Kainin merkki - kun puolue hukkasi kannattajansa
Kainin merkki
Kiitoksia kaikille ”Avoin kirje päätoimittaja Antti Vuorenrinteelle ja Demarille” blogiini kirjoittaneille.
Sain myös ns. suoraa palautetta. Sähköpostitse.
Monet niistä meileistä olivat yllättäviä, hämmentäviä ja mykistäviä.
Yllättäviä sen takia, että niissä kirjoittivat tavallisen sosiaalidemokraattisen puolueen rivijäsenet tai normaalit duunarit. Ne myös hämmensivät lukijansa avoimuudellaan. Toisaalta niiden sisältö mykisti; niiden pääasiallinen vire oli nimittäin hyvin kriittinen oman puolueen johtoa vastaan.
Voin tunnustaa heti kättelyssä, että en tiedä miten nämä kirjeet kuvastavat puolueen sisäistä tilaa tai edes sitä edustavatko ne enemmistön kantaa. En ole myöskään selvittänyt ovatko ne oikeasti niiltä ihmisiltä, jotka ne minulle meilanneet. Luotan kuitenkin kirjoittajien vilpittömyyteen.
Kirjeissä kuvastui yleisesti syvä tuska siitä, että puolueen johto ajellut heidän ohitseen mennen tullen eikä ole kuunnellut kentän ääntä.
Siteeraan tässä nyt yhtä kirjettä (kirjoittajan omalla luvalla)
”…olen tavallinen rakennustyöläinen, nyt työtön täältä XXXX (paikkakunta) , mutta nuo samat "ajatuskulut" Lipposen osallistumisesta Nordstream-hankkeeseen kuin tässä teidän Aamulehden kirjoituksessanne tulivat monessa keskustelussa työmaakopissa esiin miesten kesken aikoinaan…häntä pidettiin eräänlaisena oman edun ja hyödyn tavoittelijana, Venäjän vasallipoikana, ja tietyille työtovereilleni hänen nimeään ei saanut sanoa edes ääneen, koska se loukkasi heitä ns. "aatteellisina työläisinä". Myös tämä Lipposen päsmäämä ydinvoimalahanke, jossa yhtenä perusteluna oli, että suomalaiset rakennustyöläiset saavat työtä, osoittautui täydelliseksi "pannukakuksi", koska sitä rakentavat ja ovat rakentaneet koko ajan suurelta osin halpamaiden kaverit. Elikkä hän on mies, joka lupaa, mutta ei pidä lupauksiaan. Rakennustyöläisten joukossa, jos lupaat, mutta et pidä oikeasti lupaustasi, se Kainin merkki pysyy otsassasi sitten lopun elämäsi.
Lisäksi tämä oli havaittavissa, että lopulta Lipposen aika tavalla ylipullistuneen egon vuoksi, sen varjon vuoksi, jonka hän heitti koko SDP ylle, niin useat tietämäni työläiskaverini äänestivät viime vaaleissa sitten perussuomalaisia ja SDP julistettiin hyvin avoimesti "kuolleeksi puolueeksi" ja itsekin olisin äänestänyt persuja, jollei Timo Soinin käsitykset naisen oikeudesta aborttiin olisi yhä pimeällä keskiajalla.
Mutta tämä kansalaiskeskustelua avaava kirjoituksenne ja nyt avoin kirje vastineenne unijukkalehti Demarille on mielestäni erittäin hyvä ja osuva ja tosiaan demariytimen "punaisen leirin" vastaukset teille osoittavat juuri sitä mitä "kuolleelta puolueelta" voi odottaa: asiat henkilöidään paheksumisen viitekehyksessä…”
Tämmöiset kirjeet pysähdyttivät. Mikä tahansa organisaatio tai aatteellinen yhdistys on pulassa jos sen jäsenet eivät enää luota johtajiinsa.
Suora palaute herätti myös kriittisiä kysymyksiä. Onko SDP:n hieno ja vaiheikas historia tulossa nyt tiensä päähän? Edustaako kirjeissä vellova tyytymättömyys laajempaa ajattelua sosiaalidemokraattisessa puolueessa? Miksi kyseisen puolueen johto ei vaivaudu kuuntelemaan herkemmällä korvalla sen ns. klassisten jäsenten huolia?
Ulkopuoliselle näyttää siltä, että puolueen johto on eksyksissä. Pitemmän päälle tämä merkitsee sitä, että joku muu puolue ottaa työväen asian omaksi projektikseen jollei ”kuollut puolue” sitä tee. Ottajia varmasti on. Perussuomalaiset,vasurit, kokoomus ja varmasti myös vaikeuksissa piehtaroiva Keskustakin hyväksyisi mieluusti nämä äänestäjät itselleen.
Näin ulkopuolisesta havainnoijasta tämä omien kannattajien hukkaaminen tuntuu uskomattomalta. Oma isäni oli työelämässään muurari ja muistan vielä hyvin hänen puheensa ”työläiskunniasta” ja ”työn aateluudesta”. Hän myös arvosti aatteellisia ihmisiä (jos nämä olivat rehellisiä eivätkä pelkkiä suunpieksäjiä) ja sitä työtä mitä poliittinen järjestelmä oli tehnyt tavallisten duunarien puolesta. Siihen aikaan SDP ja kommunistit vielä ahkerasti kilpailivat ahkerasti työmiesten kannatuksesta. Nyt tämä aika taitaa olla ohitse.
Arto Luukkanen
Ps. Julkaisen samalla Antti Vuorenrinteen ja netti-lehti Demarin vastauksen edelliseen avoimeen kirjeeseeni. Se on tässä: ……..
Vastausta ei tullut eikä halua keskusteluun ollut.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Hukassa: työväenpuolue. Löytäjälle maksetaan palkkio...
Saariniemenkatu 6, palkkiota odottelen. Piirejä ja paikallisosastoja läpi Suomen, tarkemmat osoitteet löytyy nettisivuilta, löytänet sen itsekin.
Pitää ymmärtää että nykypolitiikka on monimutkaista, aivan kuten maailmakin on, osaltaan kiitos globalisaation. Työväen etua ajava politiikka ei ole siksi yksiselitteistä, kuten esimerkiksi luonnonsuojelusta viis veisaaminen toki loisi työpaikkoja teollisuuteen, mutta ympäristöstä on mahdollisesti eniten hyötyä juurikin tavan tallaajalle koska sen käyttö virkistystarkoitukseen ei maksa maltaita, sen pilaaminen satuttaisi juuri sitä pientä ihmistä. Pitkässä juoksussa SDP:n ajama politiikka on ollut ja on yhä työväen edun mukaista. Pitää nähdä metsä puilta.
Hukassa: työväenpuolue. Löytäjälle maksetaan palkkio...
Ei Lipponen ole huono valinta presidentiksi, sillä odotusarvot presidenttinä toimiseen ovat parhaiten tiedossa juuri Lipposella.
Arto Luukkanen lisäksi yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. Ei aate ole kuollut, vaan se elää vahvana mutta väärissä puolueissa.
En ota kantaa tähän Lipposen ehdokkuuteen tässä yhtään. Ainoastaan: merkitseekö tämän tyyppinen kritiikki ja rivipalaute sitä että SDP:n kannattajat uskovat tulleensa hylätyiksi?
Arto Luukkasen mielipiteeseen on helppo yhtyä.
Demarien ongelmana on puolueen johto mukaanlukien puoluesihteeri. Kun katsoo näiden henkilöiden nimilistaa ja taustoja, ei ole ihme, jos johdon ja rividemarin väliin jää hirvittävä railo. Tällä ilmastoennusteella tämä railo ei jäädy enää umpeen vaan leviää edelleenkin.
Näin se vain on.
Jaa, luulin, että presidenttipeliä ja Lipposen nöyryytystä odotetaan sankoin joukoin?
Ei se ole salaisuus, että tuloerot räjähtivät Lipposen ollessa pääministerinä, mutta mikä vaikutus on ollut kokoomusvetoisella valtiovarainministeriöllä tähän kaikkeen?
Emme me SDP:n rivikannattajat mitään sellaista usko. Me tiedämme!
"...on korutonta tää kertomaa..." Kannattaa lukea...
Olette oikeassa, koska juttelin muutaman rividemarin kanssa Tampereella Lipposen vaalitilaisuudessa, jossa ei ollut edes kovaäänistä joten Lipposen suusta en kuullut mitään, mutta rividemarit eivät vaikuttaneet enää täysillä uskovan Lipposen mahdollisuuksiin.
Gallupit siis murskasivat demarit!
Koskaan en ole kokenut itse vetoa SDP:hen, mutta tiettyä sympatiaa olen alkanut tuntea. Syitä ovat mm. nämä:
1) SDP on historiansa aikana ollut merkittävästi rakentamassa maatamme.
2) sosiaalidemokratian esiintyminen jossakin maassa on melko varma demokratian tuntomerkki.
Järvenpään vahvaan Puheenvuoro-kaartiin lukeutuva ja sen kärkipäähän kiilaava kirjoittaja Luukkanen kaataa SDP:n ongelmat pitkälti yhden henkilön niskaan. Uskoisin paremminkin avaimen löytyvän kirjoituksen sanasta: työmies. Minun ikäpolvessani se vielä tarkoitti mekaaninen työkalu kourassaan pitkälti tarkoituksenmukaisella lihasenergialla työtä tekevää ihmistä. Tämä on nykyään muuttunut ja mekaanisenkin työ ja ihmisen väliin on tullut elektroniikkaa, puhumattakaan "paperityöstä". Tämä muutos on mielestäni siirtänyt Kokoomusta lähemmäksi työväestöä mielikuvissa. Siis siisti sisätyö = Kookoomuksen heiniä.
Lipponen kelpaisi sikäli minulle presidentiksi, etten tuota heti haukkuisi tai pelkäisi pahinta, vaan enpä tällä kertaa äänestänytkään.
Risto: varmasti työntekeminen on muuttunut. Lihastyö on vähenemässä. Mutta vielä kerran: kuka nappaa nämä unohdetut äänet?
Mielestäni ne äänet ovat luontojaan vaarassa kaatua Kokoomukselle hyvinvointi-Suomessa. Pahoinvointi-Suomi ei Kokoomusta äänestä. Sillä suunnalla jakajia äänille on enempi.
Kirjoitin allaolevan tekstin elokuussa 2010 kommenttina erääseen blogiin, jossa ennustettiin Matti Putkosen lähtemisen perussuomalaisten työmieheksi tuhoavan perussuomalaisten vaalimenestyksen.
Kirjoitus sopii tähänkin yhteyteen.
"Tervehdys!
Pieni – ehkä pihlajanmarjoilta maistuva – ironia lienee aina paikallaan.
Mutta:
Matti Putkonen edustanee sitä joukkoa niin demareista kuin nukkuvistakin, jotka tekevät työtä, pitävät kansantaloudesta huolta, maksavat veroja jne.
Samat ihmiset ajavat Toyota Avensiksella mökilleen ja käyvät lentäen etelän lomilla.
Heidän maailmassaan elanto syntyy, kun aura kyntää maata, sorvi tekee aihiosta valmista, ydinvoimala synnyttää sähköä ja puusta tulee sellun kautta paperia.
Tuulentupavihreys, monikulttuuriystävyys, kävelykatuhörhötys ynnä muut nykypoliittisten suuntausten yhteiset asiat ovat vieraita.
Kovin loukkaavalta varmaan tuntuu, että nämä yhteiskunnan tukipilarit syyllistetään milloin kulutusjuhlasta, milloin ilmastonmuutoksesta.
SDP – sen enempää kuin mikään muukaan puolue perussuomalaisten demagogisia fraktioita lukuunottamatta – ei edusta näiden perusduunarien ajatuksia.
Matti Putkonen saattaa hyvinkin nostaa perussuomalaisten kannatusta, olivatpa alkusyksyn pihlajanmarjat minkä makuisia tahansa."
Ei SDP:llä ole enää korvaa näille känsäkätisille duunareille. Nykyistä kannattajien kohdejoukkoa, jolle viesti suunnataan, voisi hyvin kuvata tällä yhdellä ammatilla: lastentarhanopettaja.
Känsäkouraisten duunareiden ääntä ei vie myöskään SMASH ASEM -Paavo punaisissa tennareissaan ja hänen feministi-viher-maailmanhalaaja-puolueensa.
Känsäkouraisen duunarin tilanne on surkea, perinteinen aatteellinen koti on kadonnut. Monen kohdalla paras korvike tähän lienee persut.
Arto, puhuttelevaa tekstiä sinulta. Kuten Risto, minäkään en näe itseäni sosialidemokraattina, mutta arvostan puolueen (ml. sisar/veljespuolueensa) historiansa aikana Suomeen ja laajemmin maailmalla aikaansaamaa. Mielestäni parhaita asioita Suomessa ja Pohjolassa on (ollut) pohjoismainen hyvinvointimalli, hyvinvointivaltio. Edelleen näen sekatalousmallin otollisimpana sekä mallilla aikaansaadun yhteiskuntarauhan ja maltilliset tuloerot. Kielteistä luonnollisesti oli ylettömyyksiin paisunut hallinto, mutta pitääkö lapsi heittää pois pesuveden mukana?
SDP:n on joko löydettävä itsensä ja juurensa uudelleen ja siis uudistuttava sekä noustava takaisin jaloilleen tai sitten kuihduttava merkityksettömäksi, entiseksi suuruudeksi. Kokoomuksen agendaa eli iestä ajaessaan sille käy pikavauhtia samoin kuin Keskustalle. (Sama luonnollisesti pätee pienempiin Vasemmistoon ja KD-puolueeseen, jotka myivät lautasellisesta linssikeittoa käsityksensä käpälöimättömästä perustuslaista ja ERVV/EVM-kritiikistä).
SDP:n on käytävä puhdistautumisprosessi Lipposen tuhoisasta oikealta Kokoomuksen ohi -linjastaan. Tämän voi jättää tekemättäkin, mutta se ei muuta asiaa. Silloin pudotuskulma jyrkkenee ja kansanvaltaa ajatellen se olisi sääli, sillä SDP:llä on oma, arvokas panoksensa annettavana yhteiskunnan kehittämisessä.
Kun sitä keskustelua ei käydä puoluejohdossa, rivijäsenistö näkee Kainin merkin ja syystäkin. Merkistä voi päästä korjaamalla se, mikä on korjattavissa, ja tässä ei ole varaa säästellä vaan radikaalitkin toimet ovat paikallaan.
Itsekin suomalaisen poliittisen kentän selvää muutosta (perussuomalaisten nousu, demareiden ja yleisemmin vasemmiston sekä keskustan jyrkkä alamäki) pohtineena olen lähinnä ihmeissäni siitä, ettei demareilta löydy lääkkeitä oman puolueen hajaannukseen ja suoranaiseen rappioon.
Mutta yksi selitys on mielestäni selvä - koko puolueen kyvyttömyys elää ajassa. Kaikkein osuvimmin tästä kertoo se, ettei se viehätä dynaamista ja uudistavaa nuorta polvea (kuten esim. kokoomus, vihreät ja vasemmistoliitto).
Sympatiapisteitä demarit voi kyllä kerätä, mutta ilman ääniä ei valtaa omissa käsissä pidellä.
Minä olen kirvesmies/työsuojeluvaltuutettu helsinkiläisellä rakennustyömaalla ja voin allekirjoittaa nuo esittämäsi arviot. Demarit on kirosana rakentajien keskuudessa, eikä Vasemmistoliitolla mene paljon paremmin.
Tosin meillä on vielä hyvä ammattiliitto ja sen johdossa ovat nimenomaan vasemmistoliittolaiset.
170. 000 ihmistä työllistävän rakennusalan on kuitenkin annettu ajautua ulkomaisen harmaan työvoiman ja kaikenlaisten hämärämiesten käsiin. Nyt piti vuoden alusta tulla veronumerot ja muut kontrollit, mutta paskapuheeksi jäi kaikki.
Työministeri Lauri Ihalainenkin saa palkkaa kymmenestä eri paikasta, joten eihän siinä ehdi rakennusalan mafiatouhuja murehtia, kun joka päivä on tilipäivä.
Jukka Kaulanen: Rakentajaliitto on vielä voimissaan. Siihen veronkiertosirkukseen & hämärämiesten pomotteluun olisi vaan pitänyt tarttua kovin kourin 10 vuotta sitten. Luulen, että tällä hämärätyövoimalla on niin paljon suojelijoita että se vesitettiin tietoisesti...
Jouni: miten sen puhdistautumisprosessin tekisi? Näissä meileissä kerrotaan sisäänlämpiävästä ja ukkoutuvasta järjestötoiminnasta, jossa valtaa pitävät muutamat harvat ja jonka toiminta on haukotuttavan tylsää....muistuttaa erästä toista suurta instituutiota...
Arto, siinäpä se. Vaimoni on kemisti, ja ymmärrän katalyysienergian tarpeen tuossa haukotusten pesässä. Jos sitä ei ole, sitä ei ole.
