estää kaasuputki? Mikä estää Venäjän laivastoa ajelemasta edestakas Suomenlahtea, oli putkea tai ei? Natoon kannattaisi liittyä, mutta en usko asian etenevän näin epäselvällä kirjoituksella. Jos pointti on se, että pitäisi keskustella Venäjästä enemmän, sekin kannattaisi sanoa selkokielellä. Miten Suomi on antanut viimeisen sanan Venäjälle asiassa? Kuka poliitikkomme on sanonut, että Venäjällä on viimeinen sana Suomen Nato-jäsenyyteen? EUn ytimiin haluamisen rinnastaminen 1970-lukuun ei toimi. Yhtä hyvin joku Nato-kriitikko voisi väittää Natoon haluamisen olevan länsisuomettumista, eikä tällainen hyödytä järkevää keskustelua.

Kalevi Wahrman

Onko Luukkanen ostettu, tai lahjottu pressapeliin, vaiko ideologisestiko osallistut.

Tuula Saskia

Kommenttinne on Luukkasta loukkaava.

Perustelkaa, jos pystytte.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Kalevi: kun olisikin lahjottu...mutta kun ei. Ihan vaan uteliaisuudesta tämä kaikki...ihminen on utelias olio.

Artturi Noitalahti

Minä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi meidän pitäisi liittyä Natoon. Nato ei meitä auttaisi, jos Venäjä alkaisi höökimään. Natolla olisi silloin nimittäin parempaa tekemistä. Sen pitäisi puolustaa ohuilla resursseillaan meitä tärkeämpiä ja helpommin puolustettavia maita.
En ymmärrä myöskään heitä, joiden mielestä Natoon pitäisi liittyä imagosyistä. Tällähän esim. Martti Ahtisaari on usein Nato-jäsenyyttä perustellut. En kuitenkaan heti keksi, miten se vahvistaisi Suomen "länsi-imagoa", jos liittyisimme entisistä Varsovan liiton maista sekä Baltian maista muodostettuun uus-Nato-maiden ryhmään. Jotenkin tuntuu, että meidän on parempi pysyä nykyisessä, läntisen Euroopan liittoutumattomien maiden ryhmässä.
Mutta Natoa vastaan sinänsä minulla ei ole mitään.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Artturi; miltei samaa mieltä. Kysymys on nyt vain siitä että vanha kekkoslovakiaadien kaarti pyrkii rajoittamaan meidän suvereniteettiämme. Toisin sanoen: mahdollisuuksien ja valitsemisen vapauden pitää olla mahdollisimman suuri vaikka emme siihen Natoon menisikään. Tärkeintä olisi antaa ympärille signaali siitä, että me olemme hyvin kiinnostuneita omasta riippumattomuudestamme.

Valitettavasti meillä on nyt vallankahvassa ideologioiden riivaama joukko; pullantuoksussa ja kahvikuppien kilinässä varttuneita, jotka eivät tiedä nyky-Venäjästä yhtään mitään. He edustavat sitä menneisyyttä josta tämän maan pitäisi päästä eroon. Suomen pitäisi nyt sanoa tälle koko joukkokunnalle että kiitos - nyt riittää jo!

Ben Kaergin

Arto L

Miten näkisit Nasu-syndrooman valossa (-pimeydessä) maamme nykyjohdon jokseenkin kritiikittömän suhtautumisen NL:n myötä aikoinaan edesmenneen arabisosialismin perillisiin?

Sekä Tarja Halosen,että -etenkin- Erkki Tuomiojan hiljattain julkisuudessa esittämät ulkopoliittiset lausunnot Lähi-Idän tilanteesta (Israel / palestiinalaiset) ovat herättäneet laajalti huomiota,koska perinteisesti Suomi on tunnetusti pyrkinyt aktiivisesti profiloitumaan puolueettomaksi maaksi.Tilanne on nyt kuitenkin selvästi muuttunut.

Kuinka nykyinen,avoimen vihamielinen asenne juutalaisvaltiota Israelia kohtaan voisi jäsentyä nasutuskontekstiin?

BK

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Ben: lyhyesti - Israelilla on oikeus olla olemassa. Rauha on parempi kuin sota ja vaino. Erkki & Tarja ovat omassa ideologisessa ristiretkessään niin hukassa - tässäkin asiassa.

Matti Hytölä

Hienoa että Arto uskaltaa tuoda julki mitä ajattelee, virastaan riippumatta. Olen tuosta Nasu mentaliteetistä ihan samaa mieltä. Ja ei se varmaan Venäläisistäkään ole nykyään mieluisaa että, naapurimaan poliitikot pelkäävät Venäjää (tai oikeammin Venäjäkorttia) niin kovasti ettei sanotuksi saa suoraa mielipidettä. Ja hyviä suhteita USAhan tunnutaan arasteltavan myös, ikäänkuin kylmä sota olisi edelleen käynnissä. Vai onko se?

