Venäjän jytky saapuu jouluaattona
Putinin järjestelmän lähtölaskenta on alkanut
Jouluaattona Venäjälle tulee iso jytky. Venäjän oppositio suunnittelee jouluaatoksi suurmielenosoituksia, joiden tarkoituksena on pakottaa vallanpitäjät uusiin vaaleihin. Prosessi on kuitenkin vasta alussa ja se johtaa hyvin mahdollisesti 10 vuotta vanhan poliittisen järjestelmän – sekurokratian tuhoon.
Se miten tämä prosessi etenee ja mikä on esimerkiksi Putinin kohtalo, on vielä hämärän peitossa. Nyt näyttää vahvasti siltä, että Venäjän kansa on astumassa sille tielle, joka johti Ukrainassa, Serbiassa ja Georgiassa värivallankumouksiin ja joka vuoden 2011 keväällä suisti arabi-maailman poliittiseen mullistukseen.
Vallankumouksen tarttuvat. Euroopassa tämä koettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1848 ”hulluna vuotena”. Prosessi johti vähitellen liberalismin nousuun ja autokratiaan perustuvien poliittisten järjestelmien muutokseen. Santarmilaitokset, urkkijat ja suora väkivalta eivät voinut estää vapaus-aatteiden voittokulkua omalla mantereellamme. Lopullisesti Eurooppa vapautui kolmesta Imperiumistaan - Venäjän, Itävalta-Unkarin ja Saksan keisarikunnista - vasta I maailmansodan jälkeen.
Kylmän sodan lopulla koettiin samanlainen domino-ilmiö. Itä-blokki murtui jatkuvien suurmielenosoitusten edessä. Kansa oppi näissä mielenosoituksissa ensin luottamaan omaan voimaansa ja sen jälkeen suoraan poliittiseen toimintaan. Entiset totalitaristiset hallinnot hävisivät kuin aamuinen unennäkö.
Putinin ” Ceausescu -hetki”
Venäjällä pelko hävisi marraskuussa 2011. Kuten ruotsalainen taloustieteilijä Anders Åslund on todennut, ratkaiseva tilanne oli Putinin oma ” Ceausescu -hetki” - 20 marraskuuta 2011. Tällöin Moskovan olympiastadionilla pidetyssä painikilpailussa 20 000 henkeä osoitti avoimesti mieltään Venäjän vahvalle miehelle.
Ceausescu -hetkellä tarkoitetaan sitä ratkaisevaa hetkeä kun kansa kääntyy omaa diktaattoriansa vastaan. Romanian diktaattori koki sen television edessä joulukuussa 1989; ylistystä huutamaan koottu kansanjoukko kääntyikin yhtä-äkkiä johtajaansa vastaan.
Toinen tärkeä virstanpylväs oli 10. joulukuuta 2011 Bolotnaja Plošadilla pidetty suurmielenosoitus. Se sähköisti lopullisesti maan poliittisen elämän. Seuraava pidetään jouluaattona – 24.12. 2011.
Mielenosoitukset ja protestit yllättivät Venäjän hallitsevan eliitin täydellisesti. Sen oman propagandan mukaan vaalien piti olla läpihuutojuttu. Presidentin hallinnon johtaja ja nykyisen poliittisen järjestelmän arkkitehti Vladislav Surkov puhui jo ”uudesta vakauden ajasta”, joka koittaisi Venäjällä näiden vaalien jälkeen.
Mielenkiintoisena episodina voisi mainita sen, että meilläkin ”kaikki hyvin Venäjällä” koulukunta kehräsi onnesta vaalituloksien jälkeen. Poliittisesti motivoitunut Venäjän ”tutkimus” puhui aluksi Venäjän demokratian askeleesta tai siitä että vaalien tulos oli ”melko rehellinen”. Arabikevään skenaarioita ei nähty ”.
Kuten eräs toiveikas tutkijanalku totesi ”… venäläiset kuitenkin tuntevat oman järjestelmänsä hyvin, joten harva viitsii kadulle lähteä…”. Jos jotakin kuohuntaa oli, niin se johtui sosiaalipolitiikasta – ei suinkaan Venäjän demokratia-vajeesta. Uutiset mielenosoituksista ovat kuitenkin ikävällä tavalla häirinneet tätä ankaraa tieteentekoa.
Kreml jälkijunassa
Tosielämässä Kremlin ohjastama sähköinen media ei kuitenkaan pärjännyt sosiaalisen median informaation vikkelyydelle. Vanhanaikainen ”suhmurointi” ja vaalitulosten väärentäminen ei enää onnistunut.
Opposition eräs tärkeimmistä johtajista Aleksei Navalnyi sai sosiaalisen median kautta yleiseen tietoisuuteen oman iskulauseensa, jossa hän luonnehti Yhtenäistä Venäjää puoluetta – lurjusten ja varkaiden puolueeksi (partija žulikov i vorov). Sanonta levisi joka puolelle. Samaan aikaan valtion sähköinen media suti tyhjää.
Internetissä leviävä hallituksenvastainen propaganda oli tehokasta ja ennen kaikkea uskottavaa. Opposition sai näin taakseen suurmielenosoituksiin ns. epäpoliittisia ihmisiä ja ennen kaikkea nuorisoa.