Palataan tässä huhtikuun tapahtumiin: kolmesta suuresta PS ja Kokoomus säilyttivät linjansa ja nyt pelataan siis oikeaa laitahyökkääjää kaikki kuusi kenttäpelaajaa. SDP oli se, joka lipsui linjastaan eli rumasti sanoen myi itsensä halvalla. Kukapa sellaista kunnioittaisi. Jukka Kaulanen ja T.P. Sirviö luonnollisesti ja hyvästä syystä puhuvat pidemmästä jatkumosta, kuten tosiasiat ovatkin. Mutta tässä nyt tämän hallituksen osalta: jos SDP ymmärtäisi terävöittää linjaansa pian tosissaan alettavassa kuntien repimisessä, vaikkapa puolustaakseen koulujen ja terveyskeskusten säilyttämistä siellä, missä niitä nyt on, saataisiin merkittäviä linjaeroja aikaan, ja politiikka ylipäänsä olisi mielekästä, kun puolueissa olisi eroja. Eläkeiän nosto työpaikkojen silti vähetessä, pätkätyöläisyys kaikilla tasoilla osa-aikaisesta vuokratyösiivoojasta pätkätutkijaan, julkisen omaisuuden yksityistäminen ja monta muuta aluetta tarjoavat halukkaalle mahdollisuuden profiloitua muuna kuin Kokoomuksen duunariosastona. Oikeastaan ihmettelen tätä puolueessa vallitsevaa tahdottomuutta, näköalattomuutta ja pehmoilua aikana, jolloin nimenomaan pitäisi tarttua asioihin terävästi ja edistää hyvää sekä vastustaa kielteistä.
Tämä taisi silti jäädä kovin torsoksi. Se katalyysienergian kaava jäi myös puuttumaan, pahoittelen :). Toisaalta, SDP:n puoluetoimistolla ovat sopivaa korvausta vastaan koko maan kemistit käytössään tuon reseptin löytämiseksi. Jos vain toimeen tartutaan.
Olisiko yksi ratkaisu täysin uuden puolueen perustaminen?
Jos tämä uusi puolue saisi menestystä, se voisi mahdollisesti edelleen menestyvän PS-puolueen kanssa muuttaa Suomen valtiolaivan kurssia täydellisesti pois markkinavoimien ja kansainvälisten suuryritysten ylivallasta, epärehellisyydestä, veronkierrosta, poliittisista virkanimityksistä, kontrollivaltiosta ja liittovaltiokehityksestä enemmän Suomen itsenäisyyden ja oman päätäntävallan suuntaan, jossa omien kansalaisten hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.
Eli tavallinen työtätekevä ihminen ja hänen työnsä ja työpaikkansa on tärkeämpi kuin pörssikeinottelijoiden ja sijoittajien suuret voitot ja johtajien suuret palkat ja optiot.
Ei Suomeen uusia puolueita tarvita. Itse soisin Liberaalien, Piraattien ja Muutoksen ottavan ummehtuneiden puolueiden (SDP, Keskusta, RKP, Vasemmistoliitto) paikat. Näin saataisiin tervettä värinää puoluekentälle.
Kansalaisen sanalla on merkitystä politiikassa vain, jos puolueita tulee ja menee. Puolueen kuolema ei tarkoita kansalaisen äänen kuolemaa. Äänioikeutettujen määrä on joka tapauksessa 100%.
- Miten on mahdollista, että Suomessa on lähes sata vuotta vanhoja puolueita vaikka kansalaisten arvot ja tavoitteet muuttuvat jatkuvasti.
Vain demokratiassa, jossa äänestäjä saa puolueelta juuri niitä arvoja joiden puolesta on äänestänyt, on kansalaisella mahdollisuus vaihtaa politiikan suuntaa. – Vaihtamalla puoluetta ja ehdokasta.
- Äänestämällä oman linjansa takana seisovaa ehdokasta ääni ei mene hukkaan. Politiikan suunta vaihdetaan vaihtamalla edustaja parlamentissa.
Asettamalla oman edun kansakunnan edun edelle ehdokkaana oleva kansalainen saavuttaa itselleen etuja, jotka jäisivät saamatta, ilman puoluetta. Moni aktiivinen puoluepoliitikko voi olla elinaikaisesta virasta ja toimeentulosta kiitollinen omalle puolueelleen. Ilman puoluetta tuonkin viran olisi saanut pätevämpi henkilö.
Sos.Dem. puolue menetti työväenaatteensa, kun puolueeseen alkoi tulla uusi poliitikkosukupolvi ns. suurten ikäluokkien myötä.
He mollasivat jopa omia isiään, jotka puolustivat maatamme hyökkääjiä vastaan.
Suurin syy oli kuitenkin mielestäni se, että uusi poliitikkosupolvi oli ja on edelleen pääosin ns. poliittisia broilereita, jotka tekivät poliitikon luottamustoimesta ammatin itselleen.
He eivät yleensä olleet tehneet "oikeata" työtä päivääkään, joten heiltä puuttui henkilökohtainen kokemus duunarin arkeen.
Kun ei ole ollut koskaan ns. perstuntumalla duunareihin, ei voi tietää, mitä duunarin mielessa liikkuu.
Poliittiset broilerit saivat käydä kouluja isiensä kustannuksella ja useimmista tulikin maistereita (alin akateeminen oppiarvo), jonka turvin he kuvittelivat tietävänsä paremmin, kuin rasvanahkaduunarit, miten heidän tulisi elämänsä elää.
On selvää, että tämä lyhyesti kuvattu asetelma johti aluksi hämmennykseen ja myöhemmin välirikkoon.
Siinä lyhyesti demareiden elämänkaaren loppuosa.
Rolle! Se "oikean työn" olisi tärkeä. Ei sitä tiedä mitään duunareiden arjesta ja elämästä jos on ei ole sitä kokenut.
Vahingollisinta ei taida olla tietämättömyys työläisen arjesta ja elämästä vaan tietynlainen paremmuuden tunne heistä. Sen myötä lipuu ajatteluun helposti halveksunta.
Demarien rasite ei ole vain erkaantuminen työläisistä vaan kaikista aikaisemmin heitä tukeneista ja äänestäneistä. Työläisten etuja puolustaessaan ajoivat he myös monia muita työläisille tärkeitä asioita joista muutkin yhteiskunnan kansanryhmät pääsivät nauttimaan.
Yhteiskunnassa on viimeisen 20 vuoden aikana käynyt niin, että työväestön etuudet on hyvän aikaa sitten hoidettu kuntoon ja etuja on parannettu senkin jälkeen, kun taas muiden kansanryhmien asemaa yhteiskunnassa on heikennetty kylmästi samoilla osa-alueilla.
Hyvin tilannetta kuvaa se, että työttömätkin on jo jaettu 3-4 eri kategoriaan sen mukaan kuinka hyvin SDP:n ja ay-liikkeen käsityksen työläisestä täyttää. Ei ole vaikea kuvitella mitä pitkäaikaistyötön ajattelee demareista, kun huomaa heidän ajavan oman elämänsä kannalta epäoikeudenmukaista politiikkaa.
Veikko. Luulen, että ihmiset ovat liikuttavan uskollisia jos ovat valinneet jonkin puolueen. Nyt se uskollisuus alkaa vaan hiipua...
Blogistin lainaama kirje ei oikein tunnu autenttiselta vai liekö sitä sitten stilisoitu.
Mutta totta on, että koko vasemmiston kannatus on hiipumaan päin. Valitettavasti. Syynä lienee myös se, että poliittinen eliitti on kovasti eristäytynyt oman ylhäisyyteensä. Vain viisi prosenttia äänestysikäisistä enää kuuluu puolueisiin ja siinäkin lienevät jo paperijäsenet mukana.
Presidentinvaaleissa minä valitsin Paavo Väyrysen siksi, että hän on paras ehdokkaista ajamallaan rauhan ja yhteistyön linjalla. Hän uskaltaa jopa puhua aseistariisunnasta.
En ole minkään puolueen jäsen enkä aio koskaan mihinkään liittyä. Silti kannan huolta vasemmistosta ja pidän sen olemassaoloa tarpeellisena vastavoimana sille valitettavalle äärioikeistolaiskehitykselle, mikä vaivaa tänäpäivänä koko Eurooppaa.
Minä äänestin demareita 30v, en äänestä enää. Syynä Lipposen oman edun tavoittelu ja äärioikeistolainen asenne.
Työväenliike on vetänyt maton jalkojensa alta. Tutkimus kertoo, että työväestöstä 23 % kannattaa perussuomalaisia ja yhteensä vain 19 % vasemmistopuolueita. Todella karut luvut demareiden ja koko vasemmiston kannalta.
