Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994. Hänen tieteellinen tuotantonsa kattaa useita Venäjää koskevaa monografia ja useita ko. alaa koskevia artikkeleja. Monografiat: The Party of Unbelief. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917-1929 (1994, Studia Historica), The Religious Policy of The Stalinist State 1929-1938 (1997, Studia Historica), Hajoaako...
Olen kuullut edelleen jonkin verran juttuja työelämästä, vaikka en ole ollut aktiivisesti mukana työelämässä sitten vuoden 2002, jos reilun kuukauden mittaista tosin keskeytynyttä työkokeiluani vuonna 2008 ei lasketa mukaan. Nähdäkseni riskiryhmät työehtosopimuksia laiminlyövissä yrityksistä ovat pienet alihankitafirmat, joissa sopimuskäytäntöä ei noudateta, koska niitä ei ole ikinä ennenkään noudatettu.
Työehtosopimus eli TES on Suomessa työntekijäjärjestön ja työnantajan tai työnantajien järjestön välinen sopimus alakohtaisista työehdoista kuten palkoista (ylityökorvauksineen), työajoista, lomista ja muista eduista, joita sopimuksen soveltamisalalla noudatetaan.
Puhuttaessa ammattiyhdistysliikeestä, usein tuntuu unohtuvan sen tärkein tehtävä. Ammattiyhdistysliike neuvottelee koko alaa koskevan työehtosopimuksen. Näissä sopimuksissa määritellään kyseisen alan vähimmäispalkat, työajat, sosiaaliset etuudet, lomat jne.
Viime päivinä on kohistu ammattiyhdistysliikkeen suurista omaisuusmassoista – eikä turhaan. Metallityöväen liiton nettovarallisuus on yli 200 miljoonaa euroa ja yli 100 miljoonan pääsevät JHL, PAM, OAJ, tekniikan Akateemiset ja PRO.
Sehän on hyvä, että Suomi vaurastuu. Kysymys on kuitenkin siitä, miten vaurastuu. Verovapaat jäsenmaksut ja sijoitustuotot paisuttavat vuodesta toiseen ammattiliittojen varallisuutta.
Julkiseen keskusteluun on viime aikoina noussut voimakkaasti vaatimus paikallisesta sopimisesta. Mutta mitä paikallinen sopiminen tarkoittaa? Ja miksi työnantajapuolelta sitä kovasti vaaditaan?
Paikallinen sopiminen työnantajien tarkoittamalla tavalla tarkoittaa työehtosopimusten yleissitovuuden purkamista. Toisin sanoen sitä, että työtä saa teettää millä ehdoilla tahansa.
Paikallinen sopimusjärjestelmä ei sovellu kaikille aloille, mutta luovilla aloilla esimerkiksi työaikalainsäädäntö olisi syytä olla vapaampi ja palkkaliukumat pitäisi olla mahdollisia niillä aloilla, joilla on maksuvaraa eli lähinnä vapailla markkinoilla toimivilla yrityksillä. En ymmärrä, kun ay-liike hakee profiilia kritisoimalla ja kitinällä eikä rakentavin ehdotuksin! Ay-liike on tässä ajassa usein esteenä yhteiskunnallisten asioiden paremmalla järjestäytymiselle.
Kokoomus on kaivanut kuntavaalien alla kaapista vanhimman vaalipeikkonsa, pörssiyhtiö VVO:n verottomina ammattiyhdistysliikkeelle maksamat osingot. Väite on, että vasemmistopuolueet vaativat korotuksia asumistukeen ja asumistuesta syntyvät osingot valuvat (ilmeisesti lyhentämättöminä) vasemmistopuolueiden vaalitukeen. Tämä on luonnollisesti täyttä höpöhöpöä, kuten tuonnempana osoitan.
Keski-Pohjanmaan mielipidekirjoituksessa 03.03.2017 ylistettiin Hjallis Harkimon eduskunnassa jättämää aloitetta. Kirjoittaja ei ole ehkä täysin sisäistänyt ammattiyhdistysliikkeen roolia Suomalaisessa yhteiskunnassa. Väitökset ammattiyhdistysliikkeiden tilinpäätöksien salaisuudesta eivät pidä.
Koko nimeltään ”Lex Harkimo ei osaa Googlata” lähti liikkeelle kun Harkimo valitti ettei saa haluamaansa tietoa ja kärähti siitä ettei osannut Googlata julkista informaatiota netistä. Kun Metalliliiton pomo sen toi esiin, veti Hjallis kunnon Trumpismiherneet nenään ja päätti käydä liittojen kimppuun lakiehdotuksellaan. Herääkin kysymys, että tekeekö Hjallis kaiken tämän vain kiukutellakseen muille omasta kyvyttömyydestään ja vauhkosta populismistaan?
"Patentti- ja rekisterihallitus teki maanantaina harvinaisen päätöksen ja jätti oikeuteen hakemuksen Raaseporissa toimivan Nymanien säätiön hallituksen erottamisesta."
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994. Hänen tieteellinen tuotantonsa kattaa useita Venäjää koskevaa monografia ja useita ko. alaa koskevia artikkeleja. Monografiat: The Party of Unbelief. The Religious Policy of the Bolshevik Party 1917-1929 (1994, Studia Historica), The Religious Policy of The Stalinist State 1929-1938 (1997, Studia Historica), Hajoaako...