Millaiseen ”puolueettomuuteen” vie tiedeinstituutti
Suomea?
Paasikiven ”maltillisuus” ja
”tarkoituksenmukaisuus” puntarissa
Juho Kusti
Paasikivi kirjoitti omien välirauhan kokemustensa nojalla omat kaksiosaiset
muistelmansa. Paasikivi oli tällöin ”eturintamassa” Suomen suurlähettiläänä
puolustamassa maamme etuja Moskovassa.
Muistelmat
on kirjoitettu hienolla tyylillä ja valtiomiehen eleettömyydellä. Ne julkaistiin kuitenkin vasta hänen
presidenttikautensa jälkeen - vuonna 1958.
Kiinan ja Venäjän
poliittisen tulevaisuuden ennakoimisesta
Mellakointi ja väkivaltaiset mielenosoitukset eivät tee
hyvää bisnekselle. Tätä perusviisautta
on toisteltu viime keväästä lähtien Pohjois-Afrikan arabimaissa ja myös New
Yorkin rahamaailman keskuksissa.
Riippumatta siitä onko mellakan syynä eksoottinen Vallatkaa Wall-Street-liike tai ihan
normaali vallankumous, on prognoosi selvä: kun yhteiskunnalliset levottomuudet
heijastuvat liike-elämän arki-aherrukseen niin kassakoneet eivät kilise ja
talous taantuu.
Suomi on 2010-luvulla yhä henkisesti Venäjän taskun pohjalla. Itänaapurin kiristyneet otteet ovat näkyneet yksipuolisina rekkajonoina, puutulleina, elintarvikekiistoina, lapsiriitoina ja jatkuvina mediauhitteluina.
Kaikki tämä on heijastusta Venäjän omaksumasta ulkopoliittisesta ”Putin-doktriinista”, jossa oman kansallinen etu on ennen kaikkea muuta. Suomen ja Venäjän erityissuhteiden aika on nyt ohitse.
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994. Hänen tieteellinen tuotantonsa kattaa useita Venäjää koskevaa monografia ja useita ko. alaa koskevia artikkeleja. Monografiat: The Party of Unbelief. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917-1929 (1994, Studia Historica), The Religious Policy of The Stalinist State 1929-1938 (1997, Studia Historica), Hajoaako...