Entä demarit tilanne eteenpäin? Tilapäinen kannatuspiikki syntyi, kun vaalien alla peesattiin perussuomalaisia.
Tänä vuonna sitten "veri punnitaan". Edessä on nolo floppi pressanvaalissa. Edessä on tosiasioiden tunnustaminen valtion budjetin osalta. Edessä on yhä vaikeutuva Euroopan finanssikriisi. Edessä on suunnitelma kuntien pakkoliitoksista, jotka kansalaiset tyrmäävät.
Kaiken kaikkiaan edessä on demareiden kannatuksen romahtaminen. Olen ennustanut, että se on kunnallisvaalien jälkeen noin 15-16 % tasolla. Siis samoissa lukemissa keskustan kanssa.
Lähivuosina meillä on kaksi keskisuurta ja kaksi suurta puoluetta.
Ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. Viittauksesi budjettiin jäi hämäräksi. Perussuomalaisethan väistivät vastuun kieltäytymällä hallituspaikasta, vaikka kuuluivat voittajiin. Se on minusta raukkamaista. Hyvä sitten puskista huudella.
Perussuomalaiset eivät halunneet kääntää takkia ja antaa tukea Kataisen-Urpilaisen hallituksen Eurooppa-politiikalle, joka on jo osoittautunut tuhoisaksi suomalaisten kannalta. Hallitusneuvotteluissa Kataisella ei ollut asiassa laisinkaan neuvotteluhalua, joten tosiasiallisesti neuvotteluista ei voida edes puhua.
Perussuomalaiset toimivat ryhdikkäästi. Olin-Arvolan kirjoitus on mielestäni juuri sitä, mistä hän perussuomalaisia moittii.. asiatonta huutelua...
Budjetti on rakennettu noin parin prosentin kasvulle. Se on täyttä utopiaa. Budjetti joudutaan tasapainottamaan, tosiasiat joudutaan ottamaan todesta.
"Perussuomalaisethan väistivät vastuun kieltäytymällä hallituspaikasta, vaikka kuuluivat voittajiin. Se on minusta raukkamaista. Hyvä sitten puskista huudella."
Aika hauskaa että ihmiset jotka eivät persua edes äänestäneet, määrittelee sen mikä on persujen vastuu ja mitä heidän olisi kuulunut tehdä. Itse äänestin eduskuntavaalissa persua (toisin kuin Kaija Irmeli) ja jos persut olisivat menneet hallitukseen niillä ehdoilla mitä oli tarjolla, olisin ollut pettynyt ja olisin kokenut tulleeni petetyksi äänestäjänä.
Tuo EU-politiikka jota hallitus tekee on erilaista kuin persut haluaisivat ja minusta sitä ei pidä persujen tukea olemalla mukana hallituksessa. Ja en ymmärrä noita ulkopuolisten huuteluita, pitäkää huoli omista asioistanne, me pidämme omistamme. Kaikki viestit mitä Euroopasta kuuluu kertoo siitä että Suomen pitäisi viimeistään nyt tarttua niihin toimiin joista Soini on puhunut kokoajan. Onhan se toki noloa myöntää että näin on.
Tällä menolla persut kokoaa yksin hallituksen
seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Verkkosukka pääseen omimpaan rooliinsa -
räksyttämään puskista.
Outo kommentti Olin-Arvelulta. Hallitusneuvotteluissa oli ensi sijassa kysymys eurooppapolitiikasta. Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti vastustaneet eurooppapolitiikkaa. Sen he myös kertoivat äänestäjilleen. Olisiko perussuomalaisten pitänyt mennä hallitukseen jonka yhtenä tavoitteena oli ytimiin meno hinnalla millä hyvänsä.
Oppositiopolitiikkaan kuuluu huudella joko puskista tai salissa. Se on tavanomaista.
Hallitusneuvotteluissa oli kyse kaikesta siitä politiikasta jolla Suomea johdetaan nämä neljä vuotta. Jos joku kuvitelee, että tuolla oli vain eurooppapolitiikka on hän pahasti väärässä. Antamalla vähän periksi asiassa jota perussuomalaiset eivät kyenneet estämään olisivat he voineet vaikuttaa miltei kaikkeen mitä tässä maassa tapahtuu seuraavien vuosien ajan.
Mutta onhan tuo ymmärrettävää. Edessä on vaikeat ajat, eikä kukaan tulevien ongelmien selvittelyy osallistunut pääse helpolla. Oppositiossa on sen sijaan helppo istuskella ja odotella seuraaavia vaaleja.
@Marko Kivelä
Eurooppapolitiikka määräsi hallitusneuvottelujen tahdin.
Kaija Irmeli!
Olen 99% samaa mieltä asioista, mutta tässä olen kyllä eri mieltä:
Se oli Demarit (ja osin apupuolueet), jotka eivät ottaneet vastuuta ja heittäneet Jykää roskikseen hallitusneuvottelujen aikana.
Jutta olisi helpolla päässyt pääministeriksi.
Mutta, mutta, Demarit eivät uskaltaneet tehdä kipeitä päätöksiä ilman Kokoomusta. Eivät uskaltaneet mennä ruotimaan jo silloin sairasta EU-politiikkaa, koska silloin heillä olisi ollut käsissään todellinen valta ja olisivat oikeasti voinneet ratkaista asioita. Siis tilanteessa, jossa KOK olisi oppositiossa.
Henry
Tossavaisen puheenvuorosta kävi hyvin ilmi, että hän kannattaa köyhien kurittamista ja leikkauksia. Kun kerran näin on, niin mikä estää osallistumasta hallitukseen.
Soini on kääntänyt kelkkansa jo monta kertaa Eurooppa-politikassa. Joten se siitä.
Vaalien alla vasemmistopuolueet ja erityisesti vasemmisto-niminen puolue oli kovin kriittinen harjoitetun Eurooppa-politiikan ja muunkin politiikan suhteen. Sitten kun vaalien jälkeen vilautettiin mahdollisuutta päästä Audin takapenkille, niin alta aikayksikön unohdettiin palopuheet, jotka pidettiin ennen vaaleja toreilla. Moraalitonta.
Timo esitti tänäänkin Aamuteeveessä järkeviä ja johdonmukaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Sellaisia, mihin Kaija Irmeli Olin-Arvola ei kykene. K I O-A pystyy vain räksyttämään ja mollaamaan sitä ainoaa puoluetta, mikä ajaa meidän suomalaisten asiaa. Muut puolueet ovat myymässä isänmaata EU:n kautta kansainvälisille pankkihuijareille.
Soini lupaa kaikille kaikkea niin kuin eräs tunnettu kansankiihottajakin aikoinaan. Ja kuinkas sitten kävikään?
@Kaija Irmeli Olin-Arvola
Kuinkas oikein kävikään. Arhinmäki hyppäsi Kataiseen kelkkaan ja VAS repesi.
Taloudessa meno synkkenee. Pian saa vasemmistokin kantaa kuuluisaa Kokoomuksen vastuuta oikein urakalla.
Vaan yksi on varma vasemmistossa: euroopan rahahanat pidetään auki ja positiivisesta syrjinnästä ei varmasti tingitä.
Tossavaisella olisi kyllä mainio tilaisuus osoittaa miten maa makaa kun on kyse köyhien kurittamisesta. Jos Tossavainen tekisi jotain työttömien laittomien puhelinmaksujen korvaamiseksi, mitä ylittäisi uutiskynnyksen, hän osoittaa että olet väärässä. Jos taas ei tee, niin osoittaa että olet oikeassa.
Olenhan kirjoittanut tästä asiasta aika paljon:
http://ingmarforne.puheenvuoro.uusisuomi.fi
Tällä hetkellä luulen että olet oikeassa, Kaija Irmeli. Ei Tossavainen tule edes yrittämään. Samanlainen on kun kaikki vanhojenkin puolueiden edustajat, vaikka kehuu itsensä Perussuomalaiseksi.
Mitä muuta voi odottaa kun 2007 vaalien jälkeen perustetun Kalliomäen työryhmän raportti haudattiin ja uudistumisen alku olikin Urpilaisen unelmia ja Onni-ohjelmaa, joita puoluesihteeriksi valittu Jungner ilmoitti täydentävänsä hippiliikkeellä.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/mikael-jungner-liittyi-uuteen-puolueos...
"Budjetti on rakennettu noin parin prosentin kasvulle." !!