Artturi Noitalahti

"Artturi; miltei samaa mieltä. Kysymys on nyt vain siitä että vanha kekkoslovakiaadien kaarti pyrkii rajoittamaan meidän suvereniteettiämme. Toisin sanoen: mahdollisuuksien ja valitsemisen vapauden pitää olla mahdollisimman suuri vaikka emme siihen Natoon menisikään. Tärkeintä olisi antaa ympärille signaali siitä, että me olemme hyvin kiinnostuneita omasta riippumattomuudestamme."

Mutta jospa onkin niin, että Ruotsin ja Venäjän vallan alla eläminen on tehnyt meistä jotenkin rajoittuneita. Niin että johtajamme kaitsevat meitä ihan melkein tiedostamattaan, ja kansa ikään kuin odottaa tulevansa holhotuksi. Ei tällaisella mentaliteetilla varustettu kansakunta kykenekään antamaan itsestään sellaista kuvaa, että haluamme olla mahdollisimman riippumattomia. Kun Neuvostoliitto ja YYA menivät manan majoille 90-luvun alussa, olimme kuin pieni lapsi yksin rautatieasemalla. Sen sijaan, että olisimme täysin rinnoin nauttineet vapaudestamme, ryntäsimme Brysselin holhokeiksi.

Markus Lehtipuu

Asiassa on kaksi puolta: yhtäältä Venäjä hallitsee pelottelemalla naapurimaitaan (valtioterrorismi), toisaalta suomalaiset itse ylläpitävät pelkoa keskenään.

Venäjälle riittää myös se toinen vaihtoehto: suomalaisista ei ole vaaraa. Niitä ei tartte edes pelotella: ne tekee sen itse.

Suomalaisena haluan korostaa Venäjän / Neuvostoliiton rikoksia ihmisyyttä vastaan ja vähentää näkemystä Venäjän oikeudesta miehittää suomen laillisia alueita.

Tämä johtaa siihen, että suomalaiset itse lähtevät taistelemaan minua tai ProKareliaa tai Aluepalautusta tai ketä tahansa sellaista ihmistä vastaan, joka puolustaa ihmisoikeuksia tai oikeudenmukaisuutta.

Venäjä myöntää minulle aina viisumin, mutta jotkut suomalaiset luulevat, että minulle ei myönnetä viisumia. Muutamat jopa "tietävät" että minulle ei myönnetän viisumia.

Suomalaisilla on mielisairauteen verrattavissa oleva suhde Venäjään.

Pelko pois!

Pelolla hallinta on terrorismia, ja kuten Bush sanoi: jotka eivät ole meidän puolellamme terroria vastaan, he ovat meitä vastaan! Kyse on yhtä vakavasta asiasta.

Suomalainen pelkää niin että polvet tutisee, ja se suoranaisesti vaikuttaa suomalaiseen sisä- ja ulkopolitiikkaan. Se on ulkoparlamentaarinen häiriötekijä, ja se on siivottava pois.

Suomen on ITSE tunnustettava OMAT oikeutensa suvereenina valtiona, omat sopimukset, omat lailliset rajansa ja omat alueensa.

Mitään ei anneta, ei millekään valtiolle. Suomen on itse oltava omillaan, seistä omilla jaloillaan ja pitää kiinni omista oikeuksista.

Meille ei anneta itsenäisyyttä (eikä Karjalaa). Me joudumme ottamaan ne itse.

Käyttäjän Pshemeikka kuva
Juha Nevalainen

Suomen pääministeri ja ulkomaankauppaministeri ovat sitä mieltä, että Venäjä ei ole taloudellinen suurvalta. Jos Suomen ja Venäjän kokoa verrataan Nalle Puhiin ja Nasuun, on Suomen koko Nasun varpaan luokkaa. Suomi ja Venäjä eivät koskaan tule olemaan keskinäisissä suhteissa "samalla viivalla". Realismi ei ole välttämättä ole tyhmyyttä.

Päätoimittaja Huusko on ottanut keskustekuissa kantaa tuleviin pres vaaleihin. Olisi reilua kertoa oma kantansa hyvissä ajoin ennen vaalia.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Matti: tässäpä villakoiran ydin. Kylmä sota ei näytä kuolevan pois sitten niin millään...

Jouko Koskinen

Perusvääntö maailmanherrudesta on jatkuva ja aina läsnä. Kylmänä tai kuumana. "Kylmäsota" terminä harhauttaa tarkoituksella kun puhutaan menestyvän reaalitalouden tuomasta ylivallasta.