Syy tähän oli siinä, että sosiaalinen media nauttii tavallisten ihmisten luottamusta ja että se kykenee mobilisoimaan ihmiset reaali-ajassa. Esimerkiksi oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi’n pidätysuutinen levisi reaali-ajassa ja kansalaiset aloittivat välittömästi protestoinnit. Twitterissä ja Facebookissa kiertänyt pidätysinformaatio elävöitti tilannetta ja antoi Navalnyille myös poliittista auktoriteettia. Venäjän valkoisen nauhan vallankumous sai näin oman aidon johtajansa.
Vastavallankumous
Vallanpitäjät ovat pyrkineet korjaamaan tapahtuneet vahingot etsimällä vaaleissa menetettyä uskottavuutta. Hallituksen median ensimmäisenä tehtävänä on ollut ennen kaikkea paimentaa edellä mainitut ”epäpoliittiset” kansalaiset takaisin poliittisen välinpitämättömyyden laumaan ja pelotella nuoriso pois kaduilta. Näitä normaaleja rauhallisia ihmisiä ei voi pamputtaa tai vangita pelkästään ”ammattisuunsoittajina”.
Vastapropagandan argumentit
Kremlin vallanpitäjät ovat siksi käynnistäneet aggressiivisen mutta pehmeän kampanjan, jossa kansalaisia muistutetaan siitä että Putinilla ei ole vaihtoehtoja. Taistelussa venäläisten sieluista oppositiota seuraavia ihmisiä verrataan lampaisiin tai ns. valkoisen nauhan vallankumousta yritetään leimata ”aids-vastaisen kampanjan uhreiksi”.
Hallituksen vastapropagandan terävin argumentti on kuitenkin väittää, että opposition mielenosoituksiin osallistuvat toimivat itse asiassa ääriliikkeiden: ns. limonovilaisten ja uusnatsien puolesta. Tämän selityksen mukaan tavalliset ihmiset olisivat viides kolonna, jonka takana ääriliikkeet lymyisivät. Eikö Putin ole kuitenkin kaikkein paras vaihtoehto Venäjälle?
Tähän vastapropagandaan liittyy myös kaikenlaista pelottelua, sosiaalisiin medioihin vuodettuja skandaaleja ja fantastista uskottelua. Terveysviranomaiset ovat esimerkiksi varoittaneet ihmisiä menemästä suurmielenosoituksiin mahdollisten tarttuvien tautien takia. Našištit – niin ulkomailla kuin Venäjällä on komennettu liikekannalle.
Samoin ihmisiä on muistutettu siitä, että mahdollinen väkivalta ja ”vuodatettu veri” hyödyttäisi vain ja ainoastaan ääriliikkeitä. Keskiluokan ja ns. normaalien ihmisten osana olisi toimia kuten vuoden 1905 vallankumouksessa pappi Gapon.
Tämä kyseinen radikaali pappi johti 22. tammikuuta 1905 rauhalliset mielenosoittajat Pietarissa palatsiaukiolle, jossa vallanpitäjät tervehtivät mielenosoittajia ampumalla näitä. Gaponin aloittama liikehdintä laajeni myöhemmin vallankumoukselliseksi tilanteeksi, josta hyötyivät eniten poliittisen ääriliikkeet.
Oppositiota on yritetty leimata myös ulkomaiden ja USA:n kätyreiksi. Suurmielenosoitukset on presidentin suulla leimattu ulkovaltojen rahoittamiksi yrityksiksi luoda vallankumous Venäjällä. Opposition salakuunneltuja puhelinkeskusteluja on myös julkaistu ja näin yritetty kaikenlaisilla ”raskauttavilla todisteilla” luoda eripuraa protestiliikkeen johtajien kesken. Samoin sosiaaliseen mediaan on myös luotu harhautusryhmiä ja sinne on sijoitettu urkkijoita tiedustelemaan opposition suunnitelmia. Hämmentynyt ja pöllämystynyt eliitti on myös vihjannut mahdollisista reformeista...ilmeisen hädissään.
Hallitsevan eliitin opportunistien nousu?
Kremlin vastapropagandan ongelma on kuitenkin siinä, että pääministeri Putin ei ole antanut vähääkään periksi mielenosoittajien raivolle tai protesteille. Venäjän vahvan miehen järkkymättömyys on herättänyt myös spekulaation siitä, että hallitsevassa eliitissä olisi monia opportunisteja, jotka haluaisivat astua esiin, mikäli Putinin kivikovat reaktiot jatkuvat.
Venäjän eliitin keskuudessa on ollut jo kannanottoja, joissa ylistetään mielenosoitusten rauhallisuutta ja samalla myös tunnetaan sympatiaa näiden esittämää kritiikkiä kohtaan.
Hallinnon sisällä on ilmeisesti niitä, jotka eivät ole tyytyväisiä Putinin äärimmäisen kovaan reaktioon ja toivoisivat, että hallinto pääsisi dialogiin tyytymättömien kanssa.
Tulevan jouluaaton mielenosoituksen tärkeimmät kysymykset ovatkin seuraavat:
- Onnistuuko hallinto vakuuttamaan ”epäpoliittiset” kansalaiset mielenosoitusten turhuudesta? Ts. tulee väki uudestaan ja sankemmalla joukolla mielenosoituksiin?
- Aikooko hallinto käyttää provokaattoreita luodakseen mielenosoituksiin väkivaltaa?
- Nouseeko hallitsevasta eliitistä niitä, jotka uskovat, että johdon vaihtaminen voisi rauhoittaa maan. Tämä merkitsisi eliitin sisäistä kahnausta ja mahdollista välienselvittelyä Venäjän johdossa. Putinin haastajia ei ainakaan vielä näy...
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Vihjailetko, että Gennadi Zjuganov tekee tosijytkyn Venäjällä?
Mielenkiintoinen kirjoitus. Jouluna on nyt siis muutakin jännitettävää kuin joulupukin odotus.
Länsi oli hyvin pettynyt, kun Putin alkoi tehdä paluuta presidentiksi. Putin on ollut erinomainen tasapainottava vastavoima lännen agressiviselle hegemoniapolitiikalle. Medvedev on sen sijaan naivi ja heikko kuten hänen päätöksensä sallia YK:n turvaneuvostossa lännen agressio Libyaa vastaan osoitti. Myös Venäjän kansa on siten pettynyt Medvedeviin. Vaaleissahan hävisi puheenjohtaja Medvedevin lista, ei Putinin lista.
Länsi toki näkisi hyvin mielellään oligarkit jälleen Venäjän johdossa. Heistä ei venäläistä patriotismia löydy.
Eikös se ole selvää, että Medvedev on tyhjäntoimittaja? Kuvitteletko, että Putin olisi päästänyt perustuslaillisen paitsionsa ajaksi presidentiksi jonkin vahvan tyypin? Sehän olisi voinut olla uhkaksi Putinille. Ei Putin sellaista hyväksyisi. Medvedev on ollut pelkkä Putinin kulissi.
En edes usko, että Medvedevistä tulee päämisnisteriä. Miksi Putin haluaisi pääministeriksi nollan? Nyt vain alkaa tuntua siltä, että koko rakennelma keikkuu. Putininkin vallan jatkuminen saattaa olla kiinni siitä, valitseeko saman tien kuin Kiina Tienanmenin aukiolla?
Medvedev oli todella hyväuskoinen hölmö salliessaan Libyan "ilmavalvonnan". Mutta niin oli Jeltsinkin aluksi. Mutta oppi kantapään kautta, mitedn kiero länsi osaa olla.
Esim. länsi (anglosaksit) neuvoi Venäjää toteuttamaan talouspolitiikan, josta Nobelin kansantalouden palkinnon saanut Clintonin taloudellinen neuvonantaa kirjoitti, että se aiheutti suuremman tuhon kuin Saksan hyökkäys vuosina 1941-45.
Tämä Venäjän kansan uusin "niskurointi" yllätti. Odotin jotain tällaista kylläkin mutta vasta sitten kun öljyn hinta olisi jo jonkin aikaa laskenut ja eliitin porskuttelulle tullut päätepiste. Artolta kysyisin, että millä tavalla arvioisit arabimaissa vallinneen kuohunnan voineen vaikuttaa venäläisiin vai onko tämä aivan 100%:sti lähtenyt Venäjän kansan keskuudesta ilman ulkopuolista vaikutusta?
Nyt pitää vain toivoa, että Suomen poliittinen johto on enemmän ajan hermolla, kuin Baltian vapautustaisteluitten ja Jeltsinin "jytkyn" aikoina.
Istuvan presidentin tähänastinen toiminta ei siinä suhteessa anna paljon toiveita, mutta luotetaan tulevaan.
Nuo Luukkasen profetiat Venäjän tulevaisuudesta (lähi) ovat senkuuloisia, ettei viisumivapaudesta voida puhua mitään.
Niiden aika on Venäjän (uusien hallitsijoiden) kanssa käytäviä, kunhan nähdään mitä,- ja keitä ne edustavat.
"3.Nouseeko hallitsevasta eliitistä niitä, jotka uskovat, että johdon vaihtaminen voisi rauhoittaa maan. Tämä merkitsisi eliitin sisäistä kahnausta ja mahdollista välienselvittelyä Venäjän johdossa. Putinin haastajia ei ainakaan vielä näy..."
Tuo onkin hyvä kysymys, mutta- eikö se olekin maan tapa ollut riippumatta siitä, ketkä Vennäänmaata johtavat?
Juuri tuo "eliitin sisäinen kahnaus."
Suomalaisille Venäjän tilanne on taas kerran hikeä tuottava. Vaclav Havelkin on Suomen valtiojohdolle ensisijaisesti näytelmäkirjailija. Toivottavasti Tarja osaa esittää punnitut muistosanat hautajaisissa.
Onko kukaan ihan oikeasti nähnyt Havelin kirjoittaman näytelmän?
Jukkala vastasi kysymykseen Havelin näytelmien näkemisestä, että 1989 kaikki olisivat nähneet. Oliko kyseessä Havelin kirjoittama näytelmä vai jonkun tai joidenkin muiden? Rooli hänellä kuitenkin oli. Nyt kun Havelin poismenosta on vielä kulunut niin vähän aikaa, ei liene hyvien tapojen mukaista repostellä hänen tekemisiään syvällisemmin. Palataan astialle kun säällinen suruaika tästä menee.
Kun Vaclav 1970-luvulla istui, Tarja mietti, miten DDR:n diktatuurin voisi tunnustaa ja kuinka vastustaa Suomen ja EEC:n (EU:n) vapaakauppasopimusta. Siis: miten tukea diktatuuria ja kansanvankilaa, ja miten estää Suomen integroituminen Eurooppaan.
Molemmat ilmeisesti Brezhnevin/UKK:n pysähtyneisyyden mieliksi... Ihmisoikeudet heräsivät myöhemmin?
Suomi on kai, ainakin aiemmin, julistanut tunnustavansa valtioita eikä hallituksia. Ja siinä mielessä DDR:n syrjiminen tunnustaminen kieltämällä oli aika erikoista politiikkaa julistettuihin periaatteisiin nähden. Toisaalta toki porvarillisten Suomen johtanien näkökulmasta loogista.
Suomen EEC-vapaakauppasopimuksen vastustaminen oli ihan perusteltavissa tavallisten suomalaisten eduista lähtien. Ihan samoin kuin olisi nyt perusteltavissa EU:n kriiseistä erossa pysytteleminen. Käpertyminen ja pysähtyminen EEC/EU/NATOn sisälle ja sitoutuminen sen henkitoreisiin estää meitä olemassa yhteistyössä avoimesti koko EU:ta ympäröivän maailman kanssa. Mutta kun ajattelumallit ovat pysähtyneet Brysselin kabinettien neuvottelupöydiltä mahdollisesti tippuviin murusiin niin tässä mennään.
P.s. En puutu Vaclav Havelin tekemisiin enkä tekemättä jättämisiin hienotunteisuussyistä kun on vasta poismennyt.
Sen tiedämme, että Vaclav Havel halusi diktatuurin poistamista ja poistaa myös rautaesiripun. Suomessa jotkut piirit taas olivat jo tottuneet Itä-Euroopan diktatuureihin ja pysyvään Euroopan kahtiajakoon.
Nobel-kirjailija Solzhenitsyn perusteli omaelämäkerrallisessa kirjassaan (Puskipa vasikka tammeen) jo 1970-luvun puolivälissä, miksi N-liitto kaatuu: "Birnamin metsä liikkuu jo" (Shakespeare, Macbeth).
Dos. Arto Luukkasen blogi on tärkeä siinä keskustelussa, jossa kysytään: "Kuinka Venäjän käy?"
Terveisin, Seppo Saari
Noh! Jo on visiot. Mutta kaikki on mahdollista tuossa epästabiilissa valtiossa, sehän on nähty jo historiassa niin monta kertaa.
"1. Onnistuuko hallinto vakuuttamaan ”epäpoliittiset” kansalaiset mielenosoitusten turhuudesta? Ts. tulee väki uudestaan ja sankemmalla joukolla mielenosoituksiin?"
Ei onnistu. Epäpoliittiset kansalaiset ovat nettisukupolvea, valtamedia on heille vitsi. Tulee, aktivistit vetoavat kansaan vastaansanomattomasti:
“Eräänä päivänä lapsesi kysyy: “Mitä sinä teit silloin kun roistot ja varkaat ryöstivät maatamme?”
"2. Aikooko hallinto käyttää provokaattoreita luodakseen mielenosoituksiin väkivaltaa?
Tästä ollaan lähes varmoja, siksi netin keskustelufoorumeilla mielenosoittajat kehottavat toisiaan maltilliseen käytökseen. Toimittajat raportoivat esim. 10.12. Bolotnajalta, että väki ei edes polttanut tupakkaa, saati ryypännyt ja riehunut. Mielenosoitusta kuvailtiin verkkomediassa sivistyneeksi.
"3. Nouseeko hallitsevasta eliitistä niitä, jotka uskovat, että johdon vaihtaminen voisi rauhoittaa maan. Tämä merkitsisi eliitin sisäistä kahnausta ja mahdollista välienselvittelyä Venäjän johdossa. Putinin haastajia ei ainakaan vielä näy..."
En jaksa uskoa. Hallitsevan eliitin ja koko yhteiskunnan korruptoituneisuus synnytti vastarintaliikkeen Yhtenäistä Venäjää vastaan. Vaalivilppi oli se viimeinen pisara, joka sai kansalaiset "nousemaan barrikaadeille" ja vaikka eliitin keskuudesta nousisikin joku valovoimainen johtajatyyppi, Jeltsin tulisi pakostakin yhdelle sun toiselle mieleen. Ikävä kyllä, Putinin kgb-koulutus huomioon ottaen, kaikki on mahdollista, jopa Putinin vainot á la Stalin.
"Hallitsevan eliitin ja koko yhteiskunnan korruptoituneisuus synnytti vastarintaliikkeen Yhtenäistä Venäjää vastaan."
Tässähän tämä ongelma on. Voiko Putin sille mitään? Voiko kukaan muukaan sille mitään (nopeasti)?
Ei Putin eikä Medevedev ole korruption lähde. Sen juuret ovat Neuvostoliitossa, mutta valtaisaan rehevyyteen se nousi nimenomaan Jeltsinin aikana, joka oli niin "demokraattista" eli oikeasti oligarkkimaista. Ihan niinkuin USA:ssa. Vapautta on tiettyyn mittaan, mutta se "vapaus" ei saa uhata oligarkkibangstereiden valtaa. Muuten käy kuten vallatkaa Wall Street-liikkeelle.
Moustgaard kirjoitti: "Epäpoliittiset kansalaiset ovat nettisukupolvea, valtamedia on heille vitsi. "
Kuinka suuri tuo n.s. ja paljon mainostettu nettisukupolvi Venäjällä oikeasti on? Onko kuitenkin kyse "vain" erityisen poliittisten aktivistien joukosta joka pohtii milloin kaduilla on heidän etujaan ajavat. Poliittisesti aktiivisiahan he ovat heti jos edes seuraavat tapahtumia. Epäpoliittisia kiinnostaa enemmän sirkushuvit.
Moustgaard on myös vakuuttunut provokaattoroiden käytöstä. Niin olen minäkin. Kaikki valtaapitävät heitä käyttävät, on sitten vastassa Putinin tai globalisaation vastaiset mielenosoitukset.
"Internetin käyttäjiä Venäjällä syksyllä 2010 on 59,7 miljoonaa eli noin 42,8 % Venäjän täysi-ikäisestä väestöstä. Käyttäjien määrä kasvoi vuonna 2010 14 miljoonalla vuoden takaisesta. Vuonna 2011 Internetin käyttäjien määrän on ennustettu kasvavan jo 77,6 miljoonaan."
Lisää infoa suomeksi: http://www.markinvest.fi/internetvenajalla.html
Tuttuja lukuja. Kysemykselläni hain sen joukon kokoa, joka netin kautta seuraa mitä ympärillä tapahtuu. En pornon selaajia, nettikauppaa käyviä, musiikkia imuroivia t.m.s. epäpoliittisia. Epäilykseni nimittäin on, että poliittinen aktiivisuus on netissä yhtä harvinaista kuin netin ulkopuolellakin, niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa, m.l. Suomessa.
Jorma Myyryläinen, pyydän anteeksi, että kiireessä vain linkkasin nuo luvut viitteeksi. Ymmärsin kyllä kysymyksesi. Ja vastaan, etten tiedä. Olen juuri nyt vieraalla koneella, ilman kyrilliikkaa, joten tietojen haku on tällä hetkellä hankalaa...
Mutta ensimmäisessä mielenosoituksessa 5.12, vaalien seuraavana iltana oli pelkästään Moskovassa 5-7 tuhatta, pääosin nuoria, Pietarissa ja muuallakin kokoonnuttiin samaan aikaan. Uutisoitiin, että se oli kaikkien aikojen suurin Putinin vastainen mielenilmaisu. Sen jälkeen tuhansien viestien ketjuja eri foorumeilla, itse selailin vain muutamaa. 10.12. arvioitiin 60.000-150.000 olleen liikenteessä, olikohan pelkästään Moskovassa?
En nyt uskalla arvioida kuinka paljon näitä aktivisteja on, etten puhuisi palturia, mutta nämä aktivistit eivät agitoi vain netissä, porukka tuntuu olevan tosissaan. Täysin ennennäkemätön ja kokematon kapina, joka tuntuu paisuvan kuin pullataikina.
Kirjoitin vaatimattoman jutun 6.12. josta ei paljoa viisastu, mutta kuitenkin, tässä on linkki:
http://elina.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90468-suomi-tarvitsee-nettiaktivis...
Kantava teemasi on poistaa epäselvä liturgia Suomen itäsuhteista. Kuitenkin itse vihjailet että tutkijakollegasi eivät ole päteviä tai he ovat poliittiisesti värittyneitä. Väärä ennustus ei vielä tee Putinin juoksupoikaa tutkijasta. Toivon että oma ennusteesi osuu oikeaan ja Venäjästä tulee demokratia. Oletko epäpätevä tutkija, jos näin ei käykään? Et ole. Ennustit vain väärin.
Halosen jatkajat ovat täysin samoilla linjoilla kuin H, kuka pres. ehdokkaista on sanonut mitään erilinjaista? Niinistöhän nuoli Tarjan mielipiteitä. Mitä ehdokkaiden pitäisi mielestäsi sanoa? Lopeta vihjailut ja erikoinen huumorisi, niin juttusi paranevat. Sano suoraan.
Sanot että "Venäläiset kuitenkin päättävät omasta tulevaisuudestaan itse - ulkopuoliset eivät siihen pysty." Miksi me sitten neuvomme?
Venäläisten ystävieni kommenttien perusteella vaikka Putinistakaan ei pidetä, Navalnya ja Nemetsovia arvostetaan Venäjällä suunnilleen saman verran Kuin Jouni Backmania ja Juha Molaria Suomessa. Ja että ihmiset menivät mielenosoituksiin Navalnystä huolimatta, ei hänen takiaan. Mediassakin monet mielenosoittajista alleviivasivat etteivät tulleet sinne kenenkään johdettavaksi. Ystäväni katsovat tilannetta nationalismin lasien läpi, mutta ei mitään syytä epäillä etteikö nämä samat lasit olisi laajalti käytössä muillakin Venäjällä.
Tämä kaikki voidaan toki vain leimata onnistuneeksi Kremlin propagandakampanjaksi, mutta tosiasia on että Navalny ja kumppanit ovat suositumpia länsimaalaisten toimittajien ja tutkijoiden keskuudessa kuin Venäjän kansan keskuudessa. Mitään jytkyä siis tuskin on tulossa.
Kiitos Arto.
Kirjoituksesi on (taas kerran) armottoman suorapuheinen - mutta mikä tärkeämpää - tarkkanäköinen analyysi kysymyksestä, jonka rehellisen käsittelemisen totisesti luulisi kiinnostavan suomalaisiakin nykyistä enemmän. Ja kiinnostaisihan se, jos ns. "conventional wisdom" Suomessa ei olisi Ruususen unessa Venäjän suhteen.
Me palaamme näihin kysymyksiin vielä monissa yhteyksissä. Toivottavasti olet käytettävissä tilaisuuksiin, joihin minulla on mahdollisuus sinut kutsua.
Mielenkiintoista ja Rauhallista Joulua!
Sarvamaa kirjoitti: "Kirjoituksesi on ... tarkkanäköinen analyysi kysymyksestä, ..."
Tarkoittaako Sarvamaa antamallaan tunnustuksella, että hänellä on hallussaan oikea tieto todellisuudesta Venäjällä? Muutenhan hän ei voisi kehua kirjoituksen tarkkanäköisyydellä. Vai onko kyse sittenkin siitä, että Luukkasen kirjoitus osuu yksiyhteen Sarvamaan ennakkokäsitysten kanssa ja siksi kiitokset samanmieliselle?
Kiitos Petri Sarvamaa.
Olisi kiintoisaa tarkastella Suomen ja Venäjän suhteita virallisen poliittisen puhunnan (ja epävirallisenkin) kautta jostain 1960-luvulta alkaen (Kekkosan kauden alusta 1956->) käyttämällä erään musiikintutkijan väitöskirjan otsikkoa: "Innovaation ja tradition idea suomalaispoliitikkojen idänpolitiikan retoriikassa Kekkosen kaudelta nykyaikaan".
Sitä voisi sitten peilata todellisen ympäristön muuttumisiin matkan varrella. Sama puhunta jatkui, vaikka maailma muuttui... Olihan Suomellakin ns. Ruususen unien alusta asti omia suorapuheisia kansanedustajia (joita eristettiin parhaan mukaan), mutta heidät oli tungettu ns. äärimarginaaliin. Ehkä heillä oli kiintoisaa "wisdomia"?
Saari kirjoitti: "Olihan Suomellakin ns. Ruususen unien alusta asti omia suorapuheisia kansanedustajia (joita eristettiin parhaan mukaan), mutta heidät oli tungettu ns. äärimarginaaliin."
Jos Saari tarkoittaa Georg. C. Erhnroothia, Tuure Junnilaa, Eero Lattulaa et al niin tuo marginaali sijaitsi aika keskeisellä paikalla Arkadianmäellä Helsingissä. Marginaalin asemesta heidän ongelmansa oli kannatuksen pienuus ja omien porukoiden eripuraisuus ja siksi seurasi syrjäytyminen. Vai tarkoittaako Saari, että e.m. joukkion kanssa erimieltä olevien olisi pitänyt olla erimielisyydestään hiljaa ja antaa heidän melskata ilman vastustavia ääniä kun kerran olivat Saaren kanssa samaa mieltä?
Jos siis mainitsemasi "tutkijat" ovat Molar ja Bäckman, kannattaisi sanoa suoraan. Eihän heitä kukaan ota tosissaan, Juhan af Grankin on silloin tutkija.
Kuka vihjaa vihjailevimmin että jotkut eivät keskustele Suomessa oikein? "Meilläpä onkin jotain, mistä muut ei keskustele, mutta eipä ihan itsekään sanota sitä ääneen."
Sarvamaa voisi sanoa vaikka Niinistölle ettei mene kehumaan Halosta, jos on kerran eri mieltä istuvan presidentin lausunnoista. Ainoa joka puhuu suoraan on Heidi Hautala, joka ei moiti muita vaan sanoo suoraan oman mielipiteensä. Ja kun hän sen tekee, häntä haukutaan naiiviksi. Lipponen (joka mollaa Tuomiojaa... jostain), haukkui kun Hautala aikoinaan kritisoi venäläisvieraita.
Tämä Arto Luukkasen blogin luettuani alkaa pelottaa Venäjän rajanaapurin asukkaana. Jos siellä tulee poliittista kahinointia enemmänkin, mitä se tarkoittaa meidän maallemme? Voiko Venäjää pitää turvallisena ja sopivana maana lisätä yhteistyötä maamme teollisuudelle ja kaupalle?
Nyt alkaa jo arveluttaa presidentti Tarja Halosen taannoin antama haastattelu, jossa hän sanoi, että mekin voimme ottaa oppia Venäjän kahden tasavertaisen kärjen hallintatavasta. Pääministeri ja presidentti vaihtavat tehtäviään kansan tahdosta välittämättä. Tällaistako on demaripresidentin demokratia?
Typerä kirjoitus Luukkaselta. Tosin eipä tuollaiselta rölliltä voi tämän parempaa odottaakaan.
Voitko täsmentää, mikä " rölli"? Tosin kysyin samaa joitakin aikoja sitten,mutta en muista saaneeni vastausta.
Ketkä ovat ainoat johtajat, jotka ovat lähettäneet Suomen joukkoja USAn avuksi?
Kuka on Suomen ainoa presidentti, joka lähetti suomalaiset amerikkalaisten avuksi Afganistaniin 2001? Halonen.
Kuka oli ulkoministeri? Tuomioja.
Sellaisia amerikan ja demokratian vihollisia vuodelta 2001.