Vaikka hyvin tiedetään että kasvu % pitää olla lähempänä
KYMMENTÄ mikäli guggeleiden, huulimyllyjen ja EUROJEN
lisäksi ne mummojen vaipatkin pelastetaan.
Soinilta: "se kun nyt vaan ei toimi" . . .
Tuskin demareiden aika on ohitse, mutta demareiden asema valtionhoitajapuolueena on kyllä mennyttä. Lipposen hallituksen aikana demarit ajoivat monessa suhteessa varsin oikeistolaista politiikkaa vaikka retoriikka oli edelleen siinä vasemmistoretoriikassa. Tavallaan tilanne oli sellainen että puheet ja teot olivat ristiriidassa. Ja tästä ristiriidasta ei olla vieläkään päästy eroon. Näyttää, että lihavina vuosina demarit ovat päässeet unohtamaan alkuperäiset tavoitteensa ja ihanteensa. Elleivät ne löydä niitä uudestaan ja onnistu uskottavasti vakuuttamaan äänestäjät tästä, on vasemmistoliiton kohtalo myös demareiden edessä. Eli supistuminen keskisuureksi puolueeksi.
Vaikka en itse itseäni vasemmistolaisena pidä, on tavallaan sääli, ettei kokoomukselle ole nykyään aitoa vastavoimaa.
MK: "Vaikka en itse itseäni vasemmistolaisena pidä, on tavallaan sääli, ettei kokoomukselle ole nykyään aitoa vastavoimaa."
Sitä tervettä, itseensä luottavaa vastavoimaa minäkin Kokoomukselle toivon ja odotan. Vastavoima on tärkeä myös yhteiskunnan toimivuuden kannalta. Vaikka Kokoomus puheissaan muistaa, että vastakkainasettelun aika olisi ohi, juuri nuo puheet peittävät päinvastaisen, sen että vastakkainasettelu on vasta pääsemässä kunnolla esiin.
Sosialidemokraattinen liike on pitkäaikanen kansainvälinen poliittinen liike.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sosiaalidemokratia
Se voi kokea väliaikaisia notkahduksia, jotka voivat olla muutamienkin vaalikausien mittaisia, mutta se ei kuole koskaan.
Sosialidemokratia on ainoa todelliseen tasa-arvoisuuteen pyrkivä puolue,- eikä tasa-arvoisuuden vaatimus kuole koskaan. Juuri nyt sille on enemmän kuin paljon tarvetta,- ja kysyntää.
Puolueiden nousut,- ja notkahdukset ovat nykyisessä mediailmastossa puoluejohdon henkilöimagoista kiinni. Jos ei onnistuta saamaan mediaseksikkyyttä puoluejohtoon, ei kannatustakaan kannata odottaa.
Demariliike ei kuitenkaan lähde porvaripuolueiden tavoin huoraamaan puheenjohtajavalinnoissaan,- vaan valitsee aina senhetkisen pätevyyden perusteella. Joskus onnistuu, joskus ei.
Tulee aika, kun taas onnistuu,- ja nousu huipulle on varma.
Jutta Urpilainen on onnistunut tehtävässään hyvin, eikä hän kosiskele äänestäjiä Mari Kiviniemen,- ja Jyrki Kataisen nuoleskelevalla tavalla, joka itseäni suorastaan vit....anteeksi keljuttaa suuresti.
Tyry, tosin tuoreimmat jäljet peloittavat varmaan sinuakin.
Vannoihan NL:n kommunistinen puoluekin tasa-arvoisuuden nimeen?
No, ehkä emme sentään NL:n totalitarismia sekoita maltilliseen vasemmistoon.
Kansainvälisellä sosialidemokraattisella liikkeellä,- ja NL:n kommunistisella puolueella ei ole mitään tekemistä keskenään.
Sekin ero tässä on, että minä en vanno minkään puolueen nimeen. Paitsi sen vannon, että oikeistolainen politiikka ei ole koskaan perustunut tasa-arvoon...Ei edes ole ollut sen ihanteena koskaan. Mitä enemmän oikealle mennään aina erittäin oikeistolaisuudesta äärioikeistolaisuuteen asti,- tasa-arvo ei kuulu ohjelmistoon.
Oikeisto on pärjännyt riistämisellä, mutta antanut työntekijöille, eli tuotannonvälineille sen verran siimaa että on näihin päiviin toiminut kohtuullisesti.
NL ei tuota siimaa antanut,- ja siksi kaatui, kuin Italialainen hienostoristeilijä johdon ylimielisyyden vuoksi.
Samanlaisia olivat kapteenit tuossa hienoslaivassa, kuin Neuvostoliitossakin.
Samanlainen pyrkii suurena ennakkosuosikkina kapteeniksi Suomilaivaan,- ja se on onnettomuus, jos niin käy.....Kyljelleen mennään....
Demariaate tulee kuitenkin,- ja alkaa taas johtamaan länsimaita kun aika on kypsä,- ja kypsähän tuo alkaa olemaan.
...Kyllä jämpti on niin...
Suunniteltuahan tuo kaikki "kurmuuttaminen" varmaan on. Se ei ole mikään salaisuus, että mm. Irlannissa, rakennusbuumin aikaan raksaukoille joutui maksamaan satasia tyyliin pelkästä kättelystä, jos siis viitsivät edes vaivautua.
Täällä taksaritkin nurisee edelleen, kun tuli liikaa taxilupia. Nyt on sitten vähemmän töitä/taxi.
Villi arvaus on se että nämä on nyt sitä keppiä, kun "ei kerran osata hoitaa asioita itse."
Aikanaanhan mm. takseilla oli hyvin virallinen meininki, se oli todella tarkkaa, saako vantaalainen ottaa kyytiä Helsingistä, ja toisinpäin. Sillä ei ollut mitään merkitystä, vaikka asiakas olisi tarvinnut taksia, joka sattui kohdalle. Piti palata koppalakkeineen omalle tontille takaisin, ja tyhjänä. Asiakas sai haistaa pitkän paskan. Jotenkin se siitä on vapautunut siihen muotoonsa mikä se nyt on, ja parempi niin. Mua nolottaisi nimittäin aivan oikeasti, jos sillä vanhalla tyylillä toimittaisiin nyt, kun täällä pörrää turistejakin pilvin pimein. "Olen pahoillani, en voi kyyditä sua mihinkään, ne vetää pataan ja tulee sakotkin vielä...ai lentokentälle menossa..no okei, hyppää kyytiin mutta mene sinne takapenkille makuulle että eivät nää, tulee muuten sanomista..."
Arvaan että ikäänkuin tässä "hengessä" on päätökset, tai päättämättäjättämiset tehty, myös rakennuspuolella. ---> Dumpataan työmaille halpaukkoja, eli ylitarjontaa, koska ne tosiaan tekee sen duunin yli puolet halvemmalla, eivätkä raivoa "Minähän en perkele sen mulkun työmaalle mene saatana!"tästä kielii myös ex-työministerin totaalifleku asenne koko touhuun...
Ainahan kyydin on saanut ottaa vieraalta liikennealueeltakin, kun se on päättynyt omalle liikennealueelle.
Suomessa tarvitaan aito Vasemmisto - ja sen nimenhän Arhinmäki on jo ottanutkin. Vasemmistolaisuus on aitoa silloin, kun sen arvot on tarkkaan mieitty ja toiminta vastaa arvoja. Onneksi olkoon, Arhinmäki!
Puolue joka hukkaa tulevaisuuden säästämällä opintovaroista, saakin kadota.
Valitettavasti työväenliike hukkasi oman mahdollisuutensa on tosi surullista ajatella ne ihmisryhmät jotka on Suomen maailmankartalle nostaneet on unohdettu täysin porvarihegemonian aikana.
Jos menemme ajassa taaksepäin huomaamme nopeasti seikan joka on tredikkäiltä nykyihmiseltä puuttuu,historian tuntemus on nollatasolla, Suomea ei ole porvareiden voimilla nostettu nykyiseksi ns hyvinvointivaltioksi, siellä on ollut työväenluokka joka omine toimineen on ollut moottorina viemään Suomea maailman kartalle, hyvinvointivaltio jota Katainen puheissaan viljelee alkaa olla täyttä potaskaa,leipäjonojen pituus,työpaikkakiusaaminen, koulukiusaaminen, yleinen pahoinvointi, väkivalta, perhesurmat, eriarvoistuminen, nuorison putoaminen kyydistä,johtajatason ahneus jne tätä litaniaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle, mitekä tähän on tultu.?
Materiaalisen hyvinvoinnin aikana ihminen on unohtunut,eli sopinee nykyaikaan sanonta kaverille ei jätetä,materiaalisesti heikoimpina aikoina ihmisistä huolehtiminen oli maassamme kunnia asia,ja siinä asiassa saatiin ihan hyviä tuloksia.
Olisikohan kristillisten arvojen nosto Suomalaisen yhteiskunnan pelastus, kyllä se sopii herralle kuin narrille ottaa itseään niskasta kiini ja huomioida että emme ole enää hyvinvointi yhteiskunta, vaan pahoinvointi yhteiskunta.
Demareiden vaikuttavimmat teot on tehty 1900- luvun alkupuoliskolla ja tämä vaikuttaa nyt demareiden kannatuslukuihin. Uusi sukupolvi, tämä nyt päättäjistöön tuleva porukka ei ollut vielä syntynytkään ja heidän on vaikea asemoida itseään tähän puolueeseen, joka ei ole kyennyt uudistumaan. Vasemmistoliittokin on onnistunut kuvansa kirkastamisessa paremmin ja tästä olkoon osoituksena vaikkapa nyt käytävä presidenttivaalimittelö ja sen ehdokasasettelu kyseisten puolueiden osalta.
Niin Juhani.. Tannerin aikaisille kiitos hyvästä nykyisyydestä. Kuitenkin Lipponen kehoittaa katsomaan tulevaisuuteen ja puolueensa on samanaikaisesti leikkaamassa koulutuksesta.
Vasemmisto katoaa väistämättä poliittiselta kentältä kokonaan.
Perussuomalaiset saavat varmasti osan vasureista joukkoonsa mutta hekin ovat selvästi oikealle kallellaan.
Kokoomus lienee vasemmiston ja erityisesti SDPn alennustilan nettosaaja. Niinistöä kannattaa suurin osa demareista ja tätä kautta kokoomus tulee nostamaan kannatuksensa 30 prosentin tuntumaan.
Hämmästelin Lipposen lähtöä vaaleihin koska luulin demareiden siirtyvän automaattisesti Niinistön leiriin.
"Vasemmisto katoaa väistämättä poliittiselta kentältä kokonaan."
Poliittinen ymmärrys ohoi!
Älä jätä,...............Ohooiii! Älä jätä.
Vai katoaa.......................Piruvie teitä utopisteja toiveajattelijoita.
Sehän tarkoittaisi, että minunkaltaiseni moniarvoisuuden kannattajatkin katoaisivat....... Älä Räävi unta nää...
Sosialidemokratia kuului työnantaja vastaan työntekijä -maailmaan. Maatalouden ja teollisuuden vastakkainasettelun ohella se muodosti meillä merkittävimmän poliitisen vastakkainasettelun melkein koko 1900-luvun. Sosialidemokratia oli mahdollinen ja edullinen, kun kansainvälinen talous oli pitkälti poliittisesti säädeltyä ja kansallisesti rajoittunutta. Kansainvälistä taloutta sääteli puolestaan sosialismin ja kapitalismin vastakkainasettelu.
Neuvostovallan sorruttua ja tekniikan kehittyessä niin sosialismin kuin sosialidemokratiankin edellytykset ovat muuttuneet. Maailman luonnonvaroista ja muista taloudellisista resursseista ei enää taistella niinkään valtioiden kuin suuryritysten välillä. Kuitenkin niin, että valtiovallat kannustavat erilaisin eduin yrityksiä, jotta ne pärjäisivät kansainvälisessä kilpailussa ja hyödyttäisivät kansalaisiaan - joko omistajina tai työntekijöinä. Kansainvälisesti kapitalismille ei ole enää vastavoimaa, ja se on perusongelma.
Työnantajan ja työntekijän vastakkainasettelulle ei enää voida rakentaa mitään poliittista, sillä yritysten välisessä taistelussa ne ovat samalla puolella, niin kuin sodassa saman maan kenraalit ja sotamiehet ovat samalla puolella - ja kaikkien maiden sotaväet ovat tavallaan kaikkien maiden siviilejä vastaan. Tilannetta mutkistaa vielä se, että omistuksen kansainvälistyessä kansalliset työllisyyttä ja työläisten asemaa parantamaan tarkoitetut toimet valuvat lopulta kansainvälisten omistajien eduksi. Rajoista riippumatta rikkaat rikastuvat mutta köyhät pysyvät köyhinä.
Sosialismin sen enempää kuin sosialidemokratiankaan opeilla ei tätä uutta ongelmaa ratkaista. Se vaatii aivan uuden analyysin siitä, miten rikkaiden ja köyhien välinen kuilu muodostuu. Vasta sen mukainen poliittinen toiminta voi tuottaa hedelmiä. Niin kauan kuin tällaista uutta selitystä eli aatetta ei ole, tai se on vasta oraalla, tilanne on äärimmäisen epävakaa. Turvaa etsitään toisaalta yritysten kilpailukyvyn parantamisesta, meillä kapitalismista ja kokoomuksesta, toisaalta menneeseen palaamisesta, meillä nationalismista ja perussuomalaisista. Ja kumpikin johtaa vain yhä paheneviin aikoihin.
Matti H :"Työnantajan ja työntekijän vastakkainasettelulle ei enää voida rakentaa mitään poliittista, sillä yritysten välisessä taistelussa ne ovat samalla puolella"
Eikä mielestäni ole koskaan voitu rakentaakaan ainakaan mitään ”kestävän kehityksen periaatteiden” mukaista.
”Suomen ensimmäiset työväenyhdistykset olivat ammatillisia edistysyhdistyksiä ilman luokkataisteluohjelmaa. Niiden tarkoituksena oli mm. ”hyvien suhteiden aikaansaaminen työnantajain ja työntekijäin välille” ja ”estää työlakkojen syntymistä.” Varsinaisen alun ammatilliselle järjestäytymiselle me”illä antoivat kirjaltajat perustamalla v. 1866 jonkinlaisen apuyhdistyksen, josta 1869 muodostettiin Kirjanpainajain lukuyhdistys.” (Isänmaan kirja, WSOY 1950)
Vihaan perustuva luokkataistelun idea on neuvostokommunismin aikaansaannos, ja olen tuosta vihaan perustuvasta kommunistisesta totalitarismia tavoittelevasta ideologiasta samaa mieltä kuin Marseillesin kongressi oli jo v. 1926:
”Marseillesin kongressin päätösten joukossa oli sellaisia, joilla on hyvin tärkeä periaatteellinen sisältö. Tässä kongressissa tuli ensimmäisen kerran esille Sosialistisen Internatsionaalin kanta kommunismiin ja Neuvosto-Venäjään nähden. Tämä korkeimman kansainvälisen elimen kannanotto niin tärkeässä asiassa selvitti sen, että sosialistisen maailman on erotettava kommunistinen diktatuuripuolue ja Neuvosto-Venäjä toisistaan. Käytännöllisessä politiikassa tämä sosiaalidemokraattinen kanta on jo tullut aikaisemminkin esille vaikka ei ollut vielä lopullisesti formuloitu. Marseillesin kongressi on tämän tehnyt. Se on suhtautunut myönteisellä tavalla Neuvosto-Venäjään (Venäjän kansaan) vaatimalla edelleenkin sen suojelemista aseellisista interventsioneista ja hyökkäyksistä, mutta se on suhtautunut kielteisellä tavalla kommunistiseen hallitusvaltaan, jota se syytti vähemmistödiktatoorisesta hallitustavasta, pitäen sitä sodalle vaarallisena lähteenä ja vaatien hallitusvallalta poliittisten vapauksien palauttamista.” (Työväen kalenteri 1926)
Vaikka työväenyhdistysten tarkoitus oli mm. ”hyvien suhteiden aikaansaaminen työnantajain ja työntekijäin välille” ja ”estää työlakkojen syntymistä”, käytännössä vastakkainasettelu kuitenkin syntyi. Työväen puolella se politisoitui sitten vasemmistopuolueiksi, jotka olivat tärkeitä hyvinvointivaltion luomisessa.
Pointtini oli, että talouden globalisaation myötä tämä vastakkainasettelu ei enää toimi. Hyvinvointivaltionkin perusta on murenemassa, kun sillä ei ole nopeasti vaikuttavaa arvoa globaaleilla markkinoilla. Niinpä kaikkialla (sosiali)demokraattisissa maissa sitä joudutaan rahoittamaan velkarahalla.
Jokin muutos on tultava. Eikä kestävä muutos voi olla muu kuin poistaa yrityksiltä kansainvälisillä sopimuksilla sellaisia aitoon markkinatalouteen kuulumattomia, talouskasvulla perusteltuja oikeuksia, joita hyödyntämällä rikkaat rikastuvat ja elintasokuilut syvenevät.
Ongelma on vain se, että myös vasemmistopuolueet ovat perinteisesti kasvuideologian ja pääomien keskittämisen kannalla ja tästä syystä kannattavat sellaisiakin kapitalistisia rakenteita, joita perustellaan talouskasvulla, kuten patentti- ja tekijänoikeudet, tai vinoutuneella yksilönsuojalla, kuten pankkisalaisuus, tai pääomien keskittymisellä, kuten osakeyhtiöjärjestelmä, jotka kaikki kiistatta johtavat rikkaiden ja köyhien välisen kuilun syvenemiseen.
Niin, jaha, jaha.
Vai maksetaan tästä palkkio.
"15.1.2012 13:02 Arto Luukkanen
Hukassa: työväenpuolue. Löytäjälle maksetaan palkkio.."
Nyt se on Arto niin, että löytäjiä on senverran, että sinulta menee säästöt tuohon lupaukseen.
Me löytäjät emme tyydy voittajan arpomiseen, koska sitä ei mainita säännöissä.
Tuota, tuota..... Mihinkäs minä tuon tilinumeron lähetän, vai tuleeko palkkio ihan kirjekuoressa.
Minä panen omani hyväntekeväisyyteen, eli perustettavaan museoon, joka esittelee kadonnutta uusliberaalia oikeistolaisuutta, jolle kuolonkellot jo kajahtelevat.
Tänne ei kuulu mitään kajahtelua. Sinun Naganiasi ei tarvitse kukaan, tee siitä ajoissa johtopäätökset.
Mitkä?
Ja, mitä tähän kuuluu Nagani? Minä en pidä siitä, että yli neljäkymmenvuotista tupakointihistoriaani käytetään minua vastaan.
Uutenavuonna 2006 tehty lupaus tupakoinnin lopettamisesta on edelleen pitänyt, joten siitä ei ole paineita.
....Mitä.....mitä......mitäääää!.....
Jaa, ettei se ole tupakkaa.....jaa, no mitä se sitten on?...........
Ai se on ase, jota kaikki Snelmannit haluaisivat pitää yöpöydän laatikossa.
Oikeistolaiset ovat sitä mieltä, että pistooli taskussa maailmasta tulee turvallisempi.......Juu,- ja nopeusrajoitus pitäisi nostaa 180 km/h
Jaa, sorry...........Piruvie kun taas erehdyin..... Se olikin Colt joka oli taskussa tupakkana, että revolverina.....
Minä ammun kaikki teidän virtuaaliset väittteenne virtuaalisella naganillani alas, kuin variksen pihakoivusta.
....Helppoa kuin heinänteko....
Johtopäätöksillä tarkoitan kommunistisen harhaopin hylkäämistä. Tämä on sikäli henkilökohtaista, että kommunistit tuomitsivat isosetäni Kalle Hämäläisen luopiona kuolemaan vuonna 1918. Hän palveli Muurmannin legioonassa, josta esimerkiksi Jukka Nevakivi on kirjoittanut. SKP:n verikoirat eivät koskaan tavoittaneet Hämäläistä, joka kuoli sotien jälkeen Oulussa.
Kovin syvällisesti sosialismiin perehtymättä vaikuttaa siltä, ettei sosialistinen ihminen ole yhtään sen solidaarisempi kuin ei-sosialistinenkaan.
Toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset. Eliitti se on sosialismissakin, joka himoitsee rahaa ja etuoikeuksia, koska ahneus kuuluu ihmisyyteen. Taitaa olla yksi kuolemansyntikin.
Ainoa huolestuttava piirre nykyisessä tilanteessa on se, että duunaria vielä muistava, sen paras ystävä, on saippuakupla ilman sisältöä ja eväitä parempaan.
Työväenpuolue ei voi toimia kunnolla, ellei sen johtajat puhu kansan kieltä. SDP hurahti internationalistiseen maailmanhalaukseen (Halonen, Tuomioja), toisaalta Lipposen, Jaakonsaaren ja kumppaneiden Nato-halaamiseen ja rahaelitismiin. Yrittivät vallanhimossaan haukata liian suurta kakkupalaa ja syliinhän se meni.
Sama kehitys on valitettavasti nähtävillä myös vasemmistoliitossa. Sen johtajat ovat olleet viime vuosina klassisen vääriä, Martti Korhosta lukuunottamatta. Elitisti Arhinmäki ja hänen hoviinsa kuuluvat ikuiset vasemmistonuoret suorastaan työntävät perusduunareita Soinin syliin. Kuntavaalien jälkeen myös vassareilla ottaa ohraleipä.
Jos keskusta saa heivattua citykepulaiset pois johtotehtävistä, saattaa senkin kannatus kasvaa demareiden ja esimerkiksi Lapissa jopa vasemmistoliiton kustannuksella. Mutta ainakin kuntavaaleihin mennään vielä persun tahdissa ja tiukassa puristuksessa.
Ihmettelen sitä, miten mm. JHL -ammattiliitto voi mennä jakamaan jäsentensä rahoja Lipposelle? Muka työväen presidenttiehdokas -ja katit!
Teki jo mieli erota koko puljusta, työpaikalla moni purnasi tuota temppua vastaan. Nyt sitten hätäpäissään yrittävät lepytellä kutsuilla "Talvipäiville". Edunvalvonta on kyseisellä liitolla ollut lähinnä sitä, että ensimmäisenä hyväksytään "raamit".
Tunsin tukahdutettua raivoa kun katselin apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataista tässä Guggenheim-episodissa. Selvitykseen käytettävät rahat eivät ole muka mistään poissa.
http://yle.fi/uutiset/teksti/kulttuuri/2011/01/apulaiskaupunginjohtaja_h...
Meillä on eri momentti näille selvityksille ja vanhusten paskavaipoille. Tulee mieleen Orwellin Eläinten vallankumouksen (Animal Farm) siat. Kaikki ovat tasa-arvoisia, mutta siat ovat tasa-arvoisempia kuin muut eläimet. Ja hevonen joutuu liimatehtaalle viettämään suurenmoisia eläkepäiviään.
Ei se suomalainen sosialidemokratia mihinkään katoa, vaikka menisi puolueen kannatus pakkasen puolelle. Sen verta paljon yhtymäkohtia ikivanhan korpisuomalaisen solidaarisuuden kanssa, että putkahtaa sitten esiin vaikka jossain muussa puolueessa, missä ollaan ehkä vähemmin vaivautuneita junttisuomesta kun SDP:n keskuskonttorissa nykyään.
Akavalainen, akateeminen sosiaalibyrokratia joutaakin katoamaan, kun alkaa rautakouran kokonaisveroprosentti lähennellä 50% ja naperoiden lisäksi pitää elättää koko huostaanottogestapo, asuvatpa naperot sitten kotona tai huostaanottokeskuksessa. Iso paha Kokoomus kun vähän pelottelee perusturvan leikkauksilla, joukolla kaikki äänestämään jotain sosiaalitanttaa, jotka ovatkin neuvottelukumppaneina helpompia kun Heinäluoma. Kompromissiksi pari uutta SDP:n jäsenkirjalla olevaa byrokraattia lisää, Halosen nimityksellä, eikä vituta enää yhtään ja veroprosentti senkun nousee. Kokoomuksen tarjoamat veronkevennykset kiinnostavat ja kohta ovatkin työlliset ja työttömät duunarit eri leireissä.
SDP:n alamäelle tarjotaan selitykseksi Lipposen oikeistolaisuutta. Yhtä hyvin voisi tarjota Halosen vasemmistolaisuutta. Mikä näitä kahta poliittisen kulahtanaisuuden ja liika pitkään vallassolon lisäksi yhdistää on globalismi. Pitäisi ymmärtää, että tuo korpisuomalaisuus on ennen kaikkea lokalisaatioa. Joskus aikoinaan, ensin pystypainia oikeiston kanssa, sitten kommareiden, nykyään massamedia mokukonsensus, moni kakku päältä kaunis... Onhan noilla kahdella tosin toinenkin yhtymäkohta, josta Rolle Törnroos jo kirjottikin. Kekkosen kosto Tannerille ja Leskiselle, ensimmäiset Erkkomedian nostamat ja ostamat poliitikot.
Tässä on tärkeä huomio. Esimerkiksi Itä-Pasila ja Merihaka eivät katoa, vaikkei demareita äänestäisi yhtään ihmistä. "Alas lyökää koko vanha maailma!" raikuu edelleen demarien kokoontumisissa, mutta vallankumouksen etujoukko näyttää puuttuvan.