Sikäli kun vasurit ovat oikeassa - (miksi eivät olisi) NATO on jenkkien asialla. Miksi se on jotenkin väärin? Suomalainen ja kreikkalainen taloudenpito ovat yhä lähempänä toisiaan. Syömävelkaa vaan lisätään. Kreikka on kahden natomaan välissä ja Suomi kahden ei-natomaan välissä. Varustelumenojen mukaan natomaiden välissä on pahempi turvattomuudentunne. Varustelumenot ovat tuottamaton rasite kun alan vienti torpataan isoisten jalkoihin - Suomessa lähinnä Boforssin eduksi.

Parjatut tuloerot kärjistyvät Saksan ja sen vasallien välillä. Varmistettuaan energiansaannin tuontisopimuksilla ja ydinvoimaloillaan se vaatii naapureiltaan yhä suurempia uhrauksia vaikka on ilmeistä ettei sen oma tie ole kestävällä phjalla.

Jos ehdokkailta kysyttäisiin jotain tämänsuuntaista on vastaus: 'ei kuulu toimivaltaani jos minut valitaan' ! Toimivaltaan kuuluu tietenkin vain homoliitot, adoptiot, seksikauppa, harmaa talous, ilmastonmuutos (säästä viis) sekä teoreettinen natovääntö.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

NYKYNASUT JA MITÄ SAATTOI SANOA YYA-SUOMESSA?
1970-luvun sanotaan olleen suomettumisen, taistolaisuuden, pysähtyneisyyden ajan, YYA-ylistyksen, kylmän sodan, demokratian rämettyneisyyden ja DDR/NL/-korttien yms. syvintä alhoa: Nasuilua siis.
Siksi liitän alle virkeiden opiskelijoiden EPÄ-nasullisia, ajan hengestä poikkeavia huomioita julkaistuista monisteista vuodelta 1971-72. (Pävälehtiin ne eivät kelvannet.) Nämä ovat H:gin kauppakorkean opiskelijoilta:

"Kun johtaja päästää vaikkapa vain ilmaa toisesta päästään, niin jo löytyy joukoittain alamaisia, jotka yhteen ääneen ylistävät: "Hyvin sanottu, hyvin sanottu!" (Liittyi Kekkos-palvontaan)

"Suhdanne on aikamme sana. Tarkemmin sanottuna NE suhdanteet, jotka johtavat politiikasta taiteen, tieteen ja joukkotiedotusvälineiden maailmaan."

"Koulullamme levitetään runsaasti stalinistien taantumuksellisia kiihotuslehtisiä - väittävät sitä informaatioksi - sekä muutakin vaikeaselkoista luettavaa. Overground-ryhmä on päättänyt julkaista oheisen sanaston, jonka avulla useimmat koulussamme ilmestyvät monisteet voidaan kääntää yleiskielelle:
IMPERIALISTINEN VALTIO = mikä tahansa länsimaa, sillä eihän niille voi tunnustustakaan antaa
TIETEELLINEN SOSIALISMI = hallintomalli, jossa kommunistit ovat ottaneet ATK:n kansan orjuuttamisen apuvälineeksi
LUOKKARISTIRIITA = sammunut nuotio, jonka hiiliin kommunistit yhdessä puhaltavat
YLEISDEMOKRAATTI = ideologisen johtajuuden stalinisteille luovuttanut olento
SOSIALISTISET MAAT = ryhmä kommunistien hallitsemia valtioita, joissa kansaa käytetään hyväksi imperialististen päämäärien saavuttamiseksi.
KANSANDEMOKRATIA = eräs hieno nimi valtiolle, jossa kansalla ei ole demokraatisia vaikutusmahdollisuuksia.
SUURPÄÄOMA = ainoa kommunismin eli fasismin vatustaja, jolla on siihen resursseja; siksi sitä on vastustettava kynsin hampain.
EKONOMI = liike-elämän juoksupoika, josta haluttaisiin tehdä kommunistisen fasistipuolueen juoksupoika.
RIISTÄJÄ = yleensä porvari, joka yrittää kantaa kortensa yhteiseen kekoon hyvinvoinnin laajentamiseksi.
MONOPOLIKAPITALISTI = Alkon pääjohtaja? Voi myös tarkoittaa Brezhneviä, koska hän tekee päätöksiä satojen miljoonien ihmisten taloudellisista asioista. Käsite on varsin hämärä"
jne. jne.