En äänestä demareita, mutta tuo yllä oleva esimerkki antaa kuvan siitä keskustelusta, jota Suomessa käydään. Suomettuneita etsitään vaikka väkisin, ja kun olisi mahdollisuus sanoa jotain uutta, ei ole mitään lisättävää, hyvä esimerkki Sauli Niinistö.
Kaikki varmasti haluavat, että Venäjästä tulee demokratia. Havel on sankari, Kekkonen on roisto, kyllä.
”Vaalit” ovat ohi. Mitä tämän jälkeen?
Sergei Skvortsov,
LUE LISÄÄ: sivu 16
uusi KANSAN ÄÄNI luettavissa
Kansan Ääni 6/2011: Emme halua liittovaltiota velkakriisin varjolla!
Tuoreimmassa lehdessä:
-Pisararata ja kaupunginsuunnittelu
-Tulot ja tuloerot 2010
-Ilmastokokouksen henki haisi
-Vaalit Venäjällä
Mainostat mm. tuota Vaalit Venäjällä-artikkelia. Se on kriittinen Venäjän nykyhallintoa vastaan. Voimmeko näin olettaa, että STP on nykyistä Venäjän johtoa vastaan?
STP on yhteistyöjärjestö.
STP:ssäkin toimivat kommunistit vastustavat kapitalismia maasta tai paikasta riippumatta ja toimiva sosialismin puolesta.
"Puolueen tehtävänä on työväen yhteiskunnallisten, sosiaalisten, taloudellisten, demokraattisten ja kaikkien etujen puolustaminen suurten pääomien pienen omistajaryhmän pohjatonta ja työväen kustannuksella tapahtuvaa voitontavoittelua vastaan."
Eikö tuo ole mielestäsi melko räikeässä ristiriidassa siihen, että tuetaan näkyvästi Venäjän nykyhallitusta? Nythän esimerkiksi Johan Bäckman puolueestanne pikemminkin ylistää Venäjän tämänhetkistä järjestelmää ja toimii sen hyväksi.
Mitä oikeastaan tarkoitat yhteistyöjärjestöllä?
Niin, minähän lainasin pätkän sieltä periaateohjelmastanne. Se ei selitä myötämielisyyttä todellista eriarvoisuutta ajavaa Venäjän nykyistä järjestelmää kohtaan. Lieneekö Yhdysvallatkin tasa-arvoisempi?
"... meilläkin ”kaikki hyvin Venäjällä” koulukunta kehräsi onnesta vaalituloksien jälkeen. Poliittisesti motivoitunut Venäjän ”tutkimus” puhui aluksi Venäjän demokratian askeleesta tai siitä että vaalien tulos oli ”melko rehellinen”."
Tarkoitatko tällä poliittisesti motivoituneella Venäjän tutkimuksella Helsingin yliopiston alaista Aleksanteri-instituuttia vai eduskunnan alaista Ulkopoliittista instituuttia vai peräti molempia?
Juuri tähän vihjailuun minäkin haluaisin saada vastauksen, sellaisen, jonka kuka tahansa lukija ymmärtäisi, ei vain inside-vitsien kertojat. Kuuluuko koko poliittinen johtomme tähän koulukuntaan? Kuka ei? Kuuluuko kaikki suomalaiset bisneksen tekijät Venäjällä tähän ryhmään?
Muuten, on sinänsä aika ceausesculaista, että eduskuntamme on halunnut ottaa johtoonsa tutkimusta.
Miksi tyytyä johtamaan vain ulkopolitiikan tutkimusta? Milloin eduskunta alkaa johtamaan syöpätutkimusta?
Taitaa eduskunnalla olla piiloagenda? Esimerkiksi tarkoitus vaikuttaa ulkopolitiikan tutkimukseen?
Ihan hyvä ja historiaan perustuva artikkeli, mutta 10 vuoden ajan Neuvostoliitossa ja toisen 10 vuotta Venäjällä tuhansia päiviä työtä tehdessä, ei kabineteissa, vaan lattiatasolla toisten vastaavissa tehtävissä olleiden venäläisten kanssa, voin sanoa että ei kannata kohkata näistä mielenosoituksista. Venäläinen on erilainen.
Venäläisen fatalismia lainatakseni: Kak bil, tak budjet (joten kuten translitteroituna).
Miten paljon on USA maksanut näistä "mielenosoitukseista"?
"Unohdit" sano että suurin osa venäläisistä on Putinin puolella....
Hienoa Luukkanen!
On hienoa että meillä on edes yksi totuuden torvi kaiken tämän uussuomettuneen kulttuuri- ja valtaeliitin joukossa. Joskus se alkaa ehkä se Suomenkin "arabikevät", ja vapaudutaan vihdoin tästä ylikorrektista itsesensuurista. Heitetään Suomen historiallinen häpeätahra sinne minne se kuuluu eli historian roskakoriin.
Dosentti Luukkanen on mies, joka tuottaa happea ulkopoliittiseen keskusteluun.
Tämä visio on niin vahva, että se ei voi kummuta tyhjästä.
Visio on myös pelottava, erittäin huolestuttava.Se pitäisi noteerata koko mediassa.
On erittäin kummallista, että nämä tiedot tulevat meille kansalaisille
tämän epävirallisen median kautta.
Miksi ?
Yllä kirjoitti suomalainen mies: hän kysyi: mitä USA on maksanut näistä
venäläisten " mielenosoituksista".
Onko kyseessä yksityinen idiotismi vai jokin pohjoiskorealaisneuvostoliitttolainen ihailijakerho?
Sen verran vielä: yksityinen idiotismi, without any doubt!
Huolella laadittu ja perusteltu kommentti. Kiitos. Silti en henkilökohtaisesti usko, että mitään merkittävää tulee tapahtumaan lähikuukausina naapurissa. Pelkkä intuitio ja se että olen paljon reissannut siellä ja tavannut ihmisiä sekö kuunnellut herkällä korvalla ..
Putin ja Medvedev provosoivat osin itse tuon vastareaktion, kun he ilmoittivat venäläisille vaihtavansa rooleja seuraavassa presidentin vaalissa. Siis noin vain! Olihan se käsittämättömän selvä loukkaus; äänestäjien mielipidettä ei kysytty.
Jos vielä muistaa, että juuri Putinin ja Medvedevin imagoja on systemaattisesti rakennettu televisiossa, niin julkinen "buuaus" on aika karmea yllätys - reaktiona siihen. Mutta Ceausescu ei ole ehkä ainoa eikä paras vertauskohde.
Ranska oli puoli vuosisataa sitten tilanteessa, jossa se yritti yhä pitää mm. Algeriaa osanaan, muita ent. siirtomaita siirtomaina. Se palautti alkuun valtaan kenraali de Gaullen, jonka kuviteltiin tukevan tätä politiikkaa. Hän sen tekikin; yhdessä Pariisin mielenosoituksessa surmattiin toistsataa "algerialaista," vaikka asia ja ruumiit peitettiin hyvin.
Mutta kenraali vaihtoi politiikkaansa, palautti kurin Ranskaan ja hankki sille ydinaseen. Sitten vuonna 1968, jotenkin äkkiä ja yllättäen koko maa näytti kyllästyvän kenraaliin ja hänen kuriinsa. Ja äänestyksen häviämisen jälkeen hän jätti hommansa. Siinä on toinen malli Putinille, ehkä yhden lisäkauden jälkeen, jos hän sen saa tosi vaaleilla.
21.12.2011 11:14 Arto Luukkanen
4 pistettä
Hyvä Joni. Navalnyi on keskusteltu hahmo. En kuitenkaan suostu uskomaan, että hänen maineensa olisi niin notoorinen kuin esimerkiksi meillä Suomessa Bäckmannin tai peräti Molarin. Keskusteluissa häntä on kritisoitu ja syytelty kansallismieliseksi ynnäs muuta mutta hän vetoaa väkeen kuitenkin sen responsen kautta mitä itse tarkastelen.
Notorinen = yleisesti tunnettu (Juntusen huomautus)
http://juhamolari.blogspot.com/2011/12/dosentti-arto-luukkanen-ylistaa-j...
Arto Luukkanen kirjoitti vastapropagandasta kansalaisten mielenilmaisuja kohtaan, joka mielestäni osoittaa toteen väitteen, ettei Venäjä ole läheskään demokraattinen valtio ja pieni epäilys voi olla paikallaan myös duuman vaaleja kohtaan.
Mietityttää myös Venäjän presidentin ilmeisen suuret valtaoikeudet, jolla lienee vahva historiallinen tausta. Demokraatiaan ei ole kai sitten vielä Venäjällä oikeasti uskottu vaan vahvaan johtajuuteen, joka joutuu jouluna odotettavasti kovaan testiin.
Toivottavasti Venäjän ilmeisesti vähintään tuplavarmistettu ydinasenappi on ja pysyy kumminkin varmoissa käsissä.
Putinin lähtölaskenta on liioittelua.
Venäjän oppositio on niin sekalaista seurakuntaa ettei sieltä vastavoimaa putinisteille löydy.
Hajanainen oppositio on Putinin pelastus.
AINA OPPII UUTTA:
luin tapani mukaan viestiketjun läpi ihan yleisestä kiinnostuksesta.
Teen niin, jos itse blogi on erityisen kiinnostava, kuten nyt.
Huomasin, että kysymykseeni rölli-sanasta vastasi muuan Metsä-niminen mies ( mikä kaunis sukunimi) kirjainyhdistelmällä KVG.
Turvauduin googleen ja kas: asia selvisi. Kyse on teini-ikäisten käyttämästä lyhenteestä, joka tarkoittaa seuraavaa: " Katso Vittu Googlesta".Se oli siis vastaus minulle.
Markku Huusko ja kumppanit on tehnyt ilmeisen suuren työn saadakseen tämän viestivälineen arvostetuksi. Mielestäni kustantaja ja hän ovatkin onnistumassa.
Mutta onko todellakin niin, että näitä pikkunilkkejä ei saa kuriin?
Muutamat periaatteelliset kirjoittajat ovat tietenkin vakavampia tapauksia joidenkin toisinajattelevien mielestä, mutta tällaiset pikkuiset "törkyturvat" eivät ansaitse ilmaisutilaa.
Venäjällä on marssittu ja mielenosoitettu, joku uhosi Kremliin menolla, kuinkas jytkähti?
Ei tullut jytkyä. Arto Luukkaisen aika laajentaa "responssin" hakemista pietarin ja moskovan länsimielisistä älykköpiireistä kohti tavallista kansaa? Muuten uhkaa arvovalta Venäjän tuntijana mureta...

Kommentoi 69 kommenttia