Demarien olisi syytä tutkia, onko ex-konsultti Lipponen myös ex-diversantti, jonka onnistui johtamiensa hallituksien oikeistolaisilla toimilla ajamaan vasemmistolaisen puolueensa kannatuksen alasyöksyyn, ja josta johtuvat oman kannatuksen pohjalukemat ovat vain luonnollinen seuraus.
Mutta mikä taho oli Lipposen toimeksiantaja SDP:n romutuksessa?
EK, kokoomus, vaiko Päivi?
"Joka menneitä kaivaa, sitä tikulla silmään." Mutta: presidenttiehdokkaiden laaja ikähaitari velvoittaa katsomaan ainakin sukupolven verran taaksepäin. Ehkäpä vanhempi polvi löytää sieltä paljonkin syitä päivän tilanteeseen.
Lipponen "Kekkosen aikana" (1960-luvun lopulta->) näyttää olevan aivan eri henkilö kuin "Halosen aikana". Päivän iskulauseet ovat lähes samat - "demokratia, ihmisoikeudet ja sivistys kaikissa olosuhteissa" - mutta sisältö on heittänyt häränpyllyä. Puolustettiinko oikeasti demokratiaa ja ihmisoikeuksia 1970-luvulla, jolloin ihannoitiin itäblokkia punaiset kakkulat silmillä ja tänään ylistetyt toisinajattelijat "istuivat" kakkua tai olivat psykiatrisessa hoidossa? Sivistys ja vapauskin olivat tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä.
Tässä on tuo uskottavuuden ongelma. Nuoremmat ehdokkaat eivät tätä henkilökohtaisesti tunne ja kysele, vanhemmat ehdokkaat taas toivovat, ettei heiltä kysytä. - Ja historiaton media ei olekaan kysynyt.
60-70-luvulla päästiin eroon suomalaisesta sääty-yhteiskunnasta, johon nyt ollaan kovaa vauhtia jälleen palaamassa. Silloin rakennettiin myös pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, josta ei kohta ole muuta kuin muisto jäljellä. Ja kohta ei sitäkään.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mille-nauramme-kun-naura...
Tarkennan edellistä "uskottavuuskommenttiani".
Yritin löytää vanhimman ehdokaskaartin uralta valonvälähdyksiä siinä kontekstissa, jossa he elivät. Pohdin heidän arvostelu- ja tilannearviokykyään sekä ns. rehellisyyttään todellisessa toimintaympäristössä. Näkökulmina olivat ne arvot, joita he NYT esille nostavat: demokratia, ihmisoikeudet ja sivistys. Olivatko ne "pysyviä"?
Valitettavasti itäeurooppalaisten diktatuurien osalta tulos oli laiha: Solzhenitsynin sai karkottaa, Havel jouti vankilaan, Saharov sai istua kotiarestissa, toisinajattelevia lääkittiin tai suljettiin laitoksiin, DDR piti tunnustaa yksipuolisesti, kristittyjä sai vainota vapaasti jne. Missä piileksivät nuo kalliit ja pysyvät arvot?
Kotimaassa sai nuijia kyvykkäitä ihmisiä idänkortilla surutta, Kekkonen voitiin valita poikkeuslailla uudelleen, kotimaan kulttuurielämän ja virkanimitysten annettiin rämettyä puoluepoliittisin perustein niin korkeakouluissa kuin YLE:ssäkin, Johannes Virolaisen mukaan "yleiset syyt" riittivät eristämään demokratiaosuudestaan eräitä puolueita.
Nousiko kukaan rohkeasti puolustamaan länsimaisen demokratian perusarvoja?
No, ymmärränhän minä, että politiikkaa se vain oli. Mutta, kuten totesin, po. blogiasiaan liittyvän kannatuksen katoamiseen löytynee tästäkin tunkiosta muutamia syitä ja selityksiä: uskottavuus kun on kovalla koetuksella...
Lipponen kertoi tavoitteistaan Ilta-sanomissa:
"Sitä, että Suomi vedetään Euroopasta tänne jonnekin puskasta irvistelemään. Ja että tämä maa henkisesti taantuu, ja vähemmistöjen syrjintä on hyväksyttävämpää. Nämä ovat niitä asioita, joiden takia minä olen liikkeellä."
Niin. SDP valitsi yllättäen presidenttiehdokkaakseen Paavo Lipposen. Minulle jäi kuitenkin tästä valinnasta sellainen kuva, ettei se mennyt niinkuin piti. Toki puolueen sääntöjen mukaan toimittiin, mutta ei voi välttyä ajatukselta, että moni demari nieli pettymyksensä kun Paavo kiskaistiin hyvän ehdokkasasettelun jälkeen ykkösehdokkaaksi. Se näkyy nyt tuloksissa.
Vuoden 2000 presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella SDP:n ehdokas Halonen sai 40 % kaikista äänistä ja valittiin presidentiksi 51,6 % enemmistöllä. Vuoden 2006 vaaleissa SDP:n ehdokas sai ensimmäisellä kierroksella 46 % äänista ja Halonen valittiin toiselle kaudelle 51,8 % enemmistöllä.
Jokin tässä nyt ei täsmää näihin vaaleihin. Ensimmäisen kierroksen vaalipäivään on enää 5 vuorokautta ja Lipposen kannatus on 5 % luokkaa.
Halonen ei ollut viimeisen kauden presidenttinä kuitenkaan niin huono, että hän olisi vetänyt demariehdokas Lipposen tässä vaalissa pohjamutiin.
Jäljelle jää enää SDP:n kannatuksen yleinen jyrkkä laskutrendi ja ehdokas Paavo Lipposen kadonnut menneiden aikojen karisma, jota ihan oikeasti on joskus ollut.
Ajateltavaa ja arvioita jää mietittäväksi. Halonen sai vuoden 2000 ja 2006 vaaleissa ensimmäisellä ja toisella kierroksella molemissa lähes 1 600 000 ääntä. Halosen aikalaisen ja poliittisesti ansioituneemman Lipposen äänimäärä on jäämässä ensimmäisellä kierroksella alle 200 000.
Demarit epäonnistuivat näissä vaaleissa kaikilla rintamilla.
Puoluejohdon täydellinen virhearviointi ehdokkaan valinnassa. Demareiden huono hallituspolitiikka ja eduskuntavaalien katteettomat lupaukset. Paavo Lipposen harkintakyvyn pettäminen ryhtymällä ehdokkaaksi vedoten suvaitsevaisuuteen.
Puolue antoi kaiken Lipposelle, mutta presidenttiyttä demarit eivät hänelle voineet antaa.
Pahimmillaan tai parhaimmillaa Lipposen alennustilasta voi olla seurauksena hallituksen työskentelyn repeäminen ja hallituksen hajoaminen. Vakavia merkkejä on jo ilmassa ja maaliskuun kehysriihi leikkauslistoineen ja veronkiristyksineen saa vasemmistoliiton lähtemää jolloin demareilla on myös harkinnan pakko.
Naurettavaa että oikeitolainen Luukkanen vuodattaa nyt krokotiilin kyyneliä sossujen alamäen takia.
Rehellisempää olisi iloita siitä, ja avata pullo kuohuvaa.
Vasemmiston alamäki ja tuho on ollut tiedossa pitkään ja olemme siirtymässä Suomessa takaisin 1930-luvun menoon, ja se meno on kovaa ja kylmää, mutta näin Suomen kansa haluaa ja saa sitä mitä tilaa.
Vasemmiston tuhosi mm liian myönteinen ja liberaali maahanmuutto- ja pakolaispolitiikka, suomenruotsalaisten nuolenta, seksuualivähemmistöjen suosiminen jne....
Ja koko Euroopan vasemmisto on katoamassa samoista syistä ja oikeisto on nousussa.
Ehkäpä vasemmistolta joskus 1970- ja 1980-lukujen jakohuumassa unohtui jossain määrin sellainan asia, että jotta kakkua voisi jakaa yhä enemmän, sitä pitäisi myös leipoa enemmän? Ennen luultiin, että sen hoitavat inflaatio ja toistuvat devalvaatiot. Nyt se ei toimi.
Toinen on sitten jonkin sortin "sosialismin" roikottaminen mukana työväenaatteessa, vaikka suuri osa ihmisistä on jo kauan sitten - ja eri puolilla Eurooppaa - kääntänyt sille selkänsä.
Kolmas seikka on se, että hoetaan termiä "pohjoismainen hyvinvointivaltio", vaikka varsin moni huono-osainen kokee sen keskusjohtoiseksi "pahoinvointivankilaksi": todellisuus on alkanut erkaantua julistuksesta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 97 kommenttia