Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994. Hänen tieteellinen tuotantonsa kattaa useita Venäjää koskevaa monografia ja useita ko. alaa koskevia artikkeleja. Monografiat: The Party of Unbelief. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917-1929 (1994, Studia Historica), The Religious Policy of The Stalinist State 1929-1938 (1997, Studia Historica), Hajoaako...
Sunnuntaina 28.01.2018 käydään Suomen presidentinvaalien ensimmäinen kierros. Tarjolla on yksi kansallismielinen vaihtoehto ja seitsemän jotain ihan muuta ajattelutapaa edustavaa ehdokasta. Lyhyestä virsi kaunis: Suomea ja suomalaisuutta arvossaan pitävälle kansallismieliselle äänestäjälle on vain yksi todellinen vaihtoehto: Laura Huhtasaari, numero 5.
Perussuomalaisten kannattajista monet hehkuttavat, miten Huhtasaari on Suomen kansan asialla. Kuten isänmaallisuuden ja kristinuskonkin, niin nyt perussuomalaiset koittavat määritellä mitä mieltä kansa on. Katsotaanpa Huhtasaarta ja kansaa yhdistäviä asioita.
Maahanmuutto ja Euroopan unioni ovat mielestäni radikaaleimmin Suomen tulevaisuutta määrittäviä ja muuttavia voimia. Jos päätämme lähteä kulkemaan tätä tietä, voimme sanoa hyvästit ns. vanhalle Suomelle – Suomelle, jossa kaikki toimi, ja jossa valtaosalla ihmisistä oli töitä. Vaikka Kekkonen julistikin aikanaan hätätilan, kun Suomessa oli vajaat satatuhatta työtöntä, niin pääasiassa asiat kuitenkin olivat niin kuin edellä kuvailin.
Sauli Niinistö valehteli. Nykyinen presidenttimme ei siis puhunut totta. Siihen on kaksi syytä. Molemmat syyt liittyvät puoluepolitiikkaan. Niinistö oli aikoinaan Kokoomuslainen, ja sitä hän on yhä.
Niinistöllä on kolme kovaa vastaehdokasta: Huhtasaari, Haavisto, ja Väyrynen.
Kysymys kuuluu: kuka saa pisteet? Väyrynen niitä ei tarvitse. Haavistosta ei tule. Joten pisteet saa Laura.
Miksi siis emme antaisi pisteitä Lauralle, joka on paras ehdokas Saulia vastaan? (anteeksi, että käytän Saulista etunimeä)
Hmm... en ymmärrä mitä kirjoitin, mutta totta se on!
Toistan itseäni. Sauli Niinistö kisan voittaa. Hyvä kysymys on: kuka on kakkonen. Siihen on kolme vaihtoehtoa; Laura, Haavisto, Väyrynen.
Merkitystä on sillä, että kenestä tulee kakkonen, eli seuraavien vaalien ykkönen. Väitän, ja tiedän, että se tulee olemaan Laura. Senkin tiedän, että todellisuudessa Laura ei edes halua olla presidentti - vielä. Siihen luotan, että seitsemän vuoden kuluttua saan kutsun linnan juhliin - kera Soman "ystävän".
Olenhan keskustellut - liki kaikkien kanssa? Kaikkien niiden kanssa jotka ovat tiettynä aikana eduskunnassa olleet.
Minulle on tehty lupauksia. Laura ei ole mitään luvannut, ja olen jo hämmästellyt yhtä asiaa. Nimittäin sitä, että aina en puhu Laurasta, välillä käytän nimeä Huhtasaari, tai Laura Huhtasaari.
Erästä tuttuani aikoinaan arvosteltiin samasta asiasta. Hän puhutteli tiettyä henkilöä kirjoituksissaan etunimeltä. Ja kai tuo on sallittua? Ainakin minulla on sellainen mielikuva, että Paavosta on vaan hyvä, että hän on Paavo (ilman sitaatteja).
Kun keräsin yhtenä monista kannattajakortteja Paavo Väyrysen valitsijayhdistykselle, sai perussuomalaisten kannattajilta kuulla, kuinka Väyrynen “vain hajottaa kansallismielisten/perussuomalaisten/eurokriittisten/konservatiivien ääniä”. Nyt julkaistujen gallupien ja ennusteiden mukaan tilanne on kuitenkin päinvastainen, ja annan vähän takaisin.
Nyt saa monesta paikasta lukea persujen itkua kun ehdokas Huhtasaarta muka kiusataan.
Pohjanoteeraus on tämänpäiväinen persudosentin blogi, jossa hän kirjoittaa, että Lauraa kiusataan.
Mitenkään tämä itku ei erotu muutenkaan persujen käytöksestä tai tyylistä kirjoittaa eri asioista. Uhrautuminen ja valittaminen on pääkohta, oli sitten kyse Huhtasaaresta, Halla-ahosta tai Hakkaraisesta, ja tietysti sitten vielä pettureista, eli sinisitä puhuminen.
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994. Hänen tieteellinen tuotantonsa kattaa useita Venäjää koskevaa monografia ja useita ko. alaa koskevia artikkeleja. Monografiat: The Party of Unbelief. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917-1929 (1994, Studia Historica), The Religious Policy of The Stalinist State 1929-1938 (1997, Studia Historica), Hajoaako...