Edellä lainattu opiskelijahuumori ja oli toki virallisen liturgian vastaista YYA-Suomessa, mutta kontekstissaan ne kertovat, että olihan Suomessa "toisinajatteluakin" ainakin monistetasolla. Voi olla, että takkinsa kääntäneet nyt selittävät, että "noinhan minäkin..."
Saas nähdä, vieläkö nämä herättävät intohimoja...?

Käyttäjän tluukka kuva
Timo Luukka

Suomen hallituksen asennetta NordStream hankeeseen on kritisoitu laajalti, niinkuin tässäkin kirjoituksessa. En itse näe järkevämpää vaihtoehtoa kuin sallia sen rakentaminen juuri niinkuin se on nyt toteutettukin. Olisiko ollut parempi taistella hanketta vastaan? Olisiko sillä ollut muuta mahdollista vaikutusta kuin mielenosoituksellinen osoitus Suomen "itsenäisyydestä"? Mikä olisi Arto sinun mielestäsi ollut parempi tapa hoitaa koko projekti Suomen kannalta? Kaikesta muusta kirjoittamastasi olen kanssasi samaa mieltä

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Niin Timo! Totta. Mitä olisi pitänyt tehdä. Venäjä lobbasi ronskisti ja ravisteli suomalaisia poliitikkoja hännästä. Virkamiehet olivat omillaan kun poliitikot eivät uskaltaneet tulla näiden avuksi. Tämä oli niin järkyttävä konsepti että ei edes uskallettu (edes omassa piirissä) mietiskellä sen koko merkitystä.

Jotkut ehdottivat, että kyllä se veli venäläinen ymmärtää kauppaa - että pyydetään jotain vastapainoksi. Mutta kun ei ollut ketään joka olisi uskaltanut edes ehdottaa. Tarja pyöriskeli maailmanparannuspuuhissa eikä hänestä ollut siihen kaupantekoon.

Vastakysymys: mitäs me tehdään jos tällainen tilanne tulee uudelleen vastaan?

Pentti Juhani Järvinen

Näitä tilanteita ei voi välttää pienen maan ja sen ison naapurin välillä. Eikä muuten energian liikkuvuuden ja tarjonnan kasvattaminen ole vahingoksi kenellekään missään.

Mutta siihenkin ja ainakin muihin asioihin voisi todella suhtautua hiukan kriittisemmin, avoimesti ja kriittisesti. Jos siihen ei jollakin maan johtajien kokoelmalla päästä, johtajat on vaihdettava.

Käyttäjän artoluukkanen kuva
Arto Luukkanen

Pentti: aivan. Mutta jos seuraava tilanne on elintärkeä meille?

Käyttäjän KennethNyholm kuva
Kenneth Nyholm

Hyvä keskustelun avaus Arto Luukkaselta,palataan sinne - kysymys YYA. Se roskakoriin, mutta mitä sitten tapahtui.

Presidentti Koivisto yritti tekohengittää YYA-sopimusta ideologisella vuoden 1992 alussa solmitulla Naapuruussopimuksella. Se lienee edelleen voimassa.

Koiviston johdolla Suomi antoi Venäjälle oikeuden suojella venäläistä alkuperää olevia henkilöitä ja historiallisia muistomerkkejä Suomessa. Toivottavasti Venäjä ei järjestä Suomessa samanlaista pronssisoturi mellakkaa kuin Virossa huhtikuussa 2007. ks www

Sopimus pahimmassa tapauksessa oikeuttaisi Venäjän armeijan marssimaan täkäläisten venäläisten avuksi. Sitä nopeuttaa Venäjän duuman säätämä laki, joka antaa Venäjän armeijalle oikeuden suojella Venäjän kansalaisia ulkomailla.

Laki mahdollistaa sen, että Venäjän armeija ohittaa rajapuomin presidentin päätöksellä nopeasti. Riittääkö Suomen Puolustusvoimien ajan saatossa leskettu valmius reagoimaan pikamarssiin? Kiire ainakin tulee...

Neuvostoliittolaisia tai venäläisiä muistomerkkejä ovat ainakin Aleksanteri I Helsingin Yliopiston kirjaston pihalla, Aleksanteri II:n patsas Senaatintorilla, Paloahon muistomerkki Löytövaarassa, Raatteen tien muistomerkki Suomussalmella ja Venäläisten sotavankien muistomerkki Längelmäellä. Siis eri puolella Suomea pohjoisessa, keskellä ja etelässä.

Naapuruussopimuksessa ei puhuta mitään sopijaosapuolten välisistä konsultaatioista ennen sotilaallisiin toimiin ryhtymistä, toisin kuin YYA-sopimuksessa.

Voisiko joku juristi tulkita Naapuruussopimuksen artikla 10:n selkokielelle, mihin Suomi on sitoutunut?

Mihin tätä sopimusta tarvitaan